Sunnuntai, mikä ihana tekosyy kokata ruokaa perheelle

Niin kauan kuin muistan, on meidän perheessä on syöty sunnuntaisin yhdessä lounasta. Katrin lapsuudenkodissa isä teki aina sunnuntaina pikkaisen parempaa ruokaa, jota sitten syötiin perheen kanssa yhdessä. Kotoa pois muuton jälkeen useimmiten sunnuntaisin tuli mentyä vanhemmille syömään, jos aikataulut vain sopivat yhteen. Nyt, kun sunnuntait ovat automaattisesti vapaita, niin yritämme aina mahdollisuuksien mukaan kokkailla sunnuntaisin yhdessä velipojan kanssa. Parasta laatuaikaa ja samalla tulee aina testailtua uusia reseptejä. Haluan myös siirtää omalle tytölle rakkauden itsetehtyyn ruokaan ja kyllä neiti tänäänkin toimi apukokkina.

Alkuun teimme  maa-artisokkakeittoa paistetulla mateella ja pikkelöidyillä raitajuurilla. Keitto tehtiin ihan keittämällä kuoritut maa-artisokat ja perunat kypsiksi tähtianiksella maustetussa vedessä. Sitten keitto soseeksi bamixilla, joukkoon kermaa, suolaa, pippuria ja hunajaa. Matikka keitettiin paloina liemessä, jossa oli sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä ja viiniä. Sitten matikkasta liha talteen ja lopuksi rapea pinta paistamalla voissa. Raitajuuret pikkelöin etikka-vesiseoksessa, joka oli maustettu suolalla, pippurilla, sokerilla ja tähtianiksella. Ohuiden raitajuurisiivujen päälle kaadettiin vaan kuuma liemi ja jäähdytettiin jääkaapissa.

Pääruokana oli kuhaa kahdella tavalla, kurpitsarisottoa ja paistettua lehtikaalia. Kuhasta osa kypsennettiin grillivastuksen alla ja maustettiin suolalla, pippurilla ja sitruunakuorella. Toinen osa käärittiin rulliksi, joissa täytteenä oli paistettua valkosipulia ja pinaattia. Rullat käärittiin leivinpaperin sisään ja kypsennettiin liemessä, jossa oli raastettua sitruunankuorta, inkivääriä, suolaa, pippuria, valkoviiniä, vettä ja etikkaa. Kurpitsarisotto oli yksinkertaista: melkein valmiin risoton joukkoon lisättiin kurpitsasosetta ja kurpitsanpaloja. Nopea lämmitys ja ei muuta kuin lautaselle. Lehtikaalit paistettiin öljyssä pannulla nopeasti ja maustettiin suolalla ja sitruunanmehulla. Hemmetin hyvä annos tuli, vaikka itse sanonkin. Erityisesti kuharullat onnistuivat täydellisesti, ja lehtikaalia tullaan käyttämään meillä jatkossakin.

Viininä kahdelle ensimmäiselle annokselle oli Noble winesta tilattu Dosnon lepagen Recolte noire NV, joka on 100% pinot noir La Cote des Barin tarhalta. Kysessä on pieni artisaanitalo, jonka vuosituotanto on noin 50 000 pulloa ja he omistavat n.2hehtaaria omia tarhoja ja vuokraavat noin 5 hehtaaria tarhoja omien lisäksi. Heidän kaikki samppanjansa käyvät ja kypsyvät Puligny-Montrachetissa tehdyissä 228-litran ranskalaisissa tammitynnyreissä.Tila sijaitsee Champagnen etäläisessä osassa kohtuullisen lähellä Burgungyn viinialuetta. Maaperä alueella on kalkkikiveä ja samankaltaista kuin Chablisin alueella.

Viinin väri oli tummahkon keltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa oli kypsää omenaa, briossia ja paahtoleipää. Mukavan voimakas tuoksu. Maku oli täyteläinen, kypsän omenainen ja ihanan paahteinen. Erittäin miellyttävä kuplarakenne ja pitkä jälkimaku. Miellyttävä pelkästään juotuna, mutta makujen kirjo laajeni ehdottomasti ruuan kanssa ja täydensi molempia annoksia mukavasti. Parempi selkeästi pääruuan kanssa, jolloin ruuan sitruunaisuus leikkasi hyvin viinin täyteläisyyttä tuoden hedelmän enemmän esille. Ehdottomasti ruokasamppanja. Harmi vain, että oli meidän ainut pullo. Täytyy varmaan tilata lisää.

Jälkiruuaksi väsäsimme vielä jogurtti-pannacottaa, rommimarinoitua veriappelsiinia ja granaattiomenaa. Pannacottaan tulee 150 ml maitoa, 150 ml kermaa, 600 ml turkkilaista jogurttia, 4 liivatelehteä, rosmariinia ja hunajaa 3 ruokalusikallista. Ensin laitetaan maito, kerma ja rosmariininoksat kattilaan. Liivakot likoamaan kylmään veteen. Sekoitetaan kermaidon lämmetessä jogurttiin hunaja. Kun nesteet ovat nopeasti kiehahtaneet, lisätään liivate sekaan hyvin sekoitellen. Annetaan seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen se kaadetaan jogurtin sekaan siivilän läpi. Sekoitetaan tasaiseksi, kaadetaan kelmulla vuorattuun vuokaan ja laitetaan ainakin 5 tunniksi jähmettymään viileään. Veriappelsiinit marinoidaan tirauksella rommia. Näihin voi laittaa vähän reilummin sokeria, koska pannacotta ei ole lainkaan makeaa. Granaattiomenan siemeniin kannattaa myös lisätä aavistus sokeria tai hunajaa. Teimme annokseen vielä ohuen keksin aivan perinteisestä biscuit-taikinasta joka kaulittiin millinpaksuiseksi leivinpaperin välissä ja paistettiin pari minuuttia tarkasti vahdaten.

Jälkiruuan kanssa nautiskeltiin hieman Oremuksen Late Harves Furmintia 2008, joka on varsinaista tokajia vähemmän makeaa mutta silti sopivasti jalohomeen silaamaa. Tuoksussa ananasta, tuoretta aprikoosia ja selkeä botrytista. Makea, ei kuitenkaan tahmeanmakea maku. Ensin pelkäsimme viinin olevan vähäisesti sokeroidulle annokselle liiankin makea, mutta täyteläinen kermalla terästetty jogurtti ja kirpsakat veriappelsiinit nousivat makean viinin kanssa esiin entistä raikkaampina, ja kombo toimi oivasti.

Kokkailu ja syöminen olivat oiva tapa viettää sunnuntaita hyvässä seurassa!


-Katri-