Vietnamilaisia herkkuja ystävien seurassa

Katrin loman lähestyessä loppuaan kutsuimme ystävät meille kylään ja tarjosimme heille vaihteeksi vietnamilaisia herkkuja. Olemme vierailleet vietnamissa kaksi kertaa ja olemme puhuneet parin vuoden aikana, että Pho-keittoa pitäisi tehdä kotona. Alkuun tarjosimme vietnamilaisia riisipaperista tehtyjä kevätrullia ja pääruuaksi Pho-keittoa, jälkiruokana oli Kookosjäätelöä ja hedelmäsalaattia.

Vietnamilaiset kevätrullat 4 hlö
(Vietnamilaiset kevätrullat eroavat kiinalaisista kevätrullista niin, että niitä ei friteerata ollenkaan vaan tarjotaan sellaisenaan.)

1/2 paketti riisipaperilevyjä
10 kpl jättirapuja
1/2 pkt kylmäsavustettua tofua
1/2 kurkku
1 porkkana
kourallinen yrttejä/salaattia(meillä oli aasialaista salaattimixiä)
kourallinen ituja

Kuori jättiravut, poista suoli ja paista 1 min/puoli pannulla. Jäähdytä ravut ja leikkaa pitkittäin puoliksi. Leikkaa kurkku, porkkan ja tofu ohuiksi tikuiksi. Laita riisipaperi leikkuulaudalle ja kostuta se käsin vedellä. Laita rullan alareunan haluttu määrä kaikkia täytteitä. (Vietnamissa rapu laitetaan alimmaiseksi, koska silloin rapu tulee rullassa kauniisti esille.). Taita riisipaperin alareuna täytteiden päälle, käännä riisipaperin reunat kohti keskustaa ja rullaa. Tee rullasta mahdollisimman tiukka, jotta rulla pysyy kasassa, kun rullia nautitaan erilaisten dippien kanssa.

Maapähkinädippi

kourallinen maapähkinöitä paahdettuna
kourallinen kookoslastuja paahdettuna
soijaa
seesamöljyä
chiliä

Blenderillä tahnaksi.

Limedippi(klassinen versio)

2 limeä
suolaa

mustapippuria
(kalakastiketta)

Purista limestä mehut pieneen tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria myllystä. Lisää joukkoon hieman vietnamilaista kalakastiketta, jos tahdot. Nauti rullien kanssa.

Rullien kanssa nautimme epäortodiksisesti samppanjaa, vaikka paikan päällä rullat huuhdottiin alas paikallisella kylmällä kaljalla tai kylmällä vihreästä teestä tehdyllä juomalla. Alkosta löytyvä André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut toimi mainiosti rullien kanssa. Samppanjan aavistuksen paahteinen maku komppasi hienosti maapähkinädipin kanssa ja samppanjan hyvä rakenne pärjäsi loistavasti riisipaperirullille. Pääruokana nautitun Phó-keiton kanssa samppanja pelasi niin kauan hyvin yhteen, kunnes innostuimme hieman liikaa chilin kanssa.

Phó-keitto 4 hlölle
Liemi:
iso kattila
pari kiloa naudanluita
10 tähtianista
pari kanelitankoa
5-10 cm inkivääriä
3 sipulia
10 neilikkaa
sokeria
iso loro kalakastiketta
tarvittaessa suolaa

Paahda luita uunissa kunnes tummuvat pinnalta. Laita luut ja muut kattilaan, keitä tunteroinen. Nostele luut pois ja siilaa liemi, ota talteen. Voi säilyttää jääkaapissa tai pakastaakin.

Kulhoihin:
ohueksi siivutettua medium-naudanlihaa
mung-pavun ituja
erilaisia yrttejä kuten basilikaa, korianteria, minttua, sitruunamelissa...
silputtua kevätsipulia
siivutettua chiliä
keitettyjä pho-riisinuudeleita (Leveämmän mallisia kuin perus-riisinuudelit)

Keitä nuudelit lähes kypsäksi vedessä, loppukypsennä siivilässä kuumassa pho-liemessä. Laita kulhoon nuudelit ja lihat, kaada päälle liemi. Laita muut kulhoon menevät tarjolle pöytään, lisäksi esillä tulee olla kala- ja chilisoosia.

Pho tulee mielellään nauttia kyykkien muovisella noin 30 cm korkealla jakkaralla polvenkorkuisen pöydän ääressä. Suomen oloissa esim. lasten korokejakkara ja sohvapöytä on hyvä yhdistelmä. Rullaa matto sivuun.


Kookossorbetti ja hedelmäsalaattia

Kookossorbetti

purkki kookoskermaa
4 valkuaista
1 limen kuori
sokeria 1/2-1 dl maun mukaan

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, lisää lopuksi sokeri ja jatka hetki vatkaamista. Lisää sitten limen kuori. Vatkaa hetki kookoskermaa ja kääntele valkuaisvaahtoon. Laita pakkaseen, sekoittele parin tunnin välein jäätyneet reunat keskelle.

Hedelmäsalaatti
1/2 hunajameloni
2 appelsiinia
1 lime
1 omena
2 kiiviä
hieman viinirypäleitä
ruokosokeria ja rommia maun mukaan.

Pilko hunajameloni, kiivit ja omenat kuutioiksi. Kalttaa appelsiinit ja limet ja pilko hedelmäliha kuutioiksi. Purista limen ja appelsiinin mehu salaatin joukkoon. Mausta oman maun mukaan rommilla ja ruokosokerilla. Tarjoa kookossorbetin kanssa.

Les sorts Blanc 2014

Celler del Masroig sijaitsee samannimisessä kylässä DO Montsantin eteläosassa, Prioratista lounaaseen. Alueen maaperä on punaista savea, jonka sanotaan tuovan viineihin aivan omanlaisensa aromin. Masroigin kooperatiivi on yksi koko Montsantin suurimpia. Se on perustettu 1917, ja sen hallussa on noin 500 hehtaaria viinitarhoja, joilla kasvaa punaista ja valkoista garnachaa, carinenyaa, tempranilloa ja syrah:ta.

Talon entry-level-viinit ova hyvinkin edullisia, eikä lippulaivaviini Mais Roig ole myöskään millään tavalla törkeän hintainen.

Les Sorts-sarja on talon keskikastia. Blanc on puhdas garnacha blanca, joka on käynyt ensimmäisen käymisensä viileässä lämpötilassa terästankeissa ja levännyt tämän jälkeen puoli vuotta sakkkoineen uudessa ranskalaisessa tammessa. Tähän nähden viini on yllättävänkin hapokas.
Tuoksussa ensin tulee makeahko tammiaromi, voisuus ja aavistus paahdettua pähkinää. Vaaleaa kukkaisuutta, vihreitä yrttejä ja jopa tomaattimaisuutta,  mineraalisuutta on myös havaittavissa tarkemmin tuoksuteltaessa.

Maku on alussa hieman valju ja pyöreä, sitten kuitenkin hapokkuus alkaa tuntua. Hieman glykolista makeutta joka tuo runkoa.  Jälkimaku on intensiivisempi kuin alku, joten toimi ruuan kanssa: ruuan aromit saavat alussa vielä sijaa, mutta hapokas loppu raikastaa suun. Kokonaisuutena miellyttävä, joskaan ei puhtaan hedelmäisten valkoviinien ystäville: tammikäsittely on selvästi tunnistattavissa. Tätä voi kokeilla valkkariksi vaikkapa selkeän makuisille leikkeleille tai vaihtoehtoisesti rasvaisille vaaleille kaloille kuten sardiineille tai makrillille.

Prioratin reissulla syötiin todella hyvin

Prioratin viikon aikana teimme paljon ruokaa vuokra-asunnossa, mutta ehdimme maistelemaan myös paikallisten ravintoloiden antia. Joukossa on loistavan hinta-laatusuhteen omaavia lounaspaikkoja ja upeita illallispaikkoja. Sesonkikauden ulkopuolella kannattaa kuitenkin huomioida, että useimmat ravintolat ovat iltaisin auki vain perjantaista sunnuntaihin.

Espanjassa on melko tiukat ateria-ajat, joista ravintolat pitävät kiinni noin minuutilleen. Jos lounas alkaa kello 13, ravintolan ovelta nousee teräskalteri kello 13.00. Alueella syödään aamiaiseksi useimmiten maitokahvi ja croisat. Toinen 'aamiainen' (Esmorza) syödään siinä 11 aikaan, ja se on lähellä suomalaista aamiaista: Juusto-kinkkupatonkia, joskus tomaattipapuja tai munakasta. Lounasaika alkaa klo 13 ja on vilkkaimmillaan siinä kahdelta iltapäivällä. Illallisravintolat aukeavat kello 20, ja ennen tätä saatetaan syödä tapaksia tai pintxoja (vermutin kera).

Falsetissa on muutama vierailemisen arvoinen ravintola. Lounasaikaan laadukasta ja maukasta ruokaa tarjoilee AJ pääkadulla. 3 ruokalajin ateria viineineen kustanataa veroineen sellaiset 12 e. Nälkä ei takuulla jää.

Lapset ovat ravintoloihin tervetulleita, myös illalliselle

Myös kaupungin paras ravintola El Celler De l'Aspic tarjoilee lounasta, joka oli mielestämme ehkä jopa illallista parempi. 4 ruokalajin ja jälkiruuan sisältävä menu oli visuaalisesti ja mauiltaan mahtava, eikä kolmen kympin hinta ollut päätähuimaava. Menulle passatut viinit nostavat hintaa 15 e, mikä kannattaa maksaa. Keittiömestari-sommelier-hovimestari on varsinainen velho viini-ruokaparien luomisessa.

Aspicin loistavuutta

Söimme ravintolassa myös 6 ruokalajin illallismenun viineineen, ja kokemus oli uskomattoman mahtava. Iberico-salaattia, pariloitua kalaa, luomukanaa ja upeita lisäkkeitä unohtamatta menun päättäneitä jättimäisiä jälkiruokia. Kuvat kertokoon. Löysimme ravintolan jo viime reissulla, siitä tarkemmin täällä.

La Cooperativa, klassisesti kuviotua vahakangasta

Ja herkkuruokaa

Porreran kylästä löytyi loistava ravintola La Cooperativa, jota monet olivat ennen reissua suositelleet. Omistaja puhuu hyvää englantia ilmeisen mielellään, ja ravintola tarjoaa erittäin simplistisiä ruokia, joissa on makua vaikka pienelle kylälle. Pääruuaksi söimme luomuankkaa ja jänistä. Molemmat annokset olivat aivan upean makuisia, vaikka niissä ei ollutkaan juuri muuta näiden pääraaka-aineiden lisäksi: Molemmat annokset sisälsivät upean oliiviöljyisen liemen, jota olisi mieluusti hörppinyt lautasen reunalta varsinaisen ruuan jo loputtua.

Clos Figueresin maistuva tonnikalasalaatti oli oiva lounas

Gratalopsissa on kaunis ravintola Celler Clos Figueresin yhteydessä, ja hotelli Cal Llopsin ravintola tarjoili laadukasta ruokaa ainakin 3 vuoden takaisella vaelluksellamme.

Viini vs. Olut - Battle 26.9 Bier-Bierissä.

Jos aikaa on vain yhteen, niin suosittelemme silloin Bier-Bierin Bier Flightin nauttimista! 

26.9 päätimme päättää kesälomamme oivallisella tavalla osallistumalla olutravintola Beer-Beerin järjestämään Viini vs. Olut - tastingiin. Kutsu viinijoukkueeseen tuli kuukautta etukäteen, ja lähdimme luonnollisesti mukaan haasteeseen.
Tarkoituksena oli parittaa Groteskin uuden ruokalistan artikkeleista koostuvalle menulle sopivat viinit ja oluet. Ateria maisteltaisiin läpi kutsuvieraista koostuvan yleisön kanssa, ja huutoäänestyksellä päätettäisiin, sopiko annokselle paremmin olut vai viini. Simppeli homma. Tai sitten ei.

Menu julkaistiin 15.9. jolloin palasimme juuri sopivasti Espanjasta. Viinitiimi kokoontui pari päivää tämän jälkeen miettimään parituksia annoksia maistellen, mutta allekirjoittanut ei valitettavasti päässyt Tampereelta mukaan BierBierissä pidettyyn palaveriin. Ihmeellinen internet kuljetti kuitenkin ehdotuksia. Viinitiimissä mukana olivat Petteri Nomad Cellarsilta,Deniz Wine and Finland-blogista ja Toni Viinitieltä.

Lauantaina porukka oli paikalla ja jännitys katossa. Parinkymmenen hengen katras aloitti maistelun. Aluksi tarjoiltiin Groteskin Falafelia, maissisalsaa ja tartaria. Viinijoukkue oli ovelasti parittanut näille varsin erilaisille alkuruuille juomaksi Larmand-Bernierin Saignee Rosé:n, joka mielestämme olikin varsin onnistunut valinta: Viini huuhteli hyvin suuta tartarin jälkeen, ja toisaalta maissisalsan pikanttisuus nosti viinistä mukavasti hedelmää esiin. Osa yleisöstä tosin antoi kritiikkiä viinin metallisuudesta tartarin kanssa.

Vastustaja oli varsin epäreilusti valinnut kaksi eri olutta, toisen falafelille ja toisen tuolle tartarille. CRAK Brewingin White Rabbit oli raikas, toimi hyvin falafelille, ei siinä mitään. Tartarille valittu tumma, paksun maltainen Foundersin Kentucky Breakfast Stout oli makuparina loistava, mutta mielestäni kokonaissuutuntuma muodostui mämmisestä oluesta ja tartarista raskaaksi, lihaisaksi puuroksi. Tässä kenties syy siihen, että preferoin viiniä.

Pääruokavaihtoehtoina oli kasvissyöjälle sienipizza, karnivoorille härän picanha ja ribsit. Lisukkeina lämmintä kasvissalaattia ja frittipottuja.

Sienipizzalle valittu viini oli illan kunkku, Nicholas Jolyn Clos Bergerie, mahtavan oksidoitunut chenin Loiresta. Viinissä oli sellaista ylikypsää omenaa ja omenankotaa kuin arvata saattaa, mineraalisuutta ja kukkeutta unohtamatta. Tätä täytyy kaikkien kynnelle kykenevien maistaa! Viini toimi pizzalle hyvin, mutta aivan huippuunsa se nousi hieman kitkeryyttä lehtikaalista saaneen kasvissalaatin kanssa: hedelmäisyys ja viini raikas puoli korostuivat mahtavasti.

Mustista laseista maistelu illallisen ajan oli mukava kokemus.

Lihaisalle pääruualle valittu viini oli Hugelin gewurztraminer jubilee, hyvin hedelmäinen, aavistuksen jäännössokerinen  ja matalahappoinen viini Alsacesta. Tämä ei toiminut aivan yhtä hyvin kuin kasvispizzan viini, paritus oli tehty ajatelle ribbsien mausteista ja makeaa glaseerausta. Viini olisi kuitenkin saanut olla aavistuksen hapokkaampi, vaikka rasvaiset ribbsit happopuolta hieman nostivatkin.

Idean isä Bier-Bierin Juhani. 

Oluttiimi oli valinnut pääruuille kolme tuotetta. Pizzalle, ribbseille ja picanhalle omansa: Jopen koyt gruitbeer, Ballast Poit Grapefruit Sculpin ja Baladin Amber Super. Näiden kuvailut jäten olutkirjoittajille etten kirjoita läpiä päähäni. Toimivat kuitenkin. Oluttiimissä kisaili Aniko, Juulia, Sami, Sammeli ja Jussi. Osaamista löytyi ihmisiltä niin blogien, panimoiden kuin olutravintoloiden pyörittämisen puolelta. Varsin ammattimaista porukkaa oli Olut-tiimissä vastassa.

Jälkiruuaksi saatiin vielä suklaabrulee kahvijäätelöllä. Viiniksi yritettiin kahviaromia ajatellen olorosoa, joka kuitenkin jäi makean jälkkärin rinnalla auttamatta kuivaksi. Viineistä ainoa toimimaton. Miettimäni makea madeira olisi voinut toimia paremmin. Oluena oli Pöhjala öö, tumma baltic porter joka omastakin mielestäni toimi jälkäiruualle paremmin.

Huutoäänestyksen tulos oli katkera tappio viinijoukkueelle, olut voitti kaikki sarjat. Syy oli ilmeinen: oluen ystävät ovat tunnetusti meluisampaa sakkia. (Ja lisäksi tuomari oli ilmeisesti lahjottu, puolueellinen ja päissään).

Kokemus oli kiinnostava. Olimme huomaavinamme parituksiin hieman erilaista lähestymistapaa viini- ja olutjoukkueissa; Oluttiimi oli selvästi hakenut aromillisesti täydellisiä makupareja, mielestäni kuitenkin osin suutuntuman kokonaisuuden välillä uhraten. Viinijoukkue taas panosti suutuntumaan ja pelasi enemmän mauilla tuoksuaromien sijaan. Tästä poikkeuksena oli toki jälkiruokafloppi, jota voi puolustella sillä että viinijoukkue ei valintoja tehdessään saanut maistaa yhtään tuotetta, päinvastoin kuin vastapuoli.

Kivaa oli kuitenkin, tällaiseen lähdetään mukaan vastaisuudessakin. Jos vaikka joku Tampereella nappaa ideasta koppia?

Punajuurta lasagnessa kahdella tavalla ja beaujolaista

Kuva:Vinatis.com

Syksy on juuresten kulta-aikaa, ja punajuuri on viimeiset viisi vuotta ollut yksi suosikeistamme. Kelien viiletessä myös uuniruuat alkavat taas maistua, joten oli ilmeinen aika punajuurilasagnelle! Tänä vuonna punajuuri verhoutui pastaan, tomaattisoosiin ja bechameliin 2 eri tavalla. Kuvaa ette lasagnesta tällä kertaa saa, kun katrin puhelin sattui hajoamaan. Kuvat ovat puhelimen muistissa ja ei niiltä enää saanut pelastettua.

(25x35 cm vuuallinen )

750g punajuuria
pastalevyjä
tomaattikastiketta
bechamelia
vuohenjuustoa

Leikkaa punajuurista puolet noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi ja levitä pellille. Paahda uunissa 225 astessa 45 min. Leikkaa loput punajuuret ohuemmiksi kiekoiksi ja laita sivuun.
Tee tomaattisoosi:
3 sellerinvartta
5 valkosipulin kynttä tai enemmän
2 keskikokoista sipulia
2 porkkanaa
400 g jauhelihaa tai keitettyjä härkäpapuja
1 tlk tomaattimurskaa
1 tuubi tomaattipyrettä
rosmariinia, mustapippuria, suolaa, sokeria, balsamicoa.
Paista hienonnettuja  vihanneksia oliiviöljyssä kunnes ovat pehmenneet. Lisää tomaatti, paistettu jauheliha/pavut. Jos kastike on paksua, lisää inanen vettä. Mausta. Anna muhia hiljalleen.

Bechamel:
7 dl maitoa
puoli desiä vehnäjauhoa
50 g voita
suolaa, maskottipähkinää, valkopippuria
Laita kattilaan voi ja jauho. Kuullota jauhoja hetki, mutta älä ruskista. Lisää maitoa ensin desi koko ajan sekoittaen, sitten pikku hiljaa enemmän. Jos lisäät kaiken maidon kerralla, saat aikaan  jauhokökön maidossa. Kypsytä hiljalleen pohjaan polttamatta keittäen, lisää mausteet.

Kokoa lasagne:
Pohjalle tomaattisoosia, sitten punajuuria (sekaisin raakoja ja paahdettuja, rakenteet ja maku ovat mukavasti erilaiset. Voit myös tehdä eri kerrokset eri punajuurista.) Punajuurten päälle pastalevyt, sitten bechamel. Sitten toistetaan niin kauan kuin tavaraa on jäljellä. Päälimmäiseksi tulee reilu kerros bechamelia, sitten vuohenjuustoa päälle ja uuniin 200 asteeseen noin tunniksi melko matalalle tasolle.

Nautimme punajuurilasagnen kanssa Lapalun vanhojen köynnösten Brouillya vuodelta 2012. Viini oli raikkaan puolukkainen, karpaloinen, aavistuksen metsämansikkainen. Tässä ei ollut lainkaan monille Beaujolais:lle ominaista banaanihiiva-aromia, vaan tuoksu oli puhtaan marjainen. Maku oli taattua bojoa: happoa enemmän kuin lääkäri määrää, keveät tanniinit, marjainen aromiprofiili. Jälkimaku oli kohtalaisen pitkä, ja hapokkuus kiristeli ilman ruokaa maistettaessa vielä pitkään. Tämä huusi ruokaa kylkeensä, ja lasagnen kanssa viini pääsi oikeuksiinsa: Täyteläinen ruoka kesytti hapokkuutta ja päästi marjaisuutta enemmän esiin. Toisaalta viini raikasti suun ruuan jälkeen ja nosti makeiden punajuurten maun selkeämmin esiin. Tässä kombossa 1+1 oli ainakin kolme!

Vahingossa syntynyt herkullinen chilillä maustettu sardelli-jättirapuwokki

Omaa keittiötä ehti tulla ikävä Espanjan reissulla, kun vuokrakämppien keittiöiden taso oli mitä oli. Kun reissusta oli toivuttu alkoi taas tiukka kokkaus kotikeittiössä. Heikki kävi kaupassa ja osti vahingossa ainekset sekä sitruuna-sardellipastaan että chili-jättirapupastaan, kun ei ollut varma kumpaa piti tehdä illalliseksi. Katri aloitti tekemäämään sardellipastaa, josta useiden vaiheiden jälkeen tulikin sardelli-jättirapuwok miellyttävän chilisellä liemellä. Ilmeisesti meidän keittiössä vahingossa syntyneistä ruuista tulee suosikkeja. Tämä meinaan kelpasi talouden aikuisten lisäksi myös pikkuneidille ja koirallekin. Ei todellakaan huono vahingossa kehitetty ruoka...

Chilillä maustettu sardelli-jättirapuwok 4 hengelle

1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 porkka
4 vartta varsiselleriä
1 cm pala raastettua inkivääriä
1 punainen chilipalko
1 pkt sardelleja
1/2 paketti Blue dragon täysjyvänuudeleita
8 kpl jättirapuja
öljyä paistamiseen
soijaa, suolaa, pippuria,ruokosokeria ja srirachakastiketta maun mukaan
Koristeeksi wokkiin:silpittua persiljaa, paahdettuja kookoslastuja, paahdettuja seesaminsiemeniä, chilin viipaleita

Hienonna valkosipulit ja sipulit. Kuori ja pilko porkkanat. Pilko varsisellerit ja chilin palko. Raasta inkivääri. Pilko sardelli pieneksi ja pilko myös jättiravut. 

Kuullota sipulia, valkosipulia, varsiselleriä ja porkkanaa sardellien öljyssä. Mausta suolalla, soijalla, sokerilla, mustalla pippurilla ja tarvittaessa srirachalla. Keitä samalla myös nuudelit. 

Kun raaka-aineet on melkein kypsiä lisää sardellit ja jättiravut. Lisää joukkoon hetken kuluttua myös nuudelit. Tarkista maku ja tarjoa wok persiljasilpun, kookoslastujen, chilin viipaleiden ja seesaminsiementen kanssa. Kannattaa valmistaa ruokaa reilusti, koska toimi myös todella hyvin seuraavan päivän lounasruokana. 

-Katri-

Priorat: Mitä, miten, missä

Mikä Priorat?

Priorat on toinen espanjan viiniluokituksen ylimmän viiniluokan DOQ:n saaneista alueista. Alue on pienehkö viinialue lähellä Barcelonaa ja Penedesin viinialuetta. Prioratin aluette ympäröi isompi Montsantin viinialue ja myös Terra Altan viinialue on kohtuullisen matkan päässä Prioratista.Pystyt hyvin yhdistämään viikon lomalle Barcelonan, cavan pääkaupungin Sant Sadurni d'Anoian ja Prioratin viinialueen.

Prioratin viinialueesta mielenkiintoisen tekee alueen oma maalaji Llicorella, joka tuo alueen punaviineihin omalaatuisen vivahteen. Alue tuottaa pääasiassa punaviinejä, mutta myös valkoviinejä valmistetaan. Alueen tunnetuin viinikylä on Gratallops, jossa asuu n.200 asukasta ja siellä 20 viinitilaa. Gratallopsista löydät myös alueen klassikkotuottaja Clos Mogadorin sekä A. Palaciosin Prioratin haaran ja Pares Baltan Gratavinumin.

Miten pääset Suomesta Prioratiin?

-Lentämällä Helsingistä, ainakin Finnair ja Norgevian lentävät suoraan Barcelonaan n.4 tunnissa Suomesta. Voit myös lentää Reusiin, josta on lyhyempi matka Prioratiin.
-Barcelonan lentokentältä voit vuokrata auton, jolloin ajat alueelle vajaassa 2 tunnissa.
-Pääset alueelle myös junalla Barcelonan Santsin asemalta, josta matka Marca-Falsetin juna-asemalle kestää pari tuntia.
-Suosittelemme auton vuokraamista, koska silloin pystyt paremmin kiertelemään viinialueella. Kaikki viinitilat eivät sijaitse kaupungeissa vaan maaseudulla.

Milloin on paras aika matkustaa?

Meidän mielestämme paras aika on syksyllä. Sadonkorjuu on meneillään, pahimmat turistilaumat kaikonneet ja sää yleensä siedettävämpi kuin elokuun paahtava kuumuus. Prioratissa sataa äärimmäisen harvoin syyskuussa, joskin tämä vuosi oli erikoinen poikkeus. Kevät on toinen vaihtoehto, silloin luonto on vehreimmillään mutta toisaalta monet vaellusreitit virtaavan veden vuoksi kulkukelvottomia.

Missä asua Prioratissa?

Falset on alueen isoin kylä, jossa on muutama hotelli: Yli satavuotias Hostal Sport sekä tuoreempi lotus. Asuntoja löytyy melko hyvin vuokralle esim. Airbnb:n kautta. Voimme suositella molempia vaihtoehtoja.
Gratallopsissa on pari hotellia (Hostal Elvira ja Cal Llops) ja myös asuntojen vuokrausta.
Poboledassa on pieni sympaattinen maalaishotelli Hostla Popeletus, jonka hinta-laatusuhde on kohdillaan.
Lisäksi ainakin Airnb:ssä oli tarjolla erilaisia asuntoja/taloja ympäri Prioratia.
Suosittelemme yöpymään alueen kylissä/niiden läheisyydessä, jotta palveluiden käyttäminen on helpompaa.

Mitä sitten voit tehdä Prioratista?

Ensijaisesti alue on tunnettu viineistään ja alue tarjoaakin loistavan mahdollisuuden kiertää lyhyessä ajassa kuten viikonlopussa suuri määrä viinitiloja lyhyiden etäisyyksien takia. Viinin maistelun lisäksi voit tutustua alueella  myös Siuranan oliiviöljyihin. Alueen pääkaupungissa Falsetissa on myös loistavia ravintoloita, samoin Gratallopsin ja Porreran kylissä.  Lisäksi Prioratin reissuun on helppo yhdistää vierailu Montsantin, Terra Altan ja Penedesin viinialueilla.

Luonto alueella on myös todella kaunista ja voit hyvin tutustua alueeseen vaeltamalla, jos sinulla on aikaa. Alueen vieressä sijaitsee Montsantin luonnonpuisto, joka on täynnä erilaisia luontokohteita. Priorat sopii siis loistavasti sekä viini- että luontoturistille ja parhaiten sellaiselle, joka haluaa yhdistää lomassaan molemmat. Jos haluat tietää enemmän vaelluksesta Prioratin alueella niin tutustu meidän edellisen reissun vaelluskokemuksiin osa 1, osa 2 ja osa 3. Muutenkin reissua suunnittelevat voivat ottaa yhteyttä niin voimme suositella erilaisia kauniita luontokohteita. Vaellusreissun ajankohdaksi ei kuitenkaan kannata valita kevättä, sillä suuri osa reiteistä kulkee joenuomissa ja saattaa olla keväällä veden vallassa.

Alueelle voi mennä myös nauttimaan hyvästä, autenttisesta ruuasta. Falsetissa on useita loistoravintoloita, ja maaseudulla ajellessa voi törmätä todellisiin helmiin keskellä ei mitään. Alueen tyypillisiä maataloustuotteita ovat viinin ohella DOP Siurana-oliiviöljy, aivan omaa luokkaansa olevat hasselpähkinät ja mantelit sekä syyskuussa kypsyvät viikunat, joita kävelyretkillä voi keräillä villeistä puista suoraan suuhunsa. Kokemuksesta voimme kertoa, että suomalaisesta kaupasta saatavat viikunat eivät maistu yksinkertaisesti millekään.

Historiallisista kohteista kiinnostuneille löytyy kirkkoja joka kylästä. Lisäksi koko alueelle nimensä antava (priorat = Luostarin hallinnassa oleva maa-alue) Escala Dein raunioitunut luostari on Espanjan vanhin kartusiaaniluostari.