Katri:
Katrin viinimaistelun taival on alkanut vuodenvaihteessa 1999-2000, kun jollakin piti skoolata tulevalle milleniumille. Laimensin alkon halvinta cavaa pommacilla, jotta sain siitä juomakelpoista. Siitä se sit lähti ja loppua ei ole näkynyt. Punaviinit ovat olleet viimeiset 10 vuotta lähempänä sydäntäni kuin valkoviinit, kunnes opin, että on tarjolla muutakin kuin puolimakeita bulkkivalkoviinejä. Edelleenkin valitsen helposti punaisen valkoisen sijaan, mutta kyse on makuasiasta.
Punaviineissä arvostan raikkautta enemmän kuin täyteläisyyttä ja tammen aromia. Tykkään hapokkaista, keskitäyteläisistä ja marjaisista punkuista enemmän, koska ne on yleensä helpompi yhdistää meidän talouden kala-kasvispainoitteiseen ruokavalioon. Rypäleistä gamay, pinot noir, garnacha, tempranillo ja lagrein ovat eniten minua. Alueista minulle maistuu eniten beaujolais, burgundy, priorat, monsant, navarra ja alto-adige, mutta poikkeuksia mahtuu aina joukkoon.
Valkoisissa arvostan eniten sitä, että viini on kuiva ja mineraalinen. Täyteläiset ja tammitetut valkoviinit on harvemmin minun juttuni. Kaipaan valkoviiniltä eniten raikkautta, puhdasta aromia ja hapokasta suutuntumaa. Mitä kuivempi niin yleensä sitä parempi. Rieslingin on rypäleistä eniten sydäntä lähellä, mutta myös xa-rello, chardonnay(chablis), gruner veltliner ja albarinho uppoavat. Etsin kyllä aina uusia tuttavuuksia ja viime aikoina olen lämmennyt pikkuhiljaa esim.loiren valkoviineille.
Kuohuvista samppanjat ja cavat ovat selvästi minulle ne kaksi rakkainta aluetta, joihin palaan kerta toisensa jälkeen.
Eniten inhoan överitammitettuja punkkuja, joissa ei maistu mikään muu kuin tammi. Puolimakeat ja makeat valkoviinit ja kuohuviinit saavat myös puistatuksia aikaan. On sitten täysin eri asia, jos kyseessä on juusto-tai jälkiruokaviini.
Heikki:
Aloitin kuten Katrikin punaisista. Tai no, jos lasketaan ensimmäiset festariviinit niin valkoisista unkarilaisista. Mutta ei lasketa. Aloin kiinnostua viineistä enemmän siinä 20-vuotiaana, ja maistelimme tuolloin lähinnä espanjalaisia, portugalilaisia ja edullisia italialaisia. Tällöin pidin voimakkaista, hedelmäisistä ja tanniinisista punaviineistä. Valkoviinit olivat pitkään syrjässä.
Vuosien varrella punaviinimakuni on keventynyt oleellisesti. Nykyään pidän toisaalta nuorehkoista, marjaisista ja hyvähappoisista viineistä. Minua miellyttääkin viini rakenteessa enemmän hapokkuus kuin jättimäinen marjakonsentraatio tai voimakas tanniinisuus. Toisaalta pidän kyllä myös ikäntyneistä viineistä, näissäkin lähinnä niistä kevyemmistä: Sangiovese eri muodoissaan, nebbiolo, pinot. Tallintauksen tuoksu miellyttää. Isosta hedelmästä en piittaa, ja eniten vihaan tuota ylipaahdetun tammen asfalttityömaa-aromi..
Valkoviinin löysin viitisen vuotta sitten, ja nykyisellään pidän siitä ehkä jopa punaista enemmän. Valkoviineissä siedän vähempääkin happoa. Pidän kovin erilaisista valkoisista: Toisaalta tappohappoisista saksalaisista rieslingeistä, mutta toisaalta myös melko täyteläisistä bourgognen chardonnaysta. Jura on yksi viime aikojen suosikkejani. Yllättäen pidän pienestä pähkinäisyydestä valkkiksessa, esimerkkinä nyt vaikkapa Savagnin Jurasta tai Castelli di Jesi. Uuden maailman ylihedelmäisistä Sauvignoneista en pidä pätkääkään. Muutoinkaan liian ilmeinen, täyteläinen marjaisuus tai hedelmäisyys ei ole mieleeni. Valkoviineiltä toivon moniulotteisuutta: Hedelmän lisäksi jotakin twistiä kuten Sur Lie-Musdet.
Tämän kuvauksen perusteella saat karkean käsityksen viinimaustamme. Jos se vastaa edes jossain määrin omia mieltymyksiäsi, kannatta kokeilla suosittelemiamme viinejä. Jos taas pidät toisenlaisista viineistä, voit lukea tätä noin muuten vain. Meidän vuoden 2011 alun viinimausta voit käydä lukemassa blogin aloituspostauksesta.
Ennen kaikkea viinit on meistä mukava harrastus ja aina on mukava maistella uusia viinejä. Olisi mukava myös lukea muiden bloggaajien tarinat siitä minkälaisista viineistä he pitävät.
Aloitin kuten Katrikin punaisista. Tai no, jos lasketaan ensimmäiset festariviinit niin valkoisista unkarilaisista. Mutta ei lasketa. Aloin kiinnostua viineistä enemmän siinä 20-vuotiaana, ja maistelimme tuolloin lähinnä espanjalaisia, portugalilaisia ja edullisia italialaisia. Tällöin pidin voimakkaista, hedelmäisistä ja tanniinisista punaviineistä. Valkoviinit olivat pitkään syrjässä.
Vuosien varrella punaviinimakuni on keventynyt oleellisesti. Nykyään pidän toisaalta nuorehkoista, marjaisista ja hyvähappoisista viineistä. Minua miellyttääkin viini rakenteessa enemmän hapokkuus kuin jättimäinen marjakonsentraatio tai voimakas tanniinisuus. Toisaalta pidän kyllä myös ikäntyneistä viineistä, näissäkin lähinnä niistä kevyemmistä: Sangiovese eri muodoissaan, nebbiolo, pinot. Tallintauksen tuoksu miellyttää. Isosta hedelmästä en piittaa, ja eniten vihaan tuota ylipaahdetun tammen asfalttityömaa-aromi..
Valkoviinin löysin viitisen vuotta sitten, ja nykyisellään pidän siitä ehkä jopa punaista enemmän. Valkoviineissä siedän vähempääkin happoa. Pidän kovin erilaisista valkoisista: Toisaalta tappohappoisista saksalaisista rieslingeistä, mutta toisaalta myös melko täyteläisistä bourgognen chardonnaysta. Jura on yksi viime aikojen suosikkejani. Yllättäen pidän pienestä pähkinäisyydestä valkkiksessa, esimerkkinä nyt vaikkapa Savagnin Jurasta tai Castelli di Jesi. Uuden maailman ylihedelmäisistä Sauvignoneista en pidä pätkääkään. Muutoinkaan liian ilmeinen, täyteläinen marjaisuus tai hedelmäisyys ei ole mieleeni. Valkoviineiltä toivon moniulotteisuutta: Hedelmän lisäksi jotakin twistiä kuten Sur Lie-Musdet.
Tämän kuvauksen perusteella saat karkean käsityksen viinimaustamme. Jos se vastaa edes jossain määrin omia mieltymyksiäsi, kannatta kokeilla suosittelemiamme viinejä. Jos taas pidät toisenlaisista viineistä, voit lukea tätä noin muuten vain. Meidän vuoden 2011 alun viinimausta voit käydä lukemassa blogin aloituspostauksesta.
Ennen kaikkea viinit on meistä mukava harrastus ja aina on mukava maistella uusia viinejä. Olisi mukava myös lukea muiden bloggaajien tarinat siitä minkälaisista viineistä he pitävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti