Pari vuotta sitten teimme parin viikon vaellusreissun Alsacessa, Ranskan rieslingin kehdossa. Vaelluksesta jäi hienot muistot, kävelimme pitkin viinirinteitä katsellen satoa korjaavia viljelijöitä. Kaiken tämän kiireen keskelläkin meidät otettiin muutamalla tilalla hyvin vastaan, viinejä maisteltiin luonnollisesti laajalla skaalalla. Tämä reissu opetti meille makean valkoviinin hienouden. Aina ei kannata
olla ihan kuiva. Etenkin Gewurstraminer hyötyy pienestä makeudesta, samoin pinot gris. Riesling toki aromeissaan menee hienosti rapsakan kuivanakin. Mutta muistoista asiaan...
Reissulla söimme usein vaelluslounaaksi Alsacelaisen version pizzasta, nimittäin Tarte Flambén (tai saksaksi flammenküche tms). Tämä on melko erilainen pizza, sillä se ei sisällä tomaattia. Tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle levitellään reippaasti hapankermaa, sipulisilppua ja valinnan mukaan joko pekonia tai savulohta. Juustoakaan tähän pizzaan ei perinteisesti laiteta.
Meillä on jo pitkään noudatettu ei sunnuntaita ilman pizzaa-periaatetta, ja tänä sunnuntaina päätimme muistella alsacea tekemällä tarte flambeeta ja nauttimalla jo monesti hyväksi todettua Ermelin Riesling veilles vignes 2009:a.
Tässä siis ohjeet alsacelaiseen iltaan (Jos et halua syödä vielä autenttisemmin niin suosittelemme hapankaalta ja makkaraa):
Tarte Flambe:
Hiivaa
Jauhoja (vehnä)
Vettä
Suolaa
Kermaa
sitruuna tai valkoista balamicoa
Sipulia
savulohta tai pekonia (tai molempia)
Sotke taikinaksi, vaivaa pitkään jotta saat ohuenohuen pohjan. Itse teimme pohjan taikinajuurella, taikinaa nostatettiin jääkaapissa päivä. Hiivalla tullee nopsemmin...
Hapankerma on helppo tehdä itse:
2 dl kermaa
1/4 dl valkoista balsamicoa tai 1 sitruunan mehu
Yhdistä ja jätä pöydälle 6-8 tunniksi happanemaan. Valmis hapankerma on tiukkaa konsistenssiltaa.
Kokoa pizza:
Kauli taikina ohueksi, mielellään mahdollisimman epämääräisen muotoiseksi ja mahdollisimman ohueksi lätyksi. Levittele reippaasti hapankermaa päälle. Ripottele silputtu tai rengastettu sipuli päälle. Lisää pekoni tai savulohi. Paista uunissa ensin alaosassa alavastus päällä täydellä volyymilla noin 10 min. Sitten siirrä uunin yläosaan ja vaihda grillivastus päälle ja täysille. Tällä otetaan pintaan hyvä väri ja pekoniin crispiä. (Tämä metodi toimii muuten ihan normipizzaankin hienosti, jos et omista kiviuunia.)
Viininä meillä edellä mainittu Ermelin riesling. Viini oli muuttanut hieman olemustaan sitten edellisen maiston noin vuosi takaperin. Aiempi raikas sitruuna-hunaja-kukkakombo oli västynyt hivenen taka-alalle, etenkiän tuoksussa niitä ei aistinut aiempaan tapaan. Suussa hapot aavistuksen jo pehmennet. Mineraalisuus oli etenkin suussa selvästi enemmän vetovuorossa nyt. Kuitenkin viini tuntui olevan hieman mitäänsanomattomassa vaiheessa juuri nyt, selvää petrolisuutta ei ainakaan toistaiseksi ollut kehittynyt. Ruuan kanssa toimi kuitenkin, hapot riittivät edelleen raikastamaan suun pizzan päälle. Mielenkiinnolla odotellaan mitä tästä tullee, pari pulloa vielä tulevia maistoja oottaa.
Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!
maanantai 29. heinäkuuta 2013
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Pistetään puolet Chablista
Pitkästä aikaa lasissa Chablista! Château de Viviers Chablis on yksi alkon puolikkaista pulloista, joihin
on sattuneesta syystä viime aikoina tehty tarkempaa tuttavuutta. Join tätä vietnamilaisittain
chilillä ja yrteillä maustetun hapanimelän kalakeiton kanssa, eikä viini
todellakaan kompannut ruokaa sitten yhtään. Niinpä valtaosa lasista tulikin
nautittua jälkiruuaksi.
