Rivetto Langhe Nebbiolo 2011

Kuva:wine-searcher.com

Viime lauantaina viinikaappia tonkiessamme törmäsimme laivalta tuliaisina tuottuun Rivetton suvun nebbioloon Langhen alueelta. Halusimme viiniä joka pärjäisi sekä sienille että karitsan kareelle, plussaa tulisi, jos toimisi vielä munakoisonkin makuparina. Varsin nappivalinta oli viini hintaansa nähden (13.90€/tallink silja), koska odotukset eivät olleet kovin korkealla. Viini kuitenkin yllätti todella positiivisesti ja oli jokaisen euron arvoinen, ehkä jopa ylikin.

Viinin väri oli haaleakon tiilenpunainen, jopa hieman läpinäkyvä. Tuoksu oli taattua nebbioloa: punaisia marjoja, orvokkia, ruusua, hieman tallintakusta ja nahkaisuutta. Maku oli pehmeähkön tanniininen, punaisten marjojen kuten puolukan ja punaherukan sävyttämä. Maussa oli myös aavistus  tuoksussakin hyvin esille tullutta mausteisuutta. Mielestämme viinin tanniinirakenne oli hyvässä tasapainossa ja kepeähkö makumaailma toimi erinomaisesti ruokien kanssa.

Sienitortellinien kanssa viinin hyvä rakenne taittoi mukavasti tortelliinien raskautta ja sienten umamimaku täydensi hyvin viinin kukkaista makumaailmaa.
Paahdetun munakoisosalaatin kanssa viini toimi kohtalaisesti, mutta ei kuitenkaan peittänyt täysin salaatin raikasta makumaailmaa.
Mediumiksi kypsennetyn karitsankareen ja sitruunalla ja salvialla maustetun mascarponekastikkeen kanssa viini oli nappivalinta. Viinin tanniinit taittuivat hienosti lihan kanssa ja mascarponekastike nosti viinistä esiin hyvin happoja ja rakennetta.

Kerrassaan mainio ja monikäyttöinen yleisviini Italialaisten viinien ystäville. Ei ehkä kaikkein monimutkaisin nebbiolo-viini, mutta arkikäyttöön loistava. Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdillaan.

Finca la Emperatriz Garnacha Cepas Viejas 2010

Alko.fi

Katri oli lukenut Ilkka Sirenin suosituksen Dominio de Tares cepas viejas mencíasta, ja päätyi ostamaan Bierzon Mencian sijaan Garnachaa Riojasta. Tähän logiikkaan ei mies kykene. Mielenkiintoinen vinkku joka tapauksessa, ainakaan Suomeen asti ei puhtaita Garnacha-viinejä Riojasta juuri kantaudu.

Finca La Emperatriz sijaitsee Rioja Altan korkeimmilla alueilla yli 500 m merenpinnan yläpuolella aivan DOCa Riojan länsiosassa. Maaperä on köyhää, ja pintakerros koostuu pyöreistä vaaleista kivistä jotka heijastavat tehokkaasti auringonvaloa. Köynnökset ovat varsin iäkkäitä, 65-vuotiaita. Sadonkorjuu on käsin suoritettu. Viini on läpikäynyt pitkän, kuukauden mittaisen kylmämaseraation ja tämän jälkeen se on käytetty suurissa 500 litran tammitynnyreissä joissa se on myös kypsynyt sakkoineen 11 kuukautta.

Viini on syvän värinen, sävy on tumman kirsikkainen. Tuoksussa on karhunvatukkaa, mansikkaa, tuntuvaa lämmintä mausteisuutta ja parkittua nahkaa. Tuoksussa on aistittavissa myös orvokkista kukkaisuutta sekä aavistuksenomaista lakritsaisuutta. Suussa viini on heti avaamisen jälkeen vielä varsin kova ja tammisen kuivattava. Marja-aromisuus nousee suussa kuitenkin upeasti esiin etenkin kun viini on saanut hieman happea. Rakenteeltaan melkoisen jyrkkä, mutta kuitenkin riittävän marjaisan täyteläinen. Jälkimakuun nousee suuta kostuttavaa mineraalisuutta, joka yhdessä mukavan happorakenteen kanssa pitää paletin hienosti freesinä.

Viini huutaa ruokaa seurakseen: en voi olla suosittelematta tämän kaveriksi lammasta näin pääsiäisenkin lähestyessä. Valmistustapana suosisin pidempää patakypsytystä ja ronskia second cut-palaa vaikkapa niskasta.

Muutama alkon käsityöläisolut 2015 maistelussa

Mekin kävimme hakemassa kotiin muutaman käsityöläisoluen testiin. Kaiken kaikkiaan 13 oluesta ja 2 siideristä kotiutumme molemmat siiderit ja 7 olutta. Parhaita meidän mielestä oluista oli Stallhagenin Pumpkin ale, Saimaan juomatehtaan Brewer's special Saison ja Prykmestarin SavuVehnä.

Pumpkin ale oli meille ensimmäinen kurpitsaolut ja hieman aluksi ihmettelimme, miksi kurpitsaolutta on tarjolla helmikuun pakkasilla, kun paras sesonki kurpitsalle on kuitenkin syksyllä. Mene ja tiedä oliko alkon valikoimapolitiikalla osuutta asiaan. Maailmalla pumpkin ale on ollut tunnettu tyyli jo pitkään ja onneksi saatiin sitä myös tänne pohjolaan. Mainio olut, jossa kurpitsan makeus yhdistettynä keskiasteiseen humalointiin toimii meidän suissamme ainakin loistavista. Voisin hyvin kuvitella, että kurpitsarisoton kanssa olut voisi toimia parina aika mukavasti.

Saisonista on veikkailtu seuraavaa olutmaailman hittiä IPA-buumin jälkeen ja mielestämme hapanoluet ovat erittäin hyviä, joten jäämme jännityksellä odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saimaan juomatehtaan saison oli juuri sopivasti sitruunaisella tavalla hapan, reippaasti humaloitu ja hivenen hiivainen. Kokonaisuutena kohtalaisen täyteläisen maltainen. Tätä voisi kuvitella hyvin nauttivansa esimerkiksi loistavan Safkaa-kirjan lohi-avokadosalaatin kanssa; täyteläisyys vastaparina salaatille ja hapan kirpeys lohen rasvaa leikkaamaan.

SavuVehnä oli myös mielenkiintoinen tuttavuus. Savuisia ruisoluita on maisteltu useita, mutta savuisaa vehnäolutta emme muista maistaneemme. Tuoksussa on keskivahva savu- ja terva-aromi. Olut on melkoisen täyteläinen, ja sen aromimaailmasta nousee suussa esiin mämmimäistä makeutta, yrttisyyttä ja vehnäoluen hedelmäisyyttä. Tämä sanallinen kuvailu ei tee juomalle oikeutta, mutta suosittelemme maistamaan. Tähän voisi yhdistellä hieman käräytettyä tukevaa grilliruokaa, jolloin savuaromi toimii komppaavana elementtinä ja hedelmäisyys sopivana vastaparina.

Ruokahaaste 2015: Ranskalainen bistro kotona

Heikille napsahti ruokamaahaasteena jättiläinen eli Ranska. Tämä länsimaisen gastronomian kehto, joka on luonut valtaosan klassisen keittiön reseptiikasta. Vaihtoehtoja kokattavaksi siten löytyy yllin kyllin, ja reseptejä on helppo löytää niin netistä kuin keittokirjoista. Viinin valinta näille ruuille on kenties helpompaa kuin korealaiselle...

Alkuruuksi oli monia vaihtoehtoja, jotka välähtelivät päähän: Sipulikeitto, Simpukat valkoviinissä, Salade Niçoise... Päädyin kuitenkin kalaisan pääruuan vuoksi tuhdimpaan ratkaisuun: Kananmaksapateeta, appelsiini-punajuurisalaattia ja tuoretta patonkia.

Haeskelin sopivaa patee-reseptiä pitkään, ja lopulta päädyin seuraavanlaiseen yhdistelmään
250 g kananmaksaa
desi ankanrasvaa
kaksi kovaksi keitettyä munaa
shalotti
konjakkia
suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia

Kasarissa paistetaan lorauksessa ankanrasvaa pilkottu shalottia pehmeäksi. Tämän jälkeen lisätään maksat ja hetken päästä konjakki. Maksoja ei tule paistaa aivan läpikypsäksi, vaan ne tulee jättää sisältä hieman roseeksi. Seos kaadetaan kulhoon, lisätään siihen loppu sulatettu ankanrasva ja munat sekä mausteet. Tämä kaikki vain blenderillä hienoksi ja astiaan yön yli hyytymään.

Salaattiin tuli revittyä vihreää salaattia, balsamicossa karamelisoituja punajuurilohkoja, paahdettua hasselpähkinää sekä appelsiinia. Kombo toimi hyvin yhdessä, etenkin maksapatee ja makeat punajuuret olivat hyviä yhdessä.

Pääruuaksi klassinen sole meuniere hietakampelasta, jota Nygreniltä sattui sopivasti löytymään. Tämän seuraksi keitettyjä perunoita ja paistettua fenkolia sekä vihreitä papuja, kastike tietysti ruskistetusta voista ja sitruunasta.

Viiniksi valikoitui lähinnä pääruokaa silmällä pitäen Luneau-Papinin Excelsior. Viini on vihertävään taittavan keltainen, keskisyvä. Tuoksussa kosteita kiviä, hentoa sitrusta, hyvin vihreää omenaa ja raa'ahkoa melonia. Suussa hieman omenaisempi kuin tuoksu antaa olettaa, mutta mineraalit ovat silti viinin määrittävä piirre. Happorakenne on oivallinen, ja tästä syystä viini toimikin hyvin myös alkuruuan tuhdin pateen kanssa. Pääruuan kaverina tämä oli aivan oivallinen, mineraalisuus toimii tunnetusti merenelävien seurassa, ja hapokkuus antoi hyvää vastapainoa voi-sitruunakastikkeelle.

Jälkiruuaksi vielä profiteroles eli jäätelöllä täytetyt tuulihatut sekä mansikkamelbaa. Jäätelönä Kolmen Kaverin valkosuklaa-vadelma, jossa mukana kivasti rouskuvia valkosuklaanpaloja. Suosittelen tätä! Excelsoria en kuitenkaan suosittele jäätelön kanssa nauttimaan...

Bodegas Mauro Cosecha 2011: Rebel Duero

Bodegas Mauro sijaitsee Ribera del Dueron alueella, Tuleda del Dueron kaupungissa lähellä Valladolidia. Talo ei kuitenkaan tuota DOC-viinejä, koska sen pullotteissa on mukana syrah:ta DOC-luokituksen salliman tinto finon/tempranillon lisäksi. Talon konseptina on tuottaa viinejä, jotka nojaavat alueen perinteeseen mutta eivät hirttäydy siihen. Rypäleet kasvatetaan luomumenetelmiin, käyminen tapahtuu villihiivoilla. Talon tuotannossa on kolme eri viiniä: Cosecha, Mauro Vandemmia Selectionada ja Terreus. Näistä viimeisin on tarhaviini pienehköltä 3 ha huipputarhalta. Yhteensä näitä tuotetaan 280,000 pulloa vuodessa.

Cosecha on talon entry level-viini, joka tämän talon kohdalla kuitenkin tarkoittaa varsin laadukasta tuotetta. Tässä on 90 % tempranilloa ja loput syrah'ta. Viini on saanut reippaat 16 kk tammea, joiden ikää ei tarkemmin määritellä.

Väriltään syvän purppurainen. Tuoksussa on luumua, karhunvatukkaa ja hillottua kirsikkaakin. Myös pieni mustaherukkainen vivahde tuulahtaa nokkaan. Näiden reippaan marjaisten tuoksujen lisäksi on aistittavissa reipasta parkittua nahkaa, vienoa tallintakaista maanläheisyyttä ja savuisuuttakin. Kokonaisuutena tuoksu on syvä, lämmin ja muheva. Maku on tuoksuun nähden yllättävän rapsakka. Siinä marja-aromit nousevat selkeästi nahkaisuuden yli, mikä on miellyttävää. Viinissä on näin tempranillo-vetoiseksi viiniksi varsin hyvä hapokkuus, joka sopii ainakin minun suuhuni kuin nakutettu. Tanniinia on reippaasti, mutta se on mukavalla tavalla pehmentynyt kypsytyksen myötä. Kokonaisuutena viinin rakenne on aivan oivallinen, jälkimaku pitkähkö ja mineraalismarjaisa.

Kyseessä oli isohko viini, marjavetoinen mutta tavattoman raikas Duero. Toimii hyvin selkeiden grillilihojen seurassa, mutta ei varmasti laita vastaan myöskään paksummalle lihapadalle: Hyvä hapokkuus kestää varmasti kermaisempaa täyteläisyyttäkin. Kaiken kaikkiaan erittäin iso suositus tälle!

Semillonia lasissa ja aussihenkistä ruokaa lautasella.

Ruokahaasteen toinen maa osui Katrille ja vaikeusastetta nosti vasta lauantaina aamupäivällä saadut raaka-aineet ja viini. Heikki oli vieraillut Kalaliike Nygrenin tiskillä lauantai-aamuna ja tuoreesta kalamarista idea sitten lähti. Vielä, kun sokoksen alkosta löytyi hieman ikääntynyttä Australialaista Semillonista tehtyä viiniä niin aihe oli lukkoon löyty.

Katrin yllätyskorista löytyi siis kalamaria, kampasimpukkaa, jättirapuja, mango, avocadoa, limeä, korianteri, chiliä, paprika, puna-ja salottisipulia, macadamiapähkinöitä ja ananasta. Niistä sit piti keksiä kolmen ruokalajin menu annetulle viinille. Australiassa emme ole valitettavasti vielä käyneet, mutta ajatukset ruokien suhteen lähti heti grilliruokien pariin. Kun kerran mereneläviä oli paljon valikoimassa niin ne näytettelivät kahdessa ensimmäisessa ruokalajissa pääosaa.Parinkymmenen minuutin pähkäilyn jälkeen menu oli päätetty ja sit vaan toteuttamaan.

Alkuruokana oli äyriäissalaatti mustekalasta ja ravuista, jota oli maustettu chilillä, korianterilla ja mangolla. Kaveriksi sitten salaatin kanssa yrttisalaattia, lime-avocadomoussea ja karamellisoituja macadamiapähkinöitä. Pääruokana tarjosin vaniljavoissa grillattuja mustekaloja, jättirapuja ja kampasimpukoita. Kaverina sit valkosipulimajoneesia, grillattua ananasta ja kasviksia. Jälkiruokana sit rommilla liekitettyjä ananasta ja mangoa. Jälkkärille löytyi vielä pakkassta hieman jäätelöä. Ei olleenkaan huono setti varsinkaan, kun raaka-aineet sai tietää vasta aamulla.

Viininä kahdelle ensimmäiselle ruualle oli 100% semillon Hunter Valleysta. Alueen semillonit ovat tunnettuja siitä, että ne kestävät upeasti ikääntymistä eivätkä muistuta mitään muuta semillon-viiniä vaan omaavat täysin oman luonteensa.

McGuigan Hunter Valley Semillon 2007 löytyy monopolin valikoimasta (ainoana lajissaan, yllättäen...). Se on väriltään vihertävän keltainen, keskisyvä. Tuoksu on varsin moniulotteinen: Hikistä mineraalisuutta, pähkinäisyyttä, hunajaa, vaaleita kukkia ja jopa jonkinlaista 'sienimäisyyttä'. Hedelmä-aromi ei ole kovin voimakas, hentoa sitrusta ja hunajamelonia. Tuoksu muistuttaa etäisesti juran savagnin-viinejä. Suussa pyöreä, mineraalinen. Täysin kuiva, jäännössokerista ei ole tietoakaan. Happoa on kuitenkin edelleen raikastamaan viiniä, eikä tästä synny lainkaan tympeää mineraalista tunnelmaa. Makupaletille nousee hedelmistä greippimäistä katkeruutta etenkin jälkimakuun.

