Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun kuulee nimen Piemonte? ViiniBarolo
BarbarescoAlbaAstiTryffeliLaatuAurinkoHerkku? Siis ennen kaikkea viinit, ja niistä ensimmäisenä kuningas barolo ja hänen kuningattarensa barbaresco. En ole koskaan käynyt alueella, mutta olen lukenut siitä paljon ja lukemani perusteella voisin kuvitella olevani kyseisessä paikassa hyvin tyytyväinen. Koko Langhen alue elää lähes pelkästä viininviljelystä ja siihen liittyvästä turismista. Viinitilat ovat suurelta osin pieniä ja perinteisiä. Tilan keskikoko Barolon ja Barbarescon DOCG-alueella on vain 2,5 ha, ja tuotantomäärät hyvin pieniä. Pullottajia on yli 800! Kaiken kaikkiaan maakunta on jokaisen kulinaristin pyhiinvaelluskohde.
Maakunnassa on tällä 52 laatuluokiteltua aluetta, yksi vuoden jokaiselle viikolle. Siinä oiva haaste seuraavalle vuodelle? Toisaalta Alkon perusvalikoiman voi maistaa läpi vuodessa 1/kk - tahdilla, sillä valikoimassa on 9 punaista ja 3 valkoista. Tosin on myönnettävä että tilausvalikoima laajentaa repertuaarin moninkertaiseksi, mutta silloinkin paino on tunnetuimmilla DOC-aluella.
Piemonte on tunnettu ennen kaikkea punaviineistään. Punaviinien DOC-alueista tulee mieleen kristittyjen kolmiyhteinen jumala. Ne ovat erillisiä, mutta silti fyysisesti sijaitsevat päällekkäin ja sekaisin. Punaisia päälajikkeita on kolme: Barbera, Dolcetto ja tietysti Nebbiolo. Poika, pyhä henki ja pääjehu. Niitä vielä sekoitellaan keskenään, ja sitten ei enää mistään tajua mitään...
Nebbiolosta valmistetaan tunnetuimmat Barolo ja Barbaresco Langhen alueen DOCG-alueilla. Maakunnan pohjoisosissa po-joen pohjoispuolella nebbiolo on myös tärkeä lajike, jossa viineihin kuitenkin sekoitetaan muita rypäleitä pehmentämään nebbiolon kovaa rakennetta. Pohjois-Piemonten DOCG-alueita ovat Ghemme ja Gattinara. Nebbiolo kypsyy myöhään syksyllä. Rypäleessä on ohuet kuoret, ja tästä johtuen viinin väri jää haileaksi. Näistä ohuista kuorista saadaan kuitenkin irti uskomattoman kovia tanniineja, joiden pehmentämiseksi tarvitaan pitkää kypsytystä - tai kuten pohjoisempana, pehmentävien rypälelajikkeiden sekoittamista. Aromeina viineissä on kirsikka, punaisethedelmät, ruusun ja orvokin kukkaiset tuoksut. Myös maanläheisiä, tryffelihenkisiä aromeja viineistä voi löytää.
Punaisista rypäleistä viljellyin on barbera, joka menestyy hyvin koko maakunnassa. Eniten sitä kuitenin viljellään Astin ja Alban seudulla, ja se lieneekin astin seudun alkuperäisiä rypäleitä. Sitä viljeltiin aiemmin lähinnä tarhoilla, joilla nebbiolo ei menestynyt. Nykyisin sille on kuitenkin annettu enemmän tilaa, jolloin viinien laatukin on parantunut. Tyypillistä barberalle on voimakas hapokkuus ja vähäinen tanniinisuus, jota tosin usein lisätään tynnyrikypsytyksellä. Väri on selvästi nebbioloa syvempi. Perusaromit ovat maanläheisiä ja kirsikkaisia.
Dolcetto, 'pieni makea'. Väriltään edellisistä poiketen purppurainen. Kypsyy aikaisin ja on maaperävaatimustensa suhteen vaatimaton, joten sitä voidaan viljellä palstoilla joilla barberakaan ei menesty. Viinissä on hyvin vähän happoja mutta runsaasti makeita tanniineja, mutta viinit ovat kuitenkin edellisiin verrattuna hyvin pyöreitä. Aromeissa on orvokkia, tummia marjoja kuten karhunvatukkaa, kahvin ja jopa lakritsin aromeita. Tynnyrikypsytetyt versiot saattavat olla hyvin hilloisia.
Valkoisia rypäeitä on kolme keskeitä: erbaluce, arneis ja chardonnay. Erbaluce on kukkainen ja jossain määrin vihreä, yrttisiä aromeja omaava hapokas lajike. Arneis on hedelmäisempi, silti kohtalaisen hapokas. Arneis'n jälkimaussa sanotaan olevan jotain fianon tyyppistä savuista pähkinäisyyttä. Ja chardonnay on, no chardonnay.
Eli: pääosin yksinkertaista, josta on aluejaolla saatu uskomattoman monimutkaista. Lauantaina maistellaan suppea läpileikkaus piemonten punaisista, yksi kutakin lajikeviiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti