Breaky Bottom: Pitkän linjan tuottaja Sussexista

Englantilaiset kuohuviinit ovat nousseet laajenpaan maineeseen vasta viimeisten viiden vuoden aikana, mutta laadukkaita viinejä on tuotettu Etelä-Englannissa jo kohtalaisen pitkään. Breaky Bottomin viinitila sai alkunsa vuonna 1974, kun Peter Hall istutti Seyval Blanc-köynnöksiä Brightonin itäpuolella sijaitseville tarhoilleen South Downs-kukkulaketjun etelärinteille. Breaky Bottom on yksi vanhimmista edelleen toimivista brittiläisistä viinitiloista.

Seyval Blanc on Bertille Seyven ja Victor Villardin Ranskassa kehittämä hybridi, joka menestyy hyvin viileässä ilmastossa. Rypäleet kypsyvät aikaisin ja köynnösten taudinkestävyys on hyvä. Siten tämä lajike on saavuttanut suosiota Englannissa, jossa kasvukausi on lyhyehkö ja ilmasto kosteuden vuoksi tautiherkkä. Englannin lisäksi lajiketta viljellään Kanadassa ja USA:n itäosissa.

Ostimme vuosi takaperin Brightonin matkaltamme Breaky Bottomin Cuvée réservée brutin vuosikertaa 2009.

Viinissä on pienet, tyylikkäät ja hyvin lasissa kestävät kuplat. Tuoksu on alkuun hento, siinä on lähinnä greippistä sitruksisuutta ja vihreää yrttisyyttä sekä aavistus paahteisuutta. Kypsempää hedelmäisyyttä tuoksussa ei juurikaan ole.  Suussa viini on tuoksuun nähden yllättävän täyteläinen. Täysin kuivassa maussa tuntuu hieman päärynäistäkin hedelmäaromia, jota tuoksusta ei tunnista. Jälkimakua kantaa runsashappoinen mineraalisuus.

Viini toimi hienosti blinien kanssa. Hyvin kuivana ja yrttisenä tämä oli huomattavasti parempi ruuan kanssa kun sellaisenaan. Viini oli miellyttävä ensimmäisen tunnin ajan, mutta lasissa lämmennyt ja happea saanut viini kehitti erikoisen rikkiperäisen virhe-aromin, joka muistutti hetken pöydällä seissyttä kalaa. (Luulin aluksi että lapsemme onnnistui heittämään lasiini mätiä, mutta tuoksu tuntui toisessakin lasissa joten se lie kuitenkin ollut peräsin viinistä.)

Espanjan kierros suoritettu maailmanympärimatkalta

Tammikuu vetelee viimeisiään ja pikainen espanjan ruokakierros on suorittettu loppuun asti. Herkullinen kolmen ruokalajin setti saatiin kokkailtua ja nyt suunnataankin katseet seuraavan maan ruokakulttuurin tutustumiseen.

 Alkuun klassisia tapaksia

 Pääruuaksi chorizo-kikhernepataa

Jälkkäriksi juustoa, pähkinöitä ja hunajaa

Maquina & Tabla Páramos de Nicasia

Maquina & Tabla on melko tuore viiniprojekti Espanjasta. Pariskunta Oriolin ja Susanan luotsaama projekti vuokraa vanhoja omaleimaisia viinitarhoja useilta alueilta. Oriol on itseoppunut viinintekijä, joka on työskennellyt nimekkäillä viinitaloilla ympäri Espanjaa, mm Prioratin legendaarilla Clos Mogadorilla.  Susana on taiteilija, joka on toiminut aiemmin mainosmaailmassa.

Maquina & Tablalla on viinitarhoja vuokrattuna useilta DO-alueilta Castilia y Leonissa: Bierzosta, Torosta ja Credosin (vielä tunnustamattomalta) Garnacha-alueelta. Kaikki vuoratarhat ovat vanhoja köynnöksiä, osa näistä varttamattomia kuten Toron Páramos-tarhat.

Talon Abuela-sarjan viinit tulevat naisten omistamilta viinitarhoilta, tästä nimi "Isoäiti". Näitä viinejä tulee Bierzosta (Laderas del Sil), Gredosista (Terrazzas de Serapia) ja Torosta (Páramos del Nicasia). Toron tarha sijaitsee kuivalla tasangolla (Páramos), ja sen omistaa Nicasia-niminen vanha rouva. Köynnökset ovat varttamattomia ja niitä viljellään biodynaamisesti.

Viini on lasissa tumman purppurainen ja melko syvä. Tuoksussa on luumua, karhunvatukkaa ja hyvin kypsää vadelmaa yhdessä maanläheisyyden kanssa. Marjaisuus tuo mieleen Beaujolais'n. Tuooksusta löytyy myös orvokkista kukkaisuutta. Puhdas marjaisuus lienee seurausta hyvin kylmässä hitaasti tapahtuvasta käymisestä. Taustalla tuntuu vaniljaista mausteisuutta ja hentoa tammea vuoden tynnyröinnin jäljiltä. Viinissä on reippaat hapot ja hyvä konsentraatio. Tanniinit ovat pehmeät mutta jykevähköt. Viini on erittäin hyvässä tasapainossa ja toimii kokonaisuudessaan loistavasti: Nuori, marjaisa viini jossa on lämpimän vuoden Bojoa muistuttava marjaisuus yhdessä mukavan hillityn tammisuuden kanssa.

Heikki innostui tästä niin, että päätyi tilaamaan tuottajan muitakin edellä nimettyjä tuotteita Decantalosta, joten lisää näistä odotettavissa!  Tätä kyseistä viiniä tuo maahan Tampereen viinitukku, joten joistakin ravintoloista tätä saattaa löytyä!

Mel y mato: Espanjan helpoin jälkiruoka

Tätä jälkiruokaa tarjoillaan Kataloniassa varsin usein lounasmenujen jälkiruokana. Mel y maton raaka-aineet ovat yksinkertaiset: Annos koostuu Mato-tuorejuustosta, hunajasta ja pähkinöistä (perinteisesti saksanpähkinöistä, mutta myö hasselpähkinä toimii hyvin). Perinteinen mato on suolaamatonta ja se valmistetaan joka lehmän tai vuohen maidosta. Suomessa tämän voi korvata hyvin kotijuustolla, mutta jos oikein innostuu niin matoa on kohtalaisen helppo tehdä itse.

Itsetehty mato-tuorejuusto: 
1 litra täysmaitoa
1 sitruuna
juustoharso

Laita maito kattilaan ja kiehauta. Purista joukkoon sitruuna. (Jos haluat juustoon sitrusaromia, raasta maitoon sitruunan kuori ennen kiehutusta.) Anna porists matalalla lämmöllä kunnes sitruunamehu on juoksettanut maidon ja massa on noussut heran pintaan. Kaada kattilan sisältö siivilään nostetun juustoharson läpi. Purista suurimmat nesteet ja laita vielä valumaan jääkaappiin pienen painon alle muutamaksi tunniksi.

Kokoa annos: Jos teit juustomassan itse, saa siitä kauniin keon öljyämällä espressokupin ja painamalla massan siihen. Tämä kumotaan lautaselle, valutetaan päälle haluttu määrä hunajaa ja viimeistellään annos pähkinöillä.

Juomaksi on pakko jälleen suositella sherryä. Jälkiruoka ei ole kovin makea, joten periaatteessa vaikkapa kuivahko oloroso sopii tällä pähkinäiselle jälkiruualle oivallisesti. Alkon valikoima on hieman säälittävä, mutta Merito Oloroso on ihan mukiinmenevää tavaraa. Jos haluaa jälkiruualleen makeampaa sherryä, niin tilausvalikoimasta löytyy Lustaun East India Solera, jossa on sokeria jo varsin reippaasti. Edelleen viinin oksidoitunut pähkinäisyys toimii hyvin jälkiruuan kanssa. Jos haluaa heittäytyä vallan hurjaksi, niin voi kokella korvata jälkiruuan hunajan PX-sherryllä. Lustaun San Emiliossa on sokeria niin paljon että haimaan sattuu. Hapokkuus kuitenkin toiminee hyvin tuorejuuston tasapainona.

Jos et innostu sherrystä, niin hyvin tämän kanssa toiminee myös Don Simonin makea siideri !

Klein Constantia: Tyylikäs CS Etelä-Afrikasta

Meillä on ollut ongelmia etelä-afrikkalaisten viinien suhteen:  Alkon valikoimasta löytyvät tuotteet tuppaavat kaikki maistumaan joko tammilastuilta tai eiliseltä tuhkakupilta. Siksi lähestyimme mielenkiinnolla Ebay:sta huudettua Klein Constantian CS-viiniä vuodelta 2001.

Constantia lienee nimi, jonka jokainen Etelä-Afrikan viineistä kiinnostunut tunnistaa. Siirtokunnan ensimmäinen viinitarha sai alkunsa Kapkaupungin eteläpuolella 1658, jolloin Jan van Riebeeck toi köynnöksiä Euroopasta ja istutti niitä Constantian alueelle. Varsinainen tila perustettiin 1684, jolloin Simon Van der Stel osti tilan maat omistukseensa. Ensimmäiset viinit tuotettiin vuonna 1708. 1711 tila jaettiin kolmeen osaan Van der Stelin kuoltua. Yksi kolmesta osasta säilytti nimen Constantia. Se jaettiin vielä edelleen vuonna 1817 Groot Constantiaan ja Klein Constantiaan. 1800-luvun puolivälissä viininvalmistukseen tuli tauko, kun viinikirva saavutti Etelä-Afrikan vuonna 1865. Tämä tauko venyy pitkäksi, ja viininvalmistus alkaa uudelleen vasta vuonna 1985 tilan ostaneen Duggie Joosten toimesta.Nykyisille omistajille tila on siirtynyt vuonna 2011, ja siihen on vielä liittynyt Anwilkan viinitila vuonna 2012.

Constantia sijaitsee siis Kapkaupungin eteläpuolella. Tarhat ovat 70-343 metriä merenpinnan yläpuolella. Koska alue on vain 10 kilometrin päässä merestä, puhaltaa etenkin korkeammilla tarhoilla jatkuva viilentävä merituuli. Valtaosa tarhoista on itään ja etelään viettävillä rinteillä, mikä eteläisellä pallonpuoliskolla on poispäin keskipäivän auringosta. Tämä viillentävä vaikutus auttaa säilyttämään viineissä hapokkuutta.

Cabernet Sauvignon-rypäleet kasvavat tilan matalammalla sijaitsevilla tarhoilla 70-100 m merenpinnasta etelänpuoleisilla rinteillä. Maaperä on rapautunutta graniittia. Viini kävi 26-30 asteen lämpötilassa, minkä jälkeen se läpikävi malolaktisen käymisen. Viiniä on kypsytetty uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä täydet 2 vuotta.

Viini on reunoiltaan rusehtava, keskisyvän granaatinvärinen. Tuoksusta löytyy metsänpohjaa, tallipihaa ja taustalta edelleen hyvä herukkainen marjaisuus. Tuoksussa on myös mukavasti integroitunutta lyijykynäistä tammisuutta. Suussa viini on moniulotteinen, tammen tuoma mausteisuus ja puuaromi on hyvin integroitunut. Tältä osin ikä on tehnyt tehtävänsä, kuvittelisin tämän olleen nuorena melko puiseva tapaus. Myös hapokkuutta löytyy edelleen pitämään kokonaisuuden raikkaana, ja tanniinit ovat pehmenneet silkkisiksi. Viini on kokonaisuudessaan miellyttävä ja tasapainoinen, ja kerrankin taisimme osua avaamaan pullon juuri oikeassa iässä!

Espanjalainen chorizo-kikhernepata sopii loistavasti talvipäivän ruuaksi

Chorizo kuuluu vahvasti espanjanlaiseen ruokakulttuuriin, joten oli itsestään selvyys, että teemme pääruuaksi jotakin chorizosta. Päädyimme tekemään paikallista herkullista lounasruokaa, jossa ruokaisuus tulee chorizosta ja kikherneistä. Tämäntyylistä pataa olemme syöneet lounaaksi reissun päällä lukemattomia kertoja. Kaveriksi lasillinen punaviiniä ja maalaisleipää niin lounastaja on tyytyväinen.

Tomaattinen kikherne-chorizopata

300 g chorizoa

300 g liotettuja kikherneitä

500 g (yli)kypsiä tomaatteja (tai kuorittuja tomaatteja 2 purkkia á 400 g)

1 prk (400g ) paseerattua tomaattia

1-2 paprikaa

3 porkkanaa

3 sipulia

10 valkosipulinkynttä

3 sellerinvartta

1 mieto chili

0,5 dl oliiviöljyä

500 ml kasvislientä

mustapippuria noin 1 tl

makeaa savupaprikaa (pimenton de la vera dulce) 1 rkl
3 laakerinlehteä
oliiveja

Persiljaa koristeluun ja maalaisleipää tarjoiluun

Suikaloi sipuli ja hakkaa valkosipuli ja chili. Pilko muut kasvikset. Laita pataan ensin öljy ja sipulisuikaleet ja paista pari minuuttia. Lisää valkosipuli ja chili,  jatka kuullottamista minuutti pari. Lisää loput kasvikset tomaatteja lukuunottamatta ja paistele viitisen minuutia keskilämmöllä. Kaada sekaan kasvisliemi ja paseerattu tomaatti. Lisää vielä lohkotut tomaatit, lionneet kikherneet ja mausteet.  Anna padan hautua useampi tunti joko levyllä tai uunissa. 

Leikkaa chorizo paloiksi ja paahda paloja kuumassa uunissa viitesen minuuttia kunnes hieman alkavat ottaa väriä. Kokoa annos: Kauho pataa kulhoon, heittele päälle chorizopaloja ja persiljasilppua. Tarjoa rapean maalaisleivän kera!

Juomasuositus

Itse nautimme ruuan kanssa Barcelonan loistavasta Vila Vinitecasta summassa valittua Páramos la Nicasia-viiniä Toron alueelta (tästä lisää myöhemmin). Alkon valikoimasta ei tällä hetkellä näyttäisi meille tuttuja Toron viinejä löytyvän. Aiemmin maistamitamme espanjalaisista
voisimme suositella esimerkiksi Cor del País Crianzaa Montsantin alueelta: Kyseinen viini on melko pehmeä sekoite Montsantin alueelta Kataloniasta. Tässä on syrah:n mausteisuutta ja garnachan marjaisuutta mukavan raikkaana kokonaisuutena. Toinen ehdotuksemme tulee Ribera del Duerosta: Prado Rey on vanha tuttu Tinto Fino aka Tinta de Toro aka Tempranillo. Nuori, marjavetoinen tempranillo on tyylillisesti samassa kategoriassa kuin ruuan kanssa juomamme Toron viini. Tomaattisen padan hapokkuus ja mausteisuus vaativat viiniltä hedelmää. Pradon 13% alkoholi on hillitty eikä tuota polttavaa yhdistelmää padan mausteiden kanssa.  (Korkea yli 14% alkoholipitoisuus alkaa punaviineissä olla entistä yleisempää, ja tämä aiheuttaa usein ongelmia runsaammin maustettuihin ruokiin yhdistettäessä.)

Pullon hengen maailmanympärimatka 2017!

Viime vuonna haastoimme itseämme tekemällä Kausimenu 2016-sarjan, jossa julkaisimme joka kuukausi reseptit alku- pää ja jälkiruualle löyhästi satokausia seuraten. Tänä vuonna ajattelimme jatkaa itsemme haastamista jatkamalla reseptien ja viinisuositusten säännöllistä postaamista. Tänä vuonna aiomme tehdä matkan ympäri viinimaailman: Valitsemme joka kuukaudelle teemamaan, esittelemme kyseisen maan viinejä ja viinikulttuuria ja keksimme kyseisen maan innoittamana alku- pää ja jälkiruuat viime vuoden tapaan.

Avaamme sarjan päästämällä itsemme helpolla. Matka alkakoon Espanjasta, jonka viini- ja ruokakulttuuri on meille lukuisten reissujen pohjalta melko tuttu. Aloitamme alkuruuasta, joka on luonnollisesti tapasvalikoima. Tapakset ovat mielestämme yksi hienoimmista asioista espanjalaisessa ruokakulttuurissa, ja tässä joitakin suosikkejamme.

Tapaslautanen kahdelle

Paahdettu paprika

Laita 2 punaista paprikaa 225-asteiseen uuniin. Paahda kunnes yläpinta alkaa tummua, käännä ympäri ja jatka kunnes toinenkin puoli tummuu. Ota uunista, jäähdytä ja vedä paprikan kuori irti. Leikkaa hedelmäliha suikaleiksi, kaada päälle oliiviöljyä ja haluttaessa mausta suolalla. Tarjoa osana tapaspöytää.

Marinoidut porkkanat

3 porkkanaa
appelsiinin kuori raasteena
etikkaa
oliiviöljyä
suolaa
hunajaa
pippuria
makeaa savupaprikaa (pimenton de la vera dulce)

Leikkaa porkkanat kolikoiksi. Keitä 5 min. Jäähdytä. Laita muut aineet kulhoon/purkkiin, nakkaa porkkanakolikot perään, sekoita ja anna marinoitua tunti pari, mieluummin yön yli.

Gambas al Ajillo

Jättikatkarapuja
valkosipulia runsaasti
oliiviöljyä
suolaa
tulista savupaprikaa (pimenton de la vera picante)
persiljasilppua
(sitruunamehua)

Sulata jättikatkaravut jos käytät pakasteita. Laita pannuun reilusti öljyä ja valkosipulit. Paista kunnes alkavat aavistuksen ruskistua. Nakkaa sekaan ravut, suola ja savupaprika. Paista ravut kypsiksi. Purista halutessasi sitruunamehua lopuksi pannuun. Laita tarjolle, koristele persiljalla.
(Kokeilimme rapuja hammastikkuun koottuna yhdessä fileeratun appelsiinilohkon kanssa, ja yhdistelmä toimi erittäin hyvin).

Croquetas de Bacalao eli turskapallot

Kroketit ovat espanjalaisten baarien tapashelmiä. Ne voi valmistaa kasvisversiona, makkarasta, kansta tai kuten nyt teimme kalasta. Espanjassa käytetään useimmiten suolattua turskaa. Sitä on kuitenkin aavistuksen hankala Suomesta löytää, joten teimme tämän vanhasta kunnon pakasteseitistä. Tämä onkin yksi harvoista resepteistä johon kyseinen tuote kelpaa hienosti.

400g pakasteseitä
sipuli
iso peruna
valkosipuli
1,5 dl maitoa
vehnäjauhoa
suolaa
makeaa savupaprikaa
pippuria

Leivittämiseen
2 munaa
vehnäjauhoa
korppujauhoa (myös polenta toimi hyvin korppujauhon tilalla kun pääsivät loppumaan)