Tuoksu on vahvasti
omenainen, siiderimäinen. Selkeää mineraalisuutta ja voin aromia. Antaa odottaa
melko täyteläistä suutuntumaa. Kuitenkin suussa viini on enemmän raikas kuin
paksu. Happo on hyvä. Omenaisuus tuntuu alussa miellyttävänä raikkaan
hapokkuuden kanssa. Myöhemmin jälkimaussa mineraalit pääsevät paremmin esiin,
ja maku on valkoviiniksi melko pitkä.
Viini oli puolikkaassa pullossa
mukava, ei kuitenkaan mikään erityisen mieleenpainuva makuelämys. Saattaisin
ostaa jatkossakin. Toisaalta vastaavan laatuiset täysikokoiset chabliksetkaan
eivät juuri enempää maksa, joten jos vain jakajia on niin ehdottomasti näihin.
Tunnisteet:
chablis,
ranska,
valkoviini,
viiniarvio,
Viviers
torstai 18. heinäkuuta 2013
Kasvimaan valtiaat eli miten saadaan säkällä satoa...
Tästä se kaikki alkoi keväällä. |
Suurin kunnia sadon saamisesta ei kuulu meille vaan mökin edellisille omistajille, jotka olivat pitäneet pihaa kuin kukkaa kämmenellä. Sieltä löytyy niin valmiina upeat kukkaistukset kuin marjapensaat ja omenapuutkin. Kaikista parasta oli, että mökin pihassa oli ihana kasvimaan pohja, johon oli suorastaan naurettavan helppo istuttaa tämän kesän yritelmät. Puhumattakaan mansikkamaasta, joka on tuottanut satoa aivan kuin itsestään. Kyllä on kaupunkilaista lellitty, kun on saanut aloittaa viljelyharjoitukset hyvässä maassa.
Mansikatkin kukkivat ilman asianmukaista hoitoa |
Juhannuksena mökillä näytti tältä |
Kaupunkissa kasvaneelle, mutta lapsuudenkesät Keiteleen rannalla viettäneelle oma mökki kaupungin bussien säteellä on ollut ainakin tänä kesänä kuin pieni lottovoitto. Niin paljon olemme siellä aikaa viettäneet ja mökin pihapiirin hoitoa jälleen opetelleet. Ilmeisesti olemme tulossa vanhaksi, kun mökkielämä kiehtoo monen kesän jälkeen ihan uudella tavalla. Tai sitten asiaa helpoittaa se, että mökiltä pääsee helposti sadetta kaupunkiin karkuun ja tiskitkin voi tarvittaessa kuljettaa kotiin astianpesukoneen pestäväksi, joka ei Keski-Suomessa olevilla sukumökeillämme oikein onnistu pitkän ajomatkan takia. Joka tapauksessa ainakin tämän kesän perusteella ei olleenkaan huonompi ostos.
-Katri-
Oho, kesäkurpitsa kasvaa sittenkin |
Kurkku, eihän tätä ollut vaikea taimesta kasvattaa |
Eilen kerättiin tälläinen sato mökin pihapiiristä |
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Täydennystä viinikaappiin
Espanjan reissulta tarttui matkaan 6 pulloa. Pääasiassa cavaa ja muutama muu viini. Ehkä kaikkein mielenkiintoisiin ostos oli Recaredon Turo d'en mota 2001, joka on saanut kypsyä pullossa hiivasakkojen kanssa 9 vuotta ennen uudelleenkorkitusta. Tätä pulloa todellakin säästellään aivan erityiseen tilanteeseen.
Cavojen lisäksi tuotiin joitakin Pares Baltan microcuvee-viinejä, joista seuraa lisää aikanaan. Ainakin talon 100% xarello olisi varsinainen painajainen sokkotestissä...
Edelliseltä kevään New Yorkin reissulta kaapissa odottaa sopivaa Pinot Noir-vuodenaikaa 5 jenkkipinotia Oregonista, Washingtonista ja Kaliforniasta. Nämä tullaan varmasti maistamaan kaveriporukalla kaikki kerralla, jotta saataisiin jonkinlainen käsitys siitä minkäläistä viiniä se jenkkipinot oikein on,
Lisäksi Viinimestarit.comin kautta on tilattu lisää brunelloa ja rosso di montalcinoa sekä laatikollinen Maurice Lassallen vuosikertashampanjaa 2002. Tätä on nyt kaapissa 10 pulloa jemmassa, tarkoituksena maistaa pullo vuodessa seuraavan vuosikymmenen ajan kehitystä seuraten.
Sellainen kömmähdys on kuitenkin päässyt käymään, että hankinnat ovat painottuneet kovasti kuohuviin tai punaisiin viineihin. Siten valkoinen hylly alkoi olla tyhjä lukuunottamatta matkamuistoja, joita ei ihan jokaisena arkipäivänä viitsi kalakeittonsa kanssa juoda. Sitenpä päädyimme varsin äärimmäiseen ratkaisuun ja haimme täydennystä 8 pullon verrran Alkosta! Liki ennenkuulumatonta. Heikille oli asetettu tiukka 15 euron rajahinta pullolle. Ovela mies löysi puolikkaat pullot sekä yhden edukkaan vinho verden, jolla saattoi kompensoida tyyriimmän Alsacelaisen rieslingin. Kieroa.
Meillä alkaa olla käsillä ''valtakunnan kriisi'' eli viinikaappi täynnä kypsytystä vaativia pulloja ja 180 pulloa vetävä kaappi saturaatiopisteessä. Olemmekin laittaneet toivomme mökin pihapiiristä löytyvään maakellariin, josta toivomme saavamme tulevaisuudesta rakennettua/paranneltua 'viinikellarin'. Ensi talven mittaukset näyttää toteutuuko haave vai joudummeko ostamaan uuden kaapin. Ei ole helppoa viiniharrastajan elämä....:D
Cavojen lisäksi tuotiin joitakin Pares Baltan microcuvee-viinejä, joista seuraa lisää aikanaan. Ainakin talon 100% xarello olisi varsinainen painajainen sokkotestissä...
Edelliseltä kevään New Yorkin reissulta kaapissa odottaa sopivaa Pinot Noir-vuodenaikaa 5 jenkkipinotia Oregonista, Washingtonista ja Kaliforniasta. Nämä tullaan varmasti maistamaan kaveriporukalla kaikki kerralla, jotta saataisiin jonkinlainen käsitys siitä minkäläistä viiniä se jenkkipinot oikein on,
Lisäksi Viinimestarit.comin kautta on tilattu lisää brunelloa ja rosso di montalcinoa sekä laatikollinen Maurice Lassallen vuosikertashampanjaa 2002. Tätä on nyt kaapissa 10 pulloa jemmassa, tarkoituksena maistaa pullo vuodessa seuraavan vuosikymmenen ajan kehitystä seuraten.
Sellainen kömmähdys on kuitenkin päässyt käymään, että hankinnat ovat painottuneet kovasti kuohuviin tai punaisiin viineihin. Siten valkoinen hylly alkoi olla tyhjä lukuunottamatta matkamuistoja, joita ei ihan jokaisena arkipäivänä viitsi kalakeittonsa kanssa juoda. Sitenpä päädyimme varsin äärimmäiseen ratkaisuun ja haimme täydennystä 8 pullon verrran Alkosta! Liki ennenkuulumatonta. Heikille oli asetettu tiukka 15 euron rajahinta pullolle. Ovela mies löysi puolikkaat pullot sekä yhden edukkaan vinho verden, jolla saattoi kompensoida tyyriimmän Alsacelaisen rieslingin. Kieroa.
Meillä alkaa olla käsillä ''valtakunnan kriisi'' eli viinikaappi täynnä kypsytystä vaativia pulloja ja 180 pulloa vetävä kaappi saturaatiopisteessä. Olemmekin laittaneet toivomme mökin pihapiiristä löytyvään maakellariin, josta toivomme saavamme tulevaisuudesta rakennettua/paranneltua 'viinikellarin'. Ensi talven mittaukset näyttää toteutuuko haave vai joudummeko ostamaan uuden kaapin. Ei ole helppoa viiniharrastajan elämä....:D
perjantai 12. heinäkuuta 2013
lasissa tänään!
Tänään aukesi jo aikaa sitten Wienin matkalta mukaan tarttunut tuliainen. Pullo oli pikaisen random-valinnan tulos Wine&Co-liikkeessä ennen työmatkan päättymistä. Kyseinen viini on Schloss Gobelsburgin Gr üner veltliner kamptal 2009.
Lasissa hailakan sitruunan keltainen hennolla vihreällä vivahteella. Tuoksussa on hedelmätarhan henki, omenaa ja päärynää sekä puiden alla kasvavia alppikukkasia. Myös pippuri on kuitenkin tuoksussa mukana, joskaan ei kovin vahvana.
Suussa ensivaikutelma on happo, happo ja happo: Kylmän teräksinen ja rutikuiva, iskee kuin miljoona volttia. Tämän jälkeen pippurin aromi nousee selkeänä esiin, paljon voimakkaammin kuin tuoksusta. Maussa on tuoksumaailman hedelmien lisäksi alppien mineraalisuutta, joka hallitsee jälkimakua pippurin ohella.
Makumaailma tuo jännittävällä tavalla mieleen eri maisemia eri reissuilta: Phu Quockin pippurisaaren Vietnamissa; Läjittäin valkopippureita kuivumassa bambumatoilla talojen edessä. Ja toisaalta, italian matkan alppiniityt ja itävallan puolella siintäneet jylhät lumiset huiput.
Mutta toisaalta, nyt Suomessa on kesä parhaillaan eikä tarvetta tällaiselle mielikuvamatkailulle ole. Viini kulahtaa saattopoikana muikkukeiton rinnalla, aurinko lämmittää, parvekkeen yrtit ja kirsikkatomaatit rehottavat. Satokausi on aluillaan, ensimmäiset kanttarellit ja jopa herkkutatit on poimittu. Tämä on parhautta.
Viini oli kuitenkin hyvä, ei kenties aivan alkon hinnan arvoinen mutta kuitenkin. Hapon ja kohtalaisen hedelmäisyyden kombinaatio vaatii ruualta täyteläisyyttä. Kermainen keitto tai pasta, possu, lohi... whateversuitsyou, my friends.
Lasissa hailakan sitruunan keltainen hennolla vihreällä vivahteella. Tuoksussa on hedelmätarhan henki, omenaa ja päärynää sekä puiden alla kasvavia alppikukkasia. Myös pippuri on kuitenkin tuoksussa mukana, joskaan ei kovin vahvana.
Suussa ensivaikutelma on happo, happo ja happo: Kylmän teräksinen ja rutikuiva, iskee kuin miljoona volttia. Tämän jälkeen pippurin aromi nousee selkeänä esiin, paljon voimakkaammin kuin tuoksusta. Maussa on tuoksumaailman hedelmien lisäksi alppien mineraalisuutta, joka hallitsee jälkimakua pippurin ohella.
Makumaailma tuo jännittävällä tavalla mieleen eri maisemia eri reissuilta: Phu Quockin pippurisaaren Vietnamissa; Läjittäin valkopippureita kuivumassa bambumatoilla talojen edessä. Ja toisaalta, italian matkan alppiniityt ja itävallan puolella siintäneet jylhät lumiset huiput.
Mutta toisaalta, nyt Suomessa on kesä parhaillaan eikä tarvetta tällaiselle mielikuvamatkailulle ole. Viini kulahtaa saattopoikana muikkukeiton rinnalla, aurinko lämmittää, parvekkeen yrtit ja kirsikkatomaatit rehottavat. Satokausi on aluillaan, ensimmäiset kanttarellit ja jopa herkkutatit on poimittu. Tämä on parhautta.
Viini oli kuitenkin hyvä, ei kenties aivan alkon hinnan arvoinen mutta kuitenkin. Hapon ja kohtalaisen hedelmäisyyden kombinaatio vaatii ruualta täyteläisyyttä. Kermainen keitto tai pasta, possu, lohi... whateversuitsyou, my friends.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Ruokaa ja juomaa Espanjan malliin
Meidän lomilla yllättäen ruualla ja juomalla on suuri vaikutus siihen, oliko loma onnistunut vai ei. Calafellin ruokatarjonnasta kerrottiin jo aikaisemmin, mutta lisäksi lomalle osui kaksi muuta melkein täydellistä ravintolakohdetta. Ensimmäinen osui kohdalle reissun ainoana Barcelona-päivänä, jolloin vierailtiin Pares Baltalta saatujen suositusten perusteella modernia tapasruokaa tarjoilevassa Comerc 24-ravintolassa, joka on ensimmäinen Carles Abellanin avaamista ravintoloista Barcelonassa. Comerc 24 on avattu vuonna 2001 ja aiheutti avaamishetkellään valtavan keskustelun tavallaan käyttää tapaksia menussaan. Abellan kutsuu ravintolan menua glokaaliksi, jossa yhdistyy perinteinen tapaskulttuuri yhdistetttynä Italialaiseen, meksikolaiseen ja aasialaiseen keittiöön. Juuri tätä saimmekin kokea, kun pääsimme maistelemaan ravintolan herkkuja. Otimme molemmille lounaaksi päivän 7-ruokalajin tapasmenun; voi sitä makujen ilotulitusta.
