Turku, uskaltaako sinne?

Tämän viikon valintana suositellaan ravintolaa. Suositus perustuu parin viikon takaiseen kokemukseen, tuolloin käytiin loppukesän Suomi-matkalla Turussa. (Kyllä, Tampereeltakin uskalletaan joskus tehdä tällaisia rohkeita  excursioita.)

Turun ravintolakenttä vaikutti nopealla katsastuksella huomattavasti tampereen vastaavaa laajemmalta. Etenkin Aurajoen ranta oli pullollaan mukavan oloisia ravintoloita ja viinibaareja. Kuten Kupla asian ilmaisi, tuli joen varressa kävellessä ihan sellainen olo kuin olisi jossakin Keski-Euroopassa.

Ilma oli lauantaina suosiollinen. Turkuun saavuttiin sopivasti myöhäiseen lounasaikaan. Etukäteen oli jo katseltu sopivaa paikkaa kevyelle lounaalle ennen illan ravintolaherkuttelua. Paikaksi valikoitui jokivarren Tintå, jonka terassilla oli sopivasti pöytä vapaana. Ravinitolassa oli mukava viinilista. Tarjoilijan suosittelemat viinit olivat tosin hiukan kummallisia, Kupla sai prosciutto-pizzansa kanssa amaronea. Tanniini onnistui vaikuttamaan valintaansa, ja sai mozarellasalaatille hyvin sopivaa Arbuzzon Verdicciota.

Iltapäivä katseltiin aurinkoista Turkua. Jokivarresta löytyi mm. turun kahvipaahtimon kahveja myyvä kahvila Smörin ja Tintån puolivälistä. Mukaan tarttui jotain kotiinkin vietäväksi, tästä lisää kenties myöhemmin.

Illalla suunnattiin sitten kauan odotellulle illalliselle Smöriin. Olimme jo etukäteen ilmoittaneet syövämme 5 ruuan maistelumenun, joten listan lukemiseen ei kulunut aikaa. Smör sijaitsee vanhan talon kellarikerroksessa. Ravintolasali on yhtenäinen, mutta tilaa jakavat mukavasti pylväät ja holvatut kaaret.

Aluksi ravintola oli lähes tyhjä, mutta alkoi täyttyä varsin pian ensimmäisiä keittiön tervehdyksiä (kukkakaalikeitto shottilasissa) maistellessamme. 

Alkuruuaksi saimme tomaattihilloketta ja mozarellajäätelöä. Suolainen jäätelö oli mielenkiintoinen yhdistelmä makeahkoon tomaattihillokkeeseen, toimi mainiosti.

Seuraavana tarjottiin jokirapumoussea ja tillijäätelöä. Tanniini tykkäsi, Kuplalla tilli tökki jäätelössä ilmeisesti yleisestä tilli-antipatiasta johtuen.

Väliin tuli vielä etikkakanttarelleista pääosin koostuva annos, jonka kanssa tarjottiin viinivä oloroso-sherry. Tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisin viini-ruokayhdistelmä, jota kokeiltaneen jatkossa kotonakin.

Pääruuaksi saatiin myös hyvät annokset, kuplalle nautaa kandella tavalla ja Tanninile Ahvenfileiset Fich and chipsit kurkkurisoton kera. Herkkua.

Jälkiruuaksi kotitekoista marjajäätelöä. mahtava ja näyttävä päätös aterialle.

Tällaista turussa. Toivottavasti myös tamperelle saadaan lisää pieniä kunnianhimoisia ravintoloita, joita turkuun näyttää nousseen kuin sieniä sateella. We’ll wait.

Vinkkejä kaivataan Prioratin ja Terra Altan viineistä?

Pullon henkelän väki päätti maksimoida ensi viikon lomansa auringon määrän ja varasi lennot ex-tempore Barcelonaan. Suunnitelmissa on taas vaeltamista tällä kertaa Espanjan viinitarhoilla. Matkasuunnitelmaksi on valikoinut Barcelonan sijaan Priorat ja Terra Alta ehkä, jos aikaa jää niin Cavan sydänalue. Nyt kaipaammekin vinkkejä hyvistä viinitiloista, majoituksista ja ravintoloista lukijoilta.

-kupla-

Viikonlopun viini:Ciclope Rosso Toscano 2007

Viikonlopun viininä on tällä kertaa suomalaisen Jaakko Peräsen Candialle-viinitilalta Chiantin sydänalueelta tuleva Ciclope (nimi tulee tilan yksisilmäisestä vahtikoirasta Lucasta, jonka kunniaksi viini on nimetty) Rosso Toscano 2007. Viinin rypäleet ovat Merlot 50 %, Sangiovese 40 %, Petit Verdo 5 % ja Syrah 5%. Viiniä on kypsytetty 18 kk ranskalaisissa 228-litran tammitynnyreissä.

Candiallen omistajiksi Jaakko Peränen puolisoineen tulivat vuonna 2002,  ja alusta asti viinitilalla viinejä on viljelty luonnonmukaisin keinoin kestävän viininviljelyn ehdoilla.  Perustana on viinitarhan ymmärtäminen maatalousekosysteeminä. Mielenkiintoinen artikkeli Peräsestä Arto Koskelon kirjoittamana löytyy proresto-lehdestä. Lisätietoa Candialen viineistä löytyy tilan omilta sivuilta.

Avasimme viinin lauantai-aamuna ennen kymmentä, kun Tanniini lähti juoksemaan Helsingin maratonia. Kupla maistoi viiniä heti avaamisen jälkeen ja viini oli silloin vielä todella tanniininen, mutta vahva marjainen tuoksu ja samankaltainen maku lupasi paljon. Viini jätettiin odottomaan maratonilta palaavat Tanniinia, ja viini maistettiin uudestaan reilun 12 tunnin kuluttua. (Ei, maraton meni nopeamin, tämä sisältää autoilun helsinkiin ja takaisin...) Viini hyötyi selvästi hapesta, koska illalla viinin tuoksu oli jo marjaisuuden lisäksi multainen ja aavistuksen verran yrttinen. Maku muistutti mukavasti tuoksua ja tanniinit olivat jo selvästi antaneet periksi jolloin jälkimaku oli todella miellyttävä. Laatuviini taatusti jo 5 vuoden iässä ja maku senkun parani sunnuntaina iltapäivään, jolloin puolet viinistä juotettiin Kuplan ja Tanniinin perheille alkumaljana ennen kanttarellien syömistä. Viini oli Kuplan mielestä parhaimmillaan sunnuntaina iltapäivällä, kun vahvat tanniinit olivat hävinneet ja viinin loistava marjaisuus, lievä mullan ja nahkan maku oli loistavassa tasapainossa keskenään. Harmi, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos Candialle-viinit eivät ole vielä tuttuja niin kannattaa pistää nimi ehdottomasti korvan taakse.

Viini on aikoinaan kulkeutunut meille kaverin kautta yhteistilauksella ja rossoa ei enää ole kaapissa, mutta saman vuoden chianti classicoa löytyy vielä yksi pullo. Onneksi, koska rosso oli jo niin hyvää että odotukset on korkealla myös Chianti Classicoa (2007) kohtaan.

-Kupla-

Viikon valinta: Tammelan lempi

Tämän viikon valintana on Tampereen Tammelaan, torin laidalle joitakin vuosia sitten avattu lähiruokapuoti Lempi. Kyseinen puoti oli ilmaantunut kaupunkiin sillä aikaa, kun pullon henkeläiset olivat kolmen vuoden excursiolla Jyväskylässä.

Lempin valikoimissa on runsas valikoima pien- ja lähituottajien tuotteita, mutta myös kauempaa tuotuja luomutuotteita. Hyvin edustettuna ovat muun muassa lähialueen viljatuotteet, Ahlmanin maitotuotteet, luomulihat ja lihajalosteet, lähialueen luomukasvikset, lähileipomoiden tuotteet, marjatilojen mehut ym. ym. Kasvisvalikoima vaihtelee vuoden kierron mukaan ollen kesällä runsaampi ja talvella luonnollisesti ajoin varsin juurespainotteinen.

Tuotteista kestosuosikkejamme ovat olleet jauhot ja hiutaleet, kinkku, ahlmanin maito ja sinihomejuusto. Keväällä ennen pääsiäistä saimme puodin kautta tilattua puolikkaan luomukaritsan paloiteltuna. Vakivalikoimistakin löytyy hyvin lammasta ja muutakin lihaa, ainakin pakasteena.

Lempissä käymisestä tulee hyvälle mielelle. Henkilökunta on ystävällistä, puodissa on leppoisa meininki ja henkilökunnan kanssa on mukava vaihtaa sananen ostosten teon lomassa. Tätä harvemmin kokee marketissa. Tiheän asioinnin seurauksena puodista on muodostunut jonkinlainen '"oma" kauppa persoonattomien markettien vaihtoehdoksi.

Suosittelemme lempiin tutustumista kaikille, jotka eivät ole siellä käyneet. Mielestämme tällaisia persoonallisia liikkeitä tarvitaan, ja niitä täytyy tukea. Olemme valmiita maksamaan sen lisähinnan, jonka pienuus tuo mukanaan. Hyvä mieli on hintansa arvoinen.

Dani Sánchez Azul y Garanza

Viime torstaina Tapas Bar Inezissä oli vieraana espanjalainen viinintekijä Dani Sánchez. Mies ona Navarralaisen Azul y Garanzan viinien takana, ja kyseisen tuottajan viinejä oli maistettavana myös Inezissä. (Kyseisiä viinejä on myös ravintolan listalla, joten maistelemaan voi mennä edelleen jos mielenkiinto tämän perusteella herää.)

Tilan vanhat viinitarhat sijaitsevat Navarran viinialueella pohjoisessa Espanjassa. Navarra sijaitsee ylänköalueella San Sebastianista etelään, noin 100 km Pyreneiden länsipäästä lounaaseen. Tarhat ovatvarsin aavikkoisella alueella, jossa on suuret vuorokautiset lämpötilanvaihtelut ja minimaalinen sademäärä. Täällä viineihin kehittyy aivan omintakeinen aromi.

Näiden vanhojen tarhojen lisäksi tilalla on uudempia viinitarhoja Montserratissa Terra Altassa, Barcelonan eteläpuolella. Näillä tarhoilla tuotetaan Cabirol-nimisiä viinejä, joista oli maistettavana punainen ja valkoinen versio.

Sánchezin ideologiana on luomutuotanto. Viinit tuotetaan ilman torjunta-aineita tai teollisia hiivoja. Miehen mukana 'commercial agriculture serves the chemical industry not the consumer'. Niinpä hänen viininsä tuotetaan ilman kemikaaleja, hyönteisten torjunnassa käytetään mm. tuholaisten luonnollisia saalistajalajeja ja feromoniharhautusta. Rikkiä käytetään mahdollisimman vähän, sen tarve minimoidaan mm. käyttämällä rypälemehun pumppauksessa mahdollisimman ohuita letkuja, jotta happikontaktia tulee mahdollisimman vähän.

Maistettavia viinejä oli 5, joista kaksi Terra Altasta ja 3 Navarrasta. Ensimmäisenä maistettiin valkoinen Cabirol Blanc Terra Altasta. Viinissä on 50/50 suhteessa Garnacha blanca ja macabeo-rypäleitä. Viini oli tuoksultaan mineraalinen ja hennon päärynäinen. Suussa mineraalisuus korostui, ja maku oli jopa hivenen 'hikisen' mineraalinen. Suutuntuma oli täyteläinen. Pelkältään maistettuna viini ei ollut kaksinen, mutta varsinaisen maistelun jälkeen ruuan (kanankoiven ja tortilla de patataksen) kanssa maistettuna toimi huomattavasti paremmin.

Seuraava viini oli Rosé de Azul Navarrasta. Viinissä on rypäleinä 50/50 Garnacha ja Tempranillo. Perusviinit käytetään erillään. Garnacha viiniytetään ilman maseraatiota, jotta vältetään kyseisen rypäleen voimakkaat tanniinit. Tempranilloa maseroidaan kuorikontaktissa noin 12 tuntia. Käymisen jälkeen viinit yhdistetään ja kypsytetään. Rose oli punaisen marjainen, tempranillon pitkähkön kuorikontaktin ansiosta melko roteva. Happoa oli garnachasta melko runsaasti, joten suutuntuma oli raikas. Miellyttävimmästä päästä maistamiani rosé-viinejä, kehotan testaamaan.

Punaisista maistettiin Cabirol (Garnacha ja Tempranillo) Terra Altasta, Seis de Azul (Merlot & CS) ja Desierto (CS) Navarrasta. Näistä Cabirol (2010) oli selvästi raaka, Garnachan tanniinit pureskelivat ikeniä puoli minuuttia. Viinissä oli hyvä hapokkuus tanniinisuuden ohella, marjainen aromi oli vielä varsin voimakas. Tammea oli käytetty kohtuudella, ja viinissä on todennäköisesti hyvää kypsymispotentiaalia useammaksi vuodeksi.

Seis De Azul oli kohtalaisen voimakkaasti tammitettu, hyvin maanläheisen ja jopa lantaisen tuoksuinen viini. Tuoksu oli enemmän merlot-vetoisen maanläheinen, CS:n herukkaisuus antoi hyvää taustatukea. Suussa viini oli pehmeän täyteläinen. Hyvä siemailuviini, joka kesti toisaalta ruokaakin.

Todellinen herkku oli jätetty viimeiseksi: Desierton rypäleet tulevat nimen mukaisesti aivan aavikon laidassa sijaitsevalta viinitarhalta, jossa köynnökset juuri ja juuri pysyvät hengissä. Sadot ovat hyvin pieniä, rypäleet kuulemma 'real tiny and thick skinned'. Koskaan ennen en ole yhtä selvästi voinut kuvitella kasvupaikkaa mielessäni viiniä maistaessani: Tuoksu oli selvä CS, mutta mineraalisuus tuntui tuoksussakin. Kun viinitilkan kaatoi suuhun, tunkui kuin olisi puraissut aavikon kiveä: Mineraalisuus oli voimakkaampi kuin missään aiemmin maistamassani punaviinissä. Tätä tuki Cabernetin marjaisuus ja tanniinisuus, joka oli kuitenkin kesytetty pitkällä tynnyrikypsytyksellä. Viiniä on Inezissä saatavilla, ja suosittelenkin kaikkia baarissa vierailevia ehdottomasti tätä maistamaan. Tämä oli loistavaa.

Ilta pääyttyi neljän ruokalajin illalliseen, jonka kanssa viinien lisäkaatoja vielä maisteltiin. Ilta oli mielenkiintoinen, oli hienoa kuulla viinintekijän näkemyksiä ja mielipiteitä. Ineziin pyritään jatkossa saamaan viinintekijöitä vierailulle kerran kuukaudessa-kahdessa, ja ainakin tämän kirjoittajat tulevat olemaan mukana aina, kun aikataulut sen sallivat.

Viikon valinta: herkkuja metsästä

Tämän viikon valintana on kulinaristin aarreaitta ja sen ajankohtaisin tuote. Kyseinen tuote on väriltään ruskea, sävy vaihtelee vaaleaasta konjakinruskeasta syvään tummanruskeaan. Tuoksu on melko voimakas, täysin omintakeinen tuoden mieleen häivähdyksen pähkinäisyyttä.

Ja kyseessähän on tietysti sieni, tarkemmin ottaen herkkutatti (boletus edulis). Niiden aika on juuri nyt. Viime päivien viileämpi ilma ja sateet ilmoittivat rihmastolle, että nyt on aika. Ja nyt tätä italialaisten suuressa arvossa pitämää porcinia pukkaa jokaisesta vähänkään sopivasta paikasta. Ja koska sieni kelpaa myös toukille, tulee se poimia pienenä ja napakkana.

Herkkutatteja on eri lajeja, männyn, kuusen, tammen jne juurien symbioottina kasvavia. Helpoiten tuntuu löytyvän tällä hetkellä kuusenherkkutattia kosteista sammalpohjaisista kuusikoista, mutta myös muutaman männynherkkutatin bongasin eilen Tampereen Kalevan harjulta.

Suomalaiset saavat olla onnellisia tilanteestaan. Italiassa kulinaristeja kuolee alppien rinteille, kun ihmiset ryntäävät sateisen yön jälkeen aamulla vielä pimeässä etsimään herkkutatteja, jotta ehtivät ensimmäisenä. Italialaisessa marketissa kuivattu tatti kustansi noin 140e kilolta. Itse keräilin toissa syksyn hyvästä tattisadosta noin 100 kiloa, josta riitti kuivattuna pariksi vuodeksi, viimeiset syötiin tänä keväänä.

Tanninilla on yksi lempiherkku, jota syntyy aina syksyn ensimmäisistä tateista. Kyseinen ruoka on yksinkertainen ja erittäin italialaisen makuinen. Raaka-ainelista on seuraava:

Valkosipulia, sipuli, munakoiso, tatteja, tomaattia, balsamicoa ja basilikaa. Lisäksi luonnollisesti mustapippuria, suolaa (tähän passaa hyvin tryffelisuola, jos sattuu olemaan), ja hiukan sokeria.

Valkosipuli ja sipuli paistetaan oliiviöljytilkassa, lisätään tatit, munakoisot ja tomaatit. Tässä vaiheessa myös balsamico. annetaan hautua hyvin. Voi suurustaa halutessaan. Lihaa, esimerkiksi pekonia, saa lisätä, jos sellaista kaipaa. Tarjotaan pastakasatikkeena. Loistavaa.

Tämän seuraan voisin suositella viiniksi Chiantia, ja erityisesti mieleen tulee vuosia sitten Enoteca fenniasta tilattu Concadoron Chianti Classico Riserva Bio 2006. Viini on yksinkertaisesti loistava, ja kuuden pullon satsista on jemmailtu sitä yhtä viimeistä pulloa jo pitkään. Sangiovesen kirsikkainen hapokkuus ja tomaatti yksinkertaisesti kuuluvat yhteen. Kokeilkaa vaikka.

Ja nyt siis kaikki, painukaa metsään siitä. Tatteja on kaikkialla.

Viikonlopun viini: unkarilaista tramineria

Tänä viikonloppuna jatkettiin Pullus G:n avaamaa tietää Itä-Eurooppalaisten viinien maistelussa. Tämän kertainen viini valikoitui jälleen alkon uutuudet-listalta, johon näyttää näitä laadukkaampia itä-eurooppalaisia valkoisia tänä kesänä putkahtelevan. Syksyä jo odotellaan, josko saadaan myös laatu-punkkuja idästä.

Tämän viikonlopun maistettava viini Pannonhalmin alueelta Unkarin luoteisosasta, Balatonjärven pohjoispuolelta ja Tonavan länsipuolelta. Tuottaja on Pannonhalmin Apátsági Pincészet eli Pannonhalmin luostari, joka on tehnyt viiniä 900-luvulta lähtien. (Tilan nettisivu on unkariksi, joten ei linkkiä...) Rypäleenä Traminer, jota kohtaan sekä Kupla että Tanniini tuntevat tiettyä epäluuloa. Epäluuloja tosin lievensi taannoinen Alsacen matka, joka opetti että viileässä kasvanut ja aivan vähäisellä makeudella siunattu gewurz voi olla varsin hyvääkin. Tämä alkon uutuus kuitenkin sattuu olemaan kuiva, joten hmmm.

Viini valikoitui maistettavaksi ensisijaisesti siksi, että se jatkoi mukavasti Pulluksen jälkeen Itä-Euroopan sarjaa. Toinen syy oli se, että alkon luonnehdinnassa viinin sanottiin olevan hapokas. Eli mahdollisesti ei sittenkään perustramineri.

Väriltään tämä vuoden 2011 viini on sitruunankeltainen, varsin läpikuultava. Tuoksu on hedelmäinen, mutta päälimmäisenä tuntuu lähinnä päärynäinen, hivenen viileän alueen chardonnayta muistuttava tuoksu. Leveämmästä lasista olin saavinani nenääni myös herukkaista tuoksua, joka ei kuitenaan nyt nenällä olevasta Riesling-Chianti-lasista tunnu. Traminerin ominainen mangomeloni (tai hubbabubba) -aromi on varsin vieno, piilottelee taustalla eikä lainkaan häiritse.

Suussa viini tuntuu melko täyteläiseltä, maku seurailee tuoksua. Hapot ovat tramineriksi  varsin hyvät, ja tästä syystä viini tuntuukin huomattavasti miellyttävämmältä kuin valtaosa aiemmin maistamistamme gewurzeista. Maku tuo jollakin hämärällä tavalla mieleen cavan, ilman kuplia toki. Jälkimaku on varsin pitkä, siinä tuntuu hedelmäisyyden ohella mineraalinen vivahde. Maku viipyilee nielussa hyvin pitkään.

