Heikille napsahti ruokamaahaasteena jättiläinen eli Ranska. Tämä länsimaisen gastronomian kehto, joka on luonut valtaosan klassisen keittiön reseptiikasta. Vaihtoehtoja kokattavaksi siten löytyy yllin kyllin, ja reseptejä on helppo löytää niin netistä kuin keittokirjoista. Viinin valinta näille ruuille on kenties helpompaa kuin korealaiselle...
Alkuruuksi oli monia vaihtoehtoja, jotka välähtelivät päähän: Sipulikeitto, Simpukat valkoviinissä, Salade Niçoise... Päädyin kuitenkin kalaisan pääruuan vuoksi tuhdimpaan ratkaisuun: Kananmaksapateeta, appelsiini-punajuurisalaattia ja tuoretta patonkia.
Haeskelin sopivaa patee-reseptiä pitkään, ja lopulta päädyin seuraavanlaiseen yhdistelmään
250 g kananmaksaa
desi ankanrasvaa
kaksi kovaksi keitettyä munaa
shalotti
konjakkia
suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia
Kasarissa paistetaan lorauksessa ankanrasvaa pilkottu shalottia pehmeäksi. Tämän jälkeen lisätään maksat ja hetken päästä konjakki. Maksoja ei tule paistaa aivan läpikypsäksi, vaan ne tulee jättää sisältä hieman roseeksi. Seos kaadetaan kulhoon, lisätään siihen loppu sulatettu ankanrasva ja munat sekä mausteet. Tämä kaikki vain blenderillä hienoksi ja astiaan yön yli hyytymään.
Salaattiin tuli revittyä vihreää salaattia, balsamicossa karamelisoituja punajuurilohkoja, paahdettua hasselpähkinää sekä appelsiinia. Kombo toimi hyvin yhdessä, etenkin maksapatee ja makeat punajuuret olivat hyviä yhdessä.
Pääruuaksi klassinen sole meuniere hietakampelasta, jota Nygreniltä sattui sopivasti löytymään. Tämän seuraksi keitettyjä perunoita ja paistettua fenkolia sekä vihreitä papuja, kastike tietysti ruskistetusta voista ja sitruunasta.
Viiniksi valikoitui lähinnä pääruokaa silmällä pitäen Luneau-Papinin Excelsior. Viini on vihertävään taittavan keltainen, keskisyvä. Tuoksussa kosteita kiviä, hentoa sitrusta, hyvin vihreää omenaa ja raa'ahkoa melonia. Suussa hieman omenaisempi kuin tuoksu antaa olettaa, mutta mineraalit ovat silti viinin määrittävä piirre. Happorakenne on oivallinen, ja tästä syystä viini toimikin hyvin myös alkuruuan tuhdin pateen kanssa. Pääruuan kaverina tämä oli aivan oivallinen, mineraalisuus toimii tunnetusti merenelävien seurassa, ja hapokkuus antoi hyvää vastapainoa voi-sitruunakastikkeelle.
Jälkiruuaksi vielä profiteroles eli jäätelöllä täytetyt tuulihatut sekä mansikkamelbaa. Jäätelönä Kolmen Kaverin valkosuklaa-vadelma, jossa mukana kivasti rouskuvia valkosuklaanpaloja. Suosittelen tätä! Excelsoria en kuitenkaan suosittele jäätelön kanssa nauttimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti