2011-->2012

Vuoden viimeinen päivä. 2011 on takana, ja nyt aika muistella ja suunnitella tulevaa.

Pullon henki aloitti kevättalvella helmikuun alussa. Blogiin on kirjoitettu sekavia sepustuksia viinistä ja ruuasta. Joitakin lukijoita näyttää silloin tällöin sivulla käyneen. Kommentteja ei ole teksteihin juuri sadellut, myötähäpeä on tainnut hiljentää lukijakunnan.

Tekstien katselumääristä päätellen ihmiset ovat olleet pääasiassa kiinnostuneita eri viinien -etenkin alkon valikoimaan kuuluvien- arvosteluista tai luonnehdinnoista. Myös eri viinialueiden kuvaukset ovat kiinnostaneet. Näitä yritetäänkin sitten tuottaa lisää ensi vuonna, joskin ongelmana on hieman se, että viinikaapin sisällöstä suurin osa on tuotu ulkomailta eikä ole alkon valikoimassa.

Itse asiassa vuosi päättyy sikäli onnekkaasti, että hovihankkijamme Gourmondo toimitti taas (postin ansiosta melkoisten mutkien kautta) laatikon. Kuvassa Selvarossa Salento, Panamera Chardonnay, Nino Negri Valtellina Superiore, Skottiviskiä, vanhaa rommia, Panamera California Cuvee, Brillecart-Salmon Brut... Kyseinen nettikauppa ei voi ylpeillä harvinaisten viinien valikoimalla, mutta useita mielenkiintoisia viinejä löytyy, ja monet niistä ovat hinta-laatusuhteeltaan loistavia. Yli 100e tilauksista Gourmondo ei peri kuljetuskustannuksia, joten hinnat jäävät edullisiksi. Etenkin Nino Negriä kannattaa kokeilla, jos kyseisestä kaupasta tilaa.

Viime vuoden kohokohtia oli pullon hengen päämajan muutto takaisin vanhaan kotipaikkaan Tampereen Kalevaan. Täällä ollaan ja pysytään toistaiseksi. Hieman muuton jälkeen järjestettiin Kalevan Viiniklubin kesäjuhlat, josta teksti löytyy kesältä. Muitakin juhlia ja bakkanaaleja on järjestetty pitkin vuotta, ja pari kertaa kuussa on syöty sunnuntaipäivällisiä sukulaisten ja ystävien vaihtelevassa seurassa.

Ensi vuodelle on taas uudet kujeet. Viikon päästä tehdään parin päivän pikavisiitti Kööpenhaminaan, joka on tätä nykyä tiettävästi kulinaristin taivas. Viini saattaa tosin jäädä sivuosaan, pohjoismaiseen tapaan keskityttäneen oluisiin. Etenkin kun pöytävaraus on Norrebron panimon ravinteliin, jossa tarjolla 9 ruokalajin olut-menu. Ruuille tarjoillaan kullekin desin annos sopivaa olutta. Tätä visiittiä pullonhenkelä odotelee jo kovasti. Viinejä tullaan varmasti maistelemaan ensi vuonnakin. Kaapissa on kypsymässä 18 pulloa Haut-Medocia 20 pisteen vuodelta 2009. Tähän ei kylläkään vielä pariin vuoteen kosketa, ensimmäiset maistettaneen vasta 2015. Sen sijaan 9 pullon rosso di Montalcino-erästä saatetaan jo testipullo availla. Muitakin mielenkiintoisia kypsyttelyprojekteja on käynnissä ja toisia suunnitteilla. Päälimäisenä tällä hetkellä olisi NV-shampanjalaatikon hankinta ja kypsytys 10-20v tasaisesti maistellen. Jos vain voittaisi lotossa...



Tänään kuitenkin juhlistetaan vuoden vaihtumista! Aluksi suunnataan keskustaan katselemaan kello kymmeneksi aikaistettua ilotulitusta, sen jälkeen palaillaan kotiin ystävien kanssa uuden vuoden saunaan. Ja Louis-Massing on kylmässä jo! 2012 may come, We're well prepared!

Joulu. Mikä ihana tekosyy

Joulu on kaukana takana, ja uusi vuosi jo pian käsillä. Joulusta jäi lämpimiä muistoja yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta, mihin viiitaa otsikkokin: joulu on ihana tekosyy syödä ja juoda hyvin tai jopa paremmin. Tästäkin joulusta jäi muistoihin monta upeaa makua, joista osa ruokia ja osa juomia, parhaat niiden yhdistelmiä.

Joulua vietettiin melempien pullonhenkeläisten perheiden parissa, joulu kun on mielestämme ennen kaikkea perhejuhla. Silloin on tarkoitus rauhoittua, aikaa olla läsnä laajemmankin läheisjoukon elämässä. Ja tähän yhdessäoloon kuuluu tietysti jaettu ruoka, joka on tuonut ihmisiä yhteen kautta aikain. 

Aatto aloitettiin Tanniinin perheen luona iltapäivällä, ja siellä syötiin joulun ensimmäinen ja perinteisin ateria. Kalapöydälle tuotiin tuliaisiksi Mummin Cordon Rouge. Se kaadettin laseihin ennenkö todettiin että kalapöydän perunat ovat raakoja. Tämän onnekkaan sattuman vuoksi shamppis nautittiin alkumaljana, ja tähän tarkoitukseen se sopikin huomattavasti paremminkuin suolaisen ja mausteisen joulukalapöydän juomaksi. 

Mummo oli varsin helppo kuiva shampanja, tuoksun paahteisuus melko heikko. Maku ei ollut kovin intensiivinen, pikemminkin kevyenlainen ja 'helppo'. Siten tämä olisi todennäköisesti hukkunut kalojen aromimaailmaan täysin. 

Pääruuan kanssa juotiin yhtä joulun parhaista viineistä. Se oli jostakin aikanaan viinikaappiin siunaantunut Amarone I Castei 2006. Tämä viini oli miltei tajunnanräjäyttävän hyvää.  Tuoksusssa oli voimakasta mausteisuutta, raikasta kirsikkaa ja maan aromeja. Viini oli suussa hyvin täyteläinen ja pehmeä, kuitenkin samalla kirsikkaisuuden ja happojen ansiosta raikas. Tämä oli ainakin Tanniinin suuhun paras tähän mennessä maistettu amarone.

Ruuan jälkeen siirryttiin Kuplan perheen pariin, ja ajonakkinsa suorittanut  (arpaonni ei suosinut, nomen est omen...) kuplakin pääsi nauttimaan viinistä. Ja ennenkaikkea juustoista, joita napsittiin pitkälle iltan seurustelun lomassa. Täällä maistettiin toista amaronea, Masin costasera amarone vuodelta 2007. Tämäkin oli mausteinen ja täyteläinen, mutta edellä mainitun raikkautta ja tasapainoa tämä viini ei aivan saavuttanut. Tarjolla oli kuitenkin Tanniinin ikiaikaista suosikkijuustoa, espanjalaista Cabrales-sinihomejuustoa joka on niin ytyä, että moni saa siitä päänsäryn. Tanniini on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tämä on herkkua. Etenkin portviinin kanssa, ja pieni pullo Ferreiran nektaria löytyikin piiloista. Juolu on täydellinen.

Joulupäivää vietettiin pullonhenkelässä kuplan perheen kanssa. Perinteisiä jouluruokia vältellen syötiin blinejä alkuruuaksi ennen poron sisäfilettä. Blinien kanssa Kuplan äiti vaati ehdottomasti saada suosikkipäällysteyhdistelmänsä: Suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa. Hyvä että vaati, sillä tuo happaman, suolaisen ja makean yhdistelmä oli loistava. Kokeilkaa, vaikka! Blinien kanssa juotiin toinen pullo edellä mainittua Mummia, joka kyllä hieman hukkui sipulisilpun ja suolakurkkujen alle. Mutta shampanja ja blinit, se on perinne. 

Kupla taituroi pääruuan porosta taivaallista. Se tarjottiin palsternakka-perunapyreen ja suikalejuuresten kera punaviinikastikkeella. Poro oli lähes raakaa, siihen oli otettu nopea väri, ja se jätettiin sisältä hieman alle 40- asteiseksi. Poro oli mureaa kuin mikä, suorastaan suli suuhun. Viineinä ruualla tarjottiin isolle joukolle kahtakin italialaista. Näistä toinen on jo pitkän linjan tuttu, Nino Negrin Sassella Valtellina Superiore. Tätä on jo useita kertoja tilattu Gourmondo.de:n kautta saksasta. Viini on sekoite nebbiolosta (95%) ja paikallisista Lombardialaisista rypäleistä. Se on huomattavasti baroloa kevyempi tanniineiltaan, enemmän hapokas. Aromeissa on nebbiolon kukkaisuutta ja marjaisuutta, mutta myös paahteisuutta ja mausteita. Toinen pääruuan viini oli Il Grigio San Felice 2006, puhdas Sangiovese Chiantista. Tässä oli jälleen italialaista kirsikkaa, maata ja pientä tallintaustaakin. Hapot olivat raikkaat, tanniinit tässä hyvän vuoden viinissä melko talttuneet. Molemmat viinit sopivat porolle hyvin, Il Grigio ehken paremmin. 

Illan mittaan nautittin vielä juustoja, jälleen pitkälle yöhön. Niiden kassa kului vielä Chilen Maipo Valleysta Vina Chocalan sekoiteviini, jossa mausta päätellen oli todennäköisesti Carmenerea ja CS:a.Vahva viini, hyvä juusto.

Sellaisia joulumuisteluita siis. Seuraavaksi alkaa uusi vuosi, joka tulee perinteen mukaan ottaa vastaan kuohuen. Kuten tiedetään, Titanic oli ensimmäinen laiva jota ei kastettu shampanjalla. Eli kaikkea uutta tervehdittäköön kyseisellä juomalla nyt ja vasta.

Uusiin kujeisiin.

Pikkujoulut kahdelle

Ulkona on satanut viimeaikoina paljon räntää, kuten varmaan kaikki ovat huomanneet. Sää on siten tarjonnut usein hyvän tekosyyn möllöttää kotona kynttilänvalossa viiniä nauttien.

Eilen päätettiin iltapäivällä räntäsateen jälleen alkaessa, että pidetään kahden hengen pikkujoulut pullon hengessä. Iltapäivän joululahjanostoreissu muutti luonnettaan suuntautuessaan Kauppahalliin, Stockmanin herkkuun ja A-markettiin.

Hallissa Nygreniltä hankittiin muutama kampasimpukka ja jättikatkarapuja. Juustosopista  tartttui myös mukaan pieni pussukka. Keittiöelämästä haettiin Puljonkin Demi-glasea, Stockalla hyödynnettiin HeVi-osastoa rankalla kädellä, ja lisäksi bongattiin pakkasaltaasta ankan rintafile. Alkosta hankittiin tällä kertaa vain B-in-B glögiä varten (josta lisää myöhemmin), sillä viinikaapin uumenissa muistettiin olevan illaksi juuri sopivat emmeet iltaa varten.

Ennen iltaa ehdittiin vielä kävelyttää sekarotuista kellarinvartijaamme tihenevässä räntätuiskussa tunti, ja sitten oltiinkin valmiita kunnon kokkailu- ja herkuttelusessioon.

Kupla keitteli pari tuntia salaisella ohjeella punaviinisoosia tähteeksi jääneestä pullonpohjasta ja Puljonkista. Sillä aikaa Tanniini panosti omaan erikoisalaansa eli Thai-henkisen wokkipohjan laatimiseen alkuruualle. Makumaailmana tässä oli tällä kertaa limetti, sitrunaruoho, chilli, valkosipuli ja inkivääri säväytettynä kiinalaishenkisellä tähtianiksella. Wokkipohjana käytettiin porkkanaa, sipulia ja keräkaalia pienellä paprikalla lisättynä.

Kupla sulatteli pannulla ankasta hiljakseen rasvat pois, paahtoi sitten kuumemmalla pannulla odottamaan loppukypsennystä uunissa. Samalla syntyi uuniin kypsymään bataatti-vuohenjuustotorneja ja ratatouille kattilaan kypsymään. Tällä välin tanniini ehti rakennella pienen amusen viikunasta ja Roquefortista, paistella valmiiksi wokin. Kampasimpukat ja ravut paistettiin vasta juuri ennen tarjoamista. Uuniin livahti tässä vaiheessa myös jälkiruoka, punaviinipäärynät.

Sitten aloitettiin yksi  nautinnollisimmista illoista aikoihin. Aluksi syötiin amuse Tanniinin (vielä) salaisella reseptillä laaditum glögin kanssa. Alkuruuan kanssa tarjottavaksi löytyi kaapista Alsacen matkalta hankittu domaine Jean Sippin Trotacker Pinot Gris (Ribeauvillen kylästä). Viini oli persikkaisen mineraalinen tuoksultaan, alsacen pinot grisien tapaan vienosti makea ja hapokas. Makeuden ansiosta viini ei hukkunut mausteisen wokin alle, vaan täydensi makua varsin miellyttävästi. Pullosta säästeltiin puolet juustojen kanssa kokeiltavaksi.

Pääruoka oli kypsynyt uunissa juuri sopivan mediumiksi alkuruuan aikana. Annoksen bataattitornit jäivät hieman al denteäkin raaemmiksi, mikä ei ollut lainkaan huono asia. Bataatti ei mössööntynyt vaan oli kuivunut varsin rapsakaksi, eikä maku ollut liian makea. Ankka oli loistavaa, ja Kuplan kastike aivan taivaallista.

Vielä jumalaisempaa oli viini. Pääruualla tarjottiin vuosi sitten alkon lippulaivasta hankittua Te Kairanga runholder Pinot Noiria Martinboroughsta. Viini oli jotain aivan muuta kuin halvemmat uuden seelannin pinotit tyypiä Matua ja Vicarage lane. Ei puhettakaan vaniljaisesta puolukkahillosta! Tässä viinissä oli hennon marjainen tuoksu, jonka ohessa paahdetta, maata, nahkaa ja lyijykynää. Rakenne oli suussa loistava. Alussa kohtalaisen vahvan happoinen. Tanniinit rauhalliset. Jälkimaku oli pitkä nautinto. Ja etenkin makean punaviinikastikkeen ja mediumiksi jääneen ankanrinnan kanssa tämä oli omillaan. Kuten kupla totesi: "onneksi ollaan kaksistaan, tätä olisi häpeä tarjota kellekään joka ei osaisi arvostaa".

Jälkiruokapäärynät syötiin pikkiriikkisen Baileys-tilkan kera. Sitten nautittiin vielä juustosopin pussukan sisältöä valkoviinin kanssa.

Lopulta oli mukava kellahtaa vierekkäin mahojensa kanssa nukkumaan.

Tällaiset pikkujoulut siis. Suosittelen kokeilemaan!