Joulukalenterin 14. luukku: Meditaatioviinit pimeisiin iltoihin

Arki on ainakin meidän perheessämme kiireistä ja rauhalliset hetket melko vähissä. Joulunpyhät tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja keskittyä kunnolla hetkeen. Myös viiniharrastus on kärsinyt kiireestä, kun usein tuntuu että viineistä menee jotakin ohi jos niitä nauttii ruokapöydässä nelivuotiaan vauhkotessa viimeisimmästä ryhmä hau-jaksosta tai laulaessa viimeisintä päiväkodin joulujuhlalaulua. Tämän vuoksi ruokaviinimme ovatkin usein sellaisia, että niihin ei tarvita koko mentaalista kapasiteettia.

Joulu on kuitenkin oiva aika avata niitäkin viinejä, joiden moniulotteisuus haastaa ja vaatii keskittymistä. Hiljaisessa hämärässä hitaasti ja hartaasti nautittu viini on usein meditatiivinen kokemus, joka täyttää aistit ja mielen ja etäännyttää kiireisen arjen. Seuraavassa joitakin mielestämme keskittymistä vaativia viinejä, jotka kannattaa avata vain silloin kuin niille on todella aikaa.

Ensimmäinen suositus tulee Italian Campaniasta: Olemme maistaneet Mastroberardinon Taurasi Riservasta pari vuotta sitten 1980-luvun vuosikertaa, ja sen perusteella voimme vakuuttaa että tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä vuosikerta 1998 on vielä täydessä iskussa. Viini on aromimaailmaltaan moniulotteinen, siinä on ilmeistä italialaista hapankirsikkaisuutta, mutta mukana on myös makeampaa punaista puutarhamarjaa. Marjaisten aromien lisäksi viinissä on ikääntymisen tuomaa leikatun tupakan tuoksua ja kirpakkaa mausteisuutta sekä tuliperäistä kasvupaikkaa ilmentävää maamaisuutta. Suussa viini on ikäänsä nähden vielä napakka, ei kuitenkaan terävän agressiivinen. Viini pyörii suussa ja aromikirjo elää nesteen liikkuessa suusta nieluun. Viini on hienovarainen eikä paljasta itseään hetkessä, vaan se vaatii vaatii keskittymistä. Viini kehittyy lasissa saadessaan happea, mutta toisaalta se tuntuu myös kehittävän maistajaansa aistien tunnistaessa aina uusia ja uusia aromeja tästä upeasta juomasta.

Toinen suositus on perinteinen jouluviinimme: Chateau Musar elää vuodesta toiseen, emmekä ole vielä maistaneet tällä hetkellä alkosta löytyvää (ja jo kaappiin varattua) vuosikertaa 2009. Musarilla on kulttituottajan maine, ja viini jakaa varmasti mielipiteitä. Tämä tarjoilee CS-vetoisen blendin, jossa on kerroksellisuutta ja iän tuomaa aromikirjoa. Aiempien vuosikertojen välillä on yhditävänä tekijänä ollut kohtalaisen runsas bretta, lievä volatiili hapokkuus ja kohtalaisen funkki aromimaailma. Viini on usein vaatinut dekantointia ja kehittynyt happea saadessaan, joten tämän kanssa ei kannata pitää kiirettä. Kuten yllä olevastakin voi päätellä, ei tätä voi suositella puhtaiden ja sliipattujen viinien ystävälle. Mutta kun tähän pääsee sisälle, tulee helposti ostettua pullo seuraavaksikin jouluksi. On tuhansia ja tuhansia teknisesti täydellisiä ja selkeitä lajikeominaisuuksia ilmentäviä viinejä, mutta on vain yksi Chateau Musar.

Myös valkoisista löytyy haastavia ja keskittymistä vaativia viinejä. Tällainen on esimerkiksi Josmayerin ikääntynyt Pinot Gris Grand Cru Brand Alsacesta. Valtaosa alkoon tulevistaAlsacen Grand Cru-viineistä on rieslingejä, mutta tämä Pinot Gris osoittaa, että lajike voi tuottaa upean moniulotteisia ja upeasti ikääntyviä viinejä. Josmayerin Pinot Gris:a olemme maistaneet pari vuotta sitten, ja viini oli hieno ja kerroksellinen: Kypsän omenainen, eksoottisenkin hedelmäinen primaariaromi, jonka taustalla hieman savuinen ja funkki aromimaailma tuo mielenkiintoa ja korostaa  hedelmä-aromeja. Suussa täyteläinen, jopa öljyinen viini jossa on aavistus jäännössokeria. Tämä on hyvä esimerkki valkoviinistä, joka elää lasissa ja kehittää maistajaansa.

Toki myös aiemmissa teksteissä suositelluista löytyy kiinnostavia ja haastavia viinejä, esimerkiksi valkoinen Musar. Sherryt voivat myös toimia meditaatiotarkoituksessa, hyvänä esimerkiinä Lustaun Palo Cortado. Valitsetpa minkä vain, avaa mielesi ja kielesi ja suhtaudu ennakkoluulottomasti. Suhtaudu jokaiseen siemaukseen kuin ensimmäiseen, sillä siten voit löytää aina uusia makuja.