Portugalissa on tunnetusti käsittämätön määrä paikallisia lajikkeita, joiden kaikkien nimiä kukaan ei voi muistaa. Usein näitä on perinteisesti kasvatettu sekaisin ja sekoiteltu tuottajan itsensäkään tietämättämitä kaikkea tekeillä olevaan viiniin päätyy. Genetiikka on kuitenkin auttanut tunnistamana eri lajikkeita ja laatutietoiset tuottajat ovat alkaneet tunnistaa eri lajikkeiden potentiaalia.
Yksi kiehtovimmista rypäleistä on Daon ja Bairradan alueelta peräisin oleva baga, joka tuottaa vuosikerrasta ja tuottajasta riippuen täydellisen upeita ja ikääntymiskykyisiä viinejä, tai vaihtoehtoisesti ohuita ja vihreitä, järjerrömän tanniinisia litkuja. Tämä johtuu alueen ilmastosta, johon läheinen Atlantti vaikuttaa voimakkaasti. Bagaa viljellään etenkin Atlanttia lähellä olevalla Barradan, jossa syyssateet saapuvat äkkiä ja yllättäen. Baga ja etenkin sen voimakkaat tanniinit kuitenkin kypsyvät myöhään, joten viljelijät joutuvat tasapainottelemaan ohuella narulla: Jos kerää rypäleet liian varhain, saa aikaan ohutta, kovaa ja vihreää viiniä. Jos taas odottaa optimaalista kypsyyttä riskeeraa koko sadon syyssateiden tuomille hometaudeille. Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että taannon taloudellisesti tiukkoina aikoina viljelijät pelasivat varman päälle ja viineistä tuppasi tulla hieman raakoja. Tätä vielä korosti perinteinen tapa käyttää rankoja viinin mukana.
Sao Joao on Costan veljesten 1920-perustama viinitalo, jonka piti alunperin tuottaa porttia. Laki kuitenkin muuttui ja kielsi portin pullotuksen Vilanova de Gaian ulkopuolella. Costat alkoivat sitten tuottaa Bairradassa kuivaa punaviiniä Bagasta. Tuolloin Barrada ei tosin ollut tunnustettu erillisenä viinialueena. Viineistä muodostui kuitenkin vuosikymmenten kuluessa ikääntymispotentiaalissaan legendaarisia. Etenkin kun niitä alkoi alusmaiden itsenäistyessä ja vientimarkkinoiden hiljentyessä kasaantua talon kellareihin kypsymään. Baga onkin sikäli oiva rypäle, että siitä tehdyt viinit kestävät jopa useita kymmeniä vuosia ikää tanniiniensa ja happojensa ansiosta.
Perusteellisempaa taustainfoa löytyy pieteettiseltä viinihullulta.
Sao Joao reserva 2000 on syvä väriltään, tiilenpunainen ja taittaa reunoilta ruskeaan kuin vaahteranlehti loppusyksystä.
Tuoksussa on tupakkaa, vanhan viinin tallintaustaa mutta toisaalta jäljellä reilusti punaisia marjoja. Tuoksu tuo osin mieleen nebbiolon, siitä löytyy samaa aromaattista kukkaisuutta. Myös tiukkaa mausteisuutta nousee nokkaan. Maultaan viini on nuoruudessaan terhakka. Primaari marjaisuus nousee suussa jopa enemmän esiin viinin lämmetessä ja aromien kaasuuntuessa. Viinin hapokkuus on kohtalainen, mutta mitätön verrattuna jämäkkiin tanniineihin joihin viinin runko nojaa. Jälkimaussa esiin nousee huomattava mineraalisuus, joka nostaa veden kielelle ja tavallaan tasapainottaa tanniinien kuivattavaa tuntua. Viini on erittäin tasapainoinen ja elegantti kokonaisuus, hienovarainen yhdistelmä vanhan viinin aromeja mutta primaarin marjaisuuden ja raikkauden kuintekin säilyttäen. Parani toiseen aukiolopäivään. Kestäisi todennäköisesti vielä kymmenisen vuotta helposti.
Kuten sanottua, erittäin hieno ja monivivahteinen viini. Näin nuorena kaipaa ehdottomasti lihaa, esimerkiksi entercotéa. Klassikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti