Fiano on yksi viime aikoina arvostukseen noussut italialainen rypäle. Kyseessä on Campaniassa viljeltävä rypäle, jonka historia ulottuu todennäköisesti muinaisten kreikkalaisten aikoihin. Se oli käytännössä sukupuuton partaalla, kunnes Mastroberardinon talo elvytti viljelmät henkiin.
Fiano tuottaa voimakkaita, hyvärakenteisia viinejä joiden aromimaailma on pähkinäinen, savuinen ja mineraalinen. Viinit kestävät hienosti ikää, kuten nyt maistettu pullokin osoitti. Etenkin Mastroberardinon korkeammalla, jopa 600 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoita tulee hyvin vivahteikkaita viinejä jotka ikääntyvät elegantisti.
Mastroberardino Radici Fiano di Avellino on talon lippulaivaviinin valkoinen versio. Vuosikerran 2000 pullo löytyi eBay:n huutokaupasta ja kotiutui edukkaasti.
Viini on lasissa kauniin kullankeltainen. Tuoksu on hyvin moniuloitteinen, siitä löytyy pähkinää, makeaa kukkaisuutta, hentoa savuisuutta, hunajaa, aavistus yrttisyyttä. Tuoksu on makeahko tuon kukkaisuuden ansiosta, savuisuus ja hunajaisuus tuovat etäisesti mieleen vanhan rieslinginkin. Suussa viini on ikäänsä nähden aivan yllättävän rungokas. Täyteläisyyttä on runsaasti, happo on aivan oivassa kunnossa. Jälkimaku on pitkä, hapokkuuden ja mineraalisuuden kantamaa kukkaisuutta.
Viinissä riittää runkoa vaaleille liharuuillekin, ja toisaalta hapokkuus on riittävää raikastamaan suuta rasvaisemman ruuan kanssa. Voisin hyvin käyttää tätä rieslingin tapaan possun kanssa. Kesäiltana söimme tämän kanssa yksinkertaisesti savustettua kirjolohta ja suoraan maasta kattilaan nostettua siikliä. Kalan savuisuus pelasi hyvin viini aromimaailmaan, ja perunat voilla kruunattuna solahtelivat mukavasti rinnalla.
Tämä oli yksi kiinnostavimmista nauttimistani iäkkäistä valkkareista. Mastroberardinoa saa jopa alkosta, joten jos sinulla on kellari niin suosittelen jemmaamaan näitä vaikkapa kymmeneksi vuodeksi sinne pohjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti