Tarjolla on kolme menua, joista yksi on 3 ruokalajin kasvismenu, toinen 3 ruokalajin sekasyöjän menu. Lisäksi tarjolla on syömämme pitkä menu, joka yhdistää edelliset ja lisää vielä välijuuston. Hinnat ovat kohdillaan, sillä pitkä menu viinipaketilla irtosi alle satasella.
Viinit olivat suurelta osin naturaaleja tai biodynaamisia, ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta toimivat loistavasti. Tarkempi analyysi jää tällä kerralla muistiinpanojen puutteessa tekemättä.
Ensimmäisenä saimme kasvismenun alkuruuan, jossa oli gaspacho, itse tehtyä piimäjuustoa ja pikkelöityä selleriä. Gaspacho oli pehmeä eikä lainkaan karvas, ja pikkelöinti oli vienyt selleristä pahimman vihreyden. Miellyttävä annos!
f
Seuraavana vuorossa silliä ja uutta perunaa: kevyesti suolattu pieni silli, pikkelöityä sinapinsiementä, itse tehtyä jogurttia. Tämä annos oli Heikin suussa edellistä heikompi, silliin olisi kaivattu enemmän pikanttisuutta. Katri piti tästä enemmän. Raaka-aineena silli oli teemaan istuva valinta, sillä perkuujätteitä ei synny.Viininä oli puolikuiva riesling Saksasta, toimi kohtalaisesti.
Kaalilaatikko oli ensimäinen pääruoka, ja siinä oli sitä jotain: Kaikki kaalilaatikon komponentit ja maut vietynä hienostuneeksi ravintola-annokseksi:Pohjalla kermaan muhennettua kaalia, päällä hiillostettua kesäkaalia ja päällä vielä uunissa paahdettua, rapsakkaa ja suolaista lehtikaalisipsiä. Kermainen meiramikastike viimeisteli kaalilaatikkoisuuden.
Lihapääruokana possunkyljystä niin mureana kuin sen vain voi kuvitella, kesäkurpitsaa, persiljakastiketta ja perunapyrettä. Syvän makuinen annos, joka toimi kuin... No, jätetään se nyt tässä yhteydessä sanomatta.
Kaksi jälkiruokaa on aina hyvä päätös menulle. Ensimmäisessä punajuurijäätelöä, mallascrumblea ja vuohenjuustomoussea. Jäätelö ja crumble toimivat hyvin ja täydensivät toisiaan, mutta mielestämme vuohenjuusto ei tässä oikein pelittänyt: hieman kypynyt juusto nousi yhdistelmässä esiin pistävänä.
Sen sijaan toinen sitruunajälkiruoka ei jättänyt toiveen sijaa: Raikas mutta täyteläinen annos, josta löytyi yksi vähään aikaan ylättävin ja paras makuyhdistelmä: Korianteri ja sitruunamousse olivat vain yksinkertaisesti hiivatin hyvä yhdistelmä, jota en olisi osannut pienessä päässäni kuvitellakaan toimivaksi.
Pääsimme vielä aterian päätteeksi katsomaan ravintolan kellariin kasvilamppujen turvin rakennetun puutarhan, jossa annoksissa kasvavat yrtit viljellään. Hieno konsepti, jota on tarkoitus jatkaa vielä talvikaudellakin. Alun oppikauden jälkeen kasvatettavien tuotteiden repertuaari fokusoituu, jolloin puutarhasta saadaan vieläkin enemmän irti.
Suosittelemme lämpimästi visiittiä vihreään Alphaan, aikaa on vielä parisen viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti