Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kevään ensimmäinen rosékolmikko

Kevät on tehnyt hidasta tuloaan ja sen myös myös rosé on taas ilmaantunut pöytäämme. Olemme maistaneet viimeisten viikkojen aikana kolme Alkon vakiovalikoiman pinkkiä viiniä vuodelta 2016, ja näistä yksi nousee yli muiden.

kuva: Chateau de Berne
Ensin köykäisin: Terres de Berne on pullotettu kantikkaaseen (pinoamisen kannalta näppärään) pulloon. Viini on väriltään melko haalean pinkki, sen tuoksussa on aprikoosia, hentoa punaista marjaisuutta ja hento vihreyden häivähdys. Suussa kevyt ja hieman vetinenkin, keskimaku on kevyen marjainen. Hapokkuus kohtalainen, jälkimaussa selkeää karvautta. Toimii kevyenä viininä rakenteeltaan runsaampien mutta mauiltaan kohtalaisen neutraalien ruokien seurassa, mausteisempien annosten kanssa viini jää jalkoihin.

kuva: Alko.fi
Toisena itävaltalainen Josef & Philipp Bründlmayerin Zweigelt-rosé: Hieman tummempi väri. Tuoksussa on sitrushedelmää, punaisia puutarhamarjoja kuten herukkaa ja vadelmaa. Suussa edellistä hieman täyteläisempi ja hapokkaampi, jälkimaku mineraalinen ja happojen kantama. Hyvä yleisrosé siemailtavaksi hyvin jäähdytettynä, lämpimänä muuttui hieman katkeraksi ja valjuksi. Savulohelle, palkoherneille ja uusille perunoille juhannukseen ? (* tuottaja ei ole SE Kamptalin Weingut Bründlmayer vaan tila sijaitsee Kremstalissa.)



Sitten kolmikon voittaja: Domaine Valdaray tulee Bandolista, jossa tuotetaan paljon punaviiniä mutta myös täyteläisiä ja ikääntymiskykyisiäkin roséviinejä. Mourvedre-grenache-cinsault-blendi on alueelle melko tyypillinen, ja tässä mourvedre tuo viiniin täyteläisyyttä jota monista muista Provencen roseista ei löydy. Valdaray on väriltään lohenpunainen. Sen aromimaailma on kypsän punamarjainen ja runsas, siitä löytyy lisäksi selkeää aniksista yrttisyyttä. Suussa kolmikon täyteläisin, maukupaletilla punaisten marjojen lisäksi kivellistä hedelmää jälkimaussa korostuva yrttisyys. Happoa löytyy riittävästi ja viini on kokonaisuutena varsin rungokas tapaus. Tässä oivallinen viini sekä sellaisenaan siemaltavaksi että etenkin ruokaviiniksi vaikkapa kevyemmille lihoille tai runsaasti yrteille mausteluille, tomaattisille kasvisruuille.

Kolmikko meni meillä järjestykseen Valdaray-Bründelmayer-Berne. Bandolin viini on joukon kallein mutta silti mielestämme hinta-laatusuhteeltaan paras. Terres de Berne on Itävaltalaista tyyriimpi, joten näistä priorisoisin jälkimmäistä.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Viinimatkalle Lounais-Ranskaan ?



Lounais-Ranskan alue jää usein matkailijoiden reittien ulkopuolelle: Atlantin rannikolta löytyy Biarritz sekä Bordeaux ja välimeren rannikolta Provence, mutta mitä siinä välissä on? 



Ainakin paljon viinialueita: Fronton, Gaillac, Cahors, Bergerac, Montbazillac... Monet näistä ovat niminä tuttuja, mutta silti  aivan outoja ja maistamattomia. Siten kiinnostuimmekin, kun suomalaisomisteisen The Happy Hamletin Suska Karjalainen lähestyi meitä ja kysyi, olisimmeko kiinnostuneet levittämään sanomaa (eli suomeksi mainostamaan:) heidän vuosisatoja vanhasta maatilastaan. Pohdimme asiaa hetken, ja tulimme siihen tulokseen että tämä on mitä oivallisinta viinikulttuurin edistämistä ja sopii siten blogin henkeen.

The Happy Hamlet sijaitsee Fauroux:n kylän ulkopuolella noin tunnin ajomatkan päässä Toulousesta, sen pohjoispuolella. Kylässä on vain parisataa asukasta ja ympärillä maaseutua viinitarhoineen ja laventelipeltoineen. Läheltä löytyvät Cahorsin,  Frontonin ja Gaillacin viinialueet. 

Maatilalla on tehty suurremontti niin omin avuin, talkoovoimin, kuin paikallisten pienyrittäjien ja artesaanien ammattitaidolla: Vierastalo, yleistilana toimiva vanha kivinavetta, tynnyrisauna ja upeat puutarhat. The Happy Hamletista on ollut aiemmin juttua myös Iltasanomissa. Tilalla tarjotaan all-inclusive lomaviikkoja eri teemojen ympäriltä, kantavana ajatuksena rentoutuminen ja hyvinvointi. Vierastalossa on tilaa vain kymmenelle vierailijalle kahden hengen huoneissa, joten mistään massatapahtumista ei ole kysymys. 

Nyt viininystäville tarjoutuukin mahtava mahdollisuus päästä tutustumaan sekä idylliseen maatilaan että alueen viineihin sekä ruokakulttuuriin: Elokuun alussa 7.-12.8. järjestetään The Happy Hamletin ja Tomi Naarvalan Wineserver-yrityksen yhteistyönä viininmaistelumatka, joka johdattaa Lounais-Ranskan viinien monipuoliseen maailmaan. Matka sisältää 5 yötä The Happy Hamletissa, lentokenttäkuljetukset Toulousesta, 7 viinitilavierailua maisteluineen, vierailun Bordeaux:n Le Cité du Vinissä sekä kaikki ateriat ja juomat. Todellinen all-inclusive-matka siis. 

Matkan hinta on normaalisti 1600, mutta meidän lukijamme voivat varata maistelumatkan 1400 euron tarjoushintaan. Aluksi ajattelimme, että hinta on melko kallis, mutta sitten aloimme laskeskella: majoitus viideksi yöksi maksaisi kahdelle hengelle vähintään 500, autonvuokra 500 + bensat, päivän ruuat ja juomat noin 200 e eli kuudelta päivältä 1200, 7 viinitilavierailua ja maistelut parisen sataa. Eli kahden hengen kulut tulisivat itse järjestäen varsin lähelle tarjoushintaa. Ja mikä parasta, viinitilavierailuja ei tarvitse itse järjestellä eikä niiden jälkeen kenenkään ajaa.

Jos siis haluat lähteä maistelemaan viinejä ja gastronomian helmiä Lounais-Ranskan maaseudulle, niin varaa matka sähköpostitse suska@thehappyhamlet.com. Laita viestiin alennuskoodiksi "pullon henki", jotta saat matkan tarjoushintaan! Ja mikäli innostut varaamaan, niin laita samalla viesti meille (pullonhenki@hotmail.fi): Lähdemme matkaan mukaan, joten olisi mukava tietää etukäteen, josko lukijoitamme on tulossa!    

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Maailman ympäri Kreikassa: Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

Kreikan kierroksella on päädytty jo jälkiruokan, joka on maan tavan mukaan varsin yksinkertainen. Aineksia on vain muutama ja valmistusaika lyhimmillään viitisen minuuttia.

Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

400 g kreikkalaista jogurttia
mansikoita tai kirsikoita
(appelsiininkukka) hunajaa
(minttua tai basilikaa)

Valuta halutessasi jogurttia pari tuntia niin saat tuhdimman jälkiruuan. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan voit tehdä annoksen valuttamattomastakin jogurtista: pilko mansikat. Laita lasiin kerroksittain mansikoita, jogurttia ja hunajaa. Koristele mintunlehdillä. Tarjoa.

Juomasuositus

Kreikasta tulee paljon laadukkaita malvasia-jälkiruokaviinejä, mutta näitäpä ei Suomesta saa koska Alko. Niinpä suosittelemme aina varmaa valintaa välimeren läntisemmältä niemekkeeltä: Alkossa on valikoimassa useampikin Moscato di Asti, joissa on pirskahtelevan raikasta hedelmäisyyttä ja sopivasti sokeria. Tilausvalikoimasta löytyy Nivole, jossa on sokeria 120 g litrassa. Vanha ja hyväksi todettu, vakiovalikoimasta löytyvä La Caliera on hieman makeampi, mutta toimii sekin aivan oivasti.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Le Corti Chianti Classico

Kuva: Principecorsini.com

Pullo saatu näytteenä maahantuojalta.

Le Corti Chianti Classicoa tuottaa Corsinin suku, joka on yksi vanhoista italialaisista aatelissuvuista: Historiasta löytyy merkkihenkilöitä pankkiirista paaviin ja vakuutusyhtiön perustajasta varakuninkaaseen.

Suku hankki Le Cortin kylästä itselleen tilan jo 1300-luvulla oliivin tuotantoon. 1600-luvulla rakennettiin palatsi. Nykyään suku omistaa lähes 50 hehtaaria sangiovese-tarhoja Chianti Classicossa Le Cortin kylän ympäristössä. Lisäksi tilalla tuotetaan oliiviöljyä ja järjestetään maatilamatkailua historiallisissa puitteissa.

Maistamaamme Chianti Classicoon rypäleet tuotetaan 230-300 m meren pinnan yläpuolella sijaitsevilla etelään viettävillä tarhoilla 15 km Firenzen eteläpuolella San Cascianon kylän liepeillä. Maaperä on sekoitus joenpohjan  kiviä ja savimaata. Viinissä on sangiovesen lisäksi pieni (tarkemmin määrittelemätön) osuus colorinoa. Se käy lömpökontrolloiduissa avosammioissa 20 päivää, ja tämän jälkeen osa viinistä kypsyy sementtisammioissa ja osa suurissa puusammioissa vuoden ajan.

Viinin tuoksussa on runsaasti kypsää punaista marjaa, sopivasti sikarilaatikosta muistuttavaa tupakalla ryyditettyä puu-aromia, makeahkoa mausteisuutta. Suussa viini on viileä vuosi 2013 huomioiden varsin täyteläisen hedelmäinen ja pehmeä. Chiantiksi hapokkuus on maltillinen, mutta viini on kuintekin varsin raikkaan kirsikkainen. Jälkimaku on keskipitkä, haipuvan mausteinen.

Miellyttävä marjainen ja kohtalaisen runsasta hedelmäisyyttä tarjoileva viini, jonka hinta alkossa on kipurajoilla. Nauti pizzan tai pastan seurassa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Maailman ympäri Kreikassa: Pääruuaksi briam ja friteerattua fetaa

Briam on kreikkalainen versio ratatouillesta: Välimerelle ominaiset kesäkurpitsa ja munakoiso saavat kaverikseen perunaa sekä reilusti oliiviöljyä ja yrttejä. Helppoa ja herkullista!

Briam


4  keskikokoista perunaa leikattuna puolen sentin siivuiksi
2 keskikokoista sipulia
10 valkosipulin kynttä
4 tomaattia 
iso munakoiso
2 kesäkurpitsaa
purkki tomaattimurskaa
Oreganoa, basilikaa
Oliiviöljyä
suolaa 1,5-2 tl
sokeria 1 rkl
mustapippuria

Sekoita tomaattimurskaan sokeri, pippuri ja suola. Siivuta kaikki muu  kasvikset puolen sentin paksuisiksi ja tomaatit ohuemmiksi siivuiksi. Laita uunivuuan pohjalle noin desi öljyä. Lado perunat pohjalle. Laita päälle puolet valkosipulista ja sipulista, puolet yrteistä silputtuna ja päälle kerros ohuita tomaattisiivuja. Lado sitten kerros munakoisoja, sipulia, valkosipulia, yrttisilppua, kesäkurpitsoita ja päälle vielä tomaattia. Kaada tomaattimurska tasaisesti päälle. Laita 175 asteiseen uuniin noin 1,5 - 2 h. 

Leivitetty feta


fetaa
Oreganoa
polentaa tai korppujauhoa
öljyä

Leikkaa fetasta ensin neliö ja puolita se sitten kolmioiksi. Halkaise kolmiot ja laita väliin oregana. Paina puolikkaat yhteen ja pyöritä polentassa. Paista kuumalla valurautapannulla juustoon kaunis pinta. 

Kokoa tarjolle: Alle briam ja päälle feta. Tarjoa vaalean leivän kanssa.

Juomasuositus

Alkon Kreikka-valikoima on hieman valitettava, mutta tälle voimme suositella aina pätevää Kir-Yiannin Ramnista Xinomavroa: Ryhdikkään hapokas, kirsikka-arominen ja mausteinen viini toimii reippaasti hapokasta tomaattia sisältävän paistoksen kanssa kuin sangiovese ikään. Zorbas soimaan ja ääntä kohti! 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Riesling- ja spätburgunderviikot Tampereella!

Taas on jokakeväisten Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aika! Viikot ovat Saksan viinitiedotuksen järjestämä tapahtuma, jossa ravintolat tarjoavat saksalaisia riesling- ja spätburgunder-viinejä ja niille sovitettuja ruoka-annoksia. Tampereelta tapahtumaan osallistuu 11 ravintolaa, joista osassa kävimme saksan viinitiedotuksen kutsumana tutustumassa tarjontaan. Seuraavassa vinkkejä Tampereen tarjonnasta.
Raumland = sekt
Aloitimme kierroksen Hellasta ja Huoneesta, jossa on tarjolla 4 ruokalajin menu. H&H on rohkeasti parittanut koko menulle kuohuvaa, eikä mitä tahansa sektiä: Rheinhessenin alueella toimiva Raumland on kenties Saksan tunnustetuin sekt-tuottaja, jonka viinit ovat laadultaan varsin lähellä samppanjaa. Tarjolla on 3 viiniä: Blanc de noirs-viinit cuvée Marie-Luise brut ja Katharina brut. Ensimmäinen on käynyt terästankissa ja toinen tammessa. Lisäksi tarjolla on jälkiruualle paritettu Riesling Brut. Marie-Luise on teräksinen ja sitruksinen, erittäin hapokas viini. Katharina on huomattavasti täyteläisempi, pähkinäinen ja paahteinen viini, jota erehtyisi herkästi luulemaan samppanjaksi. Riesling oli hedelmäisempi viini, jossa hapokkuudella ryyditettyä sitrusta, vihreää yrttisyyttä ja hentoa hunajaisuutta.
Friteerattua kampasimpukkaa ja piimäkastiketta
Annoksina tarjolla on ensin alkuruuaksi friteerattua kampasimpukkaa ja paahdettua keräsalaattia,  Pääruokana on ensin hiillostettua silakka ja sitten lampaan sydäntä, saksanpähkinäpestoa ja valkoista parsaa. Jälkiruokana mantelituille, raparperia ja vaniljaa.

Viinit kaadetaan kaikki laseihin aterian alussa, joten ruokailija voi parittaa niitä haluamallaan tavalla. Mielestämme kampasimpukalle sopii Katharina, silakalle Marie-Luise samoin kuin lihapääruualle. Jälkiruuan parina kuiva riesling-sekt oli aivan yllättävä mutta loistava yhdistelmä: Se nosti esiin jälkiruuasta makeutta ja korosti vaniljan aromin kolmanteen potenssiin !
Tuulensuun haukimureke
Viikkojen paras viinilista löytyy ehdottomasti gastropub tuulensuusta: kolme sivua saksalaisia viinejä, myös harvoin Suomessa nähtäviltä Itä-Saksan alueilta Saale-Unstrutin ja Würtembergin aluilta. Saimme maistella muutaman viinin, joista parhaiten toimivat Saale-Unstrutissa toimivan Lützkendorfin Riesling Karsdorfer Höhe Gräte GG, joka oli aromeiltaan keltaluumuinen ja persikkainen, hieman hunajainen ja alkavan petrolinen. Paletilla viini oli erittäin hapokas, mikä teki siitä oivallisen parin kermaiselle haukimurekkeelle. Tätä paria suosittelemme kokeilemaan!
Lützkendorf oli hyvää!

Ravintola Aistin viinivalikoima oli kapeampi, mutta muutama helmi sieltäkin löytyi. Aisti tarjoaa 3 ruokalajin Riesling-menua varsin kilpailukykyiseen 38 euron hintaan. Alkuruoka oli hieman sekava, siinä kun tuntui yhdistyvän kaksi eri annosta samalle lautaselle: Annoksessa oli veripalttu, puolukkaa ja puffattua tattaria, mikä olisi muodostanut varsin perinteisen annoskokonaisuuden. Samalta lautaselta löytyi kuitenkin myös turskanposkea, hernepyrettä ja pikkelöytyjä kasviksia. Nämä annokset kannattaisi mielestämme tarjota erikseen, koska makumaailma muodostui näin varsin sekavaksi. Annoksen kanssa tarjottu Basserman-Jordanin Pfalzilainen riesling ei myöskään oikein toiminut veripaltun kanssa, sen sijaan hernepyreen ja turskanposken parina se oli varsin kulauteltava.

Pääruuassa oli sesongin mukaisesti parsaa: Parsaflan, keitetty parsa, suolaheinäkastike ja paistettu lohi muodostivat loogisen kokonaisuuden. Parsaflan ja suolaheinäkastike olivat maukkaita, flanissa parsa saatiin annokseen hieman totutusta eroavassa muodossa. Viineinä annokselle paritettiin kaksi erilaista rieslingiä:

Triks Trinks on nuori pariskunnan vetämä luomuviinitalo Rheingausta. Tarjolla oli heidän Im Schorchen-rielinginsä vuodelta 2014. Viini on juuri sopivassa iässä, siinä on vielä mukavasti keltaisten kivellisten hedelmien aromia, hentoa vaaleaa kukkaisuutta mutta myös kehittyvää petrolia, joka tuo aromimaailmaan moniulotteisuutta. Viini on lähes kuiva, kohtalaisen täyteläinen mutta varsin hapokas nuorehko riesling. Toimii hyvin annoksen kanssa, suolaheinäkastike nostaa viinistä makeutta ja hedelmää ja viinin happo tasapainotta parsaflanin rasvaisuutta. Erinomainen esimerkki Rheingaun rieslingistä!
Aistin pääruualle parittamat
viinit olivat molemmat loistavia
Toisena viininä tarjolla viinitien maahantuoma pfalzilaisen perinteikkään Koehler-Ruprechtin Kallstadter Annaberg Riesling Trocken vuodelta 2008. Viini on aromeiltaan jo ylittänyt petrolisuuden, sen tuoksu on lähinnä pakokaasuinen, hieman asetoninenkin. Viini on käynyt tammitynnyreissä, mikä tuo tuoksuun ja etenkin makuun pyöreää runsautta. Suussa viini on kuiva, täyteläinen, jopa suolaisen mineraalinen. Kuvaus kuulostaa kenties epämiellyttävältä, mutta viini toimi ruuan kanssa aivan loistavasti. Tässä oiva perinteisestä eurooppalaisesta viinistä, joka ei ole varsinainen nautinto sellaisenaan mutta nousee uuteen ulottuvuuteen ruuan kanssa.

Jälkiruokana Aisti tarjoilee kaunista, keväistä annosta joka sisältää raparperipiirasta, raparperihyytelöy, mansikkatuillea ja -sorbet'a sekä parsaparfait'a. Kuva kertokoon.

Aistin keväinen jälkiruoka
Jos heikki vieraili Tuulensuussa, Masuunissa ja aistissa niin Katrin vierailu listalla oli sitten Finlaysonin Palatsi, Champagne Bar Sante, Bertha ja illan päättänyt C.

Finlaysonin palatsi tarjoaa viikkojen aikana 3 ruokalajin hyvällä tavalla perinteistä menua. Riesling-viikoille ravintola oli valinnut viinit yhdeltä sympaattiselta ja kohtuullisen pieneltä perhetilalta Borell-Diehliltä Pzalzista. Perhe on valmistanut viiniä alueella jo yli 80 vuoden ajan. 
Klassisen parsa-annoksen pari oli Borell-Diehl Buntsandstein Kabinett Riesling Trocken 2015. Buntsandstein viinin nimessä tarkoittaa alueella olevaa maaperää eli punaista hiekkakiveä, joka murenee helposti. Viini muistutti Katrin mielestä hieman ranskalaisia Alsacen alueen rieslingejä ja sehän ei ole mikään ihme, koska Pzalz ja Alsace sijaitsevat todella lähellä toisiaan. Parsa ja viini pelasivat hyvin yhteen ja annoksen makumaailma oli miellyttävä. 

Toisena annoksena maistoimme Mansikka-raparperi parfaita ja mehustettuja tuoreita mansikoita. Itse jälkiruoka oli yksi kierroksen parhaista. Makeahko parfait, mansikat ja Borell-Diehl Riesling Auslese 2015 olivat todella miellyttävä pari yhdessä. Finlaysonin palatsi tarjoaa Riesling-teemaviikkojen menua koko toukokuun ajan. 

Champagne Bar Sante on taas riesling- ja spätburgunderviikkojen aikana keskittynyt siihen mitä parhaiten osaa eli tarjoamaan loistavia kuohuviinejä laseittain. Tällä kertaa tarjolla on 4 saksalaista sektiä lasitarjoilussa: jo Hellassa ja Huoneessa maistetuista Raumlandeista Riesling Brut, joka oli pelkältään nautittuna enemmän aperetiivi kuin H&H:ssa raparperin kanssa tarjottuna. Lisäksi tarjolla oli Cuvee Mariea Louise. Uutena tuttavuutena heillä on tarjolla myös Solterin viinitalolta Rheingausta tulevat Sektit Riesling Brut ja Spätburgunder Rose. Katri ihastui etenkin Solterin kauniin lohenpunaiseen roseeseen, joka viritti kylmässä kelissä fiilikset jo helteisiin terassikeleihin kylmän roseen kanssa.

Jos haluat maistella viikkojen aikana vain kuohuvia niin suuntaa silloin Santeen. Muista myös heidän muut loistavat kuohuvat, joista useimmat tarjolla laseittain. Kiitos Tuula Tikkaselle todella innostavasta esittelystä viinien osalta. Oli ilo seurata, kuinka suurella sydämellä Tuula etsii tuotteita Santen valikoimaan. Jäämme jännityksellä odottamaan mitä helmiä hän löytää Santeen tulevilta reissuiltaan.

Berthan täydellistä valkoista parsaa
Ravinteli Bertha oli Riesling-ja spätburgunderviikoilla mukana ensimmäistä kertaa ja toivottavasti osallistuminen ei jää vain tähän vuoteen. Ravintolan juomatuotteesta vastaava Matti Kuukkanen-Fager kertoi meille, että he olivat ostaneet viikoille juuri niitä viinejä joista he pitävät. Joitakin 60 pulloa ja joitakin vain 6 pulloa. Me maistoimme ravintolassa viikkojen annoksista 3 ja viineistä 7. Kaikki taattua laatua, mutta parhain ruuista oli itkettävän hyvä grillattu parsa kera paahdettua kerman, kuivatun mateenmädin ja kuivatun tyrnin. Meille tuli Lauran ja Maijun kanssa melkein tappelu siitä, kuka saa syödä viimeisen haarukallisen annoksesta.
Osa Berhan riesling-ja spätburgunderviikkojen annista.
Viineistä mieleen jäi punaisista parhaiten mieleen Aoc51:sen maahantuoma Weingut Holger Koch Pinot Noir 2013. Tämä oli saksalaista pinottia Katrin mielestä parhaimmillaan. Hento, mutta punamarjainen tuoksu. Maku oli erittäin hienostuneen marjainen ja todella tasapainoinen. Viini johon piti keskittyä hetken ajan, jotta aromimaailma löytyi.

Valkoisista Katriin kolahti parhaiten Weingut Martin Müllen Trarbacher Hühberber Spätlese Trocken 2008 Moselin varrelta. Viinistä mielenkiintoisen tekee se, että tarhat sijaitsevat Moselissa poikkeuksellisesti muualla kuin joen varressa. Matti oli dekantoinut viiniä pari tuntia ennen tarjoilua ja kertoi viinin rauhoittuneen dekantoinnin aikana huomattavasti. Itse viini oli hyvin epätyypillinen moselin alueen riesling, joka on tehty tosi kypsistä rypäleistä. Maultaan viini oli aavistuksen petrolinen, yrttinen ja mausteinen. Ikä oli tuonut viiniin syvyyttä ja rakennetta. yksi illan parhaista nautiskeluviineistä.

Ilta päättyi meillä kaikille osallistujilla yhteisestä toivomuksesta Ravintola C:hen, jossa keittiömestari Ilkka Isotalo otti meidät vastaan. Teemaviikkojen viinimenu oli rakentunut Christina Suomisen käsissä ajatuksella, että kaikille annoksille on tarjolla A ja B viinipaketit, joissa tuodaan esille viinin ilosanomaa ja sitä, että samalla ruualle voi yhdistää monta viiniä. Seurue voi siis tilata kaksi erilaista viinipakettia ruuille ja maistella samalla enemmän erilaisia viinejä. Nerokasta ja asiakasta palvelevaa. Ennen varsinaista alkuruokaa saimme maistella porukalla kasan Ilkan loihtimia amuseja, joista paras oli ehdottomasti Pariloitu kuhanposki kanaemulsion ja pikkelöityjen mustaherukan silmujen kanssa.
Varsinainen alkuruoka oli taattua laatua C:ltä, jossa maussa ei oltu kitsasteltu. Heinillä savustettua hauenmätiä, heinäcreemiä, mallaskeksi, possun niskaa capocolla ja ylikypsää selleripyrettä ja pakastekuivattua puolukkaa. Niin hyvää ja runsaanmakuista. Harva suomessa uskaltaa yhdistää mädin kanssa muuta kuin sipulin ja smetanan, mutta C:n loistokas annos kehottaa yhdistämään mädin kanssa muutakin. Viineinä annoksella oli Santesta (ja viime vuodelta C:stä) tuttu Solterin spätburgunder rose, joka toi annokseen mukavasti raikkautta. Toinen viini annoksella oli Herouxin Akuutti riesling, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta. Viini oli puolikuiva, mineraalinen ja tasapainoinen, jossa dokabiliteetti on taatusti kohdillaan. Annoksen kanssa viini toimi myös loistavasti ja nosti annoksesta esiin eri piirteitä kuin Solterin rose.

Jälkiruokana ja illan päättäjänä meille tuotiin pöytään pienet hattarat, jossa oli sisällä mustaherukkatikkari. Herkullista ja niin C:n tyylistä. Tähän päättyi meidän osalta, mutta osa porukasta jatkoi vielä iltaa Tampereen ainoaan salakapakkaan.

Riesling-ja spätburgunderviikot ovat lunastaneet paikkansa ainakin Tampereella kevään avaajana. Suosittelemme lämpimästi vierailemaan 11 upeassa ravintolassa, jotka ovat viikkojen ajaksi nostaneet saksalaiset viinit pääosaan ruuan kanssa. Kiitos Saksan viinitiedotus ja Tampere Food Clubin bloggarit kierroksesta.

Muiden kertomuksia illasta
Savusuolaa
Asikaine
Kipparin Morsian
Sivumaku
Missä olet Laura
Mansen Muijat

lauantai 6. toukokuuta 2017

Maailmanympäri toukokuussa Kreikassa: Alkuruuaksi fetasalaattia tuunattuna

Toukokuun maa on tällä kertaa Kreikka. Aloitamme makumatkan kaikkien tuntemalla klassikolla eli kreikkalaisella salaatilla meidän tapaan. 

Tuunattu fetasalaatti kahdelle pääruokana ja neljälle alkuruokana

1 ruukku tammenlehväsalaattia
1 ruukku romainesalaattia
1/2 kurkku
4 pientä kypsää tomaattia
20 vihreää kalamataoliivia

Pese salaatit ja revi ne. Viipaloi kurkku. Pilko tomaatit. 

Marinoidut paprikat ja sipulit


1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 punasipulia
suolaa
pippuria
hunajaa
timjamia(tuoretta, jos on) 
oliiviöljyä
valkoista balsamicoa

Laita uuni täysille ja grillivastus päälle. Pese paprikat ja pilko ne reiluiksi paloiksi. Kuori punasipulit ja pilko ne reiluksi paloiksi. Laita uunipellille paprikat ja punasipulit. Mausta kasvikset suolalla, pippurilla, timjamilla ja hunajalla. Ripottele päälle oliiviöljyä ja sekoita mausteet kasvisten joukkoon. Paahda kasviksia grillivastuksen alla 10-15 minuuttia välillä niitä sekoittaen. Kasvikset ovat valmiita, kun ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Laita kasvikset kulhoon ja kaada niiden päälle 1/2 dl valkoista balsamicoa. Tarkista maku ja anna kasvisten jäähtyä hetken aikaa.

Paahdettu feta

1 pkt fetaa 
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
hunajaa
tuoretta timjamia

Laita uuni täysille ja grillivastus päälle. Leikkaa feta 4 kuutioon ja laita feta uunipellille. Mausta feta suolalla, pippurilla, timjamilla ja oliiviöljyllä. Paahda grillivastuksella 5-10 minuuttia, kunnes feta on saanut hieman väriä. Tarjoa heti salaatin kanssa.

Tzatziki

250 gr turkkilaista jogurttia
1/2 kurkku
1 valkosipulinkynsi
hunajaa
suolaa
pippuria

Pese kurkku ja raasta se. Purista kurkkuraasteesta ylimääräinen vesi pois. Hienonna valkosipuli. Sekoita valkosipuli ja kurkku turkkilaisen jogurttin joukkoon. Mausta tzatziki suolalla, hunajalla ja pippurilla. Katri tykkää jättää tzatzikin aika makeaksi, koska suolainen feta taittaa mukavasti makeutta. 

Leipä

Voit käyttää valmista pitaa tai tehdä sen helposti itse:
vehnäjauhoja 5 osaa (esim 500 g)
vettä 3 osaa (esim 300 g)
hiivaa
suolaa 1,2 % (800 g taikinaan noin 10 g)

Anna kohota lämpimässä noin tunti tai jääkaapissa yönkin yli. Kauli taikinasta vajaa 5 mm paksuja lautasen kokoisia pitaleipiä, paista 200-asteisessa uunissa muutama minuutti. Voit paistaa leivät myös kuivassa valurautapannussa, jos haluat.
Kokoa salaatti. Lautasen pohjalle leipä, leivän päälle salaatti, kurkut, tomaatti, oliivit ja marinoidut kasvikset. Laita viimeisenä salaatin päälle paahdettu feta. Ripottele pinnalle vielä hieman hyvää oliiviöljyä ja tarjoa tzatzikin kanssa.

Juomasuositus

Takavuosina kreikkalaisissa valkoviineissä tuppasi olemaan sulfiitteja niin että niitä sai hetken tuuletella ennen nauttimista, mutta tämä ongelma on mennyttä aikaa. Nykyään alkosta löytyy muutama aivan timanttinen kreikkalainen valkoviini, joista nyt suosittelemme Santo Wines:n Santorinin assyrtikoa. Santo Wines on Santorinin saaren osuuskuntien yhdistys, joten sen tuottama viini kuulostaa potentiaaliselta hasardilta. Tämä viini ei aivan vedä vertoja taannoin valikoimassa olleelle Gaian Thalassitikselle, jonka monopoli valitettavasti on pudottanut valikoimastaan. Viini on kuitenkin edustava esitys assyrtikosta: sitrusarominen ja hieman hunajainen, suussa rakenteeltaan hapokas ja mineraalinen. Tämä toimiii mielestämme hyvin suolaisen oliivi-fetasalaatin kanssa, sillä myös viinissä on assyrtikolle ominaista hentoa suolaista mineraalisuutta. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Weingut Winter: Riesling Riesling Riesling (ja vähän chardonnay)

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Vierailimme Saksan Viinitiedotuksen järjestämällä matkalla viimeisenä Weigut Winterillä, jossa maistoimme aivan huikeita rieslingejä ja yhden parhaista koskaan maistamistani tammitetuista chardonnay-viineistä.

Weingut Witerin Stefan Winter on kuuluisa taidostaan tuottaa omaleimaisia, maaperää ja kasvupaikkaa ilmentäviä riesling-viinejä. Winter on erikoistunut tarhaviineihin, joissa maistuu kasvyympäristön lisäksi myös vuosikerta: Viinit eivät ole samanlaisia vuodesta toiseen, mutta Winter kuuluu niihin viinitaloihin, joiden viinit 'vaikeilta' vuosilta eivät ole huonoja vaan päin vastoin pitkää ikäännyttämistä kestäviä helmiä.

Winterin viinitila sijaitsee Dittelsheimin kylässä Rheinhessenissä. Dittelsheim on hieman kauempana Reinistä korkeammalla maalla, joten lämpötilavaihtelut ovat voimakkaampia kuin aivan joen varressa sijaitsevilla tarhoilla. Winter kuuluu laatuviinien tuottajien VDP-järjestelmään.

Winterillä on viinejä 4 kategoriassa: Gutsweinit sekoitteita tilan tarhoilta koko Rheinhessenin alueella, Ortsweinit tulevat Dittelsheimin kylän tarhoilta ja Grosse Lage-viinit tulevat yksittäisiltä tarhoilta, joita Winterillä on kolme: Leckeberg, Geyersberg ja Kloppberg.

Kaikila Grosse Lage-tarhoilla kasvaa vain riesling-köynnöksiä, joilla on ikää noin 40 vuotta. Kaikki Grosse lage-viinit käytetään luonnonhiivoilla terästankeissa. Geyersbergin maaperä on merkeli-saviseosta, ja se sijaitsee korkealla kukkulalla Dittelsheimin yläpuolella. Kloppberg on merkelin ja kalkkikiven seosta ja sijaitsee tuulisella paikalla tuottaen raikkaita mineraalisia riesligejä. Leckeberg on maaperältään pääasiassa kalkkikiveä ja sijaitsee jyrkästi etelään viettävillä rinteillä. Leckebergin viinit ovat tiukan mineraalisia.

Saimme maistella ison kasan Winterin viinejä, ja tässä niistä omaan suuhuni parhaat:

Ortswein Dittelsheim Riesling 2015 oli kypsän hedelmäinen, sitruksinen ja jo nuorena hentoa petrolista mineraalisuutta kehittänyt viini, joka oli suussa varsin täyteläinen, aivan aavistuksenomaisesti makea ja erittäin (8,5 g/l) hapokas viini. Pitkä jälkimaku. Tämä oli Winterin viineistä paras sellaisenaan kulauteltavaksi, mutta sopii hyvin yleisrieslingiksi vaikkapa kalaruuille.

Grosse Lage Kloppberg 2015 oli selkeästi ruokaviini tuhdimmillekin ruokalajeille. Viinissä oli vihreää omenaa, kivistä mineraalisuutta. Tuoksu oli huomattavasti hillitympi ja hienovaraisempi kuin edellisessä. Suussa tämä oli täyteläinen, täysin kuiva ja jollain tavalla karhea. Happoa oli jälkimaussa varsin riittävästi. Viini pelasi selkeästi enemmän suutuntumalla kuin aromaattisuudella, mikä tekee tästä hyvän viinin hienovaraisillekin annoksille.

Ortswein Dittelsheim Weissburgunder 2014 oli yrttinen, pähkinäinen ja kermaisen runsas tuoksultaan. Suussa glykolinen, täytäläinen, pyöreä mutta silti jälkimaultaan hapokas ja raikas. Ehdottomasti ruokaviini vaaleille lihoille.

Chardonnay Reseve 2013 oli yksi parhaista chardoista joita olen maistanut: yleensä chardonnay ei tuota kovin aromaattisia viinejä, mutta Winterin viinistä ei puuttunut primaareja hedelmä-aromeja. Ihastuttavaa raikasta omenaa ja sitrusta täydellisessä tasapainossa hienovaraisen tammisen mausteisuuden kanssa. Suussa runko pelaa happorakenteen varassa, viinin jälkimaku on lähes järjettömän pitkä. Suosittelen ehdottomasti maistamaan, jos jossain tulee vastaan!