Montus Madiran 1998

Vanhempien viinien sarja jatkuu, kiitos ebayn ihmeellisen maailman. Syksyllä saimme huudettua pari iäkkäämpää Madirania vuodelta 1998, ja ensimmäinen maistettiin nyt.

Madiran sijaitsee Lounais-Ranskassa Pyreneiden juurella. Alueen perinteinen rypäle on Tannat, joka on nimensä mukaan erittäin tanniininen. Viinejä onkin perinteisesti kypsytelty tynnyreissä ja pulloissa vuosia tai vuosikymmeniä. Tämä kuitenkin muuttui, kun viinejä alettiin pehmentää mikro-oksygenaatiolla

Chateau Montuksen omistaa Alain Brumont, alueen tunnetuin viinintekijä joka on jossain määrin tuonut alueen kansainväliseen tietoisuuteen. Jotkut sanovatkin, että Brumontin tyyli on siinä määrin omanlaisensa, että hän muodostaa oman apellaationsa Madiranin sisälle. Brumont kieltää käyttävänsä viineissään mikro-oksygenaatiota, vaan sanoo niiden kypsyvän perinteisesti tammitynnyreissä.

Chateau Montus on ollut Brumontin omistuksessa vuodesta 1980. Alueella oli hyvä maine 1800-luvulla, mikä sai Brumontin hankkimaan tilan. Maaperän pintakerros koostuu punertavista kivistä, ja sen alla on punaista savea. Tarhat ovat jyrkillä, etelään suuntautuvilla rinteillä eli saavat runsaasti aurinkoa. Tarhoilla kasvaa paitsi tannatia myös cabernet sauvignonia, jota on myös tässä viinissä.

Viini läpikäy pitkän, jopa 6 viikon maseraation, jonka jälkeen tapahtuu alkoholikäyminen ja sen jälkeen malolaktinen käyminen tammiastioissa. Viini kypsyy tammessa reilun vuoden, ja tynnyreistä 60-80 % on uusia.

Viini on väriltään lähes mustan purppurainen. Tuoksusta löytyy raikkaita punaisia marjoja, herukkaa, paahteista ja neilikkaista tammea. Lisäksi aavistus tallintaustaa, joka ei kuitenkaan puske etualalle. Maku on kuiva, täyteläinen. Marjaisat aromit jäävät makupaletilla hieman tammen mausteisuuden alle, mutta tuntuvat kuitenkin edelleen selkeinä. Viinin jälkimaku on pitkä, ja sitä kannattelevat tanniinit jotka tuntuvat 'rakeisina' mutta silti pehmeinä. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta pehmeys tarkoittaa tässä sitä, etteivät parkkihapot hyökkää hampaisiin suoraa päätä, vaan vaan sitä että karhea tanniinisuus kehittyy jälkimaussa suuhun pikku hiljaa hiipien.

Viini on kokonaisuutena melko voimakas, kompleksinen ja mietittävä. Yllättävä piirre tässä oli se, että se ei kehity lasissa kovin suotuisasti: viinin marjaisuus haipuu ja korvautuu entistä enemämmän tammen mausteisilla aromeilla, ja myös alkoholi alkaa tuntua voimakkaammin. Tämä ei johdu yksin viinin lämpiämisestä, sillä samat piirteet ovat havaittavissa myös viileässä viinissä pullon oltua auki vuorokauden.

Viini oli joka tapauksessa ensimmäisenä päivänä kiinnostava ja miellyttävä. Nauttisimme tämän ensisijaisesti lihaisten ruokien seurassa: Meillä oli tuntikausia haudutettua osso bucco-pataa palsternakkapyreellä, ja tälle syvänmakuiselle padalle viini sopi mainiosti.