Loskaisen perjantain piristykseksi pääsimme osallistumaan Celler Piñolin viinintekijäillalliselle Ravintola C:ssä. Juanjo Piñol oli tuonut mukanaan tilan viinejä Terra Altasta ja C:n väki oli suunnitellut näille viineille sopivat annokset. Ilta oli hieno: ruuat olivat tuttuun tapaan Ilkka Isotalon kunnianosoitus lähiseudun raaka-aineille. Myös Christina Suomisella lienee ollut suuri rooli annosten suunnittelussa, sillä ne toimivat viinien kanssa lähes taianmaisesti. (En sano että "toimivat kuin kone", sillä se ei kuvaa mielestäni Suomisen tapaa yhdistää viiniä ja ruokaa. Taianomainen voi olla ylisana, mutta tavoittaa idean paremmin.)
Piñolin tila sijaitsee siis Batean kylässä Katalonian eteläosassa, viitisenkymmentä kilometriä rannikolta sisämaan vuoristoon. Terra Alta tarkoittaa katalaaniksi "korkeaa maata", mikä kuvannee sijaintia hyvin. Alue on hyvin kuivaa ylänköä noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Alueella viljellään perinteisesti Garnachaa sekä punaisena että valkoisena versiona, ja etenkin valkoisten garnacha-viinien katsotaan kuuluvan Espanjan parhaimmistoon. Punainen Garnacha on yleinen lajike muillakin Espanjan välimerellisillä viinialueilla kuten läheisissä Prioratissa ja Montsantissa. Sen sijaan Morenillo-lajiketta viljellään vain Terra Altassa ja sielläkin hyvin vähän. Köynnös on hankala viljeltävä, joten lajike oli kuolla sukupuuttoon kunnes sen viljely on viimeisten vuosikymmenten aikana hieman elpynyt.
Ilta alkoi lämmittävällä sipuliöljyllä maustetulla lanttuliemellä, jossa oli varsin syvän juureksinen maku. Tämän jälkeen jatkettiin keittiön tervehdyksillä, joista ensimmäisessä oli Pyhäjärven siikaa, tillinkukintoja, tillimajoneesiä ja keltuaista sekä hieman suomalaista chiliä. Annos oli hienovarainen suupala, joka toimi (kenties chiliä lukuunottamatta) hyvin tämän kanssa tarjotun Portal Blancon kanssa. Viini oli nuorekas, terästankissa käytetty garnacha(85%)-SB(5%)-Viognier(5%)-Macabeo(5%)-sekoite. Aromikas viini, jossa oli runsaasti trooppista hedelmäisyyttä, viognieri kukkeutta ja aavistus mausteisuutta sekä aavistus sauvignonin vihreyttä. Viini oli kohtalaisen runsas mutta silti raikkaan hapokas. Miellyttävä aloitus illalle.
Seuraavassa keittiön tervehdyksessä oli karitsatartaria näkkileivällä, ja tämäkin suupala upposi hienosti.
Seuraavaksi siirryttiin varsinaisiin alkuruokiin, ja ensin saimme savustettua Pyhäjärven kuhaa, sipulia, maitohorsmaa ja peltotaskuruohoa. Kuhassa oli erittäin hienovarainen savu, sen rakenne oli upea ja villiyrtit sekä hiillostettu sipuli tukivat kalan savuisia aromeja hienosti. Viiniksi tälle oli valittu yllättävästi mutta erittäin osuvasti Portal Rosé. Viini on sekoite punaista garnachaa (75%) ja syrah'ta. Väriltään erittäin tummanpunainen, tuoksultaan intensiivisen punamarjainen, aavistuksen pippurinen ja hennosti mineraalinen. Suussa melko täyteläinen, pienen jäännössokerimäärän vuoksi erittäin naukkailtava kohtalaisen korkeasta alkoholipitoisuudesta huolimatta. Viinin aromimaailma toimi savustetun kalan ja villiyrttien kanssa hienosti, etenkin syrah'n tuoma mausteisuus komppasi mielestämme annoksen aromeja mukavasti.
Seuraavaksi viiniksi meille kaadettiin mielestämme illan tähti. L'Avi Arrufí on vanhojen yli 50-vuotiaiden garnacha-köynnösten rypäleistä tehty viini, joka on kypsynyt 7 kuukautta tammessa sakoillaan. Viini on nimetty Juanjo Piñolin isoisän mukaan (myös muilla tilan viineillä on suvun jäsenten nimiä). Viinin tuoksu on erittäin runsaasti kivelisten vaaleiden hedelmien aromeja, kukkaisuutta ja mausteisuutta sekä tammen tuomaa tasapainoista savuisuutta ja voin aromeja. Viinille oli luotu erittäin hieno ruokapari: Villisorsaa, palsteripyrettä, punajuurta ja hapanomenahilloketta sekä hiillostettua punakaalia. Tämä oli illan loistavin viini ja viini-ruokapari. Runsas viini ja riistainen sorsa toimivat yhteen hyvin, mutta suurimmat kicksit löytyivät kun suuhun sai sorsan kanssa hiilollostettua kaalia, joka ei tässä tapauksessa todellakaan ollut viinin vihollinen kuten usein sanotaan. Täydellistä herkkua.
Tämän jälkeen pääsimme maistamaan Finca Morenilloa, joka on tilan kenties omaleimaisin viini: Morenilloa viljellään varsin vähän (10-20 ha) ja puhtaat lajikeviinit ovat vielä harvemmassa, näitä pullottaa vain muutama tuottaja. (harvinaisuudesta kertoo sekin, että sitä ei löydy Jancis Robinsonin Wine Grapes-teoksesta...) Lajike tuottaa epätasaisen sadon heikon värisiä ja melko matalasokerisia hapokkaita rypäleitä, joten se ei ollut bulkkiviinejä tuottaneiden suosiossa ja siksi oli kadota. Huolella viljeltynä lajikkeesta saadaan kuitenkin runsaan värisiä, punamarjaisia viinejä, joiden runko on melko hento mutta hapokkuus raikas alueen kuumaan ilmastoon nähden. Juanjo Piñol kuvasi morenillon olevan hieman kuin runsas versio Pohjois-Espanjan Menciasta.
Finca Morenillo on 75-vuotiaiden köynnösten tuottama puhdas morenillo, joka on kypsynyt 15 kuukautta suurissa tammitynnyreissä. Viinin tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja hapanta kirsikkaa sekä hentoa savuisuutta. Suussa nousee enemmän tammikypsytyksen tuomia savun ja mokan aromeja marjaisuuden oheen. Viini on keskitäyteläinen, sileätanniininen ja lopusta kirpakan hapan. Viiniä pidettiin sikäli omaleimaisena, että sen haluttiin antaa loistaa: Ruokapariksi oli valittu yksinkertaisesti juustoannos, jossa oli Juustoportin vuohen gran reservaa sellaisenaan ja paistettuna. Rasvainen juusto nosti viinin hapokkuutta ja siloitteli tanniineja edelleen, ja viini pääsi todella laulamaan pääosaa.
Pääruuaksi saimme hirveä Hämeenkyröstä, quinoapuuroa, paahdettua porkkanaa ja kuusenkerkkiä. Erittäin voinen quinoapuuro ja vähärasvainen hirvenfile muodostivat lautasella erittin toimivan kokonaisuuden, jonka riistaisia makuja kuusenkerkät korostivat tyylikkäästi. Viiniksi saimme tämän annoksen kanssa Morenilloa runsaamman garnacha-vetoisen Mather Teresina-nimisen viinin. Viinissä on puolet garnachaa, 30 % vanhojen köynnösten cariñenaa ja 20 % morenilloa. Viini on läpikäynyt melko pitkän 20 kuukauden tammikypsytyksen. Sekoite on harmoninen kokonaisuus: hyvin kypsiä punaisia marjoja, jopa hillotun kypsiä nuotteja. Mukana on tuntuvaa mausteisuutta, hienoista savuisuutta ja aavistus (hentoisen brettanomyceksen tuomaa?) balsamisuutta. Suussa viinin runko on runsas, alkoholiakin löytyy liki 15%. Viinissä on kuitenkin sikäli runsas hedelmäaromisuus, että se ei huku alkoholiin. Tanniinit ovat leveät ja huomattavasti morenilloa rakeisemmat, mikä toimii hyvin roséhirven kanssa. Cariñena ja morenillo tuovat sekoitteeseen hyvän hapokkuuden. Viini on annoksen kanssa erittäin miellyttävä pari.
Jälkiruuaksi saimme annoksen, jossa oli miniblinejä, pähkinöityä jäätelöä, pihkasiirappia ja hillottua omenaa. Tämän kanssa tarjottiin vanha tuttumme Josefina Piñol Blanco. Tämä 85-vuotiaiden garnacha blanca-köynnösten rypäleistä valmistettu makea late harvest-viini on aiemminkin todettu hyväksi päätökseksi aterialle. Viinin tuoksussa on hillottua appelsiininkuorta, aprikoosia, makeaa mausteisuutta ja pähkinäisyyttä. Suussa makea mutta silti sopivasti hapokas. Erittäin nautittava viini tarjotun jälkiruuan kera.
Kokonaisuudessan ilta oli upea. Viinit olivat kiinnostavia ja Juanjo Piñol avasi niistä kertoessaan sekä viininvalmistusfilosofiaansa että suvun historiaa, jotka linkittyivät tiiviisti yhteen: Suuri osa viineistä on nimetty suvun henkilöiden mukaan ja pyritty valmistamaan siten, että ne kuvaavat kyseisten henkilöiden luonnetta ja merkitystä perheelle. Myös viineille valmistetut annokset olivat upeita kokemuksia toinen toisensa jälkeen. Ravintola C:n tapa käyttää raaka-aineita on jotakin täysin omanlaistaan. Valmistusmenetelmät voivat olla aikaavieviä ja monimutkaisia, mutta niiden ei koskaan anneta peittää raaka-aineen makua ja luonnetta. Annokset kielivät siitä, että keittiössä osataan nähdä yksinkertaisissa raaka-aineissa sellaisia ominaisuuksi, jotka tavalliselta kotikokkailijalta ja monelta ammattilaiseltakin jäävät piiloon. C on niitä harvoja ravintoloita, josta saa aina uusia inspiraatioita ja näkökulmia. Tuntuu siltä, että vuosien kokemuksella tämän ravintolahelmen keittiössä on opittu tuntemaan sitä kuuluisaa korvasienen sielunelämää.
Loppuun on pakko mainita illan aloittaneesta ikävästä tapauksesta. Pieneen ravintolaan jäi saapumatta varauksen tehnyt 12 hengen seurue, joten neljännes ravintolan asiakaspaikoista jäi käyttämättä. Ilta oli muuten loppuun varattu, joten todennäköisesti moni halukas ei päässyt kuulemaan Piñolia ja nauttimaan illasta. Keittiössä oli luonnollisesti varattu ja valmisteltu raaka-aineet näiden saapumatta jääneiden annoksiin, ja osa näistä meni todennäköisesti haaskuulle. Sanomattakin on selvää, että tällainen toiminta on mielestämme törkeää. Sairastapauksia tai muuta yllättävää voi toki sattua, mutta saapumatta jättäminen ilman minkäänlaista ilmoitusta on hyvin ajattelematonta ja lyhyelläki varoajalla ilmoittaminen on suotavaa. Toivottavasti joku tuntee piston sydämessään. Shame on you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti