Muutama arvio vielä ennen vappua!

Muutama arvio vielä ennen vappua!

Ennenkö kuplat huuhtovat pään tyhjäksi täytyy postata arviot 

muutamasta maistetusta viinistä.

Sunnuntain päivällisellä avattiin pitkään säästelty, Tanniinin 

aikanaan valmistujaislahjaksi (2008) saama pinot. Lankomies lahjoitti 

tuolloin pullon, ja nyt kyseisen henkilön läsnäollessa se viimein 

korkattiin. Kyseessä oli siis Bourgognelainen Domaine des Perdrex Nuit 

st. Georges premier cru aux Perdrix, vuosikerta 2002.

Viini oli väriltään jo rusehtavaan kääntynyt. Sen tuoksussa oli 

kuitenkin edelleen voimakkaan marjainen aromi, lähinnä puolukka ja 

vieno mansikka nousivat mieleen. Kuitenkin viinissä tuoksui vahvana 

myös tammiaromi. Tuoksu toi jossainmäärin mieleen paahteisen 

hakkuuaukin puolukkämättäineen. Toivottavasti tällainen maalaileva 

kuvailu sallitaan, viini oli niin loistava kokemus että vielä näin 

seuraavanakin päivänä olen ihan fiiliksissä. Maussa oli hyvä 

marjaisuus, hapot olivat loistavassa kunnossa edelleen. Pyöreitä 

tannineja oli sopivasti. Viini täydensi loistavasti ruokaa, lautasella 

pinot noir-risoton päällä loistavan rosé ankanrinta. Tämä oli 

taivaallista.

Perjantaina löytyi toinen loistava makupari. Viikolta jäänyttä, hieman 

intialaisittain maustettua munakoiso-herkkusienipaistosta tuli 

jatkettua kesäkurpitsalla ja hieman liian suurella hyppysellä currya. 

Kurkuman karvaus pyrki karkaamaan kimppuun ruuasta. Auki sattui 

kuitenkin olemaan Columbia Wineryn Small lot riesling, ja siitäpä 

löytyi apu. Aavistuksen makea, voimakkaan petrolinen ja mineraalinen 

jenkkiriesling pehmesi ruokaa, ja toisaalta ruuan karvaus teki 

viinistä raikkaamman ja korosti kivasti makeutta. Kyse lienee samasta 

efektistä kuin aiemmin todettu yhdistelmä vahvasti humaloitu porter + 

gewurztraminer. Kokeilkaa, jos ette usko.

Hauskaa vappuaattoa kaikille!

Drink responsibly.

-Tanniini-

Hyvää vappua!

Tänään vapun ja kevään kunniaksi Pullon henkelessä maistetaan sokkona seuraavat kuohuvat.

Alkon valikoimasta testissä on monopolin ainut englantilainen kuohuva Ridgeviewin cawendish brut 2009(klassinen samppanjablend), Espanjan cavaa edustaa Guileran Agosarat vuosikertaa 1998(klassinen cavablend), samppanjaa edustaa kaksikin versiota tutuksi tulleelta Maurice Lassalen tilalta, Coquelicot 2002, (Pinot Noir 50 ja Chardonnay 50) ja Blanc de Blancs 2002. Pullon henki kertoo myöhemmin miten se sokkomaistelu meni ja löytyikö joukosta raadin selkeää suosikkia.

Oikein kuohuvaa vappua kaikille!

-Kupla-

Talven keskellä mökillä!Pääosassa hyvä ruoka ja viini...

Viime viikonloppu kului talven keskellä Kuplan mökillä, kun oli aika pitkään odotetun ruoka-ja viiniviikonlopun Kuplan perheen kesken. Kupla ja sen veli saapuivat mökille jo torstaina illansuussa Kellarinvartijan kanssa ja kaupunkilaiskakarat joutuivat tekemään talven ekat ja vikat lumityöt, jotta mökille pääsi sisälle asti. Tanniini ja Kuplan äiti saapuivat mökille perjantaina töiden jälkeen valmiina nauttimaan kahden kokin kokkailuista. Mökillä oli tarkoitus kokata ruokia maaliskuisesta Gaijinin-vierailusta innostuneena. Kuplalla oli mukana joululahjaksi saatu Farangin keittokirja, jonka perusteella menu valikoitui.

Kun kaksi kokkia lähtee mökille niin mukana oli taas kaikkea mahdollista keittiövälinettä, kuten omat veitset, mausteet ja yms. Tanniinilla oli kuulemma hieman orpo olo kokkailla kotona perjantaina, kun kaikki keittiötarvikkeet olivat Kuplan mukana.

 Perjantain menuna oli niin vietnamilaisia rullia, paahdettua ankan rintaa ja chili-sipuliwokkia kuin jättirapuja ja sitrussalaattia ja vaniljalla maustettuja kampasimpukoita. Menun ideana oli tutustuttaa Kuplan äiti Aasialaisiin makuihin, joihin kaikki muut olivat jo menettäneet makuaistinsa ja sydämensä. Kaikki tarjolla olevat tuotteet käärittiin erilaisiin salaatinlehtiin ja nautittiin erilaisten dippien ja kastikkeiden kera.

Juomina perjantaina oli farangin kirjasta inspiraation saaneet erilaiset drinkit, joista saken käyttö drinkeissä oli todella hyvä löytö. Viineinä oli Kuplan äidin tuoma Maurice Lassallen samppanja. Äitikin on opettu tavoille, kun kommentti oli, että ei ole hyvää ateriaa ilman samppanjaa. Toinen viini oli Alkon luotto-ranskalainen, joka toimi makeutensa kautta hyvin aasialaisten makujen kanssa.

Lauantaina mökille tiensä löysivät myös Kuplan isovanhemmat, jotka tulivat tarkistamaan miltä mökki näyttää ja osaako ne lapsenlapset oikeasti kokata. Lauantaina nautittiin sitten enemmän lihapainotteista menua, jonka tähtinä loistivat Farangin karamellisoitu possu ja karitsan ribsit. Possusta kommentti oli, että kuin karkkia söisi, jota chilisalaatin tulisuus tasoitti miellyttävästi. Muuten tarjolla oli minttu-punaviinimarinoitua karitsan entrecota, bataatti-vuohenjuustotorneja, kokonaisina paahdettuja valkosipuleita ja ratatouillea. Tanniinille oli tarjolla kokonaisena paahdettua munakoisoa ja aasialaisia sieniä ja tofu-ananasvartaita. Ruokien kanssa tarjolla oli pari Alkon erikoisolutta ja todella mielenkiintoinen portugaliainen valkoviini, joka ei pelkästään nautittuna juuri loistanut, mutta nousi eloon ruokien parissa. Ainut negatiivinen kommentti kuultiin Kuplan äidiltä, kun tiskaamisen aika koitti - pihalla tiskaaminen ei ollut ehkä kaikkein mukavinta.

Mökkireissun antoisinta anti hyvän ruuan lisäksi oli, kun Kuplan äiti tajusi mitä eroa on massaviinillä verrattuna pienen alueen viiniin. Testissä oli perus-malbec argentiinasta ja mielenkiintoinen espanjalainen Prioratin alueelta. Kuulemma eron todella huomasi, kun maistoi viinejä rinnakkain.

kellarinvartija huokailee raatona päästyään viimein kotiin lepäämään.

Loppujen lopuksi viikonlopusta kehittyi todella onnistunut aloitus keväälle ja taas jaksaa painaa töissä muutaman viikon ennen kuin kesäloma koittaa ja vietnam kutsuu. Mökkireissu taisi olla kaikkein rankin Kellarinvartijalle, joka vahti torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään koko mökin pihapiiriä. Kotona hieman nukutti meidän raatoa.

Tamperelaista osaamista viinikartta.fi-palvelussa

Yleensä pullon henkelä arvostelee täällä viinejä ja kirjoittaa ruoka-ja juomakokeilusta omasta näkökulmasta, mutta nyt täytyy kyllä kehua Tamperelaista viiniosaamista yhdistettynä tietotekniseen osaamiseen. viinikartta.fi-palvelun pitäjät ovat lanseeranneet uuden version jo vuoden päivän pystystä olleesta viiniportaalista, joka sijoittaa halutut viinit kätevästi kartalle. Palvelusta löytyy Alkon viinien lisäksi muutkin Alkon juomat, joita käyttäjät saavat arvostella tähtien ja kommentien avulla. Uutta palvelussa on myös ruuan ja juoman yhdistäminen.

