Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


lauantai 30. joulukuuta 2017

Coste-Caumartin Pommard 1999

Saimme tilattua tätä hieman iäkkäämpää Burgundia Viinimestarit.com:n erikoistilauksena keväällä 2017. Näitä kyseisiä pulloja meille siunaantui kaksi, ja ne ovat odotelleet kaapissa sopivaa avaamishetkeä.

Coste-Caumartin on vanha tuottaja, jolla on tarhoja Pommardissa ja Beunessa. Viinitila syntyi alunperin jo 1793, mutta sitä on modernisoitu ja laajennettu nykyisen omistajan toimesta voimakkaasti 1980-luvun lopulta alkaen. Coste-Caumartinilla on 30 hehtaaria tarhoja, joista valtaosa kasvaa pinot noiria ja pienempi osa chardonnayta.

Pommardin rypäleet kasvavat 2,9 hehtaarin tarhalla 230 metrin korkeudessa kylän alapuolella. Maaperä on saven ja kalkkiven seosta. Rypäleet kerätään käsin, rangataan täysin. Kylmämaseraatio kestää 3-5 vrk, tämän jälken käyminen tapahtuu lämpökontrolloidusti sementtitankeissa 2-3 viikon aikana. Viini kypsyy 12 kuukautta pääosin vanhoissa tammitynnyreissä.

Viinin tuoksussa ohn selkeitä ikääntymisen merkkejä. Ensin nenään nousee balsaminen, hieman hikistä satulaa muistuttava bretta-aromi, joka ei kuitenkaan ole dominoiva: alla on vielä aistittavissa hentona primaaria punaisten metsämarjojen aromia. Metsästä muistuttaa myös maatuvan lehden tuoksu, joka nivoutuu tammen tuomaan lyijykynämäiseen puumaisuuteen. Suussa viini on pinotiksi voimakasrakenteinen. Suutuntuma on alusta alkaen vähintäänkin keskitäyteläinen. Viini on hapokkaan raikas, ja pinot noiriksi siinä on melko jykevätkin tanniinit. Tanniinirakenne on toki jo hyvin kehittynyt, mutta ilman ruokaa maistettuna parkkihapot tarraavat kyllä jälkituntumassa hiipien ikeniin ja jumoavat varsin pitkään.

Nautimme viinin puolukkaglaseeratun ankan kanssa, ja pari oli mitä mainioin. Viinissä on kuitenkin sen verran reippaasti rakennetta, että näkisin tämän laittavan mainiosti kampoihin myös punaiselle lihalle: Pataruokien runsaus ja viinin hapot yhdessä reiluhkojen tanniinien kassa voisivat toimia loistavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti