Etna Rosso, Sisilian outo lintu

                                      

Sisiliasta tulee mieleen paahtava kuumuus ja täyteläisen hedelmäinen, mausteinen Nero di Avola. Sisisliasta löytyy kuitenkin viinialue, joka on jotain aivan muuta kuin tämä mielikuva. Etna on Euroopan aktiivisin tulivuori, joka puskee laavavirtoja säännöllisin väliajoin. Tulivuoren rinteillä myös ilmasto poikkeaa täysin siitä, mitä Sisilia tuo mieleen: Sadetta saadaan kuusinkertainen määrä muuhun saareen verrattuna, ja talvella sade saattaa tulla lumena.

Viinialue kiertää tulivuorta reilun sadan kilometrin levyisenä kehänä. Tämän seurauksena Etna Rossoa viljellään kaikkiin eri ilmansuuntiin kaltevilla tarhoilla, mikä vaikuttaa voimakkaasti viineihin. Myös maaperä on hyvin erilaista hyvinkin lähellä toisiaan sijaitsevilla tarhoilla, sillä historian saatossa laavavirrat ovat nostaneet pintaan erityyppisiä maa-aineksia ja -rakenteita. Parhaiden tarhojen katsotaan sijaitsevan vuoren pohjoisrinteillä, jossa sijaitsevat Caldera Sottanan, Santo Spiriton, Guardiolan ja Feudo di Mezzon ala-alueet. Etnan alueen alkuperäislajike on Nerello Mascarlese, johon sekoitetaan useinpieniä määriä Nerello Capucciota. Mascarlese tuottaa osaavissa käsissä mausteisia, yrttisiä ja mineraalisia viinejä, joissa sanotaan olevan jopa Burgundin pinot noireja tai baroloa muistuttavaa aromien kompleksisuutta.

Tenuta delle Terre Nere on yksi laatutuottajista, joka omistaa noin 30 ha tarhoja Etnan pohjoisrinteillä. Köynnöksiä viljellään luomumenetelmin, ja rypäleet kaikilta tarhoilta kerätään jo tarhojen jyrkkyyden vuoksi käsin. Tilan tavoitteena on tuottaa niin hyviä rypäleitä, että kellarissa valmistusprosessi voidaan pitää mahdollisimman puuttumattomana. Tarhoja on kaikilla pohjoisrinteen ala-alueilla, eikä niiden viinejä sekoiteta vana pyrkimyksen ä on ilmentää kuntkin ala.-alueen ominaispiirteitä mahdollisimman puhtaina. Tila on melko tuore, sen ensimmäinen vuosikerta on 2002. Tarhat ovat kuitenkin vanhoja, sillä muutamaa hiljattain istutettua hehtaaria lukuunottamatta köynnökset ovat 50-100-vuotiaita, yhdellä viinikirvalta välttyneellä tarhalla jopa 150-vuotiaita.

Caldera Sottana on pohjoisrinteen ala-alueista kivisin. Itse asiassa maaperää ei näe lainkaan tuliperäisistä kivisä koostuvan maton alta. Caldera-nimitys viittaa kattilaan tai pataan, ja tämä juontaa juurensa siitä että tummat tuliperäiset kivet varastoivat päivällä auringon lämpöä vapauttaen sitä yöllä. Korkeus merenpinnasta on 600-700 metriä.  Kuvat tarhoilta näyttävät melko hurjilta.

Caldera Sottana 2011 on lasissa läpikuultava, tiilenpunainen. Sen tuoksu on hyvin moniulotteinen: ensin tuntuu tummien marjojen kuten suklaakirsikan ja hyvin kypsän mansikan aromeita. Tarkemmin tuoksutellessa alkaa nousta esiin myös ruusun terälehtiä muistuttavaa floraalisuutta. Mukana on myös aavistus tallintaustaa sekä kivistä maaperän tuoksua. Suussa viini on ehdottomasti raikkaalla puolella. Brett-aromi nousee suussa hieman selkeämpänä esiin, eikä viinin hedelmäisyys ole yhtä voimakkaasti etualalla kuin tuoksussa. Maku on hyvähappoinen, pitkä ja keskitäyteläinen. Jälkimaku on pitkä, ja sen määrittävänä piirteenä tuntuu olevan mineraalisuus, joka jättää suun kosteaksi.

Erittäin elähdyttävä viini, jota suosittelemme hankkimaan jos jossain tähän törmää. Caldera Sottanaa ei tällä hetkellä löydy superioren valikoimasta, mistä tämä aikanaan hankittiin. Sen sijaan löytyy Feudo di Mezzo 2012, jonka tilaamista täytyy vakavasti harkita!