Valitsimme talon 4 ruokalajin menun viinisuosituksineen ja jäimme odottelemaan mitä tuleman piti.
Heti alkuun meille tarjottiin talon juurileipää, mustaherukalla maustettua vaahdotettua voita, suolaa ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Leipä oli todella hyvää ja kuori täydellisen rapeaa. Tämän kanssa saimme PetNat-kuplivaa, joka oli kuivahko ja loistavan tasapainoinen tapaus. Valitettavasti nimi tai kuva ei tarttunut mieleen, kannattaa kuitenkin kysellä jos Gröniin eksytte.
Alkuruuaksi molemmille tuli tattarileipää, hapankermaa ja suolattuja metsäsieniä. Annos oli todella hyvä ja tasapainoisen villi maultaan. Viininä oli katalonialainen kuorikontaktilla tehty Costadorin Metamorphika, joka on käytetty pääasiassa rousanne-rypäleistä amforassa. Vain lievästi funkki, täyteläinen, lievästi bitterinen valkoviini joka toimi hyvin sienten kanssa.
Toiseksi alkuruuaksi Katrille tuli Tartar talon tapaan ja Heikille tartar härkäpavuista. Molemmat annokset olivat hyviä, mutta voiton vei kyllä Heikin härkäpaputartar tässä kisassa. Viininä annoksilla oli Guignierin Granite, takuuvarma naturaalibojo lähinnä Fleurien alueelta. (Tämä on kuitenkin tehty perusrebeltyyliin Vin de France-luokitukseen) Hapokas ja puhtaan hedelmäinen kuten odottaa saattoi mieheltä, jonka filosofiana on tuotta hyvää mehua ja antaa sen käydä ilman suurempaa interventiointia. Toimi!
Pääruokana meillä molemmilla oli turskaa, gratinoitua purjoa, purjokreemiä ja paahdettua voikastiketta. Turskan kypsyys oli täydellinen, purjokreemi toi annokseen makeutta ja paahdettu voikastike oli liian hyvää. Viininä oli Arndorferin Grüner Veltliner Strasser Weinberge. Siinä missä edellinen viini oli tuotettu varsin suoraviivaisesti, oli tämän eteen nähty vaivaa kellarissakin: 20 % kävi teräksessä ja 80 % vanhassa tammessa, osa luonnonhiivoilla ja osa teollisilla. Osa viinistä läpikävi malolaktisen fermentaation ja viinistä puolet kypsyi vanhassa tammessa ja puolet teräksessä hiivasakoilla. Monimutkainen valmistus tuotti tulosta: Viini oli grüneriksi täyteläisen hedelmäinen, ei lainkaan teräksinen kuten monet. Hedelmä oli keskivertoa kypsempää sitrusta, ei greipinkuorta. Erittäin hyvä pari turskalle!
Välijuustoja tarjottiin hauskasti vehnänäkkileivän päällä tyrnihilloa ja raastettua Westerbotten juustoa. Uusi tapa meille tarjota välijuustot, mutta erittäin toimiva. Viininä tälle annokselle oli japanilainen luumuviini, joka komppasi annosta mainiosti. Karvasmanteli-aromi oli voimakas ja miellyttävä. Intensiivinen viini vahvalle juustolle
Jälkkärinä nautimme maitojäätelöä, paahdettuja auringonkukan siemeniä, vihreitä kahvipapuja ja auringonkukkien siemenistä tehtyä kinuskia. Jälleen kerran hyvin luova ja monipuolinen annos, jossa oli käytetty eri raaka-aineiden rakennetta luomaan luova päätös illalle. Viininä oli makea Montbazillac, jonka kuivattujen kivellisten hedelmien ja mausteiden aromimaailma toimi hyvin yhteen siementen ansiosta aavistuksen bitterisen jälkiruuan kanssa.
Illan päätti sommelierin itsetekemä tyrnilikööri, joka vei ajatukset jo tulevaan kesään ja sen marjasatoihin.
Ravintolan rennolle, mutta asiantuntevalle tarjoilulle täytyy antaa täydet 10 pistettä illasta. Viinit olivat mielenkiintoisia, mutta tasapainoisia kokonaisuuksia. Vaikka kyseessä oli alkuviinit läpi aterian niin listalle oli löydetty genren hyvinvalmistetut versiot, jotka toimivat loistavasti yhteen ruokien kanssa. Ruoka oli meidän mielestä selkeästi rakennettu maku edellä ja osa annoksista oli virkistävän yksinkertaisia tämän tason ravintolassa. Mitä sitä turhaan leikkimään annoksen ulkonäöllä, jos maku on loppuun asti kohdallaan. Melkein toivoisi, että olisi kesälle uusi varaus ravintolaan plakkarissa.