Alkuun meille tarjottiin 6 erilaista amusea, joista parhaimmat ja yllättivimmät makuelämykset löytyivät pitsasta, joka sisälsi mansikoita, anjovista ja mozzarellaa. Tämä versio menee taatusti testiin myös kotona.
Tapaksista parhaita olivat sardiinit appelsiinisalaatin ja tuoreen wasabin kera, samoin kuin Pekingin ankan tapaan tehty vasikan poski lisukkeiden kera. Kaikki tapakset olivat todella kekseliäitä ja makua oli todella paljon tarjolla annoksessa kuin annoksessa. Oli suorastaan harmi, että ei ollut aikaa syödä 12-ruokalajin Gran-menua, kun muu seurue odotti jo.
Viineinä nautittiin alkuun jo tuttua Recaredon brut naturea 2007, joka oli suorastaan halpaa verrattuna Suomen hintoihin. 6 euroa hyvästä cava-lasillisesta, miksi tätä ei koskaan tapahdu Suomessa. Amusten ja kala-tapasten kanssa nautittiin Abellan-Bobet Acido 2012, jossa rypäleinä oli albarinhon ja rieslingin sekoitus. Kerrassaan loistava viini, jossa molemmat rypäleet pääsivät oikeuksiinsa nimen mukaisella tavalla. Liha-tapasten kanssa nautittiin Furvus 2009, joka tulee jo edellisellä reissulla tutuksi tulleelta Monsantin alueelta. Viini oli Garnachan ja Merlotin sekoitus ja jälleen kerran hyvä osoitus siitä, kuinka pitäisi muistaa tutustua enemmän Espanjan ei-tunnetuihin viinialueisiin.
Jälkiruuista minun on ainakin hankala valita parasta, koska kaikki sulivat suuhun. Kaikista mielenkiintoisin oli ravintolan tavaramerkki ConGuitos c24, jossa suklaakonvehti oli täytetty crema catalanin kaltaisella maitoseoksella. Ei voi kuin ihmetellä miten niin ohuen suklaan sisään on saatu maitoliemi ja annos vielä saadaan pöytään asti.
Lounaan kruunasivat petit foursit, jotka olivat todella kekseliäitä ja upeasti toteuttetuja. Parhaimpia olivat oreo-keksit mautstettuna mustalla seesaminsiemenellä ja matchasta tehty suklaa, joka maistui suussa vielä puoli tuntia ravintolasta lähdön jälkeenkin.
Kerrassaan upea lounas jälleen kerran ja ehdottomasti suosittelemme paikkaa, jos etsitte Barcelonasta hyvää ravintolaa, joka käyttää kekseliäästi eri raaka-aineita.
Koska meillä oli talo vuokrattuna viikon verran reissusta läheltä Sant Celonia, teimme usein talolla ruokaa illalla itse. Mikäs siinä tehdessä, koska raaka-ainevalikoima oli aavistuksen verran parempi kuin Suomessa edes parhaimpaan sesonkiaikaan. Viikon aikana kävimme kuitenkin kerran lounaalla ja kerran illallisella läheisessä kylässä sijainneessa can marc-nimisessä maaseuturavintolassa, jota ei voi kun kehua. Jälleen kerran michelinin oppaan bib gourmand-suositukset ovat osuneet kohdalleen.
Lounaan hinta veden ja viinin/juoman kanssa oli n.25-30 euroa ja 6 ruokalajin tapasillallinen oli juomineen 50-60 e, joten hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan. Illallinen oli kertakaikkiaan upea kokonaisuus, jossa oli hyödynnetty todella hyvin paikallisia raaka-aineita ja valmistustapoja.
Illallisen parasta antia oli hanhenmaksa mansikoiden ja balsamicon kera sekä kananpojalla täytetyt raviolit bechamel-kastikkeen kera. Myös ensimmäisenä jälkkärinä tarjottu eukalyptuksella maustettua omenaa kera vihreä tee-sorbetin. Annos oli todella raikas ja kaikilla seurueen jäsenillä kesti todella kauan tajuta, että millä omena on oikein maustettu. Illallisen tunnelmaa nosti ruuan lisäksi sijainti, koska keli oli kohdallaan saimme nauttia illallisen ravintolan sisäpihalla olevassa teltassa joen virratessa vieressä. Kerrassaan mainio päätös onnistuneelle lomalle.
Tapaksista parhaita olivat sardiinit appelsiinisalaatin ja tuoreen wasabin kera, samoin kuin Pekingin ankan tapaan tehty vasikan poski lisukkeiden kera. Kaikki tapakset olivat todella kekseliäitä ja makua oli todella paljon tarjolla annoksessa kuin annoksessa. Oli suorastaan harmi, että ei ollut aikaa syödä 12-ruokalajin Gran-menua, kun muu seurue odotti jo.
Viineinä nautittiin alkuun jo tuttua Recaredon brut naturea 2007, joka oli suorastaan halpaa verrattuna Suomen hintoihin. 6 euroa hyvästä cava-lasillisesta, miksi tätä ei koskaan tapahdu Suomessa. Amusten ja kala-tapasten kanssa nautittiin Abellan-Bobet Acido 2012, jossa rypäleinä oli albarinhon ja rieslingin sekoitus. Kerrassaan loistava viini, jossa molemmat rypäleet pääsivät oikeuksiinsa nimen mukaisella tavalla. Liha-tapasten kanssa nautittiin Furvus 2009, joka tulee jo edellisellä reissulla tutuksi tulleelta Monsantin alueelta. Viini oli Garnachan ja Merlotin sekoitus ja jälleen kerran hyvä osoitus siitä, kuinka pitäisi muistaa tutustua enemmän Espanjan ei-tunnetuihin viinialueisiin.
Jälkiruuista minun on ainakin hankala valita parasta, koska kaikki sulivat suuhun. Kaikista mielenkiintoisin oli ravintolan tavaramerkki ConGuitos c24, jossa suklaakonvehti oli täytetty crema catalanin kaltaisella maitoseoksella. Ei voi kuin ihmetellä miten niin ohuen suklaan sisään on saatu maitoliemi ja annos vielä saadaan pöytään asti.
Lounaan kruunasivat petit foursit, jotka olivat todella kekseliäitä ja upeasti toteuttetuja. Parhaimpia olivat oreo-keksit mautstettuna mustalla seesaminsiemenellä ja matchasta tehty suklaa, joka maistui suussa vielä puoli tuntia ravintolasta lähdön jälkeenkin.
Kerrassaan upea lounas jälleen kerran ja ehdottomasti suosittelemme paikkaa, jos etsitte Barcelonasta hyvää ravintolaa, joka käyttää kekseliäästi eri raaka-aineita.
Koska meillä oli talo vuokrattuna viikon verran reissusta läheltä Sant Celonia, teimme usein talolla ruokaa illalla itse. Mikäs siinä tehdessä, koska raaka-ainevalikoima oli aavistuksen verran parempi kuin Suomessa edes parhaimpaan sesonkiaikaan. Viikon aikana kävimme kuitenkin kerran lounaalla ja kerran illallisella läheisessä kylässä sijainneessa can marc-nimisessä maaseuturavintolassa, jota ei voi kun kehua. Jälleen kerran michelinin oppaan bib gourmand-suositukset ovat osuneet kohdalleen.
Lounaan hinta veden ja viinin/juoman kanssa oli n.25-30 euroa ja 6 ruokalajin tapasillallinen oli juomineen 50-60 e, joten hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan. Illallinen oli kertakaikkiaan upea kokonaisuus, jossa oli hyödynnetty todella hyvin paikallisia raaka-aineita ja valmistustapoja.
Illallisen parasta antia oli hanhenmaksa mansikoiden ja balsamicon kera sekä kananpojalla täytetyt raviolit bechamel-kastikkeen kera. Myös ensimmäisenä jälkkärinä tarjottu eukalyptuksella maustettua omenaa kera vihreä tee-sorbetin. Annos oli todella raikas ja kaikilla seurueen jäsenillä kesti todella kauan tajuta, että millä omena on oikein maustettu. Illallisen tunnelmaa nosti ruuan lisäksi sijainti, koska keli oli kohdallaan saimme nauttia illallisen ravintolan sisäpihalla olevassa teltassa joen virratessa vieressä. Kerrassaan mainio päätös onnistuneelle lomalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)