Etelä-Rhonea ensimmäisenä kesäpäivänä.

Pääsin maistamaan sarjan Etelä-rhonen tuliaisia, joista osa on tulossa myyntiin Viinimestarit.com:n kautta. Maistoaika oli sikäli epäsuotuisa, että sattui olemaan ensimmäinen kuuma kesäpäivä. Tämän vuoksi täyteläiset Etelä-Rhonelaiset eivät olleet aivan paikallaan kelin puolesta. Kuten Jancis Robinson jossain kommentoi, Etelä-Rhonen viinit sopivat nautittavaksi huomattavasti viileämmässä ilmanalassa kuin missä ne tuotetaan.

Väriltän viinit erosivat varsin vähän. Kaikissa oli Grenachelle tyypillinen violetti, syvä väri. Syvyysasteista löytyi pieniä eroja, ja yhdessä viinissä oli aavistus sakkaa. Mutta siinäpä se. Tuoksusta ja mausta sitten löytyi enemmän eroja.

Beau Mistral Saint Martin Rasteau 2012: Aavistuksen savuinen, mutta silti raikkaan marjainen punaherukan tuoksu. Tarkemmin nuuhkien esiin nousi lääkeyrttimäisiä tuoksuja. Suussa viinissä on raikas happo, lievä mineraalisuus. Hedelmäisyys ei ole millään tavalla ylitsevuotavan voimakas, vaan alkuun viini on jopa hivenen lääkemäinen. Jälkimaussa on kohtalaisesti mineraalia. Ei valtavan pitkä. Tämä päätyi omassa rankingissa sijalle 5/6, yleisessä äänestyksessä viimeiseksi.

Bressy Masson Souco D'or Rasteau oli oma suosikkini. Tuoksu oli mustaherukkainen, aavistuksen vadelmainen. Suussa tämä viini oli muita kevyempi. Kovahkot tanniinit, erittäin hyvä mausteisuus. Tässä tuntui vielä melko terävä, lyijykynämäinen tammi. Viinissä oli kuitenkin mielestäni potentiaalia kypsytykseen. Alun raikkaus ja myöhemmin nouseva tuntuva mausteisuus tekivät mielestäni viinistä monipuolisen. Tämä tullee pyöristymään parissa vuodessa. Ainoana riskinä tietysti hedelmän häviäminen. Mielelläni maistaisin kypsyttelyn jälkeen, ja jos tämä tulee myyntiin niin saatanpa tilata. Yleisessä rankingissa sijalla 5/6, omalla 1/6

Benedetti Veilles Vignes Cotes du Rhone oli kirsikan/mansikantuoksuinen, kovasti basilikaisen mausteyrttinen. Monelle maistelijalle tuli sekä tuoksusta että huomattavan hapokkaasta tuoksusta mieleen sangiovese. Tässä oli hieno mausteisuus yhdistyneenä hyvään happoon, eikä liikaa tanniinikulmaa. Sijalle 3/6 omalla listalla, 1/6 yleisessä äänestyksessä

Domaine Palon Gigondas oli edellisiä tammisempi ja mausteisempi tuoksultaan. Konsistenssia oli hieman enemmän sekä tuoksussa että maussa. Tuoksussa aavistus lakritsaakin. Hapot ja mineraalit kohdallaan. Tämä oli myös nuori, raikkaan makuinen ja kovahko vielä. Ehdottomasti safkavinkku. Meni sijalle 2/6 sekä omassa rankingissa että äänestyksessä.

Beau Mistral Veilles Vignes Rasteau 2011 oli raikas tuoksultaan kuten toinenkin saman tilan viini. Tuoksussa puolukkaa ja yrttiä. Tässä maistuivat yrtit ja lääkemäinen alkoholi, minkä vuoksi en oikein tästä perustanut. Liikaa huonoja kokemuksia spirituksesta. Omalla listalla 5/6,yleisessä äänestyksessä 3/6.

Bressy Masson Cuvée Paul Emile Rasteau 2011 oli viineistä paksuin ja kosiskelevin, eniten uuden maailman tyylinen. Tuoksussa mausteita, nahkaa ryydittämässä karhunvatukkahilloa. Hyvät hapot. Tuoksussa ja maussa kuitenkin liikaa ylipaahdettua tammea minun makuuni. Savu ei uponnut. Sijalle 4/6 sekä yleisessä äänestyksessä että omalla listalla.

Edellisistä ainakin Palonin Gigondas ja Bressy Mason olivat mieleeni. Gigondasissa miellytti mausteisuus, Bressy masonissa suhteellinen keveys. Toki viinit olisivat saattaneet mennä eri järjestykseen kylmänä talvipäivänä tai tuhdin padan seurassa. Mutta eilisen järjestys oli tämä, ja sillä mennään. Mielenkiinotoisia vinkkuja. Tällä hetkellä oma suu on kuitenkin raikkaampien punkkujen perään, joten kannattaa suhtautua näihin arvuutteluihin sillä varauksella.

-Heikki-