Ensimmäisenä klassinen sipulinkuoren värinen Mirabeau en Provence, jossa rypäleblendi on melko klassinen provancelainen grenache-syrah-cinsault. Viini on tuoksultaan tuoreen persikkainen ja sitruksinen, melko yksioikoinen mutta hyvin kesäinen. Suussa raikas, roséksi melko täyteläinen ja leveän hedelmäinen. Suutuntuma on yhtenäinen, jälkimaku keskipitkä ja haipuvan hedelmäinen. Tämä on nelikosta ykkösvalinta aurinkoisella terassilla tai piknikviltillä siemailtavaksi.
Toisena maistettavana Pfalzin kuuluisan Beckerin tilan Viinitielle tuottama X-berg Rosé. Becker on tunnettu Pfalzin spätburgunder-taiturina, ja tämä rosé tekee hienosti kunniaa tuolle upealle lajikkeelle. Viini on väriltään tummemman pinkki 24 h maseraation jäljiltä. Käytetty matalassa lämpötilassa, mikä on säilyttänyt hyvin marjaisan tuoksun: Mansikkaa, karpaloa ja taustalla hento yrttisyys. Erittäin freesiä tuoksua seuraa varsin runsashapponen suutuntuma: Tämä on yksi hapokkaimmista maistamistamme rosé-viineistä. Makukokemus on melko lineaarinen, happo pitää kokonaisuuden fokusoituna. Jos etsii rosé-viiniä runsaille grilliruuilla tai vaikkapa ihan laadukkaalle makkaralle, niin etsinnät voi lopettaa tähän!
Kolmas viini on usein erinäisissä suomalaisissa rosé-arvioinneissa menestynyt Torresin Chilen-toimiston tuottama Santa Digna CS rosé. Viini on väriltään jopa teennäisen heleän pinkki. Tuoksu on hyvin syvään väriin nähden hentoinen, siinä on yrttisyyttä ja aavistus herukkaa. Suussa herukka-aromi nousee huomattavasti selvemmin esiin ja voimistuu vielä jälkimakuun. Suussa melko täyteläinen, chileläiseksi hyvähappoinen. Kokonaisuus hyvin kasassa, joskin aromimaailma melko pelkistettyä herukkaa. Sopii sellaisenaankin siemailtavaksi, mutta toimi jännittävällä tavalla hyvin sitruunaisen ricotta-mansikkapiirakan kanssa: Kuiva viini + jälkiruokaparit ovat harvassa, mutta tässä niistä yksi.
Viimeisenä vielä alkosta pikkupullossakin löytyvä Domaine de la Suffrene 2017. Väri on sipulinkuoren hailakka pinkki, hieman syvempi kuin Mirabeaun. Bandolin mourvedre-vetoinen viini on nelikosta vähiten marjainen johtuen mahdollisesti vanhemmasta vuosikerrasta. Tuoksusta löytyy hento punainen marja, garrigue-yrttejä. Tuoksu on melko hento, moniuloitteinen. Suussa alku on runsas ja yrttinen, mutta suuntäyttävän alkukokemuksen jälkeen tulee tyhjä kohta ennen jälkimakua, jota määrittää hapokkuus ja yrttinen aromikkuus. Pelkältään nautittuna Suffrene on epäyhtenäisyydessään pienoinen pettymys, mutta oliiviöljyn kanssa grillattujen kasvisten ja sardiinien seurassa kiskityhjiö haviää ja viini pelittää erittäin hyvin. Täysiverinen ruokaviini, joka kannattaa muistaa vielä syksyn ja talvenkin tullen!
Neljän pullon sarjaksi varsin erilaisia viinejä eri tarkoituksiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti