Terlan lagrein, vanha tuttu

Alto Adigessa Italian Alpeilla viinejä tuottava Cantina Terlan on vanha tuttu. Tämän ko-operatiivin Lagrein on yksi ensimmäsiä viinejä, joita tilasimme eurooppalaisista nettiviinikaupoista, tuolloin 2010-luvun alussa vielä Suomeen toimittaneelta saksalaiselta gourmondolta. Nuo normaalin avotalouden ajat ovat muisto vain, mutta koska nyt satuimme tätä viiniä jälleen saamaan ja maistamaan niin pakkopa siitä on muutama sana kirjoittaa.

Alto Adige on yksi Italian pienimmistä viinintuotantoalueista. Se sijaitsee Adigen laaksossa Alppien juurella aivan Italian ja Itävallan rajan tuntumassa Bolzanon kaupungin ympärillä. Alue on pieni, mutta sen tuottamista viineistä peräti 98 % on DOC-luokiteltuja laatuviinejä. Lajikevalikoima on laaja ja etenkin valkoisissa lajikkeissa heijastaa saksankielisten maiden läheisyyttä: pinot blanc, pinot grigio, sauvignon blanc ja gewürztraminer ovat yleisimmät lajikeet kansainvälisen chardonnayn ohella. Punaviinilajikkeista yleisimmät ovat pinot nero, schiava, lagrein sekä kaikkialle tunkeneet merlot ja cs.

Alto Adigen maaperä on tuliperäistä kvartsiseosta. Maaperä on hyvin vettä läpäisevää ja lämpiää keväällä nopeasti alppien etelärinteille paistavan auringon vaikutuksesta. Rinteillä on runsaasti erilaisia mikroilmastoja riippuen kallistussuunnasta: Etelärinteet soveltuvat hyvin punaisille lajikkeille jotka vaativat enemmän lämpöä. Tarhoja on laajalla korkeusskaalalla 250-900 metriä merenpinnasta, mikä yhdessä eri suuntiin laskevien tarhojen kanssa sallii runsaan lajikekirjon.

Cantina Terlano on 1800-luvun lopussa perustettu ko-operatiivi, johon kuuluu nykyisin 143 viljelijää, jotka yhdessä tuottavat 165 viljelmiltä 1,4 miljoonaa pulloa vuosittain. Kaikki tuotetut viinit ovat DOC-luokiteltuja.

Lagrein on yksi Trentinon ja Alto Adigen alueiden alkuperäislajikkeista. Se on DNA-analyysien perusteella tunnistettu Teroldegon ja tuntemattoman lajikkeen risteymäksi. Paksukuorinen rypäle vaatii lämpimän kasvupaikan ja hyötyy alueen suurista vuorokautisista lämpötilavaihteluista.

Terlan Lagreinin rypäleet on poimittu käsin, rangattu ja käytetty terästankeissa lämpökontrolloidusti. Viini on kypsynyt suurissa puusammiossa 7 kuukautta ennen pullotusta.

Viini on syvän rubiininpunainen. Tuoksussa on runsaasti makeaa punaista marjaisuutta, pippurista mausteisuutta ja laakerinlehdestä muistuttavaa yrttisyyttä. Tuoksussa on mukana edellisten lisäksi varsin runsaasti maanläheistä, hieman likaista rustiikkisuutta joka ei ole täysin miellyttävää. Suussa viini on punamarjainen ja mausteinen. Siinä on hyvä, terävähkö tanniinisuus joka tarraa hanakasti ikeniin ilman ruokaa nautittaessa. Jälkimaku on keskipitkä ja yrttinen. Viini parani selkeästi ilmaannuttuaan, sillä happeutuminen toi esiin makeampaa marjaisuutta ja vei tuoksusta maamaista runstiikkisuutta.

Viini ei ollut aivan niin hyvä kuin muistimme, mutta tämä on varsin edullinen viini joten se on kyllä hintansa väärti. Tämä on mielestämme enemmän ruoka- kuin siemailuviini, ja sopisi rustiikkisena hyvin vastaavalle ruualle. Esimerkkinä tulee mieleen vaikkapa vanha kunnon paistettu maksa yrttisellä kermakastikkeella.

Hups, blogin 7-v synttärit menivät täysin ohi ruuhkavuosien keskellä

Kiirettä on pitänyt työelämän ja perhe-elämän keskellä. Blogin seitsenvuotinen taival tuli huomattua Linkedin-onnittelujen myötä. Viimeistä vuotta blogin parissa kuvaa hyvin kiire muussa elämässä ja blogi on jäänyt valitettavasti sivuosaan. Meidän molempien työkiireet ovat verottaneet selkeästi blogiin käytettävää aikaa. Lisäksi perheen pieni tyttö pitää huolen meidän lopusta ajasta ja usein hetki blogin parissa on vasta yömyöhään.

Hyviä viinejä tuli nautittua viime vuonnakin, mutta harva oli niin hyviä, että olisi löytynyt motivaatiota kirjoittaa niistä sen enempää. Upeita ravintolaelämyksiä mahtui myös vuoteen ja saimme koetella omia rajojamme esimerkiksi Hellan ja Huoneen viiniparien kanssa. Paljon olemme myös pohtineet miten yhdistää ruoka blogin sisältöön ja viime vuoden maailman ympärimatka ei sitten lopulta motivoinut meitä tarpeeksi kirjoittamaan reseptejä blogin puolelle muuten. Tänä vuonna olemme päättäneet kirjoittaa niistä resepteistä, jotka saavat meidät iloitsemaan ruuanlaitosta, oli kyseessä sitten veriappelsiinirisotto, kalakeitto tai 72 tuntia kohonnut pizzataikina.

Tänä viikonloppuna nostamme sitten keskenämme hieman myöhässä maljat ekaluokkalaisen ikään ehtineelle blogille ja lupaamme skarpata blogin sisällön kanssa tänä vuonna viime vuotta paremmin.Viimeisenä kysymme teiltä arvon lukijat mitä te haluaisitte lukea blogista? Enemmän viineistä, enemmän reseptejä vai jotakin ihan muuta? Matkoista viinialueille on tänä vuonna tulossa juttua ainakin portugalista, jonne suuntamme pääsiäisen viettoon.

Tästä postauksesta kaikki alkoi: kuka, mitä, häh. Nelivuotisen blogin fiilikset löytyvät tästä postauksesta. 5 vuoden mittari tuli täyteeen meidän esittelyn myötä. 

Madekeittoa ja Moserin rieslingiä

Huominen tiistai on tiettävästi julistettu kansalliseksi kalakeittopäiväksi, joten nyt on hyvä aika tehdä kausiraaka-ainetta hyödyntäen madekeitto!

Kermainen madekeitto:

1 pieni nyljetty made
1 iso sipuli
6 puikulaperunaa
2 porkkanaa
2 dl kermaa
2 dl valkoviiniä
suolaa, valkopippuria
tilliä koristeluun

Keitä mateesta lihat irti: laita kattilaan ja laske päälle sen verran vettä että kala peittyy. Keitä kunnes lihat irtoavat ruodoista ja ota lihat talteen. Keitä ruotoja vielä vartti vedessä ja siilaa ne sitten pois tästä kalaliemestä. Kuori perunat ja porkkanat, silppua sipuli. Laita nämä kalaliemeen, lisää viini. Keitä kunnes juurekset ovat kypsyneet kunnolla. Lisää mateen lihat, kerma, suola ja pippuri. Anna porista hetkonen aivan matalalla lämmöllä jotta maut tasaantuvat. Tarjoa ruisleivän kanssa tillillä koristeltuna.

Viiniksi suosittelemme alkon vakkarivalikoimasta löytyvää itävaltalaista Rieslingiä:

Sepp Moserin Riesling vom den Terrassen tulee Itävallasta Kremstalin viileältä alueelta. Tämä Wienistä länteen sijaitseva alue on Kamptalin ja Wachaun välissä Tonavan varrella. Viini tulee Moserin Rohrendorfin kaupungin ympärillä sijaitsevilta tarhoilta. Näitä jyrkkiä terassitarhoja on viljelty vuosisatojen ajan, sillä ne sijaitsevat Itävallan aurinkoisimmalla alueella. Jyrkkien tarhojen viljely on työlästä, mutta lopputulos tuntuu olevan vaivan arvoinen.

Viini on väriltään kypsän sitruunankeltainen. Sen tuoksu on melko runsaan hedelmäinen ja raikas: sitrusta ja persikkaa, hentoa vihreyttä. Suussa täysin kuiva mutta yllättävänkin täyteläinen, etenkin keskipaletilla. Sitrusaromit nousevat suussa esiin samoin kuin vihreä yrttisyys. Loppu on mineraalisen hapokas ja hieman jopa pippurisen pureva.

Viini toimi erittäin hyvin kermaisen madekeiton parina. Runsaahko hedelmäisyys riitti kermaiselle keitolle, mutta toisaalta mineraalinen ja pippurinen jälkimaku yhdessä hapokkuuden kanssa puhdistivat paletin hienosti.

Tre Monti Campo di Mezzo 2016

Tammikuussa ilmestyneessä Decanterin Italy 2018-liitteessä käytiin läpi italian eri alueiden kiinnostavia viinejä juuri nyt. Yksi silmään osunut artikkeli kehui paitsi Emilia-Romagnan lambrusco-viinejä myös saman alueen kuplimattomia sangiovese-pohjaisia viinejä. Näiden hinta-laatusuhdetta kehuttiin hyväksi, joten tehdessämme tilausta nimeltä mainitsemattomaan nettikauppaan päätimme kokeilla.

Tre Monti on Thea ja Sergio Navacchian 1970-luvulla perustama viinitalo, jota perheen pojat ovat sittemmin jatkaneet. Tila koostuu kahdesta osasta: Imolan kukkuloilla sijaitseva 26 hehtarin Bergullo ja tästä kaakkoon sijaitseva Petrignone. Bergullo sijaitsee 100 metriä meren pinnan yläpuolella, viettää etelään ja sen maaperä on tiivistä savimaata. Petrignone on hieman korkeammalla 150 metrissä ja viettää myös etelään. Maaperä on myös savista mutta seassa on enemmän kiviä ja maaperä on vaihtelevampaa. Petrignonella kasvaa sangioveseä, paikallista albanaa ja trebbianoa, Bergullossa myös kansainvälisiä lajikkeita kuten sauvignon blancia, CS:a ja merlot'a. Molemmat tarhat on sertifioitu luomuksi vuodesta 2014.

Campo di Mezzo tulee Petrignonen tarhalta vuonna 1983 istutetuista sangiovese-köynnöksistä. Tämä viini on puhdas sangiovese, jota ei ole kypsytetty tammessa. Viini maseroituu kuorineen 9 päivää terästankeissa 25 asteen lämmössä. Alkoholikäymisen jälkeen viini käy vielä malolaktisesti. Viiniin jää aavistus jäännössokeria.

Tuoksussa on erittäin runsaasti kypsää kirsikaa ja vienoa orvokin kukkaisuutta. Suussa edelleen erittäin hedelmäinen ja muheva. Pieni jäännössokeri ei tunnu makeutena vaan tuo viiniin runsautta. Tanniinisuus on korkeintaan keskivoimakas, happoja löytyy melko runsaasti. Viini ei ole tajuntaa rääjyttävän kompleksine, mutta se on tasapainoinen ja herkullinen. Viinissä on samaa iloista fiilistä kuin Beaujolais'ssa, mutta tyyli on toki huomattavasti runsaapi ja täyteläisempi.

Campo di Mezzo oli herkullinen viini, joka on simppeli mutta erittäin monikäyttöinen arkiviini. Jos on olemassa 'pizzaviinin' arkkityyppi, niin se on ehkä tämä. Viinin hinta kuljetuskuluineen ja muine suomi-maksuineen on 11 euron tietämissä ja mielestämme tämä oli ehdottomasti sen arvoinen.

COS cerasuolo di Vittoria

kuva: www.cosvittoria.it

Nimeltä mainitsematon verkkokauppa toimitti vielä syksyllä lastin Suomeen, ja laatikossa oli muun muassa Sisilian Vittoriasta COS:n Cerasuolo di Vittoria Classico 2014. Tämän Vittorian alueen viinituotantoon merkittävästi vaikuttaneen talon viineihin ihastuimme viime syksyn Sisilianmatkalla ja nautimme muutamasta tuliaisena tuodusta vielä syystalvella. Tilasta voit lukea enemmän tästä taannoisesta tekstistä.

Cerasuolo di Vittoria Classico on sekoite Nero d'Avolaa (60 %) ja Frapattoa. Köynnökset kasvavat hiekkakiven ja hiekan sekaisessa punaisessa maaperässä, joka on Vittorian alueelle tyypillistä. Tarhat sijaitsevat 230 metriä merenpinnan yläpuolella ja niitä viljellään luomumenetelmin. Köynnökset ovat keskimäärin 25-vuotiaita.

Rypäleet kerätään käsin. Viini käy spontaanisti sementtitankeissa, joissa frapatto myös kypsyy. Nero d'Avola-viini sen sijaan siirretään kypsymään tammitynnyreihin. Sekoittamisen ja pullottamisen jälkeen viini lepää vielä lasipullossa ennen liikkeeseenlaskua.

Viini on lasissa syvän tiilenpunainen. Sen tuoksu on ensiksikin kypsän tumman kirsikkainen ja jopa hieman luumuun vivahtava, mutta tuosaalta siinä on frapatton tuomaa floraalisuutta ja kevyempää punaista marjaisuutta. Lisäksi löytyy syvää välimerellistä yrttisyyttä ja jopa laakerinlehteen vivahtavaa aromia. Suussa viini on melkoisen täyteläinen. Hienoisena yllätyksenä siinä on runsaahko aavistus hiilidioksidia, joka tuo suutuntumaan omanlaisensa nosteen. Osa pitänee tätä virheenä, mutta toisaalta se tuo muuten runsaaseen viiniin kepeyttä ja toimii erityisen hyvin ruokien kanssa. Viinissä on melko runsaat mutta hienojakoiset tanniinit. Hapokkuus on yhdistelmä hedelmähappoa ja edellä mainittua hiilidioksidia ja raikastaa kivasti.

Kokonaisuudessa muheva, lämpimän välimerellinen viini jossa maistaa kasvualueen ja naturaalissävytteisen valmistusfilosofian. Tämä ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta oliiviöljyllä kyllästettyjen tomaattisten ruokien kanssa varmasti omiaan. Viini löytyy myös alkon tilausvalikoimasta jokseenkin törkeään hintaan.