Ravintola Hella & Huone: Helmikuun herkkuja

Ravintola Hella & Huone on Arto Rastaan lippulaiva Tampereella. Tämän lisäksi ravintoloitsijalla tuntuu olevan jatkuvasti monta rautaa tulessa: Bar Burritot ovat jo parin vuoden ajan tarjonneet laadukasta pikaruokaa, Lempäälän Villa Hakkari on tunnettu loistavana juhlapaikkana ja tilausravintolana. Uusimpana uutena avautui Dining 26 Tampereen Aleksanterinkadulle, josta alkaakin muodostua Tampereen ravintolaskenen ydin.

Saimme Humbertolta, Hellan ja Huoneen sommelierilta, kutsun tulla maistamaan ravintolan uutta ruokalistaa ja sille yhdistettyjä juomia. Menu oli selvästi suunniteltu alkavaa kevättä ajatellen kevyemmäksi, ja viinien lisäksi ruuille oltiin yhdistetty toisena vaihtoehtona olut tai siideri.

Hellan ja Huoneen filosofia on viimeisten vuosien aikana muuttunut klassisen ranskalaisesta lähinnä pohjoismaiseksi. Annoksista löytyy paljon kotimaisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita, vaikka tuontitavaraakin käytetään jos se on laadultaan hyvää. Esimerkkinä tästä listalla ollut lammastartar, joka valmistetaan islantilaisesta lampaasta. Pääkokki Roni Toivarin mukaan islantilainen lammas on laadultaan aivan erilaista kuin suomalainen, koska näitä lampaita laidunnetaan samaan tapaan vapaana luonnossa kuin suomalaisia poroja.

Ateria alkoi keittiön tervehdyksillä: Saimme eteemme kuivatulla etikalla maustettua kanansydänsipsiä sekä perunalettua, mätiä ja smetanaa tillinkukilaa koristettuna. Kanansydänsipsin maku oli erittäin syvä, ja kuivattu etikka toi mukaan kirpakkuutta. Perunalettu-mätisuupala ei jäänyt lainkaan jälkeen: Sopiva suola, sopivassa suhteessa mätiä ja smetanaa. Siianmäti jäi mukavalla tavalla maistumaan suuhun, ja suolaisia mätirapsauksia löytyi suusta pitkään suupalan jälkeen. Vahva avaus ehdottomasti.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka sisälsi simpukkaa, pikkelöityä kyssäkaalia, raakaa omenaa ja sitrunaverbenakastiketta. Kastike oli raikas, ja sen aromimaailma vei ainakin meidän ajatuksemme Kaakkois-Aasiaan. Pikkelöity kyssäkaali istui hyvin mukaan kuvaan, samoin omena.

Viiniksi annokselle oli valittu Eric  Louis:n Sancerre. Sauvignon blancin herukkainen aromi pääsi tässä viinissä esiin juuri sopivasti. Sancerrelle leimallinen tulitikun raapaisua muistuttava rikki-aromi oli taustalla hentona, muttei noussut häiritsevään osaan. Viini oli sauvignonille tyypilliseen tapaa hapokas, ja se tuki hyvin annoksen kirpakkaa kastiketta. Reduktiivinen mineraalisuus pelasi yhteen simpukoiden kanssa, ja herukkainen aromimaailma istui myös hyvin hieman eksoottisen mausteiseen kastikkeeseen.

Olutvaihtoehto oli kuitenkin kenties vielä parempi: Ausmanin Saison on maustettu sitruunaruoholla, jonka aromi osui juuri sopivan lähelle annoksen sitrunaverbenakastikketta. Olut ei ollut pelkältään maistettuna aivan niin hapan kuin olisimme saisonilta toivoneet, mutta yhdessä simpukoiden kanssa maisteltuna hapokuus oluessa korostui ja se alkoi maistua juuri siltä, miltä saisonin pitää: Hiivaiselta, hapokkaalta ja aavistuksen tallintakuiselta.

Toisena alkuruokana sitä islantilaista lammasta tartarina. Lisänä tässä oli muun muassa savustettua keltuaista ja mukulaselleriä. Tartar oli pilkottu juuri sopivaksi, se oli täydellisen mureaa ja maku oli tosiaan aivan erityinen. Savun maku annoksessa oli melko voimakas, ja sellerin syvä maku riitti hyvin tartarin pariksi. Mahtava annos!

