Punajuurta lasagnessa kahdella tavalla ja beaujolaista

Kuva:Vinatis.com

Syksy on juuresten kulta-aikaa, ja punajuuri on viimeiset viisi vuotta ollut yksi suosikeistamme. Kelien viiletessä myös uuniruuat alkavat taas maistua, joten oli ilmeinen aika punajuurilasagnelle! Tänä vuonna punajuuri verhoutui pastaan, tomaattisoosiin ja bechameliin 2 eri tavalla. Kuvaa ette lasagnesta tällä kertaa saa, kun katrin puhelin sattui hajoamaan. Kuvat ovat puhelimen muistissa ja ei niiltä enää saanut pelastettua.

(25x35 cm vuuallinen )

750g punajuuria
pastalevyjä
tomaattikastiketta
bechamelia
vuohenjuustoa

Leikkaa punajuurista puolet noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi ja levitä pellille. Paahda uunissa 225 astessa 45 min. Leikkaa loput punajuuret ohuemmiksi kiekoiksi ja laita sivuun.
Tee tomaattisoosi:
3 sellerinvartta
5 valkosipulin kynttä tai enemmän
2 keskikokoista sipulia
2 porkkanaa
400 g jauhelihaa tai keitettyjä härkäpapuja
1 tlk tomaattimurskaa
1 tuubi tomaattipyrettä
rosmariinia, mustapippuria, suolaa, sokeria, balsamicoa.
Paista hienonnettuja  vihanneksia oliiviöljyssä kunnes ovat pehmenneet. Lisää tomaatti, paistettu jauheliha/pavut. Jos kastike on paksua, lisää inanen vettä. Mausta. Anna muhia hiljalleen.

Bechamel:
7 dl maitoa
puoli desiä vehnäjauhoa
50 g voita
suolaa, maskottipähkinää, valkopippuria
Laita kattilaan voi ja jauho. Kuullota jauhoja hetki, mutta älä ruskista. Lisää maitoa ensin desi koko ajan sekoittaen, sitten pikku hiljaa enemmän. Jos lisäät kaiken maidon kerralla, saat aikaan  jauhokökön maidossa. Kypsytä hiljalleen pohjaan polttamatta keittäen, lisää mausteet.

Kokoa lasagne:
Pohjalle tomaattisoosia, sitten punajuuria (sekaisin raakoja ja paahdettuja, rakenteet ja maku ovat mukavasti erilaiset. Voit myös tehdä eri kerrokset eri punajuurista.) Punajuurten päälle pastalevyt, sitten bechamel. Sitten toistetaan niin kauan kuin tavaraa on jäljellä. Päälimmäiseksi tulee reilu kerros bechamelia, sitten vuohenjuustoa päälle ja uuniin 200 asteeseen noin tunniksi melko matalalle tasolle.

Nautimme punajuurilasagnen kanssa Lapalun vanhojen köynnösten Brouillya vuodelta 2012. Viini oli raikkaan puolukkainen, karpaloinen, aavistuksen metsämansikkainen. Tässä ei ollut lainkaan monille Beaujolais:lle ominaista banaanihiiva-aromia, vaan tuoksu oli puhtaan marjainen. Maku oli taattua bojoa: happoa enemmän kuin lääkäri määrää, keveät tanniinit, marjainen aromiprofiili. Jälkimaku oli kohtalaisen pitkä, ja hapokkuus kiristeli ilman ruokaa maistettaessa vielä pitkään. Tämä huusi ruokaa kylkeensä, ja lasagnen kanssa viini pääsi oikeuksiinsa: Täyteläinen ruoka kesytti hapokkuutta ja päästi marjaisuutta enemmän esiin. Toisaalta viini raikasti suun ruuan jälkeen ja nosti makeiden punajuurten maun selkeämmin esiin. Tässä kombossa 1+1 oli ainakin kolme!

Chiantia ja kesäkurpitsalasagnea

Mökillä pari kesäkurpitsaa pääsi hieman paisumaan kun sateisten ilmojen takia tuli hieman taukoa 'maalla' vierailussa. Mökille viimein mennessämme löysimme nuo pienen pesäpallomailan kokoiset kurmitsat ja kuskasimme kaupunkiin. (Mahtuivat juuri ja juuri jääkaappiin kokonaisena.) Koska tämä valtaisa määrä kesäkurpitsaa piti saada johonkin hukattua, päädyimme vanhaan kunnon syysklassikkoon, kesäkurppalasseen:

1 iso vuoka:

Lasagnelevyjä (tai jauhoja, munia ja pastakone).

1 giganttinen kesäkurpitsa

Siivuta pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, ja laita nämä uuniin 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi.

Tomaattisoosi
400 g suikalepaistia
tölkki (Mutti) tomaattimurskaa
köntti parmesania
pari kynttä valkosipulia
1 sipuli
oreganoa, basilikaa ja rosmariinia

Paista sipulia ja valkosipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää liha. Ruskista. Lisää tomaatti. Hauduta tunti pari pienellä lämmöllä kannen alla. Lisää yrtit ja viimeisenä parmesan, joka estää kastiketta valumasta kokoamisvaiheessa.

valkokastike
maitoa vajaa litra
5 rkl jauhoa
100 g voita
muskottipähkinää, valkopippuria, suolaa

Paista jauhoa voissa. Lisää maitoa vähitellen vatkaten vispilällä paakkuuntumisen estämiseksi. Keitä kastiketta 5-10 min, mausta.

Kokoa: Pohjalle tomaattisoosi, seuraavaksi kerros kesäkurpitsaa, sitten lasselevyt, valkokastike. Toista niin kauan kuin ainetta tai vuuan kapasiteettia riittää. Pinnalle tulee kuitenkin aina valkokastikekerros, muista se. Tämän jälkeen vielä raastetaan parmesania reippaasti pintaan ja laitetaan uuniin 175 asteeseen tunniksi.

Viiniksi avasimme Vinatiksen tuoman Malenchinin Chiantin vuodelta 2011. Malenchinin tila sijaitsee aivan Firenzen tuntumassa, ja tällä sadan vuoden historian omaavalla lafkalla on 70 hehtaaria tarhoja pitkin poikin Toscanaa.

Viini on lasissa syvän rubiininpunainen. Tuoksussa tuntuu selkeä hapankirsikka, mutta myös puolukkaa ja mansikka. Aavistus pikistä paahteisuutta tuoksussa on häiritsemässä. Suussa viini on todella hapokas, jopa hieman liian hapokas heti avaamisen jälkeen. Suutuntuma on raikas, ja tuo tuoksun paahteisuus ei makukokemuksessa juuri tunnu. Tanniinia on varsin reippaasti, ja ilman ruokaa tämä takertui kyllä ikeniin. Lasagnen kanssa viini oli omiaan: Vahva hapokkuus pelasi hienosti tuhdin lasagenen kanssa. Marjaisuus nousi esiin mukavasti. Viini parani selkeästi päivän auki oltuaan, hapokkuus ja kovahkot tanniinit pehmenivät kivasti. Jos siis joku tämän tulee vinatiksen huokeaan hintaan tilanneeksi, niin suosittelemme parin tunnin dekantointia! Joka tapauksessa tämä oli Chianti Non-Classicoksi oikein hyvä viini!