Viini vs. Olut - Battle 26.9 Bier-Bierissä.

Jos aikaa on vain yhteen, niin suosittelemme silloin Bier-Bierin Bier Flightin nauttimista! 

26.9 päätimme päättää kesälomamme oivallisella tavalla osallistumalla olutravintola Beer-Beerin järjestämään Viini vs. Olut - tastingiin. Kutsu viinijoukkueeseen tuli kuukautta etukäteen, ja lähdimme luonnollisesti mukaan haasteeseen.
Tarkoituksena oli parittaa Groteskin uuden ruokalistan artikkeleista koostuvalle menulle sopivat viinit ja oluet. Ateria maisteltaisiin läpi kutsuvieraista koostuvan yleisön kanssa, ja huutoäänestyksellä päätettäisiin, sopiko annokselle paremmin olut vai viini. Simppeli homma. Tai sitten ei.

Menu julkaistiin 15.9. jolloin palasimme juuri sopivasti Espanjasta. Viinitiimi kokoontui pari päivää tämän jälkeen miettimään parituksia annoksia maistellen, mutta allekirjoittanut ei valitettavasti päässyt Tampereelta mukaan BierBierissä pidettyyn palaveriin. Ihmeellinen internet kuljetti kuitenkin ehdotuksia. Viinitiimissä mukana olivat Petteri Nomad Cellarsilta,Deniz Wine and Finland-blogista ja Toni Viinitieltä.

Lauantaina porukka oli paikalla ja jännitys katossa. Parinkymmenen hengen katras aloitti maistelun. Aluksi tarjoiltiin Groteskin Falafelia, maissisalsaa ja tartaria. Viinijoukkue oli ovelasti parittanut näille varsin erilaisille alkuruuille juomaksi Larmand-Bernierin Saignee Rosé:n, joka mielestämme olikin varsin onnistunut valinta: Viini huuhteli hyvin suuta tartarin jälkeen, ja toisaalta maissisalsan pikanttisuus nosti viinistä mukavasti hedelmää esiin. Osa yleisöstä tosin antoi kritiikkiä viinin metallisuudesta tartarin kanssa.

Vastustaja oli varsin epäreilusti valinnut kaksi eri olutta, toisen falafelille ja toisen tuolle tartarille. CRAK Brewingin White Rabbit oli raikas, toimi hyvin falafelille, ei siinä mitään. Tartarille valittu tumma, paksun maltainen Foundersin Kentucky Breakfast Stout oli makuparina loistava, mutta mielestäni kokonaissuutuntuma muodostui mämmisestä oluesta ja tartarista raskaaksi, lihaisaksi puuroksi. Tässä kenties syy siihen, että preferoin viiniä.

Pääruokavaihtoehtoina oli kasvissyöjälle sienipizza, karnivoorille härän picanha ja ribsit. Lisukkeina lämmintä kasvissalaattia ja frittipottuja.

Sienipizzalle valittu viini oli illan kunkku, Nicholas Jolyn Clos Bergerie, mahtavan oksidoitunut chenin Loiresta. Viinissä oli sellaista ylikypsää omenaa ja omenankotaa kuin arvata saattaa, mineraalisuutta ja kukkeutta unohtamatta. Tätä täytyy kaikkien kynnelle kykenevien maistaa! Viini toimi pizzalle hyvin, mutta aivan huippuunsa se nousi hieman kitkeryyttä lehtikaalista saaneen kasvissalaatin kanssa: hedelmäisyys ja viini raikas puoli korostuivat mahtavasti.

Mustista laseista maistelu illallisen ajan oli mukava kokemus.

Lihaisalle pääruualle valittu viini oli Hugelin gewurztraminer jubilee, hyvin hedelmäinen, aavistuksen jäännössokerinen  ja matalahappoinen viini Alsacesta. Tämä ei toiminut aivan yhtä hyvin kuin kasvispizzan viini, paritus oli tehty ajatelle ribbsien mausteista ja makeaa glaseerausta. Viini olisi kuitenkin saanut olla aavistuksen hapokkaampi, vaikka rasvaiset ribbsit happopuolta hieman nostivatkin.

Idean isä Bier-Bierin Juhani. 

Oluttiimi oli valinnut pääruuille kolme tuotetta. Pizzalle, ribbseille ja picanhalle omansa: Jopen koyt gruitbeer, Ballast Poit Grapefruit Sculpin ja Baladin Amber Super. Näiden kuvailut jäten olutkirjoittajille etten kirjoita läpiä päähäni. Toimivat kuitenkin. Oluttiimissä kisaili Aniko, Juulia, Sami, Sammeli ja Jussi. Osaamista löytyi ihmisiltä niin blogien, panimoiden kuin olutravintoloiden pyörittämisen puolelta. Varsin ammattimaista porukkaa oli Olut-tiimissä vastassa.

Jälkiruuaksi saatiin vielä suklaabrulee kahvijäätelöllä. Viiniksi yritettiin kahviaromia ajatellen olorosoa, joka kuitenkin jäi makean jälkkärin rinnalla auttamatta kuivaksi. Viineistä ainoa toimimaton. Miettimäni makea madeira olisi voinut toimia paremmin. Oluena oli Pöhjala öö, tumma baltic porter joka omastakin mielestäni toimi jälkäiruualle paremmin.

Huutoäänestyksen tulos oli katkera tappio viinijoukkueelle, olut voitti kaikki sarjat. Syy oli ilmeinen: oluen ystävät ovat tunnetusti meluisampaa sakkia. (Ja lisäksi tuomari oli ilmeisesti lahjottu, puolueellinen ja päissään).

Kokemus oli kiinnostava. Olimme huomaavinamme parituksiin hieman erilaista lähestymistapaa viini- ja olutjoukkueissa; Oluttiimi oli selvästi hakenut aromillisesti täydellisiä makupareja, mielestäni kuitenkin osin suutuntuman kokonaisuuden välillä uhraten. Viinijoukkue taas panosti suutuntumaan ja pelasi enemmän mauilla tuoksuaromien sijaan. Tästä poikkeuksena oli toki jälkiruokafloppi, jota voi puolustella sillä että viinijoukkue ei valintoja tehdessään saanut maistaa yhtään tuotetta, päinvastoin kuin vastapuoli.

Kivaa oli kuitenkin, tällaiseen lähdetään mukaan vastaisuudessakin. Jos vaikka joku Tampereella nappaa ideasta koppia?