Tryffeliä ja Fonterutolia

Viikonloppuna pääsimme nauttimaan harvinaista herkkua, nimittäin suomalaisia tryffeleitä. Kiitos tästä kuuluu Ripaus Tryffeliä-blogin kirjoittajille, joilta saimme hieman näitä tuoksuvia palleroita. Kyseiset herkut olivat pieniä, sormenpään kokoisia sieniä, joita jäi yli ravintoloille myydyistä.

Valtaosa tryffeleistä meni tryffelivoihin, -öljyyn ja -suolaan, joita on nyt säästössä talven herkutteluhetkiin. Pienen määrän käytimme kuitenkin tuoreena.

Alkuruuaksi teimme tryffelipastaa, joka oli yksinkertaisuudessaan herkkua. Pannussa paistettiin sipulia runsaassa voissa. Tämän joukkoon sekoitettiin al denteksi keitetty pennepasta, ja pannulle lisättiin parmesan-raastetta. Tämä lautaselle ja tryffelilastuja päälle. Tryffeliähän ei kannata kypsentää, koska se menettää siten makuaan. Annos oli herkullinen, tryffelin maku hienostunut ja mielestämme vähemmän päällekäyvä kuin aiemmin maistamiemme italialaisten. Voi toki olla, että näiden tuoreus vaikutti tässä positiivisesti.

Pääruuaksi teimme jäniksenkoipea, vain siitä syystä että Heikki törmäsi näihin hallin Laatulihassa ja totesi ettei ollut ennen jänistä valmistanut. Koipia haudutettiin uunipadassa punaviinissä laakerinlehtien, pippurin ja rosmariininoksan kanssa pari tuntia. Lisukkeeksi tehtiin caponata-tyyppinen tomaattinen kasari, johon tuli munakoisoa, porkkanaa, paprikaa, oliiveja ja tomaattimurskaa. Mausto balsamicolla, pippurilla ja kunnon makeus sokerilla. Toimi. Jänisten haudutusliemi keiteltiin vielä kasaan kastikkeeksi, jolloin käsillä oli maukas kokonaisuus kun tämänkin päälle vielä ripoteltiin tryffeliä. Jänis oli vain aavistuksen riistaisen makuista, melko mietoa itse asiassa. Se toimi kuitenkin hyvin caponatan makeuden kanssa. Tässä annoksessa tryffeli oli enemmän mausteena kuin pääosanesittäjänä, mutta se toi hienon säväyksen annokseen.

Kuva:Superiore.de

Viininä näiden kanssa maisteltiin Fonterutoli Chianti Classicoa 2012. Tällä laatutuottajalla on tarhoja Chianti Classicon alueella, etelämpänä Maremmassa ja myös Sisiliassa. Nyt maistettu viini on perus-classico, mutta Fonterutolilla on myös uuden, kokeimman laatuluokan Gran Selezionen Castello Fonterutoli.

Viini on lasissa hyvin syvän värinen, mikä sangiovesen kohdalla kertoo nuoresta iästä. Tuoksussa on hyvin selkeä hapankirsikka, teenlehtiä sekä jännittävää, jopa aniksesta muistuttavaa mausteisuutta. Suussa viini on kirpeän hapokas. Makuaromeina edellisten lisäksi tuntuu nousevan jotakin appelsiininkukkaista nuottia, joka tuo kauniin vivahteen palettiin. Viini on selvästi nuori, siinä on hieman irrallinen tammisuus vuoden tynnyrikypsytyksestä. Tanniinit ovat pureskelevat, vielä hieman turhan kovat.

Viini toimi hyvin jäniksen kanssa, mutta pasta-annoksen rinnalla se tuntui melko kovalta. Hapokkuus sinänsä pelasi hyvin voisen ja juustoisen pastan kanssa, mutta tanniinit tuntuivat hiukan peittävän hienon pastan makua. Tämä olisi hyötynyt parista kolmesta kellarivuodesta selvästi, mutta tulihan kiirehdittyä. Ei huono, mutta olisi ollut parempi myöhemmin.