Dominio Bibei: Lalama Ribeira Sacra

Kuva: Decantalo.com

Ribeira Sacra on vanha espanjalainen viinialue, joka sijaitsee espanjan luoteisosassa melko lähellä Portugalin pohjoisrajaa. D.O. -status alueella on ollut vuodesta 1996, mutta viiniä on viljelty vuosisatoja. Ennen viinikirvakatastrofia viljellyin punainen rypäle oli bracellao, mutta nykyän viljellään eniten läheisestä bierzostakin tuttua menciaa. Valkoisella puolella kasvatetaan godelloa, albarinoa ja loueiroa.
Alue poikkeaa ilmastoltaan melko reippaasti siitä, millaiseksi espanjalaiset viinialueet yleensä mielletään. Sääolot muistuttavat läheisen Atlantin vaikutuksesta hieman portugalin Vinho Verdeä: viileähköt kesät, sadetta runsaasti. Maasto on jylhää, ja viinit kasvavat jyrkillä rinteillä.

Dominio Bibei on yksi alueen laatutuottajista. Talon omistaja tekee rahansa ilmeisesti muotibisneksellä, mutta viinintekokin tuntuu talon tiimiltä sujuvan. Talon 120 hehtaarin tilalla on 45 hehtaaria viiniköynnöksiä vaihtelevassa maastossa. Kutakin yhden lajukkeen tarhaa hoidetaan omalla tavallaan, niiden rypäleet viiniytetään erikseen.

Vuoden 2011 Lalamassa on Menciaa, Garnachaa, Brancellaoa ja Mouraton-rypälettä, jälkimmäisiä kolmea yhteensä 10 %. Osa viinistä käy avoimissa tammitynnyreissä, osa sementtitankeissa. Viini kypsyy sakoillaan vajaa 2 vuotta, osa sementissä ja noin 60 % eri ikäisissä tammitynnyreissä.

Viini on keskisyvä purppurainen. tuouksussa yrttisyyttä, seetriä, raikasta punaista marjaa kuten hapanta kirsikkaa, mansikkaa ja puolukkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, napakan hapokas. Maussa on tuoksua enemmän tiukkasyistä tammisuutta, lyijykynäisyyttä. Kokonaisvaikutelma on marjasan kirpakka. Jälkimakuu korkeintaan keskitkä.

Kyseessä on aivan omanalaisensa espanjalainen viini. Se muistuttaa raikkaalta aromimaailmaltaan etäisesti vaikkapa pohjois-italialaista pinot neroa. Oivallisen raikas viini näin kevääseen, mielestämme.

Melkein täydelliset porsaan ribsit!

Viime viikonloppuna korkattiin käyntiin mökkikausi talkoiden muodossa. Kolmen päivän aikana rempattiin mökin isoin huone katosta lattiaan ja kaadettiin vanha grillikatos. Aikamoinen urakka, joka vaati talkoolaisille kunnon eväät, jotta jaksoi painaa.

Possun ribsit ovat olleet kaikkien huulilla jo muutaman grillikauden, mutta nyt vasta tuli testattua itse ribsien tekoa kotioloissa. Kun kerran ekalla testikerralla tuli todella priimaa tavaraa niin täytyyhän ohje laittaa kiertoon.

Possun ribsit 8 hengelle pieneen nälkään ja 4 hengelle isoon nälkään

3 kg maustamattomia kylkiriviä

Kuivamauste:
1 dl fariinisokeria
2 rkl suolaa
2 rkl tulista paprikajauhetta
1 rkl mustapippuria
4 kuivattua chilinpalkoa pieneksi hakattuna

Sekoita mausteet keskenään ja hiero ribsien pintaan. Anna marinoitua folioon käärittynä yön yli.

Ribsien kypsentäminen coca-colassa

5 dl coca-colaa
kuivamaustetut ribsit

Laita lihat uunivuuan pohjalle ja kaada päälle coca-cola. Laita vuuan päälle folio ja kypsennä n.100-asteisessa uunissa vähintään 5 tuntia. Kun ribsit ovat kypsiä, kaada vuuan pohjalla oleva neste kattilaan ja keitä nestettä kasaan, kunnes nesteestä on jäljellä 1/3. Sivele kokoonkeitetty marinadi ribsien pintaan.

BBQ-kastike ribsille

5 dl cocacolaa
3.5 dl fariinisokeria
2 limeä
2 chilipalkoa
2 cm pala inkivääriä
suolaa
mustapippuria
tilkka viskiä, jos haluat.

Kuori inkiväärit ja paloittele. Kuori myös lime ja leikkaa lohkoiksi. Pilko chilit pieniksi. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä n.1 tunti, kunnes kastike on sakeaa. Poista kastikkeesta limen palat ja aja kastike tasaiseksi bamixilla.

Grillaa ribsit valitsemassassi grillissä keskilämmöllä n. 10 minuuttia niin, että sivelet bbq-kastiketta tasasin väliajoin ribsien molemmille puolille. Ribsit ovat valmiita, kun ne ovat lämpimiä. Tarjoa heti vaikka coleslaw'n ja kirkkaan perunasalaatin kanssa.

Me nautimme ribsien kanssa kahdentyyppistä olutta: Saimaan juomatehtaan Brewer's Special Belgian Wheatia ja Pyynikin käsityöläispanimon KauppaIpaa. Molemmat toimivat mainiosti ribsien kanssa.

Vaikka näissä oli aika paljon tekemistä ennen nauttimista, niin takaan että lopputulos todellakin palkitsee. Ei muuta kuin grilli kuumaksi ja nauttimaan.

Vapun aikana nautitut roseet

Yksi kesän tulon varmoista merkeistä on roséviinien tulo Alkoon ja mieliin. Me avasimme kauden vappuna, kun lähialkosta tarttui mukaan Joseph Mellot Sancerre Le Rabault Rose 2014 ja Lindrauer Rose. Lisäksi kotoa kaapista löytyi Duval-Leroyn Prestige Rose Brut 1er Cru puolikkaassa pullossa, joten vapun vaaleanpunainen viinikattaus oli valmis nautittavaksi pitkinä pyhinä.

Ensimmäisenä avattiin Sancerren alueelta tuleva Joseph Mellot, joka oli väriltään lohenpunainen. Tuoksu oli mineraalinen, mansikkainen, puolukkainen ja kevyen yrttinen. Maku oli keskitäyteläinen, mineraalin ja miellyttävän hapokas. Maussa toistui hyvin myös tuoksussa esille tullut marjaisuus. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen hyvin viinillinen rose, joka toimi loistavasti parsa-lohisalaatin kyytiparina. Hinta-laatusuhde on kohtuullinen ja tulee varmasti ostettua toistekin.

Vappuaattona korkattiin pikkupullo Duval-Leroyta sen jälkeen, kun oli vedetty lapsen kanssa sima- ja munkkiöverit. Samppanjan väri oli haalean lohenpunainen ja tuoksu marjainen, erityisesti karpalo ja puolukka nousivat hyvin esille. Tuoksussa oli myös miellyttävä paahtoleipäinen aromi ja aavistus hiivaisuutta. Maku on täysin kuiva, mineraalinen ja hyvin briossimainen. Lisäksi maussa on paljon karpaloa ja samppanjan moussen rakenne on todella miellyttävä suussa. Mielestämme vaatii ehdottomasti ruokaa kaverikseen. Hinta-laatusuhde myös pienessä pullossa Vinatiksella erinomainen.

Viimeisenä korkattiin aikaisen äitienpäivän juhlinnan ja mökkiremontin valmistumisen takia monissa kilpailussa menestystä niittäneen Lindrauer Brutin rose-versio. Viinin tuoksu oli hyvin makeahkon marjainen, erityisesti vadelmaisuus ja lievä sitruunaisuus nousivat tuoksussa esille. Maku on kuiva, marjainen, mineraalinen ja ajoittain hieman pistävä. Ei huono viini, mutta ei saanut kyllä sukkia pyörimään jaloissa. Asiaan saattoi tietenkin vaikuttaa se, että remonttikaaoksen takia mökin samppislasit olivat hukassa ja viini tuli nautittua ulkoilmassa pahvimukeista. Ajoi tarkoituksensa, ja täytyy ottaa viini vielä myöhemmin testiin.

Tattiblini väärään vuodenaikaan

Kevät ei ole bliniaikaa eikä todellakaan tattiaikaa. Viikonloppujen maahaasteessa Katri kuitenkin haastoi tekemään suomalaista ruokaa, ja yhdistettynä hyvään tavoitteeseen tyhjentää pakastinta tämä johti tattibliniin. Ohjeen pohja on Sasu Laukkosen Vihreä Pöytä-kirjasta, mutta ohjetta on hiukan tuunattu.

Tarvitset 3 dl paistettuna pakastettua tattia
persiljaa
tattarijauhoa pari rkl
2 munaa
vehnäleivän juurta 75 g (voi korvata ehkä 50/50 vesi-jauhoseoksella ja hiivalla)
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Soseuta tatti sauvasekoittimella. sotke joukkoon munankeltuainen, persilja, leipäjuuri, mausteet ja persija. Jätä seisomaan pariksi tunniksi lämpimään. Vatkaa sitten valkuainen kovaksi vaahdoksi (etikka ja suola auttavat tässä). Sekoita valkuaisvaahto taikinaan. Paista blinipannukssa kypsäksi.

Lisukkeena tarjosin duchess-perunaa (persiljalla ja smetanalla höysetettynä), vastaavaa naurista, suolakurkkukuutioita, sipulia ja kylmäsavulohta. Duchess syntyy tietysti niin, että kypsän uuniperunan kovertaa tyhjäksi, soseuttaa perunan mallon yhdessä smetanan kanssa ja täyttää uudelleen.

Tattiblini oli eritttäin maukas ja etenkin rakenteeltaan aivan mahtava. Tätä teemme todellakin uudelleen syksyllä tuoreiden tattien aikaan ! Viiniksi sopii hyvin hieman viilennetty pinot noir tai ehkä vielä paremmin rapsakan hapokas beaujolais cru!

Travaglini, Gattinara

Bergamon reissulla ehdimme tehdä päiväretken myös Piemonten pohjoisosaan. Matka sinänsä ei ollut pitkä, mutta Milanon ympäristön ruuhkat hidastivat reissua melkoisesti. Menomatka kesti reilut pari tuntia, tästä valtaosa ruuhkassa seisoessa.

Ensimmäisenä oli suuntana Gattinara ja alueen suurin ja suomalaisille tunnetuin tuottaja, Travaglini. Talo omistaa noin puolet koko DOCG-alueen viiniviljelmistä, ja siten se on ainoa talo joka pystyy tarjoamaan riittävän määrän viiniä alkon vaatimuksiin. Monopolista löytyy talon perus-Gattinara, tällä hetkellä vuosikerta 2009.

Travaglini on perustettu vuonna 1920-luvulla, ja se on edelleen Travaglinin suvun omistuksessa. Tällä hetkellä taloa luotsaa Perustaja Clemente Travaglinin pojan pojan tytär Cinzia Travaglini ja viininteosta vastaa hänen miehensä Massimo Collauto.

Gattinaran alueella viinien perustana on sama nebbiolo-rypäle kuin etelämpänä Piemontessa, mutta monet tuottajat sekoittavat siihen Vespolinaa pehmentääkseen jyrkkätanniinista nebbioloa ja tuodakseen väriä hentoihin viineihin. Travaglini kuitenkin tuottaa nebbiolo-viininsä puhtaina.  Gattinarassa maaperä on köyhempää kuin etelämpänä Barolon ja Barbarescon tuotantoalueilla, ja tästä syystä viineistä tulee mineraalisempia ja hapokkaampia. Maaperässä on alppien graniitin lisäksi rautamineraalia, joka tuottaa oman lisänsä.

Travaglinin Gattinara ja Gattinara riserva kypsyvät ainoastaan suurissa slovenian tammesta tehdyissä sammioissa, joita talon kellarissa on eri kokoisia suuresta valtavaan. Vain nuorempana nautittavaksi tarkoitettu Tre Vigne kypsyy barrique-tynnyreissä, siitäkin tosin vain 20 % 10 kk ajan.

Meidät otettiin hyvin vastaan tilalla, jonka löysimme Gattinaran kaupungin ulkopuolelta helposti. Meitä kierrätti kellareissa talon export manager, ja tämän jälkeen maistelimme talon viineistä Perus-DOCG:n, riservan ja Tre Vignen. Näistä pidimme enemmän kahdesta ensimmäisestä, jotka olivat upealla tavalla hapokkaita, tervan ja ruusun aromimaailmassa liikkuvia viinejä. Niissä molemmissa oli hyvin tuntuva tanniinisuus, mutta vaikka kyse oli varsin nuorista 2009 viineistä, ne olivat jo täysin nautittavissa (vaikkakin riserva vähän siinä rajoilla ilman ruokaa). Monikaan klassisen tyylin barolo ei näin nuorena olisi ollut vielä lähestyttävä, ja tilan edustaja painottikin sitä, että Gattinara on mineraalisuutensa ja suhteellisen keveytensä vuoksi lähestyttävissä aiemmin kuin Barolot. Tre vigne oli täysin nautittava, täyteläisempi ja lämpimämmän mausteinen viini, joka kentien istuisi hyvin alkonkin valikoimaan.

Kierroksen jälkeen ostimme vielä muutaman tuliaispullon ja jatkoimme matkaa kohti Ghemmeä ja Rovellottin tilaa.

Vapun kuohuvat suositukset

Perinteiseen tapaan tarjoilemme joitakin suosituskuohuvia vapuksi. Tällä kertaa trion muodostavat Italia, Ranska ja Espanja.

Aloitetaan italialaisesta: Olimme siis juuri Pohjoisessa Italiassa Lombardiassa, josta tulee paikallinen samppanjan vastine Franciacorta. Alkon valikoimasta löytyy suuren tuottajan, Bellavistan Cuvee-Franciacorta. Maistelimme tätä useaan otteeseen aperetiivina paikan päällä, ja se toimi juuri tällaisena raikkaana maljajuomana oivallisesti: Hieman samppanjaa runsaampi päärynäinen hedelmäisyys, maltillisesti hiivasakkojen tuomaa paahteisuutta ja raikas mineraalisuus luovat tasapainoisen tuntuman. Hintaahan tällä toki on, mutta laatukin vastaa täysin hedelmäisemmän pään samppista.

Espanjasta suosittelemme jälleen Gramonan Imperial Gran Reserva Brutia, joka on varsin elegantti, paahteinen cava joka sopii oivallisesti myös vappusyömisten seuraksi. Tästä löytyy paahteisuutta, joka tulkee melko runsasta ja täyteläistä hedelmäisyyttä. Hintaa on tälläkin kolmisen kymppiä, mutta kyseessä on laatucava josta tuon sietää maksaa.

(Bonussuositus: erikoisvalikoimassa on juuri nyt samaan hintaan Recaredon Gran Reserva Brut Nature 2008. Jos joku sattuu sopivasti arkadiaan, niin suosittelemme kyllä hyvin lämpimästi investointia. Recaredo on cavatuottajana aivan omissa sfääreissään.)

Ranskasta suosittelemme yllättäen Alsacen Crémantia. Willm Rose Brut on puhdas pinot noir, jonka aromimaailma on karpaloinen, puolukkainen sitruksisen hapokas. Jos kaipaat vappuusi jotakin punaista, niin tämä on valintasi!

Muista myös katsoa vinkit viime vuoden vappupostauksesta kuohuviinitastingin järjestämiseen.

Parsaa ja sauvingon blancia vapun juhlapöytään

Tänä vuonna vappu osuu sopivasti perjantaille ja useimmilla meistä on pitkä viikonloppu tiedossa. Mainiosti aikaa siis kokkailla kaikessa rauhassa ja juoda hyvää viiniä ystävien seurassa. Me rakastamme parsaa, mutta emme juuri välitä etenkään uudessa maailmassa Sauvignon Blancista tehdyistä viineistä, vaikka yhdistelmä klassikko onkin. Saimme maahantuojalta näytteeksi muutaman SB:n Uudesta-Seelannista, ja pakkohan se oli kokeilla klassikkoyhdistelmää jälleen kerran. 

Tällä kertaa viininä oli Vicarage lane Bubbly Sauvignon Blanc 2014, joka löytyy alkon tilausvalikoimasta. Viinitilan omistavan pariskunnan toinen osapuoli on suomalainen Satu Lappalainen, ja tila sijaitsee Uuden-Seelannin Eteläsaarella. 

Kuohuviini on tehty tankkikäymismenetelmällä tilan palkituista Sauvingon Blanc-viineistä. Viinin tuoksu on täynnä mustaherukkaa, tomaattia ja vastaleikattua ruohoa. Maku on kuivahko, hapokkaan mineraalinen, mustaherukka tulee vahvasti esille jälkimaussa. Herukkaisuus ja etenkin tomaatinlehtinen vihreys olivat kuitenkin paremmin kurissa kuin keskiverrossa alkon valikoiman NZ-SB:ssä. Kuplat olivat pienet ja kohtuullisen kestävät. Positiivinen kokemus, joka pelasi mainiosti ruuan kanssa yhteen.  Kohtuuhintainen kesäinen aperatiivijuoma, joka toimii taatusti myös kevyen salaattibuffetin kanssa. 

Viinin kanssa tarjosimme annoksen johon kuului vihreää parsaa, lohta ja uppomuna. Käärimme kuoritut vihreät parsat ohueksi leikatun lohen sisään ja raastoimme päälle hieman parmesania. Lisäksi ripottelimme päälle suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Paahdoimme parsoja grillivastuksen alla n.8 minuuttia ja nautimme uppomunan kanssa. Uppomunan valmistuksen voit katsoa vaikka viime vuotisesta pääsiäismenusta. 

Helppo ja yksinkertainen annos hyvistä raaka-aineista toimii aina. Voit kääriä parsat myös kylmäsavu- tai graavilohisiivun sisään. Jos haluat, niin voit esivalmistella parsat jo ennen vieraiden tuloa ja paahtaa parsat juuri ennen tarjoilua. 

Viini tosiaan löytyy ainakin alkon tilausvalikoimasta eli, jos haluat nauttia juomaa vappuna niin tee tilaus alkon nettisivuilla pikemmiten.