Kupla antaa plussaa ehdottamasti kätevästä karttahausta ja tuotetietojen mukana tulevista mahdollisista kommenteista. Annetaan tekijöiden itse lopuksi kertoa mistä kaikki sai alkunsa. Viinikartta.fi tekijöiden haastattelu.

Toivottavasti palvelun käyttäjämäärät kasvavat ja tuotetiedot/kommentit viineistä lisääntyvät, jolloin palvelu toimii loistavasti alan harrastajien tietopankkina Alkon tuotteista.

-kupla-

Muistoissa Alsacen vaellus!

Kun pääsiäisestä ja punaisista on päästy, alkaa kevät ja valkoisten kausi. Kuolaten jo lueskelin viinilehden parsaa, hollandaisea ja lohipastramia- reseptiä, ja etekin sen kylkeen suositeltua Loirelaista Sauvignonin kuvausta. Valkoinen kausi aukesi kuitekin jo hiljattain taannoisen Alsacen vaelluksen tuliaisella.

Ensimmäisenä avattiin kentien muistorikkain pullo, joka oli muistaakseni myös ensimmäinen tuolta vaellukselta mukaan tarttunut. Olin vaeltanut 2 päivää varsinaisen viinialueen eteläpuolisilla vuorilla, ja toisen päivän iltana saapunut etelään Thannin kylään, jossa viinialuen eteläisimmät (Rangenin) laatupalstat sijaitsevat. Kolmantena päivänä kävelin lähinnä pikkuteitä pitkin viinitarhojen läpi kohti Westhaltenia. Ólin varannut yön Domaine du Bollenbergiltä. Illansuussa aloin lähestyä kylää, ja tarkistin yöpaikan tarkempaa osoitetta. Pieneksi kauhukseni huomasin, että tie tilalle kulki aivan toisesta suunnasta, kukkulan itäpuolelta. Tietä pitkin kiertoa olisi tullut noin 10km, mikä ei innostanut enää koko päivän kävelyn jälkeen. Niinpä päädyin kysymään viininpoimijajoukolta, josko tilalle olisi jokin oikoreitti. Ja sehän oli: Tuosta viinitarhanpoikki kukkulalle, sieltä kinttupolkua vasemmalle, niin siellä jossakin se on. Tämä siis vastaus huonolla englannilla. Lähdin yrittämään, ja onnistuin. Sain huoneen, peseydyin, lepäsin hetken.

Siten pääsin asiaan eli maistamaan tilan viinejä. Tämä oli yksi harvoja tuottajia, jotka edelleen käyttävät puisia käymissammioita ilman lämpökontrollia. Viinien vuosikerrat siis vaihtelevat paitsi kasvukauden, myös viinin käymisen ajan säiden mukaan: Nopasti viilenevänä syksynä saadaan makeampia viinejä käymisen pysähtyessä aiemmin. Maistoin vertikaalisesti eri lajikeviinejä, ja erot olivat aivan selkeitä. Erityisesti ihastuin hieman makeaan Pinot Grisiin vuodelta 2009, ja sitä tarttui pullo mukaan.

 Kyseinen viini aukesikin nyt hyvässä seurassa, ja se oli juuri niin hyvää kuin muistin: Tuoksussa omenaa ja hieman persikkaa, mutta myös voimakas mineraalisuus. Suutuntuma melko täyteläinen. Sopiva, hentona tuntuva makeus joka täydensi mineraalisuutta hienosti. Toimii loistavasti esimerkiksi äyriässalaatille tai muille kevyehköille ruuille.

Brunelloa takatalven kynnyksellä

Jokakeväinen viinitilausrumba on taas käynnissä, viimeisten parin kuukauden aikana on tilattu ringin mukana Maurice Lassallen shampanjaa, josta on neljän perättäisen tilausvuoden jälkeen muodostunut pullon henkien ja viinilisen ystäväpiirimme kestosuosikki. Tilaus lähti taas, ja tällä kertaa on tavanomaisten brut grande reservén, Coquelicot millessimes 2002:n lisäksi tulossa vuoden 2003 vuosikertaa ja Blanc de Blancsia. Kyseisen pientuottajan Shampanjat ovat hinta-laatusuhteeltaan toistaiseksi ehdottomasti parhaita maistamiamme, ja henkelä toivookin että tilaus toistuu tulevinakin vuosina.

Saman tilausringin kautta tilattiin nyt toista kertaa Toscanalisia Barriccin tilalta. Tarjolla oli vuoden 2007 brunello ja vuoden 2010 Rosso di Montalcino. Molemmista viineistä on viime vuodelta kaapissa ollut kypsymässä  vastaavat viinit edellisiltä vuosilta 2006 ja 2009. Nyt oli aika maistaa tuota vielä nuorta brunelloa ensimmäisen kerran. Kokemus oli mielenkiintoinen.

Brunello avattiin kello 19:30, ja siitä kaadettiin lasilliset. Aluksi viini oli varsin viileää, eikä siitä saanut minkäänlaista tuoksua irti. Viileänä suussa maistui hento kirsikka, jota ryydittivät valtavan yrmyt tanninit. Lasit saivat seistä puolitoista tuntia pizzan teon aikana. Viini lämpeni, mutta edelleenkään tuoksua ei tuntunut saavan esiin vaikka kuinka pyöritti. Lasiakin vaihdettiin riedelin sangiovese-lasista bordeaux-malliin, mutta tästä ei juuri ollut apua. Tuoksu oli sulkeutunut, maku samoin. Suussa tuntuivat pelkät tanniinit, hedelmäisyyttä ei ollut juurikaan tunnettavissa. Hapot olivat kyllä melko hyvin laantuneet kuuden vuoden ikääntymisen aikana.
'
Pizzan kanssa tätä viiniä ei olisi ollut mukava juoda, joten vertailuksi avattiin 2009 rosso di Montalchino. Tässä viinissä hedelmä ja hapot sen sijaan olivat vielä täysin kohdallaan, viini tuntui Brunellon jälkeen jopa hivenen makeahkolta. Tuoksussa kirsikka ja tallintaus olivat hyvin edustettuina takuuitalialaiseen tapaan. Tämä istui Pizzaviiniksi aivan mainiosti, etenkin hetken lasissa ilmaannuttuaan.

Pizzat syötiin, ja pöydälle löydettiin vielä iltanoposteltavaksi päivällä mukaan tarttuneita juustoja. Nyt Brunello oli ollut auki 3 tuntia, ja tuoksuun alkoi ilmaantua hieman hedelmää. Tanniinit olivat pehmentyneet aukioloaikana hitusen, ja kovan vanhan goudajuuston kanssa viini alkoi jo antautua. Kirsikkainen aromi nosti tanniinihyökkäyksen edellä päätään antaen lupauksen viinin potentiaalista.

Maistelu oli opettavainen. Kuusivuotias Brunello on ilmeisessä suvannevaiheessa hedelmäisyyden ja happojen jo alettua hävitä. Ikääntyminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä tarpeeksi pitkällä, jotta sen mukanaan tuomat aromit olisivat päässeet kehittymään. Tai näin ainakin sopii toivoa, koska kyseistä viiniä on kaapissa vielä 8 pulloa odottamassa tulevien vuosien maisteluita.

Piristystä maanantaille!

Maanantai-ilta tällä viikolla ja komentona hakea Kuplan äiti Helsinki-Vantaalta kello 23.00. Nopea soitto velipojalle sunnuntai-iltana ja tsekkaus, että mies on vapaalla huomenna. Kello 18.10 maanantai-ilta surffataan netissä matkalla Helsinkiin ja etsitään ruokapaikkaa. Velipoika tsekkasi Raflan, Vapianon ja Siltanen listat ja kysyi onko muita vaihtoehtoja. Kupla toteaa kuskin paikalta, katso Gaijinin lista ja onko se auki. Lista näytti hyvältä ja pöytävarauskin onnistui vielä kello 20.00. Ei muuta kuin kaasua pohjaan ja pikainen ajo Helsinkiin. Kupla, joka inhoaa helsingin keskustassa ajamista selvisi hengissä Bulevardille asti ja autopaikkakin löytyi melkein Gaijinin vierestä. Ei muuta kuin rahapussi mukaan ja synkkää maanantaita pakoon pohjoisaasialaiseen maailmaan Gaijiniin. 




Tarjoilija ohjaa pöytään ja kysyy mitäs drinkkiä laitetaan. Tilaukseen yksi shiso kiri ja mao mao-drinkki. Drinkkejä odotellessa oli aikaa tutustua ruokalistaan, joka kyllä houkutteli syömään pitkän kaavan mukaan. Kun drinkit saatiin niin varmistettiin vielä nopeasti, että ehditäänkö syödä maistelumenuista alla oleva ja tarjoilijan vastaus oli, että tottakai. Olimme molemmat sitä mieltä, että maistelumenu syömällä saa paremman käsityksen ravintolan ruuasta, koska emme osanneet päättää mitä  haluamme syödä. Menun lisäksi tilasimme vielä ruokailun kanssa yhden alkoholittoman shiso kirin ja yhden tarjoilijan suositusdrinkin maistelumenun kanssa, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Molemmat toimivat todella hyvin ruokien kanssa. 

ENU BAEKJE 59/HLÖ

SHIZO
härkä tartar shiso-lehdellä, wasabi dressing, togarashia

DIM SUM
päivän dim sumit

PORK BELLY YAKITORI
makeassa soijassa marinoitua, grillattua possunkylkeä

MISO COD, FENNEL & TRUFFLE
saikyo-miso marinoitua turskaa, fenkolia, tryffeliä, saksanpähkinää, dashi liemi

XO CLAMS
simpukoita harvinaisessa kiinalaisessa liemessä, kiinalaista leipää, savustettua possua, kevätsipulia

TONKATSU PARTY
vasikka tonkatsua, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, sitruunaa, chili dressing

GOHAN
japanilaista riisiä

MINT GEISHA
tummaa suklaata, minttu-valkosuklaa sorbettia, karamellikrokanttia

Koko maistelumenu oli todella hyvin toteutettu. Annokset olivat todella kauniita ja houkuttelivat syömään jo pelkällä ulkonäöllään. Shizo ja päivän dim sumit johdattelivat hyvin aterian alkua ja olivat suussa sulavia. Possun masu soijassa marinoituna oli esillä varrastikuissa ja oli todella hyvää. Ihan ei vielä voittanut Farangin karamellisoitua possua, mutta hyvä kakkonen oli ...Turska yllätti  meidät molemmat todella positiivisesti, koska molempien muistikuvissa Turska on sitä pakkaskalaa koulussa.  Simpukat harvinaisessa liemessä veivät kielen mennessään ja vei Kuplan takaisin sinne pienelle kujalle Saigonissa, jossa Kupla oli viimeksi saanut yhtä hyviä simpukoita. Nam, onneksi mereneläviä saa lisää toukokuisella Vietnamin matkalla. Tonkatsu party herätti kysymyksen mitä se on, mutta kuvassa vasemmalla näkyy ,että se on kevyesti paneroitua vasikkaa käärittynä shisolehtien ympärille. Lisäksi tarjolla oli ainakin kolmea eri dippikastiketta, marinoitua kurkkua, retikkaa ja retiisiä ja korealaista kimchiä. Hyvää oli ja päätti aterian pääruuat mukavasti. 

Jälkiruokana oli sitten Mint Geisha, josta vasemmalla huono kuva. Pohjalla oli kuitenkin tummaa suklaata, pähkinä-karamellikrokanttia ja päällä taivaallisen hyvää minttu-valkosuklaasorbettia. Niin hyvää,että kannattaa jo pelkästään jälkkärin takia mennä kokeilemaan!!!

Ateria päättyi kahviin ja sencha-teehen ja kannatti lähteä Tampereelta hieman aikaisemmin. Tälläisiä extempore-iltoja lisää oli sekä Kuplan että Velipojan kommentti. Hyvin ehdittiin syödä maistelumenu reilussa 2.5 tunnissa ja löydettiin vielä takaisinkin Helsinki-Vantaalle johtavalle tielle.

-Kupla-