Tätä viiniä nautittiin savumuikkusalaatin kanssa, kastikkeena oli valkosipulilla ja tillillä maustettu kermaviili. Viini kesti hyvin varsin voimakkaan makuiset savumuikut. Hapotkin riittivät tasapainottamaan muikkujen rasvaisuutta.

Viini oli siis kovasti miellyttävä yllätys. Tramineria kohtaan tuntemamme antipatia lieveni roimasti. Lisäksi tämä oli jo toinen perättäinen näyttö Itä-Euroopan noususta, ja näiden maistelu jatkunee edelleen myöhemmin. Tämä ei ollut makkaravaaria, ei. Suosittelemme kaikille hinta-laatusuhteeltaankin melko hyvän viinin maistamista esimerkiksi syksyn kalasaaliin kyytipoikana.

Viikon valinta:Tapas Bar Inez – Uusia tuulia

Tampereelle avattiin kesällä 2010 Tapas bar Inez
Pellavatehtaankadulle. Baari tarjosi ja tarjoaa edelleen paikan päällä 
tehtyjä tapaksia, ja aiemmin listalla oli myös varsinaisia suurempia 
ruoka-annoksia. Nyt viimeisimmässä ruokalistassa näyttää olevan vain 
tapaksia, joita kuitenkin tarjotaan myös kokonaiseksi ateriaksi 
koottuina annoksina. Lisäksi tarjolla oli espanjalaispainotteinen 
viinilista sekä laaja valikoima espanjalaisia siidereitä.

Baarissa käytiin pian avaamisen jälkeen useammankin kerran sekä 
syömässä että juomassa, koska konsepti vaikutti kiinnostavalta. Heti 
alusta alkaen Tanniinin silmiä särkivät oranssit muovituolit, joista 
ei vieläkään ole päästy eroon. Sen sijaan muissa asioissa kehitystä on 
tapahtunut.

Alun innostus nimittäin lopahti tämän baarin suhteen viinilistan 
tylsyyteen ja muuttumattomuuteen. Lista oli varsin tavanomainen, 
espanjalaisiin viineihin erikoistuneelta baarilta olisi odottanut 
jotakin muuta kuin alkon valikoimaa toistavaa torrestorrestorresia. 
Kyseinen tuottaja tekee ihan hyviä viinejä, mutta vaihtelukin 
virkistää. Toki valikoimassa oli muitakin viinejä, mutta varsinaisia 
erikoisuuksia ei löytynyt.

Toisin on nyt. Viinien toimittaja on vaihtunut, ja jos tiskin takana 
hyörineen juttuja oikein ymmärsin, niin nykyisin viinit tulevat 
Viinitie-nimiseltä maahantuojalta. Kyseisellä maahantuojalla on 
Helsingissä oma viinibaari Vin Vin. (Huhun mukaan tallinnaan pitäisi 
syksyllä aueta samojen herrojen toimesta sisarbaari, jonka kylkeen 
tuossa vapaan viinin maassa saadaan myös kauppa.) Viinitien viinit 
ovat pääosin pientuottajien aikaansaannoksia, ja sellaisia näytti 
ilmaantuneen runsaasti myös Inezin uudelle listalle. Baarihenkilökunta 
tunsi tuotteensa loistavasti, ja osasi ohjata myös espanjan ja 
portugalin viineihin heikommin perehtyneen juomavalintaa hienosti. 
Ainakin meitä palvellut baarimestari oli aidon innostunut viinistä, 
mikä lämmittää toisen intoilija sydäntä.

Suosittelen siis testaamaan 'uuden' Inezin, ainakin kirjoittajat 
aikovat aloittaa tutustumisen Espanjan ja Portugalin vähemmän 
tunnettuihin viinialueisiin kyseisessä ravitsemusliikkeessä.



Kovasti yritämme päästä myös osallistumaan Inezissä 9.8.2012 järjestettävään 
Winemaker Dineriin, jossa Dani Sanchez esittelee Montsantin ja Navarran tilojen viinejään 
ja ilta päättyy neljän ruokalajin illalliseen.


-Tanniini-