Tälle alkuruualle tarjottiin viinipariksi taattua laatua Beaujolais:sta. Pironin Chenas Quarz on hiilihappokäymisen ansiosta hyvin marjainen, raikas ja hieman hiiva-arominen. Makuprofiilin kuvailu lainkaan asiaa kaunistelematta suoraan muistiinpanoista: Helvetin hapokas ja sopivasti mineraalinen. Juuri tämän hapokkuuden ansiosta viini toimii tartarille kuin porkkana lumiukon nenäksi. Happo raikastaa suun niin upeasti, että seuraavaa suupalaa odottaa kuin kuuta nousevaa. Jostain syystä hiilihappokäyminen tuntuu tuottavan aromimaailman, joka sopii todella hyvin yhteen annoksen savuisen aromin kanssa. Tätä yhdistelmää tulemme varmasti kokeilemaan kotona muilla viineillä ja ruuilla.

Ensimmäisenä pääruokana täydellistä turskaa, lisäkkeenään punajuurta,persiljapuuroa ja mantelia. Turska on haudutettu upeaan kypsyyteen, sen rakenne on liki täydellinen. Punajuuri tuntuu aluksi erikoiselta lisäkkeeltä vaalealle kalalle, mutta se toimii kuitenkin hienosti. Manteli kalan päällä tuo annokseen täyteläisyyttä samoin kuin tuhti mutta raikas kastike.

Viiniksi tälle oli valittu takuuvarma Matteo Corregian roero arneis Piemontesta. Viinissä  on vaaleaa kukkaisuutta, pähkinäisyyttä ja päärynää. Viini on melko täyteläinen ja hieman öljyinen. Hieman yllättäen viini sopii erityisen hyvin yhteen annoksessa olevan punajuuren kassa, ja se sitookin annoksen upeaksi kokonaisuudeksi. Pähkinäisyys ja manteli pelittävät myös hyvin yhteen.Humberto olikin lähtenyt etsimään ensisijaisesti viini-ruokaparia annoksessa punajuurelle, koska punajuuri oli annoksessa dominoivin.

Toinen pääruoka on haudutettua possunniskaa, sipulia eri muodoissaan sekä sinapinsiemen-siiderikastiketta. Täydellisen mureaa possua ja kirpakaa kastiketta täydennettynä sipulin hieman karamelisilla syvillä aromeilla. Hienona yksityiskohtana pääkokki Toivari oli piilottanut sipulikeittoa perunakroketin sisään. Tässä ensimmäisen päivän versiossa keitto oli tiivistynyt hieman liikaa eikä valahtanut kroketista ulos kuten oli tarkoitus, mutta asia hioutunee täydelliseksi varsin nopeasti.

Viininä Piemonten alkuperäislajikkeesta nascettasta valmistettu viini. Braidan Nascetta 2014 on päärynäinen, omenainen viini, jonka aromit ovat melko hentoisia. Viini on kuitenkin tasapainoinen ja annokselle riittävän hapokas, joten yhdistelmä on harmoninen.

Parempi kombo syntyi kuitenkin annokselle yhdistetystä siideristä: Pierre Huetin Pays d'Augen aromimaailmassa oli (kuten muistiinpanoissamme lukee) "lantaa, hiivaa, omenaa ja sen kotaa". Siiderinen kastike, murea possu ja syvä sipuli veivät sideristä pahimman lantaisuuden, ja yhdistelmä toimi kuin kone. Hiilihappoinen siideri raikasti suun hieman liiankin nopeasti jos haarukassa oli vain sipulia ja lihaa, mutta kun annospalaan lisäsi hieman perunaa niin elämys oli täydellinen.

Välijuustona Juustoportin vuohen Gyerere, punasipulihilloketta ja suolaa. Tälle oli yhdistetty osuva olut, islantilainen Einstök Dobbelbock. Karamellinen, pihkainen, siirappinen ja maltainen olut toimi täyteläisen ja umamisen juuston kassa hyvin.

Viinivaihtoehtona juustolle on Chateau Wantzin iäkkäämpi Pinot Gris vuodelta 2008. Viinissä on omenankotaa, siideriomenaa ja hiivaisuutta. Suutuntuma öljyinen, iän vuoksi melko matalahappoinen. Juusto kuitenkin korostaa hapokkuutta, jolloin viinin rakenne tuntuu oikein mukavalta. Viini lisäksi avautui hyvin lasissa ja kehitti uusia aromikerroksia, joten tätä voi jemmailla lasiin ja maistella uudelleen vielä jälkiruuan jälkeen.

Jälkiruoka on suklaan juhlaa: Maitosuklaata, ilmattua suklaata, karamellia ja pronssifenkolia jäätelönä. Kuva kertoo kaiken: Kaunis ja tuhti lopetus aterialle.

Annokselle oli yhdistetty viiniksi hyvin klassisesti Banyuls, eikä tässä luonnollisesti voitu mennä metsään. Banyuls on vin doux naturel Ranskasta Pyreneiden kainalosta. Se on hapokas ja samalla marjainen väkevöity viini, joka on erittäin klassinen pari suklaalle. Toimi.

Oluen kanssa tehtiin täysi kehä, sillä kuten alkuruualle myös jälkiruualle oli tarjolla Ausmanin tuote. Kirsikkaportteri oli aromeiltaan kirsikkainen, suklainen ja mämminen. Se toimi erittäin hyvin annoksessa olleen karamellin kanssa, mutta ei ollut huono pari myöskään suklaakomponenteille.

Kokonaisuutena ateria oli hieno kokonaisuus. Annokset olivat erittäin kauniita kuten kuvat kertovat, Roni Toivarilla on selvästi lahjoja visuaalisesti kauniiden annosten luomiseen. Myös maut olivat jo hyvin kohdallaan, vaikka olimme maistamassa uutta menua ensimmäisessä kattauksessa. Viini- ja olutparit olivat kiinnostavia ja toimivia. Molempia voi suositella!

Pitkä menu maksaa 72€/hlö+juomat. Hinta-laatusuhde oli jo nyt kohdallaan ja hioutuu varmasti vielä paremmaksi, kun kaikki menun osat loksahtavat paikoillee.

Uutta ruokalistaa voi suositella kaikille, jotka nauttivat monipuolisista mauista ja kauniista annoksista!

Kiitos Humberto ja Roni upeasta illallisesta.

Täydellisen burgerin jäljillä?

Gastropub-''ketjun'' omistajat Sami ja Anu Lappalainen ovat avaamassa jälleen uutta ravintolaa Tampereen keskustaan. Hatanpään valtatie 4:n aukeaa ravintola Burger&Beer. Ravintolassa pääpaino tulee olemaan laadukkaisassa burgereissa ja käsityöläisoluissa. Tällä kertaa Lappalaiset testaavat ja kehittävät uuden mestan ruokalistan valikoimaa helmikuun ajan Gastropub Kalevassa. Tarjolla on helmikuun ajan ti-su joka päivä 3 eri vaihtoehtoa, joista yksi on aina kasvisversio.

Me kävimme viime viikon sunnuntaina lounasaikaan testaamassa perheen kesken pari burgeria. Tällä kertaa tarjolla olleet burgervaihtoehdot olivat zuccini, juusto ja pastrami. Burger-pihvien liha on 100% Black Angusen lihaa ja se jauhetaan päivittäin paikan päällä Kalevassa. Heikki valitsi annoksista zuccinin ja Katrin oli pakko päästä testaamaan Pastrami, koska oli maistanut loistavaa pastaramia viimeksi Katz delissä New Yorkissa. Sami Lappalainen kertoi, kuinka pastramin liha savustetaan Wigrenillä aidoilla leppälastuilla ja kuinka sitä on kehitetty juuri heidän ravintolaansa varten. Sämpylät ovat ravintolan itsensä tekemiä ja täysin erilaisia kuin tällä hetkellä vallalla oleva briossimainen burgersämpylä. Syy tähän on siinä, että annoksesta ei haluta liian raskasta lisäkkeiden kanssa. Meidän makuumme sämpylät toimivat erittäin hyvin ja kostuivat juuri sopivasti kastikkeista kanssa.

Heikin zucciniburger sisälsi pariloitua kesäkurpitsaa, romescoa ja rucolaa. Kesäkurpitsa oli sopivan pikantisti marinoitu, mantelisessa romescossa oli jäljelle hieman purutuntumaa ja se toi burgeriin sopivasti täyteläisyyttä ja mukavia muistoja välimeren rannoilta näin räntäiseen helmikuuhun. Loistava kokonaistuus, sopivan kevyt myös lounaaksi.

Katrin pastramiburgerissa oli pastramisiivujen lisäksi pehmeä täydellisesti paistettu burgerpihvi juuston kanssa. Lisäksi majoneesia ja sivussa tomaattia, sipulia ja maustekurkkua. Kaveriksi vielä tuoreranskalaiset ja itse tehty majoneesi. Yksinkertaista ja todella hyvää. Maut olivat kohdillaan ja pastrami toi annokseen mukavan savuisen lisäyksen. Pastrami olisi omaan makuuni saanut olla hieman kosteampi, mutta makunsa kullakin. Burger oli helppo syödä käsin ja olisin mielelläni syönyt vielä lisää.

Prkl:n kovat burgerit me ainakin nautimme sunnuntaina ja odotukset uuden mestan kohdalla ovat kyllä näiden jälkeen korkealla. Usein ajatellaan, että kuka tahansa osaa tehdä hyvän burgerin, mutta on eriasia tehdä kotona burgerit 4 hengelle kuin 100-200 burgeria saman päivän aikana ravintolassa. Mielestämme erittäin tervetullut idea testata uutta konseptia todellisilla asiakkailla. Mene ja maista burgerit joko ennakkoon Gastropub Kalevassa tai sitten myöhemmin keväällä Burger&Beerissä.

Ravintola C: Kaunista, maukasta, innovatiivista ja iloista

Ravintola C:n on ehdoton suosikkimme Tampereen ravintoloista, kuten lukijoille ehkä on aiemmista hehkutuksista käynyt ilmi. Innostus oli kova, kun pääsimme osana Tampere Food Clubin bloggariporukkaa maistamaan ravintolan uutta menua. Ilkka Isotalo oli jällen luonut taikurimaisesti erittäin innovatiivisia makumaailmoja hyvin yksinkertaisista raaka-aineista.

Mestari Ilkka kerrankin asiakkaan roolissa.

Viinit menulle ovat valinneet ravintolan nuoremmat sommelierit Heidi Mäkinen ja Matti Kuukkanen-Fager. Meille kuitenkin tarjoiltiin viinit, jotka Christina Suominen olisi annoksille parittanut. Muutama yhdistelmä oli varsin sykähdyttävä.

Ensin saimme laseihimme Balfour roséta. Hush Healthin tilalta Englannin Kentistä tuleva kuohuviini on tituleerattu Englannin parhaaksi Rosé-kuohuvaksi, ja nyt maistettuamme ymmärrämme miksi. Tässä perinteisessä samppanjablendissä maistuvat kypsä karpalo ja mansikka, mutta mukana on myös yrttisyyttä ja valkopippuria. Paahteisuus on hillitty. Suussa viini on räväkän marjaisa, mutta jälkimaku on jännittävällä tavalla bitterinen. Tämä tekee viinistä oivan ruokajuoman.

Aluksi saimme snackeinä juures- ja hapankaalisipsejä sekä peltilihapiirakkaa: voitaikinaan käärittynä omenaa, hapankaalia ja possunkylkeä. Viini toimi näiden kanssa upeasti. Etenkin lihapiirakan hapankaali ja viinin bitterisyys sopivat yhteen. Vielä paremmin se toimi keittiön tervehdyksenä tulleen tattiblinin juomana. Blinin lisukkeena oli lasimestarin kuhaa, kuivattua sipulia, siianmätiä ja smetanaa. Tässä hyvin happoinen kuha ja hieman katkera sipuli nostivat viinin marjaisuutta upeasti.

Ensimmäisenä varsinaisena alkuruokana sipulikeittoa mateella. Made oli paistettu nahkoineen rapeaksi, sen seuraksi lautaselle oli aseteltu paahdettua sipulia, friteerattua purjoa, pikkelöityä mustikkaa, karamellisoitua sipulipyreetä ja tilliöljyä. Päälle kaadettiin liemi, joka oli valmistettu paahdetusta, jopa aavistuksen poltetusta sipulista. Liemessä oli syvä, karamellinen mutta toisaalta hieman katkera maku joka oli annoksen kantava voima. Mateen paistaminen nahkoineen toi siihen lisää makua. Annos oli sipulin juhlaa ja osoitti kuinka laajan makupaletin voi saada irti yhdestä ainoasta kasviksesta.

Toisena alkuruokana keltajuurta: jogurtilla maustettuna pyreenä, raakamarinoituna ja ihrassa haudutettuna. Lisänä oli siivu grillattua ruoveden villisikaa sekä makua tuomassa vielä  hapatettua lepän lehteä ja kuivattua maahumalaa. Kastike oli valmistettu villisian luista. Annoksessa oli lihaa varsin pieni siivu, mutta sen maku oli puhtaan keltajuuren kanssa erittäin syvä.

Viiniksi annokselle oli paritettu Pio Cesaren reilusti tammitettu chardonnay Piemontesta. Viini oli sellaisenaan melko raskas, mausteisen tamminen ja voinen. Siinä oli kuitenkin onnistuttu säilyttämään miellyttävä hapokuus. Tämä viini yhdessä villisian kanssa oli yksi mahtavimmista ruoka-viinipareista aikoihin: Viini nosti lihasta esiin upean riistanmaun, joka jäi suupalan jälkeen jylläämään pitkäksi ajaksi suun takaosaan. Lihaa oli marinoitu katajanmarjoilla, ja tämä muutoin huomaamaton aromi nousi viinin kanssa esiin ginimäisenä mausteisuutena. Huikea kombo.

Ensimmäisenä pääruokana kania, palsternakkaa ja sieniä. Annoksessa oli mustatorvisienimurekkeella täytetty kanin reisi, savustettua palsternakkaa, kanttarelleja säilöttynä ja kuivattuna, pinaattipyreetä sekä mustatorvisienijauhetta. Lisänä oli kanivaahtoa tuomassa ilmavuutta ja volyymia. Annoksen hienoin osa oli savustettu palsternakka, jossa oli saatu säilytettyä palsternakan ominaisaromi hennolla sivusavulla. Kani oli kania, sienet upeita kuten aina.

Viiniksi tälle Chateau Léoube Secret-rose. Sekoittteessa grenache, cinsault ja cs. Vaalea possunpunainen väri. Tuoksussa sitrusta ja hentoa persikkaa. Maku sopivasti marjainen ja mineraalisen hapokas. Tasapainoinen viini tasapainoiselle, elegantille annokselle.

Toisena pääruokana vielä Pyhäjärven haukea, sammettikukkaohraa, punajuurta ja sametikukka-viinietikkavaahtoa sekä talkkuna-perunarieskaa. Punajuuri oli upea visuaalinen elementti, ja se myös maistui loistavalle. Hauki oli täydellisesti kypsennetty, puhtaan kalan makuinen. Samettikukalla maustettu ohra ja perunarieska toivat annokseen ruokaisuutta, ja etenkin tuo rieska oli yllättävä komponentti. Kaunis annos, jossa ainoastaan kalaan olisimme kaivanneet aavistuksen lisää suolaa.

Viininä tälle Dautelin Lemberger Würtembergistä oli raikas punaviini, joka toimi tälle kala-annokselle oivasti hapokkuutensa ja raikkaan marjaisuutensa ansiosta.

Ennen jälkiruokia vielä hieman juustoja. Tällä kertaa Kolatun juustolan Valdemar, jonka kaverina Christinan pihan kriikunoista tehtyä hilloa ja juureen leivottua näkkileipää. Näkkileivän reseptin Ilkka oli jakanutkin jo osalle porukasta ja saimme samalla myös vinkkejä siitä miten he saavat näkkileivästä niin ohutta. Salaisuus oli leivonnassa käytetty pieni paletti-niminen työkalu... Itse annoskin oli ihanan freesi kokonaisuus ja Valdemar-juuston nimi täytyy laittaa korvan taakse.

Ennen varsinaisia jälkiruokia saatiin annos koivua: Koivuhalolla maistettua vanukasta, koivunlehtimarenkia, puolukkagranitea sekä koivunmahlasta kuivattua sokeria. Annos maistui kermaiselta juhannussaunalta, mikä oli näin keskellä talvea positiivinen mielleyhtymä. Arvuuttelimme pitkään mitä muuta raaka-ainetta annoksessa on kuin puolukkaa. Koivu vaikka tuttu tuoksu suomalaisille onkin ei todellakaan tullut ensimmäisenä mieleen... Loistava osoitus jälleen siitä, että luonnosta löytyy vaikka mitä aineksia ruuanlaittoon, kun osaa oikein katsoa.

Varsinainen jälkkäri ruususta ja vadelmasta oli puhdas taideteos: Valkosuklaata, villivadelmasorbeeta, vadelma- ja ruusunmarjalastuja, juhannusruusukreemiä, ruusulunta ja sekä paistettua juustokakkua. Kuva kertokoon, makujen kirjon kuvailuun eivät tahdo sanat riittää.

Jälkiruuan kanssa juomana aina loistavaa Limoux'n Antechia, makeaa kuohuvaa Etelä-Ranskasta.

Aterian jälkeen kannattaa ehdottomasti ottaa kahvi, koska sen kanssa saa eteensä mahtavan laatikon itse tehtyjä makeisia ja petit foureja.  Tällä kertaa parhaita olivat talon omaan täysjyvävehnäjuureen tehdyt lakritsit ja butterscotchit, jotka oli pöyritelty lakritsijauheessa. Loistava päätös herkulliselle illalle.

Menun hinta on 68€/hlö ilman juomia. Mielestämme hinnalla saa todellakin vastinetta rahoilleen.

Katrin mielestä C:ssä on aina mahtava käydä syömässä, koska vierailu tuo mukanaan aina uusia ideoita omaan ruuanlaittoon. Vaikka kuvittelenkin tietäväni aika paljon ruuasta ja sen tekemisestä niin Ilkka Isotalon taito muokata yksinkertaisista perusraaka-aineista todellisia kulinaarisia helmiä on mykistyttävä. Ei voi kuin ottaa kuvitteellisen hatun pois päästä ja ihailla sitä taitoa mikä C:n keittiöstä löytyy.

C on loistava paikka asettaa oma viini- ja ruokatietämyksensä ja taitonsa oikeaan perspektiiviin. Ruuat ovat taidetta ja viinien paritukset taikaa! Go see the show!

Tampere food clubin muiden bloggarijäsenten raportit illasta, olkaa hyvä.
Mansen muijat
Kipparin morsian
Sivumaku
Savusuolaa
Emmi Nuorgam
Asikaine
Magicpoks

Kiitos mukana olleille mukavasta illasta. Hyvä ruoka ja viini on aina parempaa jaettuna kokemuksena!

Mitä jos viettäisit kulinaarisen viikonlopun Tampereella?

Tampere, meidän rakas kotikaupunkimme on nostanut profiiliaan kulinaristisena kohteena viime vuosina. Nykyään voit nauttia todellisesta ruokakulttuurimatkasta Tampereen kahden järven välissä, eikä loistavaa ateriaa ja atmosfääriä tarvitse enää lähteä hakemaan Turusta tai Helsingistä. Tampereella on mielestämme annettavaa myös kulinaristiselle kotimaanmatkailijalle: Varaa aikaa viikonloppu pe-su ja ota mukaan hyvää seuraa. Tässä meidän suosituksemme viikonlopun ohjelmaksi.

Perjantai illansuusta yömyöhään 

Aloita kulinaarimatkasi perjantaina lasillisella Champagne Bar Santessa Tammerkosken rantamaisemissa. Tilaa lasillinen samppanjaa ja nosta malja upealle viikonlopulle.

Kun samppislasi alkaa tyhjentyä, on aika siirtyä hotelliin. Jos tykkäät klassisesta eleganssista, valitse Koskipuistossa sijaitseva Hotelli Tammer. Jos haluat ihailla maisemia hotellihuoneen ikkunasta niin ehdoton valinta on Hotelli Tornin ylimmät kerrokset. Loistavan hinta-laatusuhteen hotellihuoneen löydät Dream Hostellista.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen on aika aloittaa ruokakohteisiin tutustuminen.  Jos haluat nauttia viimeisen päälle illallisen viineineen ota suunnaksi rautatienkadulta löytyvä, pohjoismaisesta keittiöstä ja lähiruoka-aatteesta ammentava Ravintola C. Hieman rennompaan illallismenoon suosittelemme Ravinteli Huberia, 2h+k:ta tai Fabricia. Muista tehdä pöytävaraus ajoissa, sillä nämä ovat nämä ovat kaupungin suosituimpia ravintoloita, ja jopa kehä III pohjoispuolella voi nykyään olla ruuhkaa ravintoloihin. Kun toivottavasti loistava illallinen on nautittu ja tekee mieli vielä nauttia iltamyssy, niin ota silloin suunnaksi Aleksanterinkatu ja valitse sieltä joko Minibaari tai Barmacia sen mukaan kummassa on tilaa.

Lauantai aamupäivästä iltamyöhään

Lauantaina suosittelemme aloittamaan aamun joko hotellin aamiaisella tai kauppahallissa aamiaisella. Perinteisen aamiaishetken koet Linkosuon kahvilassa, loistavan amerikkalaisen aamiaisen taas nautit Ohana Lei'Pomo ja Grillessä. Aamiaisen jälkeen voit kierrellä kauppahallissa: Vieraile ainakin Nygreninillä, Juustosopissa ja Mama's Cornerissa. 

Kauppahallikierroksen jälkeen ota suunnaksi Aleksis Kiven katu, josta löydät Tampereen parhaan herkkukaupan: Keittiöelämää-kaupasta löytyy kahveja, suklaita,  italialaisia ja espanjalaisia gourmet-tuotteita sekä astioita ja keittiövälineitä. Osta matkaasi Arcafen kahvia, tatti-tryffelitahnaa, Martellin pastaa tai hyvä keittiöveitsi.   

Louaalle kannattaa ehdottomasti suunnata takaisin kauppahalliin, jossa Ravintola 4 vuodenaikaa tarjoilee ranskalaista bistrolounasta lauantaisin kolmeen saakka. Perinteinen tamperelainen vaihtoehto löytyy alarannasta laukontorilta: Jos et pelkää mörköpötköä, suuntaa Tapolan mustamakkaravaunulle ja tilaa menopaluu puolukkahillolla. Ruokajuomaksi sopii kevytmaito suoraan 2 desin tetrasta. 

Lounasta on hyvä sulatella kävelyllä Pyynikille. Harjulta löytyy näkötorni, johon voit nousta ihailemaan kaupunkia ja sitä ympäröiviä järviä. Jos lounas jäi kevyeksi, nauti näkötornin kahvilassa kuuluista munkki! 

Kävelyn päälle voi tehdä mieli olutta, ja kaupungin länsipuoleleta löytyy oivallisia vaihtoehtoja. Gastropub Tuulensuussa on kiinnostava valikoima omatuontioluita ja -viinejä. Jos haluat maistella oman kaupungin vaihtoehtoja, suuntaa kulkusi perinteikkäälle Finlaysonin alueella ja panimoravintola Plevnaan. Bockia tai Siperia-Stoutia, tarvittaessa molempia.

Hotellilla otetun päivälevon jälkeen alkaa olla illallisaika: Perusteellista nautiskelua varten löytyy vaihtoehdoiksi Ravinteli Bertha tai Hella & Huone, joissa molemmissa saa varmasti upean aterian. Bertha on maanläheisempi, H & H enenmmän klassiseen ranskalaiseen keittiöön nojaava. Rennompaan illastamiseen suosittelemme Pork & Morea burgereineen ja ribseineen. Jos haluat kunnon pizzaa niin vieraile Sitkossa. Yömyssyn saa Gastropub Nordicista tai Hotelli Tornin yläbaarista, jos siellä satut asumaan.

Sunnuntai aamupäivästä iltapäivään

Aloita aamu brunssilla Cafe Pispalassa (3 km kävely kannattaa jo maisemien takia) tai Fazerin kahvilassa tempon talossa Koskenrannalla keskustorin puolela. Myös joen toisella puolella koskipuiston reunassa sijaitseva Pella's Cafe tarjoaa loistavaa brunssia. 

Mikäli muukin kuin ruokakulttuuri kiinnostaa, tee sunnuntaina museokierros: Tampereelta löytyy Sara Hildénin taidemuseo Särkänniemestä, Vapriikki Tampellan alueelta, Finlaysonin tehdasmuseo sekä Tampereen taidemuseo Pyynikintorilta.  

Jos brunssi jäi väliin ja haluat täyttää vatsasi ennen kotiinlähtöä, tee se Marusekin modernissa sushibuffetissa Hämeenkadun ylä(=länsi)päässä tai peritamperelaisesti Ohranjyvässä Näsilinnankadulla (iso peukku maksa-annokselle). Legendraarista! (tiettävästi ainoa tampereenkiälinen sana, jossa on ree).

Vaikka Turusta löytyy kuin löytyykin muutakin hyvää kuin tienviitta Tampereelle, suosittelemme vakavasti kulinaarimatkaa kotikaupunkiimme! Meillä on muutaki kun siipiä ja raipe.