Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Pari viiniä Mallorcalta

Mallorca on suurin saari Baleaarien saariryhmässä, joka sijaitsee Välimeressä Barcelonasta etelään ja Valenciasta itään. Saari on tunnettu turistikohde, mutta sen viinejä ei ole saarten ulkopuolella viime aikoihin saakka juuri näkynyt. Olemme viimeisten viiden vuoden aikana päässeet maistamaan muutamaa mallorcalaista viiniä, joiden raikkaudesta olemme pitäneet. Nyt tilasimme nimeltä mainitsemattomasta verkkokaupasta muutama pullon ja maistoimme ne lyhyellä väliajalla.

Viiniä on viljelty ja valmistettu saarella jo roomalaisten ajoista kuten kaikkialla muuallakin välimeren alueella. Viinikulttuuri oli huipussaa 1300-luvulta 1800-luvulle, ja saari tunnettiin etenkin makeista malvasia-viineistään. Loppuhuipennus nähtiin 1800-luvun lopulla, kun viinikirva tuhosi Manner-Euroopan viinitarhat parikymmentä vuotta ennen tuholaisen leviämistä Mallorcalle. Viinikirvakatastrofin jälkeen saaren viinintuotanto oli koko 1900-luvun varsin pienimuotoista eikä saaren viinejä viety ulkomaille, päin vastoin valtaosa saarella vierailevien turistien juomista tuotiin mannermaalta.

Viininviljely elpyi 1990-luvulla, kun saaren vanhoija tarhoja korvattiin tuolloisen trendin mukaan kansainvälisillä suosikkilajikkeilla. Viinejä tuotettiin alkuun suurehkoja määriä ja myytiin varsin kilpailukykyiseen hintaan. 2000-luvun puolella saaren alkuperäiset rypälelajikkeet ovat lisänneet suosiotaan nuorten viinintekijöiden ansiosta, ja saaren viinit ovat tulleet omaleimaisemmiksi ja siten viininharrastajan näkökulmasta kiinnostavammiksi.

Viljelyolosuhteet saarella ovat hyvät. Kesät ovat kuivia eikä lämpötila ympäröivän meren ansiosta nouse järjettömyyksiin. Kosteutta haihduttavien merituulten ansiosta tautipaine pysyy kurissa, joten torjunta-aineiden tarve on vähäinen.

Mallorcalla on kaksi DO-aluetta: Binissalem saaren keskiosien vuoristossa ja Plá i Levant saaren itäosassa. Binisalem on näistä selvästi pienempi ja yhtenäisempi, ja valtaosa tunnetuimmista tuottajista sijaitsee tällä suppealla alueella.

Mallorcan kotoperäisistä lajikkeista viljellyimpiä ovat punaisista Callet ja Manto Negro. Valkoisista lajikkeista viljellään Prensal Blancia ja tietysti vanhaa kunnon Malvasiaa sekä Moscatelia

Callet on tummakuorinen, matala-alkoholisia viinejä tuottava rypäle. Sen aromit ovat punamarjaisia ja kukkaisia. Aiemmin callet-viinit olivat varsin rustiikkisia, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana viljelymenetelmiin on kiinnitetty tarkempaa huomiota ja valmistustekniikka on kehittynyt. Nykyisin tuotetut callet-vetoiset viinit ovatkin parhaimmillaan elegantteja, raikkaita ja tasapainoisia ruokaystävällisiä viinejä.

Manto negro sen sijaan tuottaa hailakanvärisiä mutta varsin korkea-alkoholisia viinejä, jotka ovat rakenteeltaan pehmeitä. Nuorten köynnösten rypäleistä saadaan aikaan melko neutraalia viiniä, mutta vanhat köynnökset tuottavat viiniin intensiivisempiä tummien marjojen aromeja. Korkean alkoholipitoisuuden alentamiseksi ja värin aikaansaamiseksi manto negroa sekoitetaan useimmiten calletiin.

Maistoimme viinejä kahdelta saaren kenties tunnetuimmalta tuottajalta, Ánima Negalta ja 4Kilos vinicolalta.

4Kilos on kahden saarelta kotoisin olevan miehen, Francesc Grimaltin ja Sergio Caballeron vanhalle lammasfarmille vuonna 2006 perustama viinitalo, jonka ensimmäiset viinit käytettiin tilan vanhoissa maidonviilennystankeissa. Tuottajalla on tarhoja ympäri Mallorcaa, joten viinit eivät saa DO-statusta.

4Kilos The Island Syndicate on 50/50-sekoitus calletia ja manto negroa. 40 % viinistä on kypsynyt 4 kuukautta suurissa tammitynnyreissä. Viini on väriltään keskisyvä, purppuraan taittava tiilenpunainen. Sen tuoksussa on hapankirsikkaa, volatiliteettia, välimeren yrttejä, ja aavistus resiinisyyttä (á la pineau de aunis). Tuoksusta tulee viileän alueen fiilis. Maku on melko kevyt, varsin hapokas ja raikkaan marjaisa. Yrttisyys nostaa päätään hieman enemmän kuin tuoksussa. Tanniinit ovat melkoisen kevyet, jälkimaku on keskipitkä, marjainen hapokas.

Anima Negra on hivenen vanhempi tuottaja, sen ovar perustaneet nykyiset omistajat Pere Obrador ja Miguelàngel Cerdà vuonna 1994. Tilan toiminnalla on ollut suuri rooli saaren natiivirypäleiden, erityisesti calletin maineenpalautuksessa. Molemmat perustajat ovat kotoisin Felatnixin kaupungista, jonka ympärillä tilan tarhat edelleen sijaitsevat.

Optikoksi opiskellut Obrador palasi kesken opintojensa hoitaaan perheen maitotilaa, mutta jatkoi samalla omatoimisesti opiskelua keskittyen biologiaan ja genetiikkaan. 1994 hän päätti muuttaa suuren osan tilan maista viinitarhoiksi ja keskittyä erityisesti alkuperäislajikkeisiin.

Cerdà opiskeli mantereella ilmailuinsinööriksi, mutta merta rakastavana palasi aikanaan kotisaarelleen purjehdittuaan ensin vuosia välimerellä. Hän lähti mukaan Pere Obradorin projektiin, ja nykyisin tilalla on omistuksessaan tai sopimusviljelyssä vajaat 100 hehtaaria köynnöksiä, 135 tarhaa 10 kilometrin säteellä Felatnixista. Valtaosa näistä tarhoista on iältään yli 50-vuotiaita.

Tarhoilla toimitaan luomuviljelyn periaattein, kemikaaleja ja teollisia lannoitteita ei käytetä eikä viinitarhoja kastella. Viininvalmistuksessa suositaan spontaanikäymistä.

AN/2 on sekoitus calletia, manto negroa ja syrah'ta. Viinistä osa on käynyt sementtisammioissa ja osa terästankeissa, ja sitä on kypsytetty vuosi tammitynnyreissä joista 20 % amerikkalaista tammea ja loput raskalaisia.

Viini on väriltään keskisyvän purppurainen. Tuoksussa kirpeitä punaisia marjoja ja välimeren yrttejä. Päällä hyvin voimakas savuisuus, joka tuoksussa hieman peittää muita aromeja. Maku on hyvin hapokas, keskitäyteläinen ja perusviritykseltään marjainen: Makupaletilla savuisuus on edelleen tuntuva, mutta ilmeisesti hapokkuus viinissä saa sen tuntumaan marjaisemmalta kuin tuoksun perusteella voisi odottaa. Tuoksu ei mielestämme ole täysin miellyttävä, mutta suussa makukokemus soljuu kauniisti marjaisesta alkumausta keskimaun savuiseen yrttisyyteen palaten jälkimaussa taas kirpakkaan marjaan. Tässäkin viinissä tanniinit ovat varsin kevyehköt. Maku on yllättävän pitkä.

AN/2 parani selvästi oltuaan auki vuorokauden: Savuisuus ei enää ollut tuoksussa niin häiritsevä, marjaisuus pääsi esiin paremmin ja happi pehmensi ja nivoi kokonaisuuden tiiviimmin yhteen.

Viinit olivat varsin erityylisiä, mutta yhdistävänä tekijänä näissä oli tietty raikkaus (AN:n savuisuudesta huolimatta) ja etenkin ruokaystävällisyys. Molemmat viinit olivat tanniineiltaan keveitä, ja etenkin 4Kilosin viiniä voisin aivan mainiosti kuvitella nauttivani myös kalojen kanssa. Etenkin 4Kilos oli yllättävän viileän alueen henkinen, vaikka Mallorcalla ei kasvukaudella kovin kylmä lienekään. Ehdottoman kiinnostavia viinejä, joita kannattaa maistaa jos vastaan sattuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti