Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 4. elokuuta 2014

Roséta sokkona kauniina kesäiltana

Kalevan Viiniklubi täytti 4 vuotta, ja sen kunniaksi vedettiin viimeisen päälle piknik. Tampereen Kalevan kirkon (alias piruntorjuntatorni) taakse Liisankalliolle viritettiin pöydät ja tuolit kymmenelle. Valkoiset liinat, kynttilöitä. Pari kulhollista jäätä. Ruokaa rosélle sopien Provencen tyyliin; Nizzan salaattia, grillattuja kasviksia a la provençale, juustoja, ilmakuivattua kinkkua, marinoituja äyriäisiä, meloni-juustosalaattia...  Ja lisäksi mahtava laskeva aurinko. Jos aletaan, niin tehdään homma kunnolla.


Viineiksi oli valikoitu 6 roséta, joista yksi oli varsinainen kuriositeetti. Viinit maistettiin puolisokkona ja pisteytettiin siten, että kukin osanottaja antoi parhaalle 3, toiseksiparhaalle 2 ja kolmoselle 1 pisteen.

Ensimmäiseksi viiniksi sattui De casta Rosado 2013. Viini oli lohenpunainen, tuoksussa mansikkaa ja herukkaa sekä hento rikkisyys tyyliin halpa libis. Maku kuiva, suutuntuma kulmaton. Hapokuus melko vähäinen. Aavistus mineraalisuutta jälkimaussa. Kokonaisuus jätti aavisutksen lötkön vaikutelman. Tämä sai äänestyksessä 1 pisteen ja päätyi sijalle 5

Toiseksi viiniksi osui toinen Torres, tällä kertaa nuoren polven Chilen tilalta Santa digna CS rose -13. edellistä kirkkaampi punainen väri. Tuoksussa selkeä herukkaisuus, joka paljastaa viinin Cabernet Sauvignoniksi. Lisänä hentoa yrttisyyttä, mutta ennen kaikkea tuoksu antaa mehumaisen vaikutelman. Maku seuraa hienosti tuoksun lupausta, viini on äärimmäisessä hedelmäisyydessään mehumainen. Aromimaailma jatkaa saamaa herukka-mansikkalinjaa, aavistus yrttisyyttä nousee esiin. Tasapaino on kuitenkin hyvä, ja tyylissään viini on aivan mukiinmenvä: Hyvinjää(h)dytettynä kuumana kesäiltana. Tämä sai 12 pistettä ja päätyy jaetulle 2. sijalle.

Kolmantena viininä oli pommi: Kaverit olivat unohtaneet Espanjan matkalta tuodun De Castan kaapinpohjalle lojumaan, ja tämä vuosikerta 2004 oli saanut ikääntyä voimakkaasti vaihtelassa lämpötilassa. Viini oli väriltään ikääntyneen rusehtava. Tuoksu muistutti Italialaista jälkiruokaviiniä: rusinoita, aprikoosia sekä jonkinlainen sherrymäinen suolaisuus, joka vielä korostui maussa. Maku kokonaisuutena oli erikoinen, mutta ei täysin hirveä. Happoa tai hedelmää ei ollut lainkaan, lähinnä tuo suolaisuus oli jäljellä. Viini ole selkeästi hapettunut. Se muistutti hieman Espanjassa maistamaamme maderisoitua rancio-viiniä, mutta kuivana versiona. Hyvin eksoottinen kokemus. Ja tätä lienee lähes mahdoton hankkia... 0 pistettä, jumbosija. yllättäen.

Neljäntenä Chateau d'Aqueria Tavel 2013. Voimakas, kirkas punainen. Tuoksu on mansikkais-vadelmainen, mineraalinen. Maussa tuo kivennäisvettä muistuttava mineraalisuus korostuu, marja aromit tuntuvat enemmän taustalla. Viini on täysin kuiva. Kohtalalaisen hyvät hapot. Mineraalisuus jättää kuitenkin hieman lämmennyttä vissyä muistuttavan fiiliksen ennen jälkimakua, joka on pitkähkö ja haipuvan marjainen. Kokonaisuutena melko hyvä, mutta välissä tuntuva vissymäisyys hieman häiritsi. jaetulla 2. sijalla.

Viidentenä viininä Chateau Miraval rosé -13. Tämän tuoksussa on heti enemmän luonnetta: Punaisten marjojen lisäksi sitrusta, huomattavasti edellisiä selvempi yrttisen vegetaalinen vivahde. Maku on raikkaan hapokas. Hedelmä ei ole läpitunkeva, vaan yrttisyys ja ennen kaikkea mineraalisuus pääsee hyvin esiin.Tässä viinissä mineraali tuntuu selkeimmin pitkässä jälkimaussa kieltä kutittelevana ja veden kielelle herauttavana raikkautena. Todella miellyttävä viini sekä sellaisenaan siemailtavaksi että laajan ruokaskaalan kanssa nautittavaksi. 17 pistettä ja ykkössija.

Viimeisenä aiemminkin maistamamme Clos Canarelli Korsikasta, vuosikerta -13. Viineistä vaaleimman punainen. Tuoksu on valkoviinimäinen, punaisia marjoja ei juuri nimeksikään vaan voimakas välimerellinen yrttisyys ja ruohoisuus sekä hento sitruksisuus. Maku kaikista viineistä mineraalisin. Hapokkuus oli kohtalainen, tasapaino oivallinen. Pelkältään maistettuna jopa hieman liian mineraalinen, mutta marinoitujen äyriäisten kanssa tämä viini nosti taivaaseen. Ehdoton ruokavinkku mereneläville. 12 pisteellä jaetulle 2. sijalle yhdessä Santa Dignan ja d'Aquerian kanssa.

Ilta jatkui viinien maiston jälkeen ruualla, auringonlaskulla ja hyvällä seuralla. Piknikin järjestäminen vaati pientä vaivannäköä, mutta se kannatti: Puistossa nautittuna sekä viinit että ruuat nousivat toiseen potenssiin! Kannattaa kokeilla.




2 kommenttia:

  1. Tuo Miraval on ihan hyvää, kolmisen pulloa sitä kesän mittaan on tullut tuhottua. Ei parasta rosea kuitenkaan mitä tänä kesänä olemme maistaneet. Paras taitaa olla tämä: https://www.cellartracker.com/wine.asp?iWine=1831086&searchId=F85AF9CA%23selected%3DW1831086_1_K4532f1c2fb1b753857ae870d9b3af8e5 - 2013 Domaine Sainte Lucie Côtes de Provence MiP Made in Provence Premium L'Hydropathe Ainakin ei-sokkona maistettuna on parempaa kuin tuo Brad Pitt -rose.

    VastaaPoista
  2. Ei tuo Miraval ole meidänkään mielestämme kesän paras, muun muassa alkon Bunan menee edelle. Minä henkilökohtaisesti pidin nyt maistetuista viineistä eniten tuosta korsikalaisesta Clos Canarellista. Täytyy laittaa ensi kesää varten muistiin tuo mainitsemasi, muistaakseni löytyy vinatikseltakin...

    VastaaPoista