Kaleva Brewing Bitter

Nyt on pakko uskaltautua oluiden arvioinnin outoon maailmaan. Tampereella on käynnissä varsinainen pienpanimobuumi, joka alkoi jo vuosikymmeniä sitten Plevnasta, sai vauhtia Pyynikin käsityöläispanimosta ja kiihtyi huippuunsa Nordic Breweryn ja Kaleva Brewingin myötä. Koska Kaleva Brewingin tilat sijaitsevat takapihallamme, on pakko uskaltautua tälle kaltevalle pinnalle.

Kaleva Brewingin bitter on meripihkanvärinen, kohtalaisen syvä olut. Sen tuoksusta henkii hieman yrttiin vivahtavaa humalaisuutta, joka aivan etäisesti tuo mieleen suopursun. Tuoksusta löytyy myös aavistus karamellista makeutta. Suutuntuman alku hieman alemainen. Bitterisyys nousee keskimaussa, joka on täyteläinen. Hiilihapokkuutta on juuri sopivasti raikastamaan jälkimakua ja tuomaan vastapainoa katkerudelle. Alkoholisuus ei juuri maistu. Olut on tasapainoinen kokonaisuus.

Sanalla sanoen: Hyvä bisse. Ei tätä tuoppitolkulla kisko, mutta pienen tuopin tai pari upottaa mielellään!

Meidän suosikkimme maitokauppavahvuisista oluista

Vaikka pääasiassa nautimme viiniä, niin erityisesti Katri tykkää myös hyvin tehdyistä oluista, joiden makuun pääsi työskennellessään panimoravintola Plevnan keittiössä. Kiitokset vaan Samille ja Jukalle, joiden loistavia oluita pääsin työn puitteissa maistelemaan.

Olut on meille enemmänkin janojuoma kesällä, ja saunan jälkeen tulee myös nautittua usein yhdestä hyvästä oluesta. Koska ikinä emme muista ostaa oluita alkosta, ovat maitokauppavahvuiset oluet viime vuosina tulleet tutuiksi. Meidän suosikki-oluemme löytyvät usein IPA/pale ale/red ale-tyyleistä. Heikki tykkää luostarioluista enemmän kuin Katri ja vehnäoluet maistuvat erityisesti kesähelteillä. Saison on myös tyylilaji, joka meitä molempia kiinnostaa.

Onneksi nykyään ei ole enää vaikeaa löytää markettien oluthyllyiltä hyviä oluita. Suurimmat suosikit tällä hetkellä meillä on Brewdogin Dead pony pale ale, Foundersin All day IPA, Pyynikin käsityöläispanimon Kauppa-ipa ja ruby jazz ale. Kaikkia yhdistää hyvä humalointi yhdistettynä miellyttävään makuun. Dead pony ale ja ruby jazz ale ovat selvästi pehmeämpiä ja vähemmän humaloituja kuin IPA:t, mutta yhtä maukkaita. Uusista panimoista Maku Brewing on yllättänyt positiivisesti.

Kevään kunniaksi joimme eilen pullon Hebden´s Wheatia, joka oli perustyyppistä hoegardenia huomattavasti hiivaisempi, paksumpi ja vähemmän sitruksinen. Luonteikas luomuvehnä. Samasta vehnäsarjasta voi tietty suositella myös Pyynikin käsityöläispanimon Simo-Vehnäolutta.

Alkon surkean perusvalikoiman vuoksi olutostokset ovat tosiaan päätyneet marketteihin. Tämän perusteella emme jostain syystä jaksa uskoa pirkaaviinipelotteluun.

Muutama alkon käsityöläisolut 2015 maistelussa

Mekin kävimme hakemassa kotiin muutaman käsityöläisoluen testiin. Kaiken kaikkiaan 13 oluesta ja 2 siideristä kotiutumme molemmat siiderit ja 7 olutta. Parhaita meidän mielestä oluista oli Stallhagenin Pumpkin ale, Saimaan juomatehtaan Brewer's special Saison ja Prykmestarin SavuVehnä.

Pumpkin ale oli meille ensimmäinen kurpitsaolut ja hieman aluksi ihmettelimme, miksi kurpitsaolutta on tarjolla helmikuun pakkasilla, kun paras sesonki kurpitsalle on kuitenkin syksyllä. Mene ja tiedä oliko alkon valikoimapolitiikalla osuutta asiaan. Maailmalla pumpkin ale on ollut tunnettu tyyli jo pitkään ja onneksi saatiin sitä myös tänne pohjolaan. Mainio olut, jossa kurpitsan makeus yhdistettynä keskiasteiseen humalointiin toimii meidän suissamme ainakin loistavista. Voisin hyvin kuvitella, että kurpitsarisoton kanssa olut voisi toimia parina aika mukavasti.

Saisonista on veikkailtu seuraavaa olutmaailman hittiä IPA-buumin jälkeen ja mielestämme hapanoluet ovat erittäin hyviä, joten jäämme jännityksellä odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saimaan juomatehtaan saison oli juuri sopivasti sitruunaisella tavalla hapan, reippaasti humaloitu ja hivenen hiivainen. Kokonaisuutena kohtalaisen täyteläisen maltainen. Tätä voisi kuvitella hyvin nauttivansa esimerkiksi loistavan Safkaa-kirjan lohi-avokadosalaatin kanssa; täyteläisyys vastaparina salaatille ja hapan kirpeys lohen rasvaa leikkaamaan.

SavuVehnä oli myös mielenkiintoinen tuttavuus. Savuisia ruisoluita on maisteltu useita, mutta savuisaa vehnäolutta emme muista maistaneemme. Tuoksussa on keskivahva savu- ja terva-aromi. Olut on melkoisen täyteläinen, ja sen aromimaailmasta nousee suussa esiin mämmimäistä makeutta, yrttisyyttä ja vehnäoluen hedelmäisyyttä. Tämä sanallinen kuvailu ei tee juomalle oikeutta, mutta suosittelemme maistamaan. Tähän voisi yhdistellä hieman käräytettyä tukevaa grilliruokaa, jolloin savuaromi toimii komppaavana elementtinä ja hedelmäisyys sopivana vastaparina.