Nebbiolo-rypäle on tunnettu Piemonten Barolo- ja Barbaresco-viineistä, mutta kyseistä rypälettä käytetään myös vähemmän tunnettujen Pohjois-Piemonten alueiden viineissä. Gattinaran alue sijaitsee Milanosta luoteeseen, kohtalaisen lähellä Novaran kaupunkia Sesia-joen länsipuolella (toisella puolella jokea on Ghemme, jossa myös tuotetaan loistavia nebbiolo-viinejä). Nebbiolosta käytetään Piemonten pohjois-osassa nimeä Spanna, mutta kyse on samasta lajikkeesta.
Gattinaran Spannasta tehdyt viinit eroavat eteläisemmistä Nebbioloista ilmaston ja maaperän vuoksi. Pohjoisempana lähellä Alppien etelärinteitä kasvukaiden aikaiset lämpötilan vuorokausivaihtelut ovat suurempia, mikä auttaa viinejä säilyttämään hapokkuutensa. Maaperässä on vulkaanista materiaalia sekä graniittia, ja siinä on runsaasti rautayhdisteitä. Ilmaston ja maaperän yhdistelmät tuottaa erittäin runsashappoisia ja aromaattisia viinejä, joita tyypillisesti kypsytetään suurissa tammisammioissa hapokkuuden ja tanniinien pehmentämiseksi.
Travaglini on Gattinaran ehdottomasti suurin tuottaja, se viljelee viiniä 44 hehtaarilla kun koko Gattinaran viinitarhojen yhteenlasketun pinta-alan ollessa vain reilut 100 hehtaaria. Kävimme vierailemassa tilalla pari vuotta sitten, ja enemmän tilasta voi lukea tuolloisesta postauksesta.
Maistoimme rinnakkain vuosikerrat 2010 ja 2011, kun satuimme löytämään toisen Tampereen Sokosen ja toisen Stockmanin Alkosta. (Nettihaun mukaan 2010 ei pitäisi enää olla valikoimassa, mutta olipa kuitenkin.)
Travaglini Gattinara 2010 ja 2011
Väri molemmissa tiilenpunainen, melko ohut.Tuoksussa molemmissa hapankirsikkaa, orvokkia, hieman yrttisyyttä ja hentoa tervaisuutta taustalla. -11 viinissä marjaisuus on huomattavasti enemmän etualalla, iäkkäämmässä jo hieman väistynyt. Tuoksultaan -10 on melko sulkeutunut: Hedelmä on alkanut haipua mutta kypsymisen tuomia aromeja ei ole juuri kehittynyt. -11 on tuoksultaan kokonaisuutena kirpeä, marjaisa ja miellyttävän raikas.
Maku on -10 viinissä ohuempi. -11 on täyteläisempi, marjaisuus on maussa hyvin pinnassa. Nuoremman viinin makupaletilla kirsikkainen marjaisuus kohtaa yrttisyyden, kun taas -10 on hieman mausteisempi ja marjaisuus huomattavasti vähäisempi. -11 viinissä on terävät tanniinit, jotka kaipaavat ruokaa seuraansa. -10 tanniinit ovat pehmeämmät, mutta kokonaisuutena viini tuntuu kovemmalta kuin nuorempi versionsa vähäisemmän hedelmärungon vuoksi. Molemmissa viineissä on hyvin loppua kantava happo-tanniinikombo, ja jälkimaussa tuntuu haipuva kukkaisuus.
Tällä hetkellä -11 selvästi miellyttävämmässä vaiheessa. -10 tarvitsisi todennäköisesti viitisen vuotta kellaria, jotta tanniinisuus kesyyntyisi edelleen ja kypsymisen tuomat aromit kehittyisivät. Jos haluat nauttia viinin nyt, osta vuosikertaa 2011 ja hanki vuosikertaa 2010 kaappiin kypsymään jos sitä jostain muualtakin vielä löytyy.
Mukana yhteispostauksessa ovat seuraavat suomalaiset viiniblogit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti