kuva: Alko |
Barbera on Piemonten alueen perinteisiä rypäleitä, josta on pitkään tuotettu melko yksinkertaisia ja rustiikkisia viinejä paikallisten jokapäiväiseen käyttöön. Viini on sopii paikalliseen ruokakulttuuriin, johon kuuluvat oleellisena osana makkarat, leikkeleet ja runsaat, kermaisetkin liharuuat. Hapokkaana viininä barbera leikkaa näiden runsaiden annosten läpi kuin veitsi kuumaa voita.
Barberaa on perinteisesti pidetty vähempiarvoisena viininä, ja sitä onkin perinteisesti vilijelty viileämmillä tarhoilla joilla nebbiolo ei kypsy. Tämä korostaa perinteisen barberan hapokkuutta. Vuonna 1994 kuitenkin hyväksyttiin uusi DOCG-apellaatio Nizza Monferato barbera d'Asti superiore Nizza Monferraton kylää ympäröivien 18 kunnan alueelle sijoittuvalla alueelle barbera kypsyy täyteläisemmäksi ja runsaammaksi, koska tarhat sijaitsevat etelään suuntautuvilla rinteillä. Alueella tuotetaan Nizza Barberaa, jota pitää kypsyttää 18 kuukautta (tästä 6 tammessa) ja Barbera riservaa, jota kypsytetään 30 kuukautta (12 tammessa).
Prunotton historia alkuu 1900-luvun alusta, jolloin Alfred Prunotto perusti Serralungaan ko-operatiivin nimeltää "Ai Vini delle Langhe". 20-luvulla muut osakkaat kuitenkin lipesivät pois ja ko-operatiivi jäi Prunotton käsiin. Katse suunnattiin jo varhaisessa vaiheessa vientimarkkinoille, kun viinejä saatiin kieltolain päätyttyä viedä myös Yhdysvaltoihin. Prunotton jäädessä eläkkeelle hän antoi yhtiön ystävänsä Bebbe Collan (ja myöhemmin myös tämän veljen) käsiin. Tämän johdossa alettiin 1960-luvull etsiä alueelta erityisen hyviä tarhoja laatuluokitusalueiden sisältä, ja tämän työn tuloksena tunnistettiin muun muassa Barolo Bussian tarhan kyky tuottaa erityisen laadukkaita viinejä.
1980-luvulla alkoi yhteistyö jakelussa Marchesi Antinorin suvun kanssa, mikä johti 1990-luvun alussa Collan veljesten eläköityessä Prunotton viinintuotannon päätymiseen tämän suurtuottajan haltuun. Antinorit kuitenkin pitivät yllä korkeaa laatua ja pystyivät hankkimana Prunotton omistuseen osia huipputarhoista Barolo- Barbaresco ja Barbera d'Alban alueilta.
Bansella on siis puhdas Barbera. Köynnökset kasvavat kalkkipitoisessa maaperässä, jossa seassa hiekkaisia kerroksia. Rypäleet on kerätty käsin ja rangattu. Käymisen aikainen maseraatio on kestänyt 7 vuorokautta, ja käyminen tapahtunut matalassa korkeintaan 28 asteen lämpötilassa aromikkuuden säilyttämiseksi. Viiniä on kypsytetty kerran käytetyissä tammitynnyreissä 9 kuukautta ennen pullotusta.
Yllättävän runsas tuoksu, jossa tummaa marjaa, kukkaisuutta, hieman lääkeyrttistä lakritsisuutta ja savua. Lisäksi selkeästi tunnistettava sienen aromi, joka erinäisiä kaapista löytyneitä kuivasienipurkkeja nuuskimalla identifioituu tämä lopulta mustaksi torvisieneksi. Suussa viini on marjaisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Makupaletilla sienimäisyys ei tunnu niin voimakkaasti, tilalle nousee marjan oheen selkeämpää mausteisuutta. Viini on keskitäyteläinen, melko hapokas ja raikasrunkoinen. Tanniinit ovat kohtalaisen kovat, keskivoimakkaat. Jälkimaku on pitkähkö, raikas paremmin kuin runsas. Kokonaisuutena tasapainoinen viini, jonka tuoksussa selkeästi aistittava torvisieni on varsin yllättävä.
Selkeästi keskimääräistä runsaampi barbera, joka toimii hyvin kaverina runsaammille liharuuille: Rypäleelle tyypillinen hapokkuus takaa suuta puhdistavan raikkauden, joka tasapainottaa ja keventää ateriakokonaisuutta. Viinistä löytyvä sieniaromi antaa kiinnostavia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvittelisimme että kermainen tattikastike minkä tahansa lihan (tai vaikka uunipaahdetun punajuuren) kanssa voisi olla nappi pari tälle viinille.
Viini löytyy nyt Alkon tammikuun erikoiserästä parin kympin pullohintaan. Tässä ei ole Eurooppalaisiin nettikauppoihin nähden kuin viitisen euroa hintalisää, joten Suomen verot ja rahdit jne lisättyään voi Alkon katetta pitää yllättäen jopa kohtuullisena moniin muihin pienerissä tulleisiin viineihin verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti