Sisilialainen ruokakulttuuri tarjoaa todellisia elämyksiä kulinaristille!

Olemme pitäneet aina Italialaisesta ruuasta, mutta taannoisella matkalla ihastuimme korviamme myöten Sisialaiseen ruokakulttuuriin tai ainakin siihen pieneen osaan mitä siitä koimme. Matkaoppaana yhtenä päivänä Catanian toreille ja ruokakauppoihin oli Tampereen parhaan ruokakaupan -Culinaria Keittiöelämää- omistaja miehensä kanssa.

Olimme sopineet treffit catanian torille aamulla,  ja sieltä aloitimmekin koko päivän kestävän seikkailun Catanian toreilla ja ruokaputiikeissa. Aloitimme päivän kiertelemällä pescateria-torilla ihaillen hedelmä-ja vihanneskojujen tarjontaa. Elokuussa sesongissa olivat persikat, viikunat, tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat (myös kesäkurpitsan kukat). Tässä kohtaa iski kateus Sisilian loppukesän sadon runsautta kohtan ja esiahdistus tulevaa talvea ajatellessa.

Valtaosaa tuotteista löytyy tuontitavarana myös Suomesta, mutta monet hedelmät poimitaan vientin raakoina koska ne eivät kypsänä kestä kuljetusta: Persikat esimerkiksi maistuivat tuolla aivan erilaiselta kuin Suomessa.

Kävimme myös vierailemassa oppaamme luottopähkinäkauppiaan luona, missä saimme maistaa niin  erilaisia tuoreita pähkinöitä kuin heidän auringossakuivattuja tomaattejaankin. Samalla saimme tietenkin reseptejä eri tuotteille kaupan päälle. Pistaasipähkinä oli selvästi Sisilian juttu, sitä oli lähes joka ruuassa. Ehkä oudoimpia olivat pistaasilla täytetyt makkarasuolet, jotka oli vielä leivitetty pistaasipähkinöissä.

Kalatorit olivat Cataniassa myös todella huikeat ja näkemisen arvoiset. Voisin veikata, että vastaavanlaiset torikojut eivät menisi Eviralle läpi Suomessa. Nyt sesongissa näyttivät olevan ainakin sinisimpukat, joita oli kaikkialla tarjolla edulliseen 3€/kg hintaan. Helle oli vierailupäivänä aikamoinen ja raikas Seltz (soodavettä, limeä ja tarvittaessa suolaa) sillanalusbaarissa nauttina virkisti mukavasti. Kävimme kierroksen päätteeksi vielä lounaalla Mm!!...-nimisessä trattoriassa, jossa ruoka oli todella herkullista. Maistelimme ainakin mustekalaa caponatan kanssa, merenelävistä tehtyä carpacciota, pasta vongolea ja kokoisena grillattua kalaa. Kaikki todella herkullisia. Paikalla on vieressä myös oma viinikauppa, josta kävimme valitsemassa lounaan juomat. 2 loistavaa etnan valkkaria ja yhden roseen, joista saimme otettua loput kotiin. Suosittelemme pöytävarausta sekä lounaalla että illallisella.

Ensimmäisen caponatamme nautimme siis Mm!!...:ssa, mutta saimme useita loistoversioita myös myöhemmin reissullamme. Joka ravintolalla tuntui olevan hieman erilainen versio tästä sisilialaisesta munakoiso-tomaattiruuasta, mutta kaikki toimivat upeasti. Useimmat versiot olivat kuitenkin hieman makeahkoja, sillä niihin oli lisätty rusinoita. Monissa oli myös pinjansieminiä, jotka sopivat pataan oivalisesti. Osassa oli kapriksia, osassa oliiveja ja osassa molempia. Yrttimausteet vaihtelivat basilikasta persijaan. Aiemmin kotona valmistamaamme nähden uusi juttu olivat kuitenkin rusinat, jotka tulevat jatkossa kuulumaan omaankin reseptiimme.

Sekä caponatasta että monien ruokien pistaasista tulivat mieleen Pohjois-Afrikkalaiset ja Lähi-Idän vaikutteet. Vielä selvemmin tämä nousi mieleen syötyämme kania, jonka makeahko liemi olisi mainiosti voinut olla marokkolainen tagine.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että raaka-aineet tulevat ympäri maailmaa. Sisiliassa ruoka oli paikallisempaa ja oman kylän tuotteista oltiin selvästi ylpeitä. Toreilla kasvikset oli usein merkitty kylän mukaan, esimerkiksi "pomodori di Catania". Myös juustot olivat usein paikallisia. Ja vaikka rannikolta on vain puolen tunnin ajomatka Etnan rinteille, ei korkeammalla sijaitsevista ravintoloista juuri mereneläviä löytynyt: Kalaa ja äyriäisiä sai rantaravintoloista, vuorilta sen sijaan lammasta, kania, kanaa ja tatteja.

Loistavia kasviksia sen sijaan tuntui olevan joka paikassa: Tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat olivat sesongissa, ja niitä oli kaikkia kymmeniä erilisia. Etenkin tomaatit olivat niin kypsiä, että suomalaiset kypsät kesätomaatitkin kalpenevat rinnalla. Kesäkurpitsat oli usein kerätty aivan pieninä vain sentin paksuisina nakkeina, ja niihin saatiin paahtamalla upea maku. Monissa vihanneskaupoissa myytiin myös valmiiksi hiillostettuja munakoisoja, sipuleita ja paprikoita kastikkeiden ja patojen pohjaksi.

Juustoista täytyy mainita ricotta, jota Sisiassa saa useammassa muodossa. Usein se tehdään lampaanmaidostaa, joskus lehmän. Ricottaa saa tuoreena, uunissa paistettuna ja kovana, pastan päälle raastettavana ricotta salatana. Tuore ricotta oli kuitenkin aina tuoretta ja ilmeisen paikallista.

Ricottaa sai usein osana antipastolautasta, johon kuului sen lisäksi monesti pieni annos caponataa, ricottalla täytettyjä keskäkurpitsarullia tai paahdettua/friteerattua kesäkurpitsaa ja/tai munakoisoja. Toisinaan kasviksia sai myös marinoituna. Useimmiten lautasella oli myös pari palaa kovaa (usein provola-) juustoa sekä pari siivua salamia.

Majoituimme reissun aikana yhden yön lentokentän vieressä olevassa hotellissa ja 5 yötä paikallisella farmilla Airbnb:n kautta. Majapaikka oli valittu tietenkin niin, että läheltä löytyi sekä mielenkiintoisia kävelyreittejä että viinitiloja. Sellaisessa maastossa meidän porukka on onnellinen. Kävimme useampana päivänä kävelemässä Etnan jylhillä rinteillä ja ihailemassa tulivuorenpurkausten aikaansaannoksia. Farmilla oli majoitusta reilulle kymmenelle hengelle, mutta heidän pääelantonsa tulee hedelmien viljelystä. Tilaa voimme lämpimästi suositella lapsiperheille: Meidän 4-vuotiaamme oli ihan fiiliksissä siitä, että sai päivittäin syöttää tilan kanoja ja aaseja. Lisäksi isäntäperhe farmilla oli todella mukava ja puhui todella hyvää englantia.

Päädyimme isäntäperheen kanssa myös sunnuntailounaalle Motta Camastran pikkukylään, jossa paikalliset mammat järjestävät sunnuntailounaita nimellä Il borgo in festa. Lounaan idea on, että kattaus maksaa 20€/hlö ja se sisältää 4 ruokalajia kylän perinneruokia+juomat. Lounas alkaa yhden mamman kotoa ja jatkuu toisen mamman luona kylässä kieräen. Aivan mahtava tapahtuma, jossa päädyt todennäköisesti syömään loistavaa ruokaa tuntemattomien seurassa. Samalla pääset tutustumaan paremmin Sisilian ruokakulttuuriin ja paikalliseen elämään. Kylän mammat ovat perustaneet tapahtuman, jotta sisiliassa hieman tuntemattomampi kylä pääsee paremmin esille. Projekti on poikinut mammoille myös catering-keikkoja ja esiintymisiä eri tapahtumissa. 

Kaiken kaikkiaan Sisilia oli viinin ja ruuan ystävälle mahtava lomakohde: Potentiaalisesti katastrofiset nälkäkiukun sanelemat pakkopysähdykset sattumanvaraisiin tienvarsikuppiloihin osoittautuivat useammin kuin kerra upeiksi ruokakulttuurikokemuksiksi. Ruoka oli paikallista,  tuoretta ja aitoa. Ja viinit etenkin Etnalta ovat oman postauksensa arvoisia!