Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Maailman ympärimatka huhtikuussa Ranskassa

Huhtikuun maailmaympärimatkalla vieraillimme Ranskassa. Tältä kierrokselta jää ehdottomasti mieleen jälkiruoka, joka oli törkeän hyvää. Jos siis valitset vaan yhden niin tee jälkiruokaa. Toukokuun matkakohde on vielä meillekin arvoitus, mutta katsotaan minne päädytään. 


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Weingut Wedekind ja Saksan luomuviinit


Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Saksan luulisi olevan luomutuotannon luvattu maa, sillä Steinerin antroposofinen ajattelutapa on maassa voimissaan: Taannoisella työmatkalla yritin ostaa apteekista kortisonivoidetta sillä seurauksella että sain saarnan sen vaarallisuudesta ja suosituksen lukuisista homeopaattisista valmisteista. Sama biodynamiikka ei kuitenkaan ole muodostunut kovin suosituksi viininviljelijöiden keskuudessa. Syynä tähän lienee hankala ja epävarma ilmasto sekä -kuten joku viinikirjoittaja hiljan epäili- saksalainen suunnitelmallinen ja epävarmuutta karttava mielenlaatu.

Luomuviinien määrä on kuitenkin Saksassakin kasvussa. Kävimme Saksan Viinitiedotuksen järjestämällä matkalla vierailulla Niersteinissä sijaitsevalla Weingut Wedekindin

talolla, joka tuottaa kaikki viininsä luomumenetelmin. Wedekind on pariskunnan perustama viinitalo, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2005. Tarhoja viljeltiin alusta saakka luomuperiaattein, ja sertifikaatin Wedekind sai 2008. Tällä Rheinhessenin tuottajalla on valikoimassaan paitsi perinteisiä Rieslingejä ja Spät-/Weisburgundereita myös uusia Piwi-lajikkeita, joista tuotetut viinit olivat täysin uusi tuttavuus.

Piwi on lyhenne pilswiderstandsfähige-sanasta, joka tarkoittaa homeelle vastustuskykyistä. Lajikkeet ovat vitis vinifera-hybridejä, jotka on aikaansaatu vuosikymmeniä kestäneen tietoisen lajikkeenjalostustyön seurauksena. Näihin on risteytetty eurooppalaisia ja aasialaisia lajikkeita tavoitteena aikaansaada homeille vastutstuskykyisiä lajikkeita, joista pystyttäisiin tuottamaan laadukkaita viinejä ilman tarvetta torjunta-aineiden käytölle. Koska näitä lajikkeita ei tarvitse suojella torjunta-ainella, ne sopivat oivallisesti luomutuotantoon.

Maistoimme Wedekindillä kolmesta eri piwi-lajikkeesta valmistettuja viinejä.

Cabernet Blanc on pienisatoinen lajike, josta valmistetuissa viineissä on sauvignon blancista muistuttava aromimaailma: Maistamamme Cabernet Blanc 2015 oli tuoksultaan tomaatinlehtimäinen, ruohoinen, luumuisen hedelmäinen. Maku oli hapokas, täysin kuiva. Jälkimaku oli vihreä ja pitkähkö. Tämä olisi varmasti oiva parsaviini.

Johanniter on vuonna 2001 lisensoitu aikaisin kypsyvä valkoinen lajike. Johanniter 2015:n tuoksussa hento aromi, jossa leikattua ruohoa ja keltaista luumua. Pyöreähkössä maussa hedelmäiset aromit nousivat paremmin esiin. Hapokkuus oli edellistä vähäisempää ja viini oli täyteläisempi. Tämä voisi toimia vaikkapa lohikalojen kanssa.

Punaisista maistoimme Cabernet Juraa vuodelta 2014. Tämä oli tuoksultaan kirsikka-mansikkainen, mausteinen ja hieman tamminen. Suussa keskitäyteläinen, hyvärunkoinen ja melkoisen tanniininen. Tämän maku jäi valitettavasti hieman lyhyeksi.

Nämä lajikkeet olivat kiinnostavia. Phillip Wedekind arveli, että niillä on todellista potentiaalia tulevaisuudessa: Laatu oli jo nyt hyväksyttävä, vaikka tuottajilla ei vielä ole kovin pitkää kokemusta ja tietämystä rypäleistä. Ajan myötä laata todennäköisesti vielä paranee, kun tuottajat löytävät näille lajikkeille optimaaliset kasvupaikat ja oppivat parhaat kellarikäsittelymenetelmät. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Maailman ympäri Ranskassa: Jälkiruuaksi sitruunatartalletti


Ranskan kierros päätetään loistavaan jälkiruokaan, jossa sesongissa oleva sitruuna pääsee loistamaan.

Pohjaksi tartelettiin tulee perinteinen pate brise:

150 g karkeita vehnäjauhoja
75 g kylmää pieneksi kuutioitua voita
ripaus suolaa
1 muna

Laita ensin uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sekoita kuutioitu voi jauhoihin. Hakkaa teräslastan kärjellä, kunnes suurimmat voipalloset ovat karkean hiekoitussepelin raekoon luokkaa. Sekoita mukaan muna ja sokeri, sekoita kunnes taikinasta muodostuu leivottava pallo. Laita tämä kelmuun käärittynä jääkaappiin.

Voitele 6 noin 10 cm halkaisijaltaan olevaa tartetettivuokaa voilla, jauhota. Kauli jäähtynyt taikina 3 mm paksuksi levyksi. leikkaa siitä noin 12 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Nosta kiekot vuokiin,  laita päälle leivinpaperia ja sen päälle herneitä tms painoksi. Paita uunissa painojen kanssa kymmenisen minuuttia, nosta painot pois ja jatka paistamista kunnes pohjat ovat kullanruskeita. Nosta ne pois vuuista.

Täytteeksi lemon curd:
2 sitruunan kuori ja mehu
3 keltuaista
50 g voita
100 g sokeria

Raasta sitruunan kuori kasariin purista päälle mehu. Laita myös sokerit ja voi kasariin ja kiehauta sekoittaen. Vatkaa keltuaisia hetki ja lisää ne sitten massaan. Anna kiehua 5-10 min kunnes seos sakenee niin, että se jää lusikan kuperalle pinnalle kerrokseksi. Laita purkkiin ja jääkaappiin jäähtymään.

Koristeeksi karamellisoituja sitruunankuoria:
Vuole 1 sitruunan kuori kuorimaveitsellä. Laita kattilaan kiehuvaan veteen ja keitä pari minuuttia. Kaada vesi pois, laita kattilaan 2 dl vettä ja 200 g sokeria. Kiehauta, laita sitruunankuoret kiehuvaan sokeriliemeen ja anna porista 20 min. Nosta kattilasta ja leikkaa ohuiksi 5 mm leveiksi soiroiksi. Pyörittelä tahmeat kuoret sokerissa ja laita kuivumaan leivinpaperille.

Sveitsiläinen marenki: 
100 g valkuaista
150 g sokeria

Laita kattilaan ja levy alla 4/6-teholle. Vatkaa jatkuvasti vispilällä, kunnes paistimittari näyttää vaahdon lämpötilaksi 79 astetta. Nosta kattila tiskialtaaseen kylmään veteen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Nuole pursotinpussiin odottamaan.

Kokoa tarteletti: Pohjaan lemon curdia, päälle marenkia ja koristeeksi sokeroituja sitruunankuoria. Kontastikoristeena voi käyttää vaikka mintunlehteä.

Viiniksi tälle sopisi loistavasti mikä tahansa makea Riesling, esimerkiksi Loosenin BA 2013. Jos haluaa ranskalaisen vaihtoehdon, niin alkon Sauternes-valikoima on aivan kohtuullinen. Esimerkiksi Château d'Arche on hyväksi todettu makea ja hapokas kivellisten hedelmien ja hunajan aromeilla kulkeva viini.




maanantai 17. huhtikuuta 2017

Maailman ympäri Ranskassa: Pääruuaksi ankkaa, sitruunasiirappia ja tomaatti-munakoisopaistosta

Katri yhdistää Ranskaan jotenkin automaattisesti ankanfileen, joten sitä on tarjolla tällä etapilla pääruokana. Sitruunasiirappi ja tomaatti-munakoisopaistos tuovat makuun ihanan keväisen säväyksen.

Ankanfilettä, sitruunasiirappia ja tomaatti-munakoisopaistosta

Ankkaa ja sitruunakastiketta


1 ankanfile/2 syöjää
suolaa
pippuria

Tee ankan fileen nahkaan salmiakkaviillot ja laita se nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle. Laita levy päälle vaikka teholle 3/6 ja anna rasvan sulaa pois fileestä sillä hiljaisella lämmöllä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kun nahassa on tasainen kullanruskea, väri niin käännä filee. Ruskista hetki ja mausta ankka suolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Nosta filee nahkapuoli ylöspäin uunipellille ja kypsennä 58-asteiseksi uunissa. Anna vetäytyä 5-10 min foliossa pöydällä. Leikkaa ankka juuri ennen tarjoilua siivuiksi.

Sitruunakastike


3 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl sokeria
1/2 dl vettä
ripaus suolaa

Laita kattilaan kaikki muut ainekset paitsi sitruunoiden raastettu kuori. Keitä kastiketta kokoon niin, että nestettä on jäljellä puolet alkuperäisestä. Tarkista maku ja lisää sitruunankuoriraaste kattilaan. Tarjoa heti ankan fileen kanssa.

Tomaatti-munakoisopaistos


2 kypsää tomaattia
1 munakoiso
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
100 g vuohenjuustoa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Viipaloi munakoiso ohuiksi kiekoiksi ja levitä ne pellille. Ripottele munokoisojen päälle suolaa ja itketä niitä 20-30 minuuttia. Viipaloi tomaatit ohuiksi siivuiksi ja samoin sipulit. Murustele vuohenjuusto kippoon. Laita voideltuun stanssiin/ pieneen vuokaan vuorotellen munakoisosiivu, tomaattisiivu ja sipulisiivu siten, että joka kerroksen väliin tulee pippuria, suolaa ja vuohenjuustoa. Levitä viimeisen kerroksen päälle vielä vuohenjuustokuorrute. Laita vuoka painon alle jääkaappiin 30-60 minuutiksi ja kypsennä sitten paistos 180 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia vuoan koosta riippuen. Paistos on kypsää, kun munakoiso on pehmennyt ja juusto on saanut kauniin värin. Tarjoa ankanfileen ja sitruunakastikkeen kanssa.

Juomasuositus

Tällä kertaa suosituksemme tulee vinatikselta, koska alkon pinot noir- valikoima Ranskasta ei oikein vakuuta. Mukava suositus 20€ hintaan on Oliver Quyotin Pinot Noir vuodelta 2014. Jos haluat jotakin muuta kuin pinottia ankan kanssa niin suosittelemme tutustumaan Beaujolaisin alueen punaviinehin. Alkon hyllyvalikoimastakin löytyy Drouhinin Moulin-à-Vent lämpimältä vuodelta 2015. Moulin-á-Ventin gamayt ovat Beaujolais:n täyteläisimpiä, joten tämä toimii varmasti ankan kaverina mainiosti! 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Roter Hang: Priorat keskellä Rheinhesseniä

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa

Olemme tähän saakka pitäneet -asiaan paremin perehtymättä- Rheinhesseniä paremmin massatuotantoalueena kuin omaleimaisten ja kiinostavien viinien kotina. Saksan viinitiedotuksen matka muutti kuitenkin tietämättymyydestä johtuneen käsityksemme alueesta täysin.

Rheinhessenin keskeinen alue on Rheinterrassen alue Reinin varressa. Näillä jyrkillä joenvarren rinteillä on viiniköynnöksille suotuisa mikroilmasto: Jyrkät rinteet lämpiävät aamulla auringossa nopeasti, mutta toisaalta yöllä vallitseva viileä ilmavirtaus käy jokea ympäröiviltä korkeammilta alueilta ja jäähdyttää tarhoja yöaikaan. Tämä aikaansaa voimakkaita lämpötilavaihteluita, jotka auttavat säilyttämään rypäleissä hapokkuuden, vaikka niitä kypsytetään pidemmälle syksyyn täyden fenolisen kypsyyden saavuttamiseksi. Toisaalta ilmavirtaukset estävät hallaa, joka voisi vaurioittaa keväällä kukkivia köynnöksiä.

Rheinterrassen sisältä löytyy vielä aivan erityinen Roter Hangin ala-alue, joka sijaitsee Niersteinin kylän ympäristössä Reinin länsirinteellä. Roter Hangin nimi tulee punaisesta liuskekivestä, josta maaperä tällä jyrkällä rinteellä on muodostunut. Rheinhessenissä liuskekivimaaperää ei juuri muualta löydy. Roter Hangin liuskekivi on Moselin siniseen liuskekiveen verrattuna huokoista ja helposti rapautuvaa. Maaperä toi elävästi mieleen taannoisen Prioratin vaelluksen, jolla samankaltaista liusketta tuli kaadettua kengistä kilokaupalla.

Alueella on reilut 30 tuottajaa, joilla on tarhoja Roter Hangissa. Ehdoton valtarypäle on riesling, joka ilmentää liuskekivistä maaperää mineraalisella petrolisuudella, joka tuntui kehittyvän alueen viineihin suhteellisen lyhyenkin kypsytyksen jälkeen. Muutama tuottaja kasvattaa etelään viettävillä rinteillä myös pieniä määriä spätburgunderia, joita emme valitettavasti päässeet maistamaan.

Saksan viinitiedotuksen kutsuma pohjoismainen ryhmä pääsi kiertämään tarhoja neljän viinitilan edustajien kanssa. Suosikkini neljän tuottajan joukosta oli Friz Ekkehard Huff, jonka viineissä oli reilusti hillotun sitruunan ja persikan hedelmäisyyttä sekä petrolista mineraalisuutta. Makupaletilla heidän viininsä olivat runsaita mutta hapokkuudessaan raikkaita. Muina tuottajina Roter Hangia esittelemässä olivat Lisa Bunn, Raddeck ja Schätzel. Bunnin tyyli oli lähellä Huffia, mutta hedelmäisyys oli hillitympää ja hienovaraisempaa. Schätzelin viinit olivat hieman naturaalimmalla meiningillä tehtyjä ja niistä monissa oli hieman reilummin sokeria. Joka tapauksessa loistavia tuottajia kaikki.

Roter Hang avasi allekirjoittaneelle aivan uuden näkökulman Rheinhesseniin. Suosittelen tutustumaan tämän punaisen rinteen viineihin, jos pidät mineraalisesta liuskekivirieslingistä!


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Maailman ympäri Ranskassa: Alkuruuaksi lohta, kananmunaa ja parsaa

Pääsiäinen osuu tänä vuonna huhtikuulle ja maailman ympärimatkaltakin saa vinkkejä pääsiäisen ruokapöytään. Alkuruuaksi valitsimme ehdottomasti sesongin parhaimman raaka-aineen eli parsan. Tämä seuraava resepti onnistuu mainiosti myös kevään hittikasviksesta broccoliinista.

Paahdettua parsaa, uppomunia ja lohipastramia

1 nippu parsaa
suolaa
pippuria. 

Kuori parsat ja poista niistä huonot osat. Keitä parsat kuumassa vedessä 2-3 minuuttia, kunnes ne on al dente-kypsiä. Mausta parsat suolalla ja pippurilla. 

Hollandaise 

Reduktio 
1 pieni salaattisipuli
1 kynsi valkosipulia
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl valkoviiniä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu kuppiin. Freesaa sipuleita tilkassa öljyä, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää joukkoon viini ja sitruunan mehu+kuori. Keitä, kunnes jäljellä on puolet alkuperäisestä määrästä. Siivilöi reduktiosta liemi talteen.

1 keltuainen
100 gr sulatettua voita
jäljellä jäänyt reduktio
suolaa, pippuria

Sulata voi. Erottele keltuainen ja valkuainen toisistaan. Laita keltuainen kattilan pohjalle/vesihauteeeseen. Lisää joukkoon reduktiosta jäljelle jäänyt liemi. Sekoita hyvin ja kypsennä keltuainen kattilassa/vesihauteessa kypsäksi. Keltuainen on kypsää, kun voit piirtää siihen kuvion ja kuvio jää siihen. Kun keltuainen on kypsää lisää joukkoon sulatettu voi ohuena nauhana. Tarkista hollandaisesta maku ja tarjoa heti lohipastramin ja parsojen kanssa. 

Lohipastrami


250 gr nahatonta lohifilettä paksummasta päästä
2-3 tl sormisuolaa

pinnalle halutessasi 
paahdettuja seesaminsiemeniä 
mustapippuria

Poista lohipalasta ruodot, vatsarasva ja nahka. Hiero suolaa lohifilee molemmille puolille. Anna maustua jääkaapssa 1.5-2 tuntia. Kun kala on maustunut, pyyhi suola pois kalan pinnalta. Leikkaa filee 2 siistiksi suorakaiteen muotoiseksi palaksi. Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi ja paista lohipaloihin nopeasti väri joka puolelle. Rouhi lohen pinnalle pippuria. Levitä laakealle lautaselle paahdetut seesaminsiemenet ja pyörittele kalat siemenissä. Kääri lohipalat yksitellen tiukkaan kelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti mieluiten yön yli. 

Juomasuositus

Parsan kanssa suosittelemme tietenkin sauvignon blancia Ranskasta Loiresta Sancerren alueelta. Domaine Franck Millet Sancerre 2015 on alkon valikoimasta tyylinsä kelpo edustaja, joka pelitti annoksen kanssa mainiosti. 


torstai 6. huhtikuuta 2017

Weingut Krebs, Freinsheim, Pfalz

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa

Weingut Krebs oli yksi parhaista viinitaloista joilla vierailimme Saksan Viini-instituutin järjestämällä matkaal Rheinhesseniin ja Pfalziin. Viinit olivat loistavia kautta linjan entry-level-viineistä Grosses Gewächs-laatuun. Etenkin hinta-laatusuhde oli kaikissa aivan uskomaton.

Krebsin tila sijaitsee Freinsheimin kylässä Pfalzissa, ja heillä on on köynnöksiä kuudella eri tarhalla kylän ympärillä. Talo on nuorehko, he ovat pullottaneet viinejä vasta 1980-luvun alusta. Vastuu viininvalmistuksesta on hiljattain siirtynyt toiselle sukupolvelle, joka on osin säilyttänyt vanhaa perinnettä mutta toisaalta tuonut uusia tuulia tuotantoon: Talo on alkanut käyttää enemmän tammitynnyreitä ja vanhoja tammisammioita myös valkoviinien kypspytyksessä. Tämä on tuottanut hyviä tuloksia etenkin pinot blancin ja pinot gris:n kanssa, mutta myös tammisammiossa kypsytetty, pullossa oikäntynyt riesling oli upea viini.


Talolla on tarhoja Freinsheimiä ympäröivällä, maaperältään erittäin vaihtelevilla alueilla. 6 eri tarhaa, kuusi eri terroiria tuottavat erilaisia rypäleitä, joita parustason viineissä sekoitetaan sopivan balanssin aikaansaamiseksi ja toisaalta parhaat rypäleet viiniytetään erikseen tarhaviineinä, jotka ilmentävät kasvupaikkaansa.

Aloitimme vierailun piknik-lounaalla Musikantenbuckelin viinitarhan viereen rakennetussa puutarhassa, josta oli upeat näköalat kevätauringossa kylpeville viinitarhoille ja Freinsheimin kylään.  Talon viinien maistamisen aloitimme lounaan ohessa auringonpaisteisessa puutarhassa: perustason Weisburgunder oli kuiva ihanan raikas, sitruksinen ja yrttinen viini, jota voi lämpimästi suositella  juurikin vaikkapa piknikin ohessa nautittavaksi. Weisburgunderit (eli pinot blancit) yllättivät koko reissulla yleisestikin laadullaan ja tyylikirjollaan.

Talo tuottaa pariakymmentä eri viiniä neljässä eri laatukategoriassa: Gutsweine-kategorian viinit ovat sekoitteita eri alueilta, Ortsweinet kyläviinejä, Erste Lagen-viinit tarhaviinejä ja ”Beste Lagen”-viinit yksittäisten tarhojen erityisen hyvistä osista tulevia viinejä. Esimerkkinä tällaisesti on Himmelreich, joka on osa Honigsack-tarhaa. Maistoimme saman vuosikerran Honigsackin ja Himmelreichin, ja jälkimmäinen oli selvästi täyteläisempi rakenteeltaan mutta samalla hillitympi ja hienostuneempi aromimaailmaltaan. 


Pikniklounaan jälkeen siirryimme viinitalolle, jossa kiersimme kellaritilat ja jatkoimme maistelua. Talolla maistetuista (kautta linjan loistavista) viineistä joukosta erottui ensinnäkin Honigsack ”Halbstück” 2010. Vanhoissa tammisammioissa sakoilla käytetty ja kypsytetty, pitkään pullossa levännyt ja ikääntynyt viini oli upean täyteläisen tuoksuinen, siihen oli alkanut kehittyä juuri sopivasti ikääntyvän rieslingin petrolista muistuttavia mineraalisia nuotteja. Viini oli myös rakenteeltaan loistava: Täyteläinen, hunajainen suutuntuma jota seurasi juuri sopivan napakka happopuraisu, joka kantoi makua todella pitkään. Erittäin monikäyttöinen ruokaviini, jossa oli runsautta hieman raskaampienkin annosten vastapainoksi mutta toisaalta myös reippaasti suuta puhdistavaa hapokkuutta. 


Talo tuottaa valkoisten ohella myös punaviinejä. Lajikekirjo oli itselleni hieman yllätys, sillä vaikka Krebs keskittyy punasista spätburgunderiin, löytyy punaviineistä lisksi paitsi perinteinen marjaisa dorfelder myös puhdas CS ja Merlot/CS-blendi. Ilmastonmuutoksen myötä nämäkin lajikkeet on mahdollista saada alueella useimpina vuosina kypsiksi. Myös saksalainen Viognier oli itselleni uutuus: Vaikka viini ei syvyydeltään aivan Condrieu ollutkaan, niin saksalainen hapokkuus toi mielestäni hyvän lisän hieman öljyiseen viognierin rakenteeseen. Omaan suuhuni tämä istui jopa paremmin kuin moni edullisempi rhonelainen viognier. 


Punaisista maistoimme nyt ainoastaan nuoren 2014-vuoden Spätburgunderin, jossa oli hyvä havumetsänpohjan ja kypsän puolukan aromimaailma yhdistettynä kohtalaisen reiluun hedelmärunkoon, napakkaan hapokkuuteen ja edelleen varsin tiukkaan tanniinisuuteen, joka lupaa viinille pitkää ikää.

Vierailu oli kaiken kaikkiaan yksi reissun parhaista, ja tilan laadusta kertonee se, että pääasiassa ravintola-alan ammattilaisista koostuneesta ryhmästä varsin moni halusi ostaa pulloja myös kotiin. 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Markus Molitor Brauneberger Mandelgraben Pinot Noir 2009

Ostin pullon sattumalta löytyneestä viinikaupasta Hampurista ollessani työmatkalla pari vuotta takaperin. Tilaa oli rajallisesti, ja toin tuolloin muistaakseni 5 eri viiniä Moselin kenties kuuluisimmalta tuottjalta Markus Molitorilta.

Molitorin viinitalo sijaitsee Moselin viinialueella parikymmentä kilometriä Trieristä koilliseen. Talolla on yli sadan vuoden historia, ja se on tunnetuin tasokkaista riesling-viineistään. Talo omistaa tarhaa, joista valtaosa äärimmäisen jyrkillä moselin rinteillä. Osalla tarhoista kasvaa varttamattomia vanhoja riesling-köynnöksiä.

Rieslingeissä talon tyyli on keskivertomoselilaista runsaampi: Rypäleet pyritään poimimaan mahdollisimman kypsinä, ja osaa viineistä kypsytetään hiivakkojen päällä runsaamman rakenteen aikaansaamiseksi.

Molitor tuottaa valkoviinien ohella myös Pinot Noir-viiniä, jolla on pitkä historia Moselissa: 100 vuotta sitten alueen köynnöksistä liki puolet oli Pinot Noiria. Molitor käyttää saksalaisten spätburgunder-köynnösten sijaan Dijon-kloonia, koska arvostaa sen pienempiä ja intensiivisemmin aromikkaita rypäleitä.

Mandelgraben tulee nimensä mukaiselta tarhalta. Optimikypsyiset rypäleet on kerätty käsin, käytetty villihiivoilla ja kypsytetty 14 kuukautta tammitynnyreissä (tuottaja ei kerro uusien ja vanhojen suhdetta).

Väriltään viini on rubiininen, keskisyvää haaleampi.

Tuoksussa on kirpeää karpaloa, sopivasti vihreää havumetsänpohjaa, yrttisyyttä, hyvin hentoa mausteisuutta taustalla. Tuoksu on ylivihreän ja tammella korjatun späburgunderin ja klassisen burgundin pinotin väli
maastossa.
Maku on korkeintaan keskitäyteläinen, paremminkin kevyt. Happohyökkäys on raikas ja välitön. Keskimaussa mausteisuus ja pirteä punainen marjaisuus hyvässä tasapainossa, jälkimaku marjavoittoinen ja raikas. Viimeisenä jää haipumaan metsänvihreän bitterin tukema hapokas raikkaus.
Viini on hienossa tasapainossa sekä aromeiltaan että rakenteeltaan. Muutama lisävuosi saattaisi tuoda aromimaailmaan kompleksisuutta, mutta toisaalta tämän hienous piilee täräyttävän hapokkaassa marjaisuudessa, joten lienee parhaimmillaan juuri nyt.