Viini sopi aivan mahtavasti äyriäisille, sillä mineraalisuus tunnetusti toimii merenelävien seurassa. Kohtalainen hapokkuus ja mineraalit toimivat myös alkuruuan avokadon kanssa jopa yllättävän hyvin. Annoksissa ollut chili hieman jännitti, mutta viini oli siinä riittävästi iän pyöristämä ja riittävän tuhti kestämään nuo tuliset tuulahdukset. Kaikken paras yhdistelmä olivat annoksissa olleet paahdetut macadamia-pähkinät yhdessä tämän hienon, moniulotteisen viinin seurassa.

Kokonaisuutena oivallinen ateria ja onnistunut viini-ruokapari. Tästä inspiraatiota, kun suomen talvi kestää ja kestää...

Neljä viinintäytteistä vuotta!

4 vuotta sitten kirjoitimme blogiin ensimmäisen postauksen ja tämä postaus on jo 333. Emme alkuaikoina uskoneet, että pääsemme edes sataan blogikirjoitukseen. Tällä tiellä ollaan edelleen ja viinien maailma on edelleen jopa suurempi arvoitus kuin aloittaessamme.

Viimeisestä neljältä vuodelta on jäänyt mieleen valtava määrä maistettuja viinejä, monta ikimuistoista viinimatkaa, monta kymmentä hienoa ateriaa viinin kera ja ilman viiniä, mutta ennen kaikkea lukematon määrä uusia viininystäviä. On ollut hieno huomata, kuinka viini yhdistää eri tyylisiä ihmisiä ja on suuri ilo olla osa suomalaisten viinibloggajien vielä pienehkö, mutta kasvavaa porukkaa. Kiitos jo edesmenneen viiniTV:n pojille, ilman teitä ei ehkä tätäkään blogia olisi olemassa.

Viiniblogin pitäminen on tavallaan pakottanut meidät menemään kerta toisensa jälkeen epämukavuusalueelle, koska samoista viineistä ei montaa kertaa voi kirjoittaa. Samalla on tullut kuin huomaamatta haettua tietoa viinistä ja opittua valtavasti uutta. Vahvimpana tunteena on kuitenkin se, että viinien maailmasta onneksi oppii aina uutta eikä tällä tiellä tule koskaan perille. Kuluneet neljä vuotta ovat vahvistaneet käsitystämme siitä, minkätyyppisestä viinistä pidämme tällä hetkellä ja ehkä myös sitä mistä voimme mahdollisesti pitää tulevaisuudessa.

Meille edelleen tärkeimpiä kriteerejä viinien valinnassa on hyvä hinta-laatusuhde ja nykyään myös se, että viini on mahdollista yhdistää ruualle. Eihän hyvää ruokaa voi nauttia ilman viiniä ja päinvastoin. Noin 80% vuosien varrella maistetuista viineistä on ollut ihan ok kamaa, 15 % on ollut huippuja ja onneksi vain 5% on ollut aivan hirveitä. Aina kaikki maistetut viinit eivät ole olleet 100% meidän tyylisiä, mutta juuri niistä viineistä olemme ehkä oppineet eniten omista makumieltymyksistämme.

Kiitos, että olet ollut mukanamme yhden pariskunnan viinillisellä retkellä, joka vaan jatkuu. Toivottavasti jaksat myös jatkossa palata blogimme pariin. Lasillinen teille ja kaksi meille on varmaan tänään paikallaan...

Korealaista safkaa ja IPA:a

Olemme aina kokkaileet paljon kotana, kuten blogin teksteistä voi hyvin päätellä. Yleensä teemme kuitenkin ruokaa mukavuusalueellamme ja reseptit on alkaneet pikkuhiljaa toistaan toisiaan. Päätimme vuoden 2015 kunniaksi haastaan toisemme ja alkaa kokkailemaan eri maiden ruokia. Pelin henki on, se että alkuviikosta toinen antaa toiselle maan ja lauantai on pyhitetty kokkailulle. Lisäksi pitää yrittää löytää ruoalle vielä ruokajuomapari, jos mahdollista.

Ensimmäinen ruokamaa-haaste napsahti Heikille, ja maana oli Korea. Teki tietysti mieli mennä siitä missä aita on matalin ja tarkentaa maali Pohjois-Koreaan. Koska riisi kuitenkin on sinällään melko kuivaa, niin päätin pitää horisontin avarampana.

Alkuruuaksi tehtiin erilaisia pieniä ruokia: Munarullia, mung-pavunitusalaattia, kimchiä ja paistettua tofua. Tässä vaiheessa jo totesin, että päämausteet ovat chilihiutaleet ja valkosipuli, joita tuli käytännössä kaikkiin ruokiin.

Näiden alkuruokien kanssa maistelimme myös Pannierin samppanjaa, joka ei kuitenkaan istunut ruualle läheskään yhtä hyvin kuin olut. Tätä virhettä emme siis enää toista. Sen sijaan Mikkellerin KiinKiin oli aivan loistava pari näille: Sitruksinen lager sammutti chilin poltetta juurikin passelisti.

Pääruuaksi päätin tehdä mustekalaa, Ojingeo Bokkeum. Wokkityyppinen ruoka syntyy alta aikayksikön. Makuun tulee seesamöljyn tuoma itämainen perusnuotti yhdistettynä sopivaan chipoltteeseen. Kasvikset tulee pilkkoa hyvin pieneksi, jotta ne kypsyvät nopeasti. Paistaessa tulee pitää huoli, että ne eivät kypsy yli. Resepti löytyy täältä.

Mustekalan kanssa oluena oli Green's IPA. Tämä britti-IPA on luontaisesti gluteeniton, valmistettu hirssistä ja riisistä. Siinä on varsin reipas ja rapsakka humalointi, joka kuitenkin pehmenee voimakkaanmakuisen itämainen ruuan kanssa juuri sopivasti.

Ensimmäisestä ruokahaasteesta selvittiin kohtalaisella kunnialla, ja ruuat maistuivatkin jokseenkin korealaisilta.

Vinkkejä Italiaan kaivataan!

Poikkeuksellisen pitkä reissutauko päättyy meidän osaltamme pitkänäperjantaina, kun otamma suunnaksi Italian Bergamon. Yleensähän olemme olleet reissun päällä aina kun aikataulu antaa myöten, mutta pienen neidin syntymä muutti hieman reissusuunnitelmia. Eiköhän tässä pikkuhiljaa palailla ruotuun, kun myös kesälle on reissua suunnitteilla. Eihän lapsi reissuelämään totu, jollei pääse pienestä pitäen mukaan.

Lähdemme matkalle ensimmäistä kertaa pikkulapsen kanssa, mutta ajattelimme silti mahduttaa mukaan lapsiystävällisten kohteiden lisäksi omia mielenkiinnon kohteitamme. Eli paljon ruokaa, paljon liikuntaa ja vähän ehkä myös viiniä. Viimeksi olemme olleet Italiassa vuonna 2009 elokuussa, joten on jo korkea aikakin tehdä uusintavierailu saapasmaahan.

Yksi vierailu Ghemmeen on alustavasti sovittu, mutta jos  sinulla on vinkkejä mielenkiintoisista tiloista Gattinaraan, Franciacortaan ja Veneton alueelle niin laita meille ihmeessä kommenttia/mailia asian tiimoilta. Lisäksi kaikki vinkit loistavista ruokapaikoista Bergamossa ja sen lähettyvillä otetaan ehdottomasti vastaan. Jos taas tiedät hyviä vaellusreittejä Bergamon lähettyvillä, niin niitäkin saa vinkata. On ainakin hyvää treeniä Heikille, kun saa kantaa tyttöä kantorinkassa...