Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Baricci Brunello 2005-2009

Lauantaina maistettiin siis Bariccin brunelloja viideltä melko tuoreelta vuodelta. Tämä vertikaali kertoi enemmän viinin ikääntymisestä kuin vuosikertojen erosta, sillä kaikkein nuorimmat vuosikerrat olivat vielä varsin kovia. Jos haluaisi maistaa puhtaasti vuosikertojen eroja, niin täytyisi hankkia iäkkäämpiä pulloja, joiden suhteellinen ikäero olisi pienempi. Mutta tämäkin oli mielenkiintoista.

Maistoimme vanhimmasta nuorimpaan. Viinit olivat olleet auki nelisen tuntia ennen maistamista. Värissä ei ollut merkittävää eroa viinien välillä, ainoastaan -09 erottui hieman muita syvempänä ja 2007 kaikkein ohuimpana.

2005: Tuoksussa hieman rusinaisuutta, hapankirsikkaa, sikarilaatikkoa, humusta, hentoa vaniljaisuutta ja mentolia. Maku on mausteinen. Aluksi suutuntuma on varsin pyöreä, mutta tämän jälkeen tanniinit nostavat mukavasti päätään ja jäävät nieluun ja kielenpäällä kutittelemaan yhdessä mineraalisen raikkauden kanssa. Kokonaisuutena raikas viini.

2006: Hedelmää selvästi reippaammin tämän tuoksussa kuin edellisessä. Tammi on hyvin integroitunut tuoksuun, mutta vaniljaisuus silti selkeämmin aistittavissa kuin edellisessä. Tuoksu on makeampi kuin 2005:ssa, enemmän leivontamausteita kuten inkivääriä ja neilikkaakin. Tässä viinissä on suussa selkeästi voimakkaampi hapokkuus kuin edellisessä. Tanniinitkin ovat jämäkämmät, kuitenkin hyvin pehmenneet. Jälkimaku on hieman lyhyempi, ja siinä tuntuu enemmän marjaisuutta jossa on mukana myös punaherukkaista raikkautta.

2007: Tuoksussa on edellisiä enemmän voimaa: Kirsikkaa, punaherukkaa. Aivan selkeänä aistittavissa sikarilaatikon  ja tupakanlehden aromeja. Aavistus lakritsia, yrttisyyttä ja lääkemäistä balsamisuutta. Kokonaisuutena kirpeähkö tuoksu. Maun alkuosa on hennompi kuin edellisessä, marjaisassa 2006:ssa. Alku- ja jälkimaun välissä tulee todella upea välivaihe, jossa tuntuu mineraalisuus, balsaminen mausteisuus ja marjaisuus hetken huikeana kokonaisuutena. Jälkimaku samalla tavalla pitkä ja kieltä kutittelevan mineraalinen kuin 2005:ssa.

2008: Tässä päästiin kahteen liian nuoreen viiniin. Tuoksussa on kirsikan lisäksi mansikkaa. Hedelmäisyys on mielestäni syystä tai toisesta heikompi kuin aiemmissa, se kenties hukkuu hieman tammisen mausteisuuden alle. Tämä tammi nimittäin tuntuu tässä jotenkin hieman irrallisena, vanilja-marsipaanihenkenä. Jonkinlaista vihreämpääkin yrttisyyttä olen tästä löytävinäni. Maku on kovahko, tiukan hapokas. Hedelmäisyys on maussakin yllättävän heikko. Kokonaisuus raikas, jälkifiilis tanniinien hallitsema. Viini ei toimi sellaisenaan, mutta sopivan lihaisan ruuan kanssa tämä voisi nousta oikeuksiinsa.

2009: Hyvin mausteinen (inkivääriä, lakritsaa) tuoksu, ja tämä erottaa nuorimman vuosikerran muista. Marjaisuus on kirpeän raikas, punaisen kirsikkainen. Suussa hapokkuus on hallitseva. Puu maistuu erillisenä. Hämmentävä sammaleisuus, jota en osaa hyvin kuvailla. Jälkimaku kovasti paljon tiukka, jää pureksimaan melko pitkäksi ajaksi.

Äänestimme viinit parhausjärjestykseen siten, että kukin nimesi kolme suosikkiaan järjestyksessä. Paras sai 3, toinen 2 ja kolmas 1 pisteen. Kymmenen maistajan tuomio oli se, että 2006 voitti 24 pisteellä, 2005 oli toinen 21 pisteellä ja 2007 kolmas 13 pisteellä. 2009 sai 4 hajapistettä, 2008 ei yhtään. Heikin suosikki oli 2007, Katrin 2006.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti