Tällaista Sancerrea tilattiin viimeksi vinatikselta. Mellotin perhe on tuottanut viiniä Sancerressa tiettävästi 1500-luvulta lähtien, ja 1800-luvun lopulta niitä on viety ympäri Ranskaa. Tilan parhaat viinit tuotetaan Sanceren ytimessä La Moussieren tarhalla, joka on kalkkikivisen kimmelridge-pohjamaan päällä olevaa piikiven sekaista savea ja osin kalkkipitoisempaa maata. Nämä antavat tuottajan mukaan viineille hienon mineraalisen aromin. Tarha on etelään viettävällä rinteellä, joten köynnökset saavat runsaasti aurinkoa.
Viini on lasissa melko kalpea, talvisen kuun keltainen. Tuoksussa on aistittavissa sitrusta, kukkaisuutta. Ei käytännössä lainkaan tuota Uuden-Seelannin SB:lle luonteenomaista vihreää, tomaatinlehtimäistä aromia (mitä Loiren viinintuottajat ilmeisesti pitävätkin merkkinä siitä, että rypäleet on kerätty raakana). Vain aivan aavistus herukkaisuutta on aistittavissa tuoksussa. Suussa viini on kohtalaisen täyteläinen, hyvähappoinen mutta ei hyökkäävä. Hyvin huomattava mineraalisuus, joka tuntuu etenkin erittäin raikkaassa jälkimaussa. Herukanlehti tulee maussa esiin hieman selkeämmin, silti hienostuneesti. Jälkimaku on piikivenomainen, herukan ryydittämä ja pitkä. Loistoviini, joka meni mukavasti avokadosalaatin kaverina. Tämä menee mielestäni hienosti myös lämpimille kasvisruuille, jos niistä löytyy aromaattisia raaka-aineita. Esimerkiksi palsternakkaa voisin hienosti kuvitella tähän kylkeen, esimerkiksi savustetuista palsternakoista kyhätty pyree ja kala olisivat varmasti nannaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti