Alsace 1/?

Lähtö kotoa aamuyöllä kello 2:30, parin kymmenen minuutin kävely linja-autoasemalle ja kohti Helsinki-Vantaata. Matka meni umpiunessa, heräsin kelloon kehä III:lle käännyttäessä. Lähtöselvittelyt sujuivat aamukoomassa, ja kentällä odotteluaikaa oli juuri kahvin verran.

Lento Frankfurtin kentälle kesti parisen tuntia. Lufthansa tarjoili herkkuaamiaisen, säpylä 'juustolla' ja sentin kinkunsiivulla. Syömättä jäi vegetaristilta. Kyselin kyllä kinkutonta vaihtoehtoa, mutta eipä löytynyt.

Frankfurtissa oli onneksi hyvin odotteluaikaa ennen bussin lähtöä kohti Strasbourgia, ja kentän kahvilavalikoima oli laadukas (joskin kaikkien kenttien tapaan törkyhintainen). Muutoin kenttä oli saksalaisen tehokas: ei penkkejä, vaan parin sadan metrin mittainen käytävä kentän etuosassa ja bussi- ja taksipysäkit ulkopuolella.

Näkymä hotellin ikkunasta 

Löysin Lufthansan 'jatkolentobussin' Strassbourgiin. Systeemi oli kätevä, 2,5 h puolitorkkeessa ja pääsin suoraan Strassbourgin rautatieasemalle. Sää oli tuolloin lauantaina loistava, aurinko paistoi ja lämmintä oli liki hellelukemiin saakka.

Bussin tullessa perille kello oli kaksi. Hyppäsin suoraan etelään menevään junaan, sillä olin varannut itselleni hotellin Belfortista, Alsacen alueen eteläpuolelta. Junalla matka-aika oli kolmisen tuntia, mutta se sisälsi usean tunnin vaihto-odottelun Mulhousessa. Odotusaikana ehdin hankkia sandaalit, joita en ollut mukaan pakannut ajatellessani että keli on viileämpi. Ja niinhän se sitten olikin, tuo lauantai oli ainoa päivä jolloin noita sandaaleja käytin. Sainpahan uusista kengistä hiertymät varpaiden päälle, pieni lisämauste ensimmäisille vaelluspäiville.

Belfortin keskustaa

Lopulta pääsin ensimmäiseen etappiini, Belfortiin ja hotelliin. Ihme kyllä hotellin henkilökunta puhui auttavaa englantia. Pääsin huoneeseen, siistiydyin ja laittauduin illalliselle kaupungille. Aurinko paistoi vielä lähtiessäni, mutta pilviä kertyi jo hieman uhkaavasti. Kiipesin ennen ruokailua vielä kaupungin yläpuolella olevalle linnoitukselle, josta näki hienosti etäiset Vogeesien vuoret kaupungin takana. Ja välissä valtavaa teollisuusaluetta, jolla sijaitsivat esimerkiksi Peugeotin tehtaat. Onneksi lähtisin huomenna eri suuntaan enkä siis joutuisi tuon tehdashelvetin läpi kulkemaan.

Näkymä Belfortin linnoitukselta kaupungin yli

Ravintolaan kävellessäni satoi jo tihuttamalla. Nälkä oli kova, koska en ollut mitään syönyt Frankfurtin lentokentän jälkeen. 3 Ruokalajia upposi helposti. Maalaissalaatti, lohifile upposivat helposti. Juustolautasen jouduin jakamaan naapuripöydässä istuneen juttukumppanin kanssa. Kaveri oli meribiologi, joka työskenteli pääasiassa Kielin kanavalla tutkimuslaitoksessa, mutta oli ollut työmatkalla Nizzassa ja nyt paluumatkalla. Tämä olikin ainoa kerta kun törmäsin keskustelun mahdollistavaa englantia osaavaan raskalaiseen, jos ei lasketa viinitilojen esittelijöitä.



Ruokailun aikana oli puhjennut kunnon myrsky, ja kun tuuli alkoi puhaltaa vettä terassin katoksen allekin niin tunsin että on aika lähteä nukkumaan. Juoksin sateessa hotellille. Unta ei juuri tarvinnut odotella pitkän reissupäivän jälkeen