Chateau de la Dauphine aliarvostetusta Fronsacista Pomerolin naapurista.

Bordeaux:n oikean rannan tunnetuimmat apellaatiot ovat epäilemättä St. Emilion ja Pomerol: Jälkimmäisessä sijaitsee muun muassa chateau Petrus. Näiden alueiden länsipuolella sijaitsee vähän tunnettu Fronsac, jossa kasvatetaan pääasiassa merlot- ja cabernet franc-köynnöksiä 800 hehtaarilla. Maaperä on pääasiassa kalkkikiveä, seassa jonkin verran savea.  Alueen maaperä on tasalaatuista verrattuna suurempiin ja kuuluisampiin itänaapureihinsa, mutta tästä huolimatta alueen viinit ovat aliarvostettuja. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, sillä aikanaan Fronsacin viineistä on maksettu kovempia hintoja kuin St. Emilionista ja Pomerolista.

Chateau de La Dauphine on 1700-luvun lopulla perustettu viinitalo, joka on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vaihtanut omistajaa useasti: Se myytiin vuonna 1985 Petruksen omistavalle Moieux:n perheelle. Jean Halley osti tilan vuonna 2000, ja se siirtyi seuraavalle sukupolvelle tämän kuoleman jälkeen 2011. Guillaume Halley panosti tilaan voimakkaasti ja myi sen lopulta nykyiselle omistajalle, Labrunen yrittäjäsuvulle vuonna 2015. Nykyisin viinintekijäkonsulttina on kuuluisa (pahamaineinen ?) Michael Rolland, mutta maistamamme viini vuodelta 2002 on tehty ennen hänen aikaansa.

Dauphinella on nykyisin 53 hehtaaria tarhoja, joiden maaperä jakautuu kolmeen tyyppiin: Pääosa on kalkkikivipohjaisia tarhoja, ja lisäksi on kalkkikiven ja saven sekaisia tarhoja sekä hiekkaisia savimaita. Tarhoilla kasvaa lähinnä merlota, mutta jonkin verran myös cabernet francia.

Chateau de la Dauphine on 90/10 sekoite merlot:a ja cab. francia. Rypäleet on korjattu käsin ja valikoitu tarkoin ennen viiniyttämistä. Ensin rypäleistä on erotettu saignee-menetelmällä 20 % mehusta, joka on käytetty rosén tuotantoon. Jäljelle jäänyt mehu on puristettu lämpökontrolloiduissa sementtitankeissa tapahtuvan maseraation jälkeen. Viini on kypsynyt vuoden tammitynnyreissä, joista 1/3 on ollut uusia.

Viinin tuoksussa on yllättävän paljon punaista marjaisuutta, joka tuo ensimmäisenä mieleen kypsän mansikan. Tämän marjaisuuden taustamaisemana on maanläheinen, hieman multainen perusvire, josta versoo myös hentoa yrttisyttä ja hyvin intergroitunutta tammea. Viinin tuoksu on ikäänsä nähden mielestämme melko nuorekas. Suussa viini on melko täyteläisen marjainen. Mansikkainen aromi tuntuu voimakkaammin tuoksuttaessa kuin retronasaalisesti, suussa aromimaailman yrttisyys ja maanläheisyys korostuvat. Viinin rakenne on tasapainoinen, siinä on riittävästi hapokkuutta raikastamassa kokonaisuutta. Tanniinit ovat keskivahvat, hyvin pehmenneet ja silkkiset. Jälkimaku jää hivenen lyhyeksi sellaisenaan nautittuna, mutta etenkin lihan tai muun proteiini-rasvakombinaation kanssa nautittuna jälkimaku kantaa syystä tai toisesti pidempään.

Viini oli aivan oivallinen oston ebaysta parilla eurolla. Tämä marjaisena säilynyt viini palauttaa mieleen sen, että Bordeaux ei ole turhaan yksi maailman arvostetuimmista viinialueista. Mekin etsimme monesti niitä eksoottisia uusia ja vähän tunnettuja viinejä, mutta toisinaan kannattaa palata vanhaan ja luotettavaan. Ja kuten Bordeaux:n kotiutunut, Decanteriin säännöllisesti kirjoittava Jane Anson on todennut, on alueen vähemmän tunnetuilla alueilla valtavaa potentiaalia, joka on alkanut lisääntyvien investointien vuoksi viimeisinä vuosikymmeninä realisoitua.

Joulukalenterin 24.luukku: Hyvää ja rauhallista joulua

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille blogin lukijoille. Nauttikaa läheisten seurasta, hyvästä ruuasta ja juomasta ilman paineita. Me siirrymme nyt nauttimaan joulun riemusta pikkulikan kanssa, joka ei malta odottaa joulupukin saapumista. Ennen sitä kuitenkin perinteinen aattoaamun avantosauna ja joulupuuron nauttiminen joulurauhan julistusta samalla seuraten. Viinirikasta joulua kaikille viininystäville. 

Joulukalenterin 23. luukku: Viimeinen lahjavinkki

Jos lahjojen ostaminen on jäänyt näin viime tinkaan, niin tässä vielä yksi ehdotus: Anna ystävälle, perheenjäsenelle tai sukulaiselle lahjaksi yhteistä aikaa! Arki on usein kiireistä, ja tärkeiden ihmisten tapaamiseen jää liian niukasti aikaa. Joten sen sijaan että lähtisit tänään ruuhkaan remuamaan ota kalenteri esiin ja raivaa sinne tuleville kuukausille tilaa!

Blogin lukijat ovat oletettavasti ruoka- ja mahdolisesti myös viini-ihmisiä, joten ehdotamme että annatte läheisillenne lupauksen yhteisistä aterioista! Meillä oli pitkään tapana kutsua sukulaisia sunnuntailounaille, mutta muutaman viime vuoden aikana näin on tapahtunut liian harvoin. Koska ruoka ja viini ovat ravinnon ohella tärkeä osa sosiaalista kanssa kanssakäymistä, aiomme tulevana vuonna elvyttää tätä perinnettä ja muistaa kutsua ihmisiä jälleen kokoontumaan pöytämme ympärille.

Ruuan ja juomien terveysvaikutuksista puhutaan useimmiten biokemiallisella kielellä unohtaen kokonaan sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Meille opetettiin lääketieteellisen ensimmäisellä kurssilla, että ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten biokemia on riittämätön väline tutkimaan ruuan terveysvaikutuksia: Hyvän ruuan ja juoman tuottama ilo ja nautinto eivät voi olla merkityksettömiä. Hyvässä seurassa syödyn aterian pääasia ei ole rasva-hiilihydraatti-proteiiinitasapaino vaan nauru ja mieltä virkistävät keskustelut. Olemme melko vakuuttuneita, että hyvässä seurassa syödyn ja passelilla punaviinillä alas huuhdotun pizzan vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on parempi kuin yksin sohvannurkassa ryystetyn vihersmoothien. Toki tämä on vain mielipide, tutkimusevidenssi taitaa puuttua.

Lyö siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja anna lahja samalla kerralla ystävällesi (tai ystävillesi) ja suomalaiselle ruokakulttuurille, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana etääntynyt sosiaalisesta aspektistaan. Mielestämme voisi jopa sanoa, että yksin syötynä ruoka on polttoainetta, mutta yhteinen atetria sen sijaan tärkeä osa kulttuuria. Niinpä kannustamme kaikkia lukijoita edistämään tätä ruuan kulttuurista merkitystä kutsumalla ihmisiä syömään ja juomaan hyvin!

Joulukalenterin 22. luukku: Muutama vime hetken olutsuositus.

Alkon jouluoluet tuppaavat loppumaan kesken joka vuosi. Onneksi alkuvuoden lakimuutos monipuolisti muidenkin kauppojen oluttarjonta, joten tässä joitakin viime hetken suosituksia muualta kuin A-kaupasta.

Kuva: SOK

Ensimmäisenä suosituksena Lapin panimon Hippu Pils, jota on ollut saatavilla ainakin Tampereella Kauppahallin Flindasta ja ilmeisesti tätä löytyy myös joidenkin prismojen valikoimasta. Oluessa on alkoholia maltilliset 4,3 %, mutta siihen nähden suutuntuma on melko runsas. Runkoa tuo yrttinen humalointi ja makeaan vivahtava maltaisuus. Suomalaisten pils-oluiden sarjassa mielestämme kärkipäässä. Toiminee varsin mukavasti joulun kalojen ja miksipä ei kinkunkin kaverina.

Toinen suositus Flindan valikoimasta on RPS:n Tropical State of Mind, joka on kevyempi ja raikkaamman tyylinen portteri. Passionhedelmä tuo aromimaailmaan eksotiikka karamellisen maltaan rinnalle. Portteriksi varsin hapokas, humalointi maltillinen. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos ei välitä kakkein mämmisimmistä +10 %-porttereista. Toimii myös ruokajuomana mukavasti.

kuva: Boon Brouwerj

Kolmantena suosituksena vielä hieman erilainen tuttavuus joulupöytään. Gastropub Kalevalla on ulosmyyntioikeus, ja heidän kaapistan löytyy useampiakin mielenkiintoisia oluita. Tässä suosittelemme joulupöytään suunpuhdistajaksi Boonin Oude Geuze Mariage Parfait'a. Ikäntynyt lambic on hyvin hapokas, hennon kirsikkainen ja vain aavistuksen makea olut, joka toiminee varsin mainiosti joulun täyteläisten laatikoiden aiheuttaman ähkyn ja tunkkaisuuden poistajana!

Joulukalenterin 21. luukku: Vuoden 2018 parhaat

Joka vuosi olemme osana joulukalenteria tavanneet summata yhteen kuluneen vuoden parhaat viini- ruoka- ja matkakokemukset, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Vuonna 2018 säväyttäviä viinejä oli ehken hieman aiempaa harvemmassa, mutta  muita mukavia kokemuksia riitti.

Vuoden ruuanlaittoväline oli ehdottomasti keväällä hankittu kamado-grilli, joka mullisti mökkiruuanlaiton. Bastardilla on savustettu, grillattu, pintapoltettu ja etenkin paistettu pizzaa, josta tulee 350-asteisessa hiilihornassa aivan eri tuote kuin kotiuunissa! Vahva suositus kaikille ensi kesänä grillin hankintaa harkitseville.

 Vuonna 2018 teimme reissut Portugaliin ja Kataloniaan sekä pyörämatkan Ahvenanmaalle, mutta vuoden paras ravintolakokemus löytyi vain parin kilometrin päästä kotoa: Ravintola Kajo on onnistunut joka visiitillä tarjoamaan jotain uutta ja villiä: Annosten valmistustekniikat ja raaka-aineyhdistelmät ovat yllättäviä ja ennakkoluulottomia ja ainakin toistaiseksi ne ovat olleet myös erittäin osuvia. Joko Kajon keittiöllä on taianomainen kyky yhdistää makuja ja tekstuureja tai vaihtoehtoisesti siellä tehdään valtava määrä testiannoksia, joista poimitaan huiput listalle. Oli miten oli, tämä ravintola kannattaa pitää korvan takana.

Vuoden pörröinen olo-palkinto menee Prioratille ja Falsetin kaupungille. Parin vuoden tauon jälkeen vierailu kyseisella viinialueella oli kuin kotiinpaluu, jotenkin: Vierailu tutuilla tuottajilla Gratallopsissa, pitkä lounas Celler de l'Aspicissa, aperetiivit Hostal Sportin terassilla. Näin sen vain pitää mennä.

Vuoden ruokakauppapalkinto menee itseoikeutetusti Tampereen parhaalle eli kauppahallille. Tästä pohjoismaiden suurimmasta (Vaviskoon Helsingit ja Kööpenhaminat) hallista löytyy loistavia tuotteita, useampi ravintola, olutbaari, henkilökohtaista palvelua, kulttuuria ja aitoja kohtaamisia. Prisman kassan nimeä et muista, mutta juustot ostetaan aina Harrilta ja vihannekset Minnalta.

Papukaijamerkin saa vielä kauppahallin päätös aloittaa syksyllä iltahallit: Kunkin kuun ensimmäisenä perjantaina kauppahalli pitää ovensa auki pidempään. 4 vuodenaikaa ja muut lounasravintolat tarjoavat aikaista illallista nälkäisille, Flindassa voi ottaa oluen naatiskelle DJ-musiikista ja hallin vilinästä. Kotiin saa vielä viikonloppua varten kaiken tarvitsemansa kukkien, kenkien, sardiinien ja maa-artisokkien väliltä.

Vuoden kiinnostavin viinialue oli ehdottomasti Colares Portugalin rannikolla Lissabonin länsipuolella. Manner-Euroopan läntisimmän pisteen eteläpuolella viljellään viiniä miltei mahdottomissa olosuhteissa, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Ramisco-punkut vaativat aikaa, ja maistettu 1990-luvun Viuva Gomes oli vielä turhan tiukka. Kaapissa odottaa onneksi vuosikerran -68 pullo...

Vuoden paras pyöräkohde oli Turku ja Ahvenanmaa. Turun ympäristöstä löytyy kivoja pyöräreittejä ja kaupungista mittava ja laadukas ravintolatarjonta. Pyöräilijöille annettakoon lämmin suositus Sergio's al mare-pizzerialle Ruissalon telakalla. Ahvenanmaalle pääsee Turusta näppärästi, ja saari on tasaisuutensa vuoksi pyöräilijän unelma. Kastelholman linnan kupeesta löytyy Smakby, johon kaikkien Ahvenanmaalla pyörähtävien kulinaristien kannattaa tutustua.

Vuoden säväyttävin punaviini oli tänä vuonna (mahdollisesti nauttimisympäristön vuoksi) Ferrer Bobetin Vinyes Velles 2013. Raikkaan pään Priorat, joka oli vielä nuori ja kulmikas mutta silti tasapainoinen. Näitä on pakko hankkia kotiinkin, vahva suositus jos jossain törmää!

Valkoviinipalkinto jää tänä vuonna jakamatta, koska viiden minuutin miettimisellä ei nouse mieleen mitään päräyttävää. Pari kuukautta sitten nautittu Wittmannin riesling nousee lähelle, mutta ei sekään ollut varsinainen tajunnanräjäyttäjä.

Paras aperatiivi oli tänä vuonna vermutti: Näitä maisteltiin erilaisia sekä Portugalissa että Kataloniassa, ja reissujen jälkeen tilattiin erilaisia myös kotiin. Nauti karvauden ja makean liitosta hyvin jäähdytettynä ja hitaasti!

Vuoden comfort food-palkinto menee hapanjuuripizzalle, jota on paistettu nyt joka sunnuntai viiden vuoden ajan. Tekniikka alkaa olla hallussa, vaikkakin tuotantomäärän skaalaaminen suuremmalle porukalle tuottaa edelleen haasteita.

Ja sitten viimeisenä julistetaan (*rumpujen pärinää*) yleisen sarjan voittaja, joka on tänä vuonna ehdottomasti kesä. Edellisestä olikin vuosia, joten otetaan heti ensi vuonna uudestaa. Jooko ?

Joulukalenterin 20.luukku: Viinitarvikkeita lahjaksi

Mitä ostaa lahjaksi viininystävälle, jolla on jo kaikkea? Mitä jos ostaisit hänelle ns.kulutustavaraa eli viinipullon avaajan, laseja tai muuta viinillisiä tarvikkeita?

Viinipullon avaajista me suosimme kahdenlaisia avaajia. Arkikäytössä meillä on klassinen tarjoilijan viinipullonavaaja joita saa niin Alkosta, ruokakaupasta kuin keittiötarvikekaupoista. Vanhojen viinien kanssa käytämme ns.hovimestarin ystävää eli avaajaa joka auttaa irrottamaan vanhat korkit pullosta hellävaraisesti. Tiesitkö, että avaajan nimi tulee siitä, että avaajalla saa viinipullon auki niin ettei isäntä ei sitä huomaa. 

Toinen hyvä lahjavinkki on kuohuviinipullon kanssa ostettuna kuohuviinipullonsulkija, jonka avulla kuplat pysyvät pullossa tallella paremmin. Näitä tarvii ainakin meidän taloudessa useita, koska yksi on aina hukassa. Kaatonokka viinipullolle on myös pieni, mutta kätevä lahja. Lahjansaaja kiittää, kun pöytäliinat pysyvät puhtaina.

Hieman arvokkaampi, mutta taatusti mieluinen lahja on viininystävän lahjapakkaus. Sieltä löytyy niin tyhjiöpumppu, viinipullon avaaja ja kaatonokkakin samasta lahjapaketista. 

Joulukalenterin 19. Luukku: Varmat valkoiset lahjasuositukset.

Lahjasuositusten kanssa vanhat varmat-politiikka sen kuin jatkuu. Seuraavat ovat viinejä, jotka ovat vuodesta ja kerrasta toiseen hyviä. Näitä tuttuja ja turvallisia viinejä voi varauksetta suositella kaikille.

Alkon kuva

Ensimmäisenä suosituksena suuren Alsacelaisen tuottajan, Trimbachin, Riesling Réserve. Tämä viini on takuuvarma täyteläisempi, hedelmäinen riesling, johon on kehittynyt orastavaa petrolisuutta. Runsaampi riesling on hyvä jo nyt, mutta mikäli lahjan saaja haluaa säästää viiniä tulevia nautiskeluja varten, voi tätä hyvin säilytellä ilman huolta parasta ennen-päivästä.

Alkon kuva

Toinen riesling-suositus Saksan puolelta: Weingut Witnter on Rheinhessenin riesling-taituri, jonka kyläviini Dittelsheim Riesling löytyy Alkon valikoimasta. Viini on edellistä kepeämpi, sen aromimaailma selkeästi sitruksisempi verrattuna alsacelaiseen. Viinissä on melko viiltävä hapokkuus, joten hammaskiilteidensä puolesta huolestuneelle se ei lahjaksi sovi. Jos lahjan saaja harrastaa (meidän tavoin) blinejä uutena vuotena, voi tämän lahjoittaa tarpeeseen!

Alkon kuva

Kolmas suositus tulee Italiasta eikä ole riesling. Punaisista suosittelimme Mastroberardinon Taurasia, ja nyt valkoisella puolella suosittelemme saman tuottajan Fiano di Avellinoa. Tämän viinin taika on mielestämme siinä, että sitä voi säilyttää ties kuinka pitkään erittäin positiivisin tuloksin. Nautimme pari vuota sitten 70-luvun Fianon, joka oli kerrassan upea viini. Tämän viinin siis lahjoittaisimme kärsivälliselle viiniharrastajalle. Takaamme, että tätä kun kypsyttää kymmenisenkin vuotta niin saa jotakin aivan upeaa!