Öljyä friteeraamiseen

Sulata sei. Kuori peruna ja pilko pieneksi. Silppua sipuli. Kuori valkosipuli. Laita kattilaan maito ja kiehauta. Lisää maitoon kalat, peruna, sipuli ja valkosipulinkynnet. Keitä kunnes potut ovat kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää seokseen vehnäjauhoa pikku hiljaa kunnes massa on juuri ja juuri muotoiltavissa palloiksi. Lisää vielä reilusti savupaprikaa sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Jäähdytä jääkaappikylmäksi jolloin muotoilu on helpompaa.
Laita syville lautasille munat, jauhot ja korppujauhot. Muotoile kostein käsin kalamassasta golfpallon kokoisia palloja, pyöritä ensin vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten korppujauhossa. Laita pallot pellille leivinpaperille odottamaan. (jos haluat, voi pakastaa palloja valmiiksi tulevia tapasiltamia varten!)
Ennen tarjoilua friteeraa pallot kultaisiksi, kuivaa öljyt talouspaperiin ja tarjoa aiolin kanssa

Aioli

Majoneesia 100 g
2 valkosipulinkynttä silppuna ja majoneesiin sekoitettuna

Lisäksi tapaslautaselle:

Oliiveja

Manchego-siivuja

Chorichoa

Leipää

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme luonnollisesti sherryä! Suomessakin sherryllä taitaa olla edelleen maine makeana mummojuomana, mitä brittien aiemmin suosimat, makeahkot cream-sherryt kenties ovatkin. Espanjassa suosituimpia ovat kuitenkin kuivat sherryt. Näistäkin löytyy kaksi eri tyyliä: Fino- ja manzanilla-sherryt kypsyvät solerassa hapelta suojaavan flor-hiivakaton alla, joten ne ovat raikkaampia, suolaisia ja niissä on omaleimainen florin tuoma sherryaromi. Myös amontillado-sherry on kuivaa, mutta se on kypsynyt osin ilman suojaavaa floria kun tämä on tuhottu väkevöimällä alkoholilla ja siitä löytyy pähkinäisempiä oksidaation tuomia nuotteja. (katso myös tämä aiempi juttu sherryistä.) Oloroso taas kypsyy täysin ilman hiivakattoa ja on vielä pähkinäisempi ja oksidoituneempi. Oloroso voi olla kuivaa tai makeaa. Näiden välistä löytyy palo cortado-tyyli. Tämä alkaa elämänsä hiivakaton alla, mutta jostain syystä hiivakatto kuolee pois ja viini alkaa kehittyä aivan omaan suuntaansa. Tyyli on melko harvinainen. Palo cortadon aromikirjo on kenties sherryistä monipuolisin.

Tapaksille suosittelemme finoa, manzanillaa tai kaikkein mieluiten palo cortadoa. Alkon valikoimasta löytyy Williams & Humbertin Dos Cortados Palo Cortado, joka on muistimme mukaan melko pähkinäinen ja pehmeä sherry. Suosittelisimmekin näille alkon valikoimasta vaikkapa La Ina Finoa, jota saa pienessä pullossa varsin sopuisaan hintaan. Suolainen, mineraalinen, kuiva sherry toimii etenkin merellisten tapasten kanssa aivan loistavasti!

Itse maistelimme tapasten seurana Fernando de Castillan Palo Cortadoa, joka on edellistä hieman kepeämpi viini. Jos tilaat sherryjä vaikkapa Decantalosta, suosittelemme lämpimästi kyseistä kunnianhimoista sherrytuottajaa!

Viinitrendit 2017

Tammikuun alku on taas hyvä aika veikkailla viinitrendejä. Viime tammikuussa veikkasimme Chilen viinien raikastumista, ja tänä vuonna maasta on tullukin muutama mielenkiintoinen tuote alkon valikoimaan: Vigno-projektin Carignan-viinit ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Myös Itä-Euroopan laatua veikkailimme nousevaksi, jossain määrin mukiinmeneviä viinejä on entisen rautaesiripun takaa Suomeen saatukin.

Makeiden laatuviinien tuloa emme tainneet nähdä, ja väkevöityjen viinien tulo ruokaviineiksi antaa vielä odottaa itseään. Brittikuohareita sen sijaan maistelimme Brightonin matkallamme ja vakuutuimme laadusta vielä vahvemmin.

The other wines
Mitä sitten vuosi 2017 voisi tuoda tullessan? Kansainvälisesti veikkaillaan ainakin eri alueiden tuntemattomampien viinien nousua: Valkoista bordeaux:ta, Beaujolais blancia, saksankielisten maiden spätburgundereita. Tämä kuulostaa varsin mahdolliselta, viime vuonna maistoimme ainakin useita kiinnostavia silvanereja ja müller thurgau-viinejä, pullokäytettyjä sektejä ja riojalaisia valkoviinejä.

Slushies
Viinistä, hedelmistä ja jäähileestä koostuvat slushiet olivat viime kesänä maailmalla kova hitti. Jotenkin veikkaamme, että tämä vetoaa vahvasti suomalaiseen terassikansaan ja tullaan näkemään ensi kesän hittijuomana meilläkin.

Pet-Nat
Itse ihastuimme viime kesänä näihin 'simametodilla' valmistettuihin kepeisiin, marjaisiin ja usein hieman makeisiin kupliviin. Voisiko tässä olla vuoden 2017 kesäviinityyli ?

Olut fine dining-ravintoloissa
Olutbuumi on vahva, ja se tullee näkymään entistä vahvemmin myös fine dining-ravintoloissa: oluista tulee hyväksytty ruokajuoma jota ei tarvitse piilotella tai hävetä. Olutpaketteja alkaa entistä useammin ilmaantua viinipakettien rinnalle.

Kokeilunhalu kasvaa ?
Aiemmin  suomalaiset olivat varsin merkkiuskollisia, muistan omienkin vanhmpieni juoneen saunaoluenaan lapin kultaa ainakin 15 vuotta juuri muita merkkejä kokeilematta. Olutbuumi on saanut suomalaiset kokeilemaan rohkeammin uusia tuotteita, joten sama saattaisi levitä myös viinimaailmaan: Sen Viña Albalin sijaan voi joskus kokeilla jotain uuttakin!

Vanhan maailman viinit
Alkon 'verkkokauppa' on jo avannut tietä pienempien tuottajien viineille, kun maahantuojat saavat tuotteensa helpommin monopolin valikoimaan ilman pakkoa tarjota valtavaa tuotemäärää: Vakiovalikoimaan vaaditaan usein suurempi tuotemäärä kuin mitä pieni tuottaja pystyy tarjoamaan. Tästä syystä A-marketin hyllystä on löytynyt pääasiassa suurten tuottajien viinejä. Tämä on näkynyt etenkin Etelä-Amerikan viinien runsaana tarjontana, sillä siellä tuotetaan viiniä usein teollisessa mittakaavassa. Nyt kun pienempien, usein eurooppalaisten tuottajien viinejä tulee enemmän tarjolle niin toivottavasti ihmiset innostuvat maistelemaan näitä monivivahteisempia ja ilmeikkäämpiä viinejä.

Laatu, ei määrä

Alkoholilain 'kokonaisuudistus' tulee, ja meitä onkin Ehyt-ry:n, THL:n ja HS:n toimesta peloteltu valtavilla haitoilla joita tämä tuo tullessaan. Itse kuitenkin jaksan uskoa suomalaisiin ja kulttuurin muuttumiseen: Uudistukset tuovat tarjolle laatuoluita ja kiinnostavia viinejä, jotka ovat usein selvästi myös hintavampia kuin bulkkitavara. Toivotaan että tämän myötä vuosi 2017 tuo tullessaan alkoholijuomien euromääräisen myynnin kasvua yhdessä litramääräisen myynnin vähenemisen kanssa. Juodaan maistellen, kokeillen ja laadukkaasti!

Muista viinibloggaajista ainakin Blanc de Blancsin Anna on kirjoittanut vuoden 2017 viinitrendeistä.