Unkarin viininviljelyllä on pitkät juuret, sillä ensimmäisiä merkintöjä viljelystä on jo 1000-luvulta. Kehitys oli hyvässä vauhdissa 1300-ulvulle tultaessa, mutta ottomaanien invaasio Turkista pysäytti kehityksen. Syynä tähän ei välttämättä ollut niinkään islamin negatiivinen suhtautuminen viininviljelyyn kuin toistuvat taistelut ja väestökato. Ottomaanien valtakayden päätyttyä päästiin taas vauhtiin etenkin Itävalta-Unkarin suurvaltakaudella. 1900-luvun alussa esimerkiksi Vilanyn alueella 11 % viljellystä alasta kasvoi viiniköynnöksiä. Maailmansodat 1900-luvun alussa keskeyttivät kehityksen, ja viimeistään sosialistinen maatalous tuhosi laatuviinien tuotannon.
Kommunismin kaaduttua kehitys on ollut etenkin eteläisellä Vilanyn alueella nopeahkoa, ja alue on houkutellut paljon myös kansainvälisiä sijoituksia ja mielenkiintoa. Nykyään tällä Unkarin eteläisimmällä viinialueella on 2500 ha viljelmiä, joilla kasvaa cs:a, cabernet francia, kadarkaa, portugieseriä, merlot:a ja myös pinot noiria.
Vylyanin viinitalon on perustanut Pal Depreczeni hetipian kommunismin kaaduttua. Ensimmäiset köynnökset istutettiin 1992, ja ensimmäinen viini tuli markkinoille vuonna 1997. Ideana oli alusta alkaen luoda moderni, markkinaystävällisiin laatuviineihin keskittynyt viinitalo. Talo on alueensa ehdottomasti suurin tuottaja, minkä ansiosta heidän viinejään on saatu Suomenkin suljetuille markkinoille. Nykyään viljelyssä on 125 ha jakautuneena viidelle tarhalle, joista nyt maistamamme viinin pinot noir tulee itään viettävältä Gombás:n ja länteen viettävältä Varerdon tarhoilta. 2009 oli aikainen vuosikerta. Rypäleet kerättiin käsin, ne saivat kylmämaseroitua avoimissa tammisammioissa. Tämän jälkeen rypäleet murskattiin, ja käyminen jatkui kaikkiaan 16-24 vuorokautta. Tämän jälkeen viini sai kypsyä unkarilaisessa (tilan omista metsistä valmistetuissa) tynnyreissä vuoden. Tynnyreistä kolmanennes oli uusia, kolmannes vuoden ikäisiä ja loput 2-vuotiaita.
Viini on väriltään rubiininen, pinotiksi melko syvä. Tuoksussa on pinotille ominaista karpaloa ja puolukkaa, mansikkaakin. Viini oli tuoksun perusteella tunnistettavissa pinot noiriksi. Tammisuus tuntuu melko selvästi, se tuo aavistuksen makeaa mausteisuutta ja vienon savuisuuden, joka ei kuitenkaan ole häiritsevän voimakas vaan viinin marjaisuus säilyy viinin määrittävänä piirteenä. Tuoksu muistuttaa mieleen Italian Alto Adigen pinot nerot tai eteläsaksalaiset spätburgunderit. Maku on kohtalaisen täyteläinen, ei kuitenkaan hilloinen vaan raikkaan marjainen. Tanniinirakenne on kohtalainen, hapokkuus melko tuntuva. Kokonaisuutena viini on melko freesi, kohtalaisen yksioikoisen marjainen tapaus. Rakenne on kuitenkin tasapainossa, eikä mikään komponentti ole ylettömän dominoiva.
Viini oli positiivinen yllätys, sillä Itä-Euroopan viinit ovat usein olleet melkoisen tammisia ja usein hieman ylikypsän hedelmäisiä. Tämä viini oli kuitenkin rakenteeltaan miellyttävä, hillitysti tammitettu ja jossain määrin spätburgunder-tyyppinen pinot. Laadukkaat pinot-viinit ovat usein melko tyyriitä, joten tässä hinta vastaa melko hyvin laatua.
Testasimme viinin pähkinäisen suppilovahveropastan kanssa, ja pari toimi melko kivasti. Viinin hapot leikkasivat suppilovahverokastikkeen rasvaisuutta, ja metsäisen marjaisat aromit muodostivat sienten kanssa mielikuvallisesti mukavan kokonaisuuden. Lihoista yhdistäisin tälle klassisesti riistalinnut padassa, ankan kermaisessa sienikastikkeessa tai mahdollisesti jopa kevyen riistanlihan kuten peuran.
Arvioita samasta viinistä voit lukea myös seuraavista blogeista:
Copatinto
Wineserver
Rypäleistä viis!
Blanc de Blancs
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Loppasuut
-Katri ja Heikki-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti