Huhtikuun kausimenu kokonaisuudessaan

Näköjään huhtikuukin vetelee viimeisiään, joten on aika koota huhtikuun kausimenu yhteen. Menu toimii mainiosti myös vappujuhlien ruokapöydässä. Täältä taas löydät meidän 3+1 kuohuvaa juhlajuomasuositusta. 

 Parsaa, lohta ja voiherakastiketta

 Vuohenputkignoccheja ja sitruunaa 

Sitruuna-inkiväärimoussea ja hedelmiä

Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

Kuplivat vapun juomasuositukset

Vapun ruokapöytään suosittelemme katsomaan vaihtoehdot meidän suunnittelemista vuoden 2016 kausimenuista. Tammi-huhtikuu on jo julkaistu ja joka kuukaudelle löytyy oma 3 ruokalajin menu juomasuosituksineen.

Vapun juhlajuomaksi suosittelemme tietenkin kuohuvaa, kuten kaikki muutkin viinibloggaajat. Tällä kertaa suosituksia on kolme Alkon valikoimasta.

Hintatietoiselle

Crémanteista löytyy hinta-laatusuhdetta vaikka muille jakaa. Suosittelimme jo hiljattain Alsacen Rosé-crémantia, mutta myös tämä Pfaff:n Brut Blanc de Blancs on hyvä vaihtoehto vappubrunssille: sitrusta ja kevyttä yrttisyyttä hapokkaissa raameissa. Kestää hyvin nakit ja perunasalaatit.

Laatutietoiselle

Italiasta Franciacortan alueelta tuleva Bellavista Alma Gran Cuvee tarjoaa alle 30€ hintaan vastinetta rahalle. Loistava aperitiivi, mutta toimii myös loistavasti äyriäisten kanssa vappupäivän lounaalla. Me ainakin ihastuimme franciacortan alueen samppanjamenetelmällä tuotettuihin kuohuviin, kun viime pääsiäisenä alueella käväisimme. Viini on myös loistava jekku samppanjatastingiin, jos haluat tarkistaa tunnistaako kaverisi aidon samppanja joukosta....

Burning some serious money

Domppa on klassikoiden klassikko. Kiinnostavuutta puoleen hintaan tästä tarjoaa Ayala Cuvée Perle d'Ayala 2006. Tässä on syvyyttä ja aromien kirjoa. Ruokajuomaksi aivan erityiselle vappuaterialle.

Kaikki kuvat alko.fi

Sommelierit esiin: Matti Kuukkanen-Fager, Ravintola C

Kuva:ravintola-c.fi

Matti Kuukkanen-Fager päätyi ravintola-alalle äitinsä vaikutuksesta: Äiti oli töissä ravintolassa, Matti tarvitsi töitä ja päätyi tiskariksi samaan ravintolaan vuonna 1999. Tälle alalle hän sitten jäi, hankki vuosien varrella koulutusta ja kokemusta ja päätyi lopulta sommelieriksi Ravintola C:n. 

Peruskoulutukseltaan Kuukkanen-Fager on ravintola-alan restonomi, PirAMK:sta. Viinien pariin Matti ajautui 2007 mentyään kesätöihin Ravintola Näsinneulaan, jossa hän oppi juomatuotteista ravintolan muulta henkilökunnalta. Näsinneulasta mies siirtyi ravintola C:n vuonna 2011, kun Christina Suominen halusi rekrytoida Matin Ravintola C:n "hauskemmaksi sommelieriksi". Työn ohessa hän suoritti Turussa Viinimestarikoulutuksen, josta valmistui vuonna 2014. Hän on lukenut paljon, mutta oppinut vähintään yhtä paljon ihmisiltä. Erityisesti hän mainitsee Christina Suomisen, jonka avarakatseista suhtautumista viineihin Matti ihailee.

Matti Kuukkanen-Fager on selvästi miettinyt paljon viinin ja ruuan yhdistämistä ja omaa filosofiaansa sen suhteen. Hän suhtautuu hieman kriittisesti ajatukseen, että ruoka tulisi analysoida makukomponentteihinsa (hapokkuuteen, karvauteen, makeuteen jne) ja viini pyrkiä valitsemaan näiden mukaan. Viini ja ruoka on kuitenkin tarkoitettu nautittaviksi, joten kokemuksen pilkkominen osasiinsa ei välttämättä tuota haluttua tulosta. Kullakin ihmisellä on erilainen tapa kokea ja aistia viiniä, ja myös nautintatilanne vaikuttaa kokemukseen. Niinpä Matti onkin viehättynyt ajatuksesta, että viini tulisi yhdistä yhtä paljon nauttijaan ja tilanteeseen kuin ruoka-annokseen. Toisaalta hän ymmärtää myös Christinalta oppimaansa metodia, jossa annokselle ajatellaan luonne ja valitaan viini, jolla on vastaavankaltainen luonne. 

Kuukkanen-Fager kokee selvästi vastuullisuutta työssään. Haastattelussa nousee useasti esiin se, että ravintolassa sommelier on vastuussa siitä, että asiakas saa vastinetta rahoilleen: Kotona jokainen voi kokeilla ja vapaasti tehdä hutivalintoja, mutta ravintolassa asiakas maksaa siitä, että hänelle valitaan viinit jotka ovat annosten kanssa toimivia ja nautittavia. Mies tosin arvelee, että tässä sommelierilla on etu puolellaan etenkin C:n kaltaisessa ravintolassa: Tullessaan asiakas odottaa, että yhdistelmät ovat toimivia, ja tämä positiivinen odotusarvo on ainakin jossain määrin itseään toteuttava ennuste.
Ravintola C:ssä annoksille on etukäteen valitut viiniparit, mutta niitä saatetaan muokata tilanteen ja asiakkaan mukaan. Toisinaan jokin viini täytyy saada myytyä, ja tällöin sommelier käyttää omaa herkkyyttään ja arvioi, kenelle asiakkaalle voidaan kaataa erikoisempikin yhdistelmä. Matti katsoo, että asiakkaita pitää pyrkiä viemään viinien suhteen sopivassa määrin epämukavuusalueelle, sillä tämä pitää yllä mielenkiintoa. 

Vuosien varrella Matilla on ollut lukuisia lempiviinejä ja alueita, kuten varmaankin jokaisella viiniharrastajalla. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat Kalifornian uuden aallon viinit, edulliset samppanjat etenkin pientuottajilta, vähemmän tunnetut viinialueet ja Ranskasta etenkin Loire, Jura ja Rhone. Myös sherryt ja Lambruscot ovat kova sana, ja makeita viinejä hän aikoo maistella aiempaa enemmän. Pitkäaikaisempaa rakkautta sommelier tuntee Rieslingiin ja Pinot Noiriin. Toisaalta Matti katsoo, että pitää maistella viinejä mahdollisimman laajasti ja etsiä kaikista tuotteista positiivisia elementtejä ja mahdollisuuksia: Useimmilla viineillä on kuitenkin oma paikkansa ja tarkoituksensa, olkoon sitten bulkki- tai autotallituotettua.

Itselleen viiniä valitessaan Matti kiinnittää huomiota viinin herkullisuuteen, täyteläisyyteen, persoonallisuuteen ja pituuteen ja erityisesti tasapainoon. Tasapainoisuus on oleellista: se voi olla herkkyyden tasapainoa, mutta yhtä hyvin viinin voimakkuuden tasapainoa. Myös hinta vaikuttaa valintaan, mutta se ei ole yksinkertainen asia. Erityinen viini voi olla kalliimpi, mutta pääasiassa hän valitsee viinejä alle kolmenkympin hintaluokasta. Jos Matti menisi nyt kauppaan, hän ostaisi kypsistä rypäleistä hiilihappokäymisellä valmistettua ja vanhassa tammessa kypsytettyä viiniä.

Hän pitää oleellisen osanan sommelierin roolia sitä, että madalletaan ihmisten kynnystä nauttia viiniä ja erityisesti hyvää viiniä. Osa tätä tehtävää on toimiminen suodattimena ravintolan viinejä valitessa, näin pyritään tuomaan asiakkaiden ulottuville kiinnostavia, uusia ja herkullisia tuotteita. Toisaalta sommelierien pitää myös taistella viinejä demonisoivaa kulttuuria vastaan ja luoda juomien ympärille positiivista, avointa ja sallivaa fiilistä. Hän tiedostaa myös sen, että tulee varoa luomasta mielikuvaa siitä, että viinistä nauttiakseen siitä täytyy tietää valtavasti ja pystyä analysoimaan maistamaansa tarkasti: Viini on loppujen lopuksi vain juoma, joka on tehty ensisijaisesti aistien iloksi.

Ravintolatyön ohella Kuukkanen-Fager toimii Suomen Sommelierit ry:ssä aktiivisesti. Yhdistys on viime vuosina aktivoitunut aiemmasta ja järjestänyt koulutuksia ja maistelutilaisuuksia myös Helsingin ulkopuolella, ja tätä Matti pitää tärkeänä. Hänestä sommelierit voisivat ottaa aktiivisemmankin roolin viinikulttuurin levittämisessä. Viinikirjoittajilla ja kenties blogisteillakin on laajempi yleisö, mutta sommelierit pystyvät järjestämään kuluttajille tilaisuuksia maistella erilaisia viinejä ja sitä kautta lisätä tietoa viinikulttuurista.

Kuukkanen-Fager näkee Suomen viinikulttuurin tilan positiivisena, kuplivana: tätä kulttuuria vaalitaan ja kehitetään. Viinitrendejä seurataan toki nopeammassa syklissä sommelierien kuin kuluttajien keskuudessa, mutta tämä on luonnollista etenkin monopolin hallitsemilla markkinoilla. Hän kuitenkin katsoo, että ihmisten elintason nousu on mahdollistanut viinistä nauttimisen yhä laajemmille joukoille. Hän ei toivo viinikulttuuria, jossa viiniharrastuksella pyritään nousemaan muiden yläpuolelle, vaan kannattaa demokraattista viinikulttuuria, jossa viini on ilon ja nautinnon lähde kaikille. 

Matti Kuukkanen-Fagerin kymmenvuotissuunnitelmaan kuuluu vuosittainen sadonkorjuumatka johonkin etelään, mielellään koko perheen voimin, Hän toivoo, että 10 vuoden kuluttua ei joudu tekemään iltatöitä eikä reissaamaan jatkuvasti, vaan pystyy viettämään aikaa perheensä kanssa. Hän ei ole sulkenut pois mitään vaihtoehtoja: Kirjoja voisi kirjoittaa, ravintolaa tai viinialan yritystä perustaa. Tulevaisuus näyttää!

Huhtikuun kausimenu: Sitruuna-inkiväärimoussea ja hedelmiä makean nälkään

Sitruuna-inkiväärimousse:

3 keltuaista
2 sitruunan kuori
1 - 2 sitruunan mehu koosta riippuen
1 prk mascarponea
75 g tuoretta inkivääriä
1 dl sokeria

Raasta sitruunankuori ja inkivääri kattilaan, purista päälle sitruunan mehu. Lisää sokeri ja keltuaiset. Laita vesihauteeseen (tai jos et jaksa kikkailla, käytä levyä pienellä lämmöllä). Vatkaa jatkuvasti kunnes seos alkaa paksuuntua niin, että se jää kauhan kuperalle pinnalle. Nosta kattila levyltä kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen ja jatka vatkaamista. Sokerin jäähtyessä seos sakenee huomattavasti. Sekoita joukkoon purkki mascarponea.

Laita tarjolle kuvan mukaan: Pohjalle mousse, päälle esimerkiksi gliamelonia tai muuta mielihedelmääsi. Koristele vaikka sitruunamelissalla tai mintulla.

Juomaksi suosittelemme kahta makeampaa kuohuvaa: Aina varma Caliera Moscato sopii raikkaana viininä raikkaalle mutta kermaiselle mousselle hienosti. Myös Juvé y Campsin Cinta Púrpura toimii, etenkin jos vähentää hieman moussen sokerimäärää ja käyttä hedelmänä vaikkapa päärynää.

Pierre Sparr Crémant d'alsace Rose Brut

Kuva:alko.fi

Tuote on saatu näytteenä maahantuojalta.

Etsitkö kevään/kesän juhliin tasapainoista ja maukasta alkumaljaa. Tässä tulee yksi oiva vaihtoehto. Cremantit ovat meidän mielestä yleensä tasalaatuisia kuohuviinejä, joissa on alkossakin usein hinta-laatusuhde kohdillaan. Seurueemme yksi jäsen kysyi viiniä maistettuaan, että onko kyseessä samppanja. Ei ihan, mutta mausta olisi voinut niin jopa kuvitella.

Pierre Sparrin Cremant löytyy alkon tilausvalikoimasta hintaan 13.90€. Kuohuviinin väri on kauniin lohenpunainen. Kuplat ovat pienet ja kohtuullisen kestävät. Viinin tuoksu oli punaisen marjainen, mansikkaa, karpaloa ja tuoksu oli myös mukavan paahteinen. Mousse suussa oli miellyttävä ja pitkähkö. Maku oli karpaloinen, sitruksinen ja hennon paahteinen.

Suosittelemme lämpimästi viiniä vaikka äitienpäivän aterialle tai kesäisiin juhlahetkiin.

Huhtikuun kausimenu: Vuohenputkignoccheja ja sitruunaa pääruuaksi

Villiyrtit ovat jo alkaneet kasvaa Tampereen leveysasteilla! Heikki hullaantui pari vuotta sitten villiyrteistä ja niitä on käytetty meille viime vuosina yleensä salaateissa. Tänä keväänä mietimme huhtikuun kausimenun pääruuan kohdalla miten voisimme siirtää villiyrtit myös lämpimään ruokaa. Helppo ja nerokas ratkaisu oli vuohenkaalignocchit parsan, sitruunan ja kovan ricotan kera. Tässäkin annoksessa kevät maistuu ja tuoksuu.

Vuohenputkignoccheja ja sitruunaa

Gnocchit:

2 isoa jauhoista perunaa
2 dl tiukasti painettua nuorta vuohenputkea hienonnettuna.
1 muna
1,5 dl raejuustoa tai ricottaa
300g vehnäjauhoa
suolaa, pippuria
2 sitruunan kuori ja yhden mehu
oliiviöljyä
5 parsaa
peltokanankaalia tai rucolaa
ricotta salataa tai fetaa

Keitä perunat kuorineen. Jäähdytä. Kuori perunat ja muussaa ne. Lisää lopua aineet joukkoon ja vaivaa taikinaksi. Kauli jauhoissa 0,5 cm levyksi. Leikkaa noin 7 x 7 mm tyynyjä. Keitä suolavedessä. Laita leivinpaperille odottamaan, varo etteivät tartu toisiinsa.

Raasta sitruunoista kuori oliiviöljyyn kasariin. Kuumenna, lisää parsat ja hieman suolaa. Kuullota minuutti, lisää gnoccit ja lämmitä. Kasaa annos: Gnoccit ja parsat pohjalle, päälle kanankaalia tai rucolaa ja kruunuksi vielä raastettua ricotta salataa tai murusteltua fetaa. 

Annokselle suosittelemme juomaksi belgiasta tulevaa Boon Oude Geuzea: Hapokas Lambic taittaa gnocchien raskasta rakennetta oivasti ja tuo samalla mukavasti happoja annokseen. Myös rapsakan hapokas riesling toimii aivan takuulla.

Vuohenputki. Kuva Luontoportti.fi:stä

Positiivinen yllätys Chilestä: Matetic Corallillo Pinot Noir 2014

Yleisesti ottaen olemme kokeneet, että chileläiset pinot noirit pettävät usein sen mitä rypäle lupaa. Chilessä ei ole riittävästi otettu huomioon ilmasto-olosuhteita lajikevalinnassa, vaan aiemmin on haviteltu ensisijaisesti mahdollisimman suurta volyymia. Asiat kuitenkin muuttuvat, ja nykyään myös  Etelä-Amerikassa panostetaan tarhojen sijaintiin ja viljelytekniikoihin.

Mateticin on sanottu tuottavan keskimääräistä raikkaampia viinejä Chilessä, joten uskaltauduin ostamaan Corrallillo Pinotin kotoisesta A-marketistamme. Rypäleet viiniin tulevat viileältä San Antonion laakson alueelta läheltä tyyntä valtamerta. El Rosarion viinitarha sijaitsee graniittimaaperällä, ja sitä viljellään luomumenetelmin. Viini käy alkuun villihiivoilla, mutta myöhemmin on lisätty viljeltyjä kantoja.  Kypsytys raskalaisessa tammessa 11 kuukautta eli varsin hillitysti.

Viinin tuoksu on puhtaan punaisen marjainen, siitä löytyy kypsää karpaloa, mansikkaa ja vadelmaa. Tammen aromi tuntuu hentona, ei lainkaan häiritsevänä. Tuoksu on lupaava, eikä makukokemus petä: Viini on raikkaan marjahappoinen, keskitätyteläinen, ei lainkaan hilloinen kuten valitettavan monet muut maanmiehensä. Keskipitkässä jälkimaussa on mausteisuutta ja haipuvaa marjaisuutta, jolle kevyt tanniinisuus anaa kehykset.

Mielestämme kyseessä on rypäleelleen uskollinen viini, jonka tyyli on jossakin oregonilaisen ja eurooppalaisen pinot'n välimaastossa. Hintaansa nähden hyvä ostos, mielestämme.

Huhtikuun kausimenu: Alkuun parsaa, lohta ja voiherakastiketta

Varma kevään ensimerkki meidän perheessä on eurooppalaisen parsan saapuminen kauppohin. Huhtikuu on meillä yleensä kuukausi, jolloin syömme melkein jokaisella aterialla parsaa. Niin paahdettuna, keitettynä, piirakassa kuin salaatin joukossakin. Blogista löytyy sesongin parhaasta raaka-aineesta lisääkin reseptejä, mutta tällä kertaa yhdistimme parsalle lohiconfitin ja voiherakastikkeen. Yksinkertaista, mutta todella hyvää.

Parsaa, lohiconfit ja voiherakastiketta

Parsat

3-4 parsaa/syöjä

suolaa

vettä

Kuori parsat ja poista mahdollinen kova osa varresta. Keitä parsat isossa kattilassa kiehuvassa vedessä 2-3 minuuttia riippuen parsojen paksuudesta. Jäähdytä kylmän veden alla heti, jotta väri säilyy nättinä parsoissa. 

Voiherakastike

100 g voita

suolaa

Sulata voi. Anna heran laskeutua pohjalle. Kaada päältä mahdollisimman paljon kirkastettua voita erilleen purkkiin (kannattaa säästää jääkaapissa paistamiseen). Mausta hera suolalla.

Lohiconfit

50 g lohta per syöjä

litra rypsiöljyä 

sitruunan kuori

Laita sitruunan kuori öljyyn ja lämmitä se 65-asteiseksi. Laita annospaloiksi leikattu lohi öljyyn. Laita 65-asteiseen uuniin tunniksi. Nostele kiinteytyneet palat öljystä. 

Kokoa annos vaikkapa kuvan mukaan.

Lisäksi tarjosimme annoksen kanssa kirjolohenmätiä ja paahdettua lohen nahkaa, mutta ne eivät ole pakollisia. Nahan saa paahdettua hiljaisella lämmöllä öljyssä valurautapannulla.

Juomasuositus

Tällä kertaa suosittelemme parsalle alkon valikoimaan keväällä saapunutta Hattingley Valleyn kuivaa englantilaista kuohuviiniä. Viini sopi kuin nakutettu annokselle ja annos nosti viinin maun selkeästi uudelle tasolle. Oivallinen yhdistelmä, jossa viinin kuivuus ja raikkaus leikkasi mainisti voiherakastikkeen raskautta. Viini ei itse asiassa sellaisenaan ollut kovin vaikuttava, mutta annosyhdistelmä nosti sen uudelle tasolle.

Ridgeview: Kuplia sumujen saarelta

Chardonnay-köynnöksiä kevätauringossa

Vierailimme pääsiäislomallamme Etelä-Englannin Sussexissa, joka on Brittiläisen kuohuviinibuumin keskiössä. Olimme etukäteen yhteydessä Ridgeview:n viinitilaan Viinitien ystävällisellä avustukselle, ja meidät toivotettiin tervetulleeksi. Saimme perinpohjaisen esittelyn ja kierroksen tarhoilla ja tuotantotiloissa.

Briteissä on viljelty rypäleitä jo roomalaisten ajoista lähtien, mutta viinien laatu oli varsin pitkään kyseenalainen. 1800-luvulta lähtien lajikevalikoimaan kuului lähinnä viileässä ilmastossa hyvin menestyviä hybridejä, joista ei kunnon laatuviiniä saa aikaan. Ridgeview oli toinen tila Britanniassa, joka päätti keskittyä ainoastaan puhtaiden vinifera-köynnösten viljelyyn. Lajikkeiksi valittiin samppanjasta tutut, viileämmässä ilmastossa selviävät chardonnay, pinot noir ja -meunier. Tarhat istutettiin vuonna 1994, ja seuraavana vuonna aloitettiin viininvalmistustilojen ja kellareiden rakentaminen. Monet Englannin viinitiloista tuottavat sekä kuohuvia että kuohumattomia viinejä, mutta Ridgeview on alusta alkaen päättänyt keskittyä vain kuohuviin.

kuvan valkoiset pöntöt ovat vahakynttilöitä

Ilmasto on Etelä-Englannissa juuri ja juuri riittävän lämmin, jotta alueella on mahdollista viljellä vinifera-rypäleitä. Sussexissa sataa vähemmän kuin saarella keskimäärin, koska South Downs- kukkulaketju rannikolla kerää suurimman osan mereltä tulevasta sateesta ja sen pohjoispuolella sijaitseva Sussex saa nauttia paisteesta. Kevät ja alkukesä ovat kuitenkin usein kriittisiä, tarhoilla varaudutaan haallaan levittämällä köynnösrivien väliin isoja vahakynttiläpönttöjä (kuvan valkoiset törpöt), jotka sytytetään tarvittaessa lämpötilan lähestyessä nollaa. Toisaalta taas pohjoisessa ilmasto


ssa viineihin jää erittäin voimakas hapokkuus, mikä on oleellista laadukkaan kuohuviinin tuotannossa.

Omien tarhojen lisäksi Ridgeview ostaa rypäleitä 6 eri viljelijältä ympäri Sussexia. Kaikkien tarhojen rypäleet ja lajikkeet viiniytetään erikseen. Kaikki viinit läpikäyvät malolaktisen fermentaation, jolla saadaan muunnettua ärhäkkä omenahappo pehmeämmäksi maitohapoksi. Tämän jälkeen pohjaviineistä poistetaan vielä viinihappoa jäähdyttämällä, jolloin happo muodostaa kiteitä jotka painuvat tankin pohjalle ja saadaan siten erotettua. Viini pumpataan vielä filtterin läpi, minkä jälkeen se on valmis sekoittamista varten. Ridgeview ei sekoita eri vuosikertoja, joten variaatiota syntyy enemmän kuin vakiosamppanjoihin.

Ridgeview tuottaa viittä eri kuohuviiniä, jotka saimme maistaa kierroksen päätteeksi.
Bloomsbury on kolmen klassisen samppanjarypäleen sekoite: hedelmäinen, melko täyteläinen ja helposti lähestyttävä viini, jossa aromimaailma on omenainen ja hapokkaan sitruunainen. Tässä viinissä paahteisuus on varsin vähäistä, lähinnä taustalla tuntuvaa. Sokeria on 9 g litrassa. Hyvä aperetiivi.

Cavendish on Suomestakin saatava, hieman paahteisempi viini, jossa omenainen aromimaailma täydentyy hapokkaan mineraalisella jälkimaulla. Dosage on sama kuin Bloomsburyssa. Tämä on mielestämme selkeästi ruokaviini.

Blanc de blancs tuotetaan ainoastaan talon omien tarhojen chardonnay-rypäleistä, jotka kasvavat etelärinteellä tuotantotilojen vieressä. Edellistäkin paahteisempi, omenainen, kukkainen ja hieman olkinen makumaailma, jossa kohtalaisesti paahteisuutta ja runsaasti mineraalisuutta. Puhdas, elegantti ruokaviini mereneläville.

Blanc de noirs on edellistä täyteläisempi, ja sen aromimaailma on laveampi: hapokasta sitruunaisuutta, aavistus puolukkaa ja kirsikkaa. Täyteläisempi mutta edelleen raikkaan happoinen viini kestänee hieman täyteläisempiäkin ruokia, ja tätä voisin hyvin kuvitella nauttivani esimerkiksi kermaisella kastikkeella tarjotun possun tai lohen kera.

Viimeisenä vielä Rosé de noirs: Aivan mahtava aperetiivi, jossa hieman edellisiä enemmän jäännssökeria. Puolukkaa, mansikkaa, vadelmaa yhdessä sitruksisen hapokkuuden kera. Saattaisi toimia myös täyteläisten, ei-niin-makeiden jälkiruokien kanssa: esimerkiksi mansikat mascarponevaahdolla olisivat täsmäpari. Tätä ostimme äitienpäivää varten muutaman pullon kotiin tuotavaksi.

Suosittelemme kaikille Etelä-Englannissa lomaileville vieraiulua alueen viinitilioilla. Ainakin Ridgeview:lla saimme hyvän vastaanoton, ja hyvällä englannilla vedetty tilakierros oli virkistävää vaihtelua Ranskan, Italian ja Espanjan ajoittain vähemmän ymmärrettäviin kokemuksiin. Kiitokset vielä Viinitielle Ridgeview:n yhteystiedoista!