Hella & Huone: Maaliskuun menun viiniyhteistyö

Kuten aiemmin kerroimme, pääsimme valitsemaan viinit Ravintola Hella & Huoneen uudelle menulle. Projekti alkoi jo kuukautta ennen menun vaihtumista: Saimme tietoomme annosten raaka-aineet, jolloin aloimme heitellä ilmoille ajatuksia mahdollisesti sopivista tuotteista. Pian tämän jälkeen saimme tietoomme tukut, joista saimme viinejä tilata. Meille asetettiin tietty keskimääräinen pullohintakatto, joka hieman rajoitti valintoja.

Nyt listan vaihduttua pääsimme maistamaan menun viineineen, ja olimme kohtalaisen tyytyväisiä tulokseen. Yksikään yhdistelmä ei ollut katastrofi, ja muutama kombo oli jopa loistava. Toki nämä ovat täysin subjektiivisia mielipiteitä, koska emme pysty puolueettomasti omia valintojamme arvioimaan.

Alkusnackina saimme perunasipsiä tryffelillä ja ankanmaksamacaronsia. Maistuva aloitus!

Ensimmäisenä varsinaisena annoksena melko vahvasti savustettua ja sopivan suolaista taimenta, parsakaalia friteerattuna ja lastuna, tillivinagrettia ja tillimajoneesia. Viiniksi olimme valinneet Savannieresistae Papinin Clos de Coulainen chenin blanc 2012:n. Viini oli mineraalinen, kypsän keltaluumuisen hedelmäinen. Suussa viini oli melko täyteläinen ja rakenteeltaan hieman vahamainen. Viini kesti hyvin savuisen kalan ja se toimi hyvin myös parsakaalin kanssa, mikä mielestämme oli annoksen riskikohta viiniä ajatellen.'

Toisena alkuruokana saimme savustettu karitsan kieltä, gnoccheja, gyerereä ja ruskeavoikastiketta. Viiniksi valitsimme muutamien kompromissien jäkeen Gobelsburgin Zweigelt 2012:n. Saimme kuulla henkilökunnalta, että annokseen jouduttiin tuomaan aiottua enemmän täyteläisyyttä lisäämällä gyereren määrää, koska alkuperäinen versio oli kohtalaisen voimakasrakenteiselle viinille liian hento. Tuunattu annos kuitenkin toimi hyvin marjaisen, mausteisen ja kohtalaisen hapokkaan viinin kanssa aivan moitteetta.

Kolmas viini-ruokapari oli kaikkien mielestä illan hitti. Annoksessa oli Sinisimpukkaa, muikunmätiä, kyssäkaalia, persiljakeksiä, persiljanversoa ja simpukka-kermakastiketta. Annos oli visuaalisesti kaunis ja maistui upealle. Viinipari oli täysi nappi: Romate Manzanilla Sherry on suolainen, raikkaan pään sherry joka toisti annoksen merellistä makumaailmaa aivan mahtavasti. Huippupari, ainakin omasta mielestämme.

Neljäntenä annoksena wallenberg vasikasta, perunapyreetä, kateenkorvaa sekä havulientä lisäkkeenään kermaan muhennettua kaalia ja vasikanposkea. Annokselle halusimme raikkaan viinin, joka keventää muutoin melko kermaista kokonaisuutta. Valitsimme Pinot Noirin Italian Alto Adigesta: Alois Lagederin viinissä oli jotakin burgundilaisen pinotin ja spätburgunderin välimaastosta, ja se tuki annosta oikein hienosti. Viinissä oli sellaisenaan aavistuksen karvas jälkimaku, mutta annoksen täyteläisyys taittoi tuon karvauden oudosti makeudeksi.

Juustoannoksena savuhilmaa seuranaan rosmariini-omenahilloa ja puolukkasuolaa. Tämän annoksen viiniä emme päässeet maistamaan, koska se oli tippunut pois tukun kuormasta. Annos sellaisenaan oli kuitenkin oiva.

Jälkiruokana oli samettikukan versolla maustettua jäätelöä, lakritsia, tuorejuustopannacottaa ja sitruunaliköörivaahtoa. Annos sinällään oli raikas. Viiniksi valitsimme jälleen chenin blancia Loiresta, ja vieläpä samalta tuottajalta kuin alkuruuan viinin. Kyseessä oleva Coteaux du Layon Rochefort toimi etenkin jälkiruuassa olevan lakritsin kanssa kuin kone! Viinissä oli sopivasti makeutta, mutta myös erittäin hyvä hapokkuus raikastamaan pannacottan kermaisuutta.

Kokonaisuutena voimme sanoa, että viinivalinnat olivat melko onnistuneita huomioiden sen, että emme olleet maistaneet sen paremmin annoksia kuin valtaosaa viineistäkään. Omien kätten jälkiä on kuitenkin hankala arvioida, joten toivoisimme että ne lukijat jotka tästä innostuneena päättävät mennä maistamaan Hellan ja Huoneen antimia kommentoivat vaikkapa tämän tekstin kommenttikenttään mielipiteitään viineistä ja yhdistelmistä!