Viinion melko syvän kullankeltainen. Tuoksu on todella eksoottinen, siinä on piparminttua, lakritsia, lääkemäisyyttä.Tuoksu on oksidoituneen oloinen, ja aavistus suolaisuutta siitä löytyy myös. Ei kovinkaan voimakasta hedelmäisyyttä, lähinnä hapettuneen siideristä omenaisuutta. Suussa viini on puolimakea, matalahappoinen. Tuo omena-aromin nousee selkeämmin esiin, mutta eksoottinen mausteisuus näyttelee vahvaa osaa myös. Maku on erittäin pitkä, häipyvän makea ja viekoitteleva. Hitaasti nautiskellen tämä oli parasta.
Viini avattiin bloggareiden kokoontumisessa alkuruoka-annoksen kaveriksi: Lautasella oli sienipiirakkaa ja pateeta pienen salaattilisukkeen kera. Etenkin rasvaisen pateen kanssa viini toimi oivasti, eikä voimakkaan makuinen suppilopiirakkakaan jyräytynyt liiaksi viinin jalkoihin. Suosittelemme nauttimaan tämän hyvin jäähdytettynä, jolloin vähäinen happo pääsee aavistuksen esiin.
Kyseessä on mielestämme mielenkiintoinen, erilainen PX. Itse en ainakaan ennen ole maistanut kyseisestä rypäleestä valmistettua viiniä, jota nauttii mielellään suolaisen alkuruuan kaverina. Viini oli tosin hyvää sellaisenaankin hitaasti naatiskellen, ja se parani pullossa selvästi parin seuraavan päivän aikana (kyllä, sinne pulloon jäi pari tilkkaa). Peukkua tälle, valitettavasti on tällä hetkellä Decantalosta loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti