Juhannusmuistelot vuodelta 2015

Tänä juhannuksena jäimme juhannusaatoksi kaupunkiin, kun sateita oli luvattu niin paljon, että mökillä olosta ei olisi nauttinut kukaan. Kun kerran kaupungissa omassa keittiössä kokkailtiin niin suunnitelma muuttui lennosta. Keskiviikkona juttelin veljen kanssa puhelimessa, että tehdään vain simppeliä ruokaa aattona ei mitään kikkailua. Haaveiksi jäi simppeli menu ja juhannuksen ylilyönti tapahtui tänä vuonna keittiön puolella. 5 ruokalajia kokkailtiin rauhallisessa tahdissa ja samalla avattiin hengittämään viinikaapin kätköistä kaivetut sikailuviinit.

Menun tähtenä oli ehdottomasti velipojan työpaikkansa lihakaapissa 4 viikkoa kypsytetty naudan enterecote ja ibericopossun ribsit paahdetuista paprikoista ja valkosipuleista tehdyn majoneesin kanssa. Muu menu rakennettiin lennosta sen perusteella mitä jääkaapista löytyi. Kokkailu ja yhdessä syöminen parhaassa seurassa toi voiton kotiin juhannusaattona. Annetaan kuitenkin kuvien kertoa mitä syötiin juhannusaattona.

Kurkkukeittoa kahdella tapaa, mätiä ja kylmäsavulohta.

Yrteillä ja juustolla täytettyä munakoisoa ja papusalsaa.

Lohicevicheä ja avocadomoussea.

Voisiko raaka liha enää paremmalta näyttää. 

Naudan entrecotea ja ibericopossun ribsejä.

Pavlova ja marjoja kruunasi aterian. 

Viineinä oli alkuruokien kanssa tarjoiltu Louis Latour Meursault 1995, Alkostakin löytyvä Balfour 1503-kuohuviini Englannista, Nervin Gatttinara 1974 ja Oremus Tokaji 5 puttonyos 2005. Loistavat viinit, joista paras oli ehdottomasti Gattinaran iäkäs vuosikerta.

Meursault avattiin alkuruokien kaveriksi ensimmäisenä. Viini oli hyvässä kunnossa huolimatta parinkymmenen vuoden iästä. Tuoksu oli paahdetun voimainen ja pähkinäinen, ei kuitenkaan voimakkaimmasta päästä meursaulteja. Kypsän omenan aromit olivat taustalla. Suussa kohtalaisen täyteläinen ja pyöreä viini, joka oli sellaisenaan melko raskaan tuntuinen. Tätä nautittiin kahden ensimmäisen alkuruuan kanssa. Se sopi hyvin kukkukeiton kruununa olleella savukalalle ja mädille. Suurin yllätys oli kuitenkin täytetyssä munakoisossa ollut chili, jonka poltteen kanssa viini pärjäsi aivan loistavasti. Tuo tulisuus nosti viinistä esiin raikkaampia sävyjä ja toi makuaromeihin lisää vivahteita. Yleisestikin ottaen viinin raskas suutuntuma keveni ruokien kanssa, kuten oli odotettua.

Balfour toimi välikeventäjänä chevichen seurassa. Tuoksu oli yllättävän hedelmäinen, cavamaisen päärynäis-keltaluumuinen. Viinin mousse oli miellyttävän pehmeä suussa. Maku kohtalaisen täyteläisen hedelmäinen, hapokkuuden ansiosta kuitenkin raikas. Jälkimaku toi mukanaan huomattavan mineraalisuuden. Verrattuna toiseen Alkon valikoimassa olevaan englantilaiseen kuohuviiniin Ridgeview:n tämä oli huomattavasti vähemmän paahteinen ja sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi vaikkapa aperetiivina.

Nervin gattinaran kunto oli jännityksen aihe. Viini avattiin useampaa tuntia ennen tarjoilua, mikä kannatti. Heti avaamisen jälkeen tuoksu oli tunkkainen kuin mikä, lähinnä pitkään muhinutta navetankuiviketta muistuttava. Myös maku oli melko tympeä. Viini kuitenkin heräili viidessä tunnissa uskomattomaan loistoon. Tallimainen tuoksu jäi taustalle, mutta esiin nousi tervaista ja orvokkista aromaattisuutta. Suutuntumakin virkistyi, hapokkuus jäi kohtalisen kesyksi mutta toisaalta maun tympeys katosi ja korvautui pitkään tuntuvilla, hienosti iän pehmentämillä tanniineilla. Makupaletti toisti tuoksun aromimaailmaa, ja mineraalisuuden kihelmöinti jäi kielelle varsin pitkäksi ajaksi kummittelemaan. Hyvä viini, joka ei ainakaan heikentynyt ruokien kanssa tarkottuna.

Oremuksen tokaji oli taattua botrytis-jälkiruokaviiniä: ananaksisen makeaa, hyvähappoista ja pavlovalle sopivaa.

Loistava juhannusaatto tuli vietettyä herran vuonna 2015. Kiitos seurasta osallisille.