Maailman ympärimatka kesäkuussa Yhdysvalloissa

Sateinen ja kylmä suomen kesä vetelee viimeisiään. Tässä kuussa olisimme halunneet kyllä teleportata perheemme amerikan mantereelle nauttimaan hieman lämpimmästä kelistä. Työt tämän kuitenkin estivät, joten nautimme sitten tässä kuussa amerikkalaisia herkkuja kotimaan kamaralla. Tästä loistava menu kesän mökkihetkiin.

 Alkuruuaksi rapukakkuja ja kaljaa

 Pääruuaksi burgeria ja fucking Merlottia

Jälkiruuaksi kesän parasta piirakkaa kirsikoista

Heinäkuussa jatkamme varmaankin Amerikan mantereen valloitusta ja toivomme matkan jatkuvan Etelä-Amerikan maihin. 

Ridgeview Merret Grosvenor 2008

Vierailimme reilu vuosi sitten sukulaisten luona Brightonissa, ja samalla reissulla poikkesimme Sussexin kenties tunnetuimmassa viinitalossa, Ridgeview:lla. Jutun vierailusta voi lukea halutessaan täältä. Ostimme mukaamme joitakin tuliaispulloja, ja nyt oli aika korkata niistä yksi juhannuksen kalojen kaveriksi.

Grosvenor on blanc de blancs eli puhdas chardonnay talon omilta viinitarhoilta kerätyistä rypäleistä. Viini tuotetaan kuten kaikki muutkin talon kuohut champanjamenetelmällä.

Viinin tuoksussa on päälimmäisenä sitruunaa, omenaa ja vaaleita kukkia, taustalla on aistittavissa hentoa voisuutta. Alkon valikoimassa taannoin löytynyt Ridgeview Cavendish oli tähän verrattuna lähes savuisen paahteinen, Grosvenorin tuoksu on täyteläisen hedelmäinen mutta hienovarainen. Suussa mousse on runsas, aluksi melko terävä. Viini on yllättävän täyteläinen ja runsas, se muistuttaa hedelmäisyydessään hieman jopa omenasiideriä. Jälkimakuun nousee mineraalisuutta ja kukkeutta. Runsas maku on pitkä ja miellyttävä.

Viini on ikänsä puolesta loistavassa vaiheessa: Kypsytys on pyöristänyt viileässä ilmastossa syntynyttä, alkujaan luultavasti erittäin hapokasta viiniä ihastuttavasti. Tämä sopii hyvin aperetiiviksi sellaisenaan, mutta viinin runsaus tarjoaa mahdollisuuksia punalihaisen kalan tai jopa porsaanlihan seuraan. Loistoviini. Viinitie tuo Grosvenoria maahan, joten ainakin ravintoloissa tätä saattaa tulla vastaan. Suosittelemme tutustumaan!

Maailmanympärimatka Yhdysvalloissa: Jälkiruuaksi kirsikkapiirakkaa!

Cherry Pie sopii jälkiruuaksi näin kesällä, kun toreilta ja kaupoista saa upeita kypsiä kirsikoita. Suomeen Välimereltä tuotavat kirsikat ovat valtaosin makeita, mutta jos onnistuu löytämään happamampia lajikkeita niin ne sopivat tähän piirakkaan aivan oivallisesti.

pohja:
250 g karkeita vehnäjauhoja150 g voita (hyvin kylmää)1/2 tl suolaa2 rkl sokeria1 munarkl kylmää vettä

Laita kuivat aineet kulhoon. Pilko voi veitsellä pieniksi sokerinpalan kokoisiksi kuutioiksi. Ota puu- tai metallilasta ja hakkaa sen kärjellä voi sekaisin jauhoihin, kunnes pienimmät voinokareet ovat vihreän linssin kokoisia. Älä missään nimessä nypi voita sormin, se sulaa ja taikinaan tulee sitkoa jota piirakkapohjassa ei pidä olla. hakkaamiseen menee yleensä 5-10 min. Laita muna ja kylmä vesi sekaan, sekoita lastalla ja lopuksi käsin siten että taikinasta tulee kiinteä pallo. Laita kelmun sisällä jääkaappiin tunniksi lepäämään, jolloin taikinan käsittely helpottuu. Tämän voi jättää välistäkin ja painella taikinan käsin voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Laita pohja viileään ja uuni lämpiämään 175-asteeseen.


Täyte: 
1,5 l kirsikoita
1 sitruunan kuori ja mehu
1 dl sokeria (enemmän jos käytät happamia kirsikoita)
2 rkl perunajauhoa

Poista kivet kirsikoista. Raasta sekaaan sitruunankuori ja purista mehu. Sekoita perunajauho sokeriin ja tämä seos kirsikoihin. Täytä piirakkapohja. Laita uuniin keskitasolle noin 40 minuutiksi.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

Alkon valikoimasta ei varsinaisia makeita viinejä USA:sta löydy, joskin rohkeimmat voivat toki kokeille Barefoot White Zinfandelia, joka toki edustaa jenkkiläistä suurten massojen viinikulttuuria parhaimmillaan. Mikäli et kuitenkaan tahdo sekaantua hapottomaan puolimakeaan, suosittelemme Founders-panimon vadelma-alea: Raikas marjaolut, johon hillitty humalointi tuo juuri sopivasti karvautta pitämään paketin kasassa. Toimii kirsikan kanssa kivasti.

Porta del Vento Maqué 2013

Porta del Venton viinejä maistoimme ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun talon naturaalihengessä mutta huolella tehtyjä juomia oli tarjolla Taste of Helsingin viiniteltassa. Tuolloin maistoimme muistaaksemme talon Saharay-viinin, joka on catarratto-rypäleestä valmistettu kuorikontaktiviini. Tämä herätti mielenkiintomme tasapainoisuudellaan, ja puhtaudellaan, sillä osa aiemmin maistamistamme oransseista viineistä oli ollut jotain aivan muuta.

Porta del Venton tarhat sijaitsevat Sisiliassa, Palermon provinssissa 600 metriä merenpinna yläpuolella olevassa laaksossa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin ja biodiversiteettiä vaalien, rypäleet kerätään käsin ja viinit valmistetaan mahdollisimman vähän käymisprosessiin puuttuen. Kaikki viinit ovat suodattamattomia.

Maistamamme Maqué on sekoite kaikkien tuntemasta nero d'Avolasta ja paikallisesta, melko harvinaiseksi käyneestä perricone-rypäleestä. Perriconea viljellään vain noin 1000 hehtaarin alueella, sitä kuvataan tanniiniseksi, hapokkaita ja tumman marjaisia viinejä tuottavaksi rypäleeksi. Nero d'Avola puolestaan tuottaa tyypillisesti robusteja, mausteisia, hyvin tumma-aromisia ja korkea-alkoholisia viinejä.  

Maqué on käynyt avoimissa sementtisammioissa ja sitä on jälkimaseroitu käymisen päätteeksi. Viini on kypsynyt tämän jälkene tammisammioissa.

Tumman tiilenpunainen väri. Tuoksussa reilusti kypsää hapankirsikkaa, hennosti asetonia, seetriä yrttistä, lakritsaan vivahtavaa mausteisuutta. Suussa keskitäyteläinen, raikkaan marjainen. Happoja viinissä on todella runsaasti, mikä korostaa marja-aromien raikkautta. Tanninit ovat kohtalaisen voimakkaat ja jäävät mausteisessa jälkituntumassa pureskelemaan ikeniä mukavasti. Viini oli parempi viileänä, sillä sen lämmetessä aromimaailmaan alkoi ilmaantua lihaisia ja hieman keittyneenkin hedelmäisiä piirteitä. Viileänä kuitenkin loistoviini, jota ei raikkauden vuoksi helposti tunnista nero d'avola-vetoiseksi sisilialaiseksi. Tämä sopii kaveriksi tomaattisille, runsaasti yrteillä maustetuille pastakastikkeille tai ihan pizzalle.

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Pääruuaksi punkkua ja burgeria

Pääruuaksi ei oikein voinut tehdä muuta kuin burgeria. Olemme päätyneet siihen, että hevosen jauhelihasta tulee paras burgerpihvi ja siinä pidättäydyimme nytkin. Sämpylä on hieman briossiseen taipuvainen, täytteet jokseenkin klassiset. Burgerin rinnalla tarjosimme grillattuja yrttitomaatteja, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Pihvit (4 kpl)

600 g hevosen jauhelihaa
1  muna
1 keskikokoinen sipuli
3 kynttä valkosipulia
4 g suolaa

Sipulit silpuksi ja kaikki käsin tasaiseksi massaksi. Muotoike 4 paksuhkoa (2 cm) pihviä paistoa odottamaan.

Sämpylät:

(jos haluat hieman hapahkon taikinan, tee taikina edellisenä päivänä ja laita jääkaappiin tekeytymään)

300 g  vehnäjauhoja
2 dl maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
20 g voita sulatettuna
5 g suolaa
1 tl sokeria

Seesaminsiemeniä ja kananmunanvalkuaista viimeistelyyn.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa sekaan jauhot. Taikina jää todella löysäksi, lisää lopuksi voisula ja hieman vielä jauhoja niin että saat taikinan irti käsistä. Anna nousta tunti tai jääkaapissa yön yli. Leivo mataliksi sämpylöiksi: Nostee vaikka lusikalla sopivia taikinapalloja pellille, ripottele jauhoa päälle ja levitä. Anna kohota tunti. voitele valkuaisella ja ripottele päällä seesaminsiemeniä. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes ovat hieman rusehtavia, 10-15 min.

Burgereiden väliin: Majoneesia, ketsuppia, punasipulirenkaita, rapea salaatinlehti (romaine tms), tomaattisiivuja, suolakurkkua, cheddaria.

Marinoidut kasvikset:

2 pientä kesäkurpitsaa
2 paprikaa
2 tomaattia puolitettuna
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa 1 tl
hunajaa 2 rkl
oreganoa
mustapippuria

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, laita astiaan ja lisää marinointiainekset. Grillaa tai paahda kesäkurpitsat ja paprikat uunissa ennen tarjoamista nopeasti, älä kuitenkaan kypsennä löllöiksi. Tomaatteja voi kypsennellä hieman kauemmin.

Halkaise sämpylät, laita emmeet esille ja aloita pihvinpaisto: Kuuma valurautapannu tai grillin parila, paisto voi-öljyseoksessa niin että molemmille puolille tulee kunnolla tummahtanut pinta. Halutessasi laita pihvin päälle kääntämisen jälkene cheddar-siivu. Pihvien paistuessa voitele majoneesilla halkaistujen sämpylöiden alapuolet ja ketsupilla yläpuolet. Laita punasipulisiivu, suolakurkut ja salaatinlehti sämpylän pohjalle. Näiden päälle sitten pihvit juusto ylös, päälle tomaatti ja sämpylän yläpuoli. Tarjoa nopeasti grillattujen/paistettujen kasvisten kera.

Viiniksi suosittelemme vakkarivalikoimasta löytyvää The Velvet Devil Merlot:a. Suoraan sanottuna viini ei ollut sellaisenaan nautittuna paras mahdollinen, siinä on melko reippaasti tammea ja hieman jäännössokeriakin. Viini kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin viileänä, mikä korostaa muutoin melko matalaa hapokkuutta. Viini kuitenkin toimii burgereiden kanssa yllättävän hyvin: Rasvaisuus nostaa edelleen viinin hapokkuutta ja ketsupin makeus hävittää jäännössokerin vaikutukset. Merlot:lle ominainen maanläheisyys ja syvä luumuinen marjaisuus nousee paremmin esiin.

Rosé de Loire 2016: Edullinen rosé aurinkoisiin keleihin

Kelien kesäistyessä roséviinien maistelu jatkuu. Roséviinien kohdalla törmää harvemmin sinällään tajuntaaräjäyttävän kompleksisiin viineihin, eikä tämä ehkä ole näiden viinien tarkoisuskaan: Rosén nauttimisessa ilmapiiri, seura ja tunnelma on vähintään yhtä tärkeää kuin viini itse. Nautinto ei ole viini sinänsä, vaan se hetki auringossa, ystävien ja hyvän ruuan seurassa lasi pinkkiä kädessä!

Tällä kerrallalohen ja feta-perunasalaatin seuraksi osui edullinen loirelainen. Drouet Freres on vanha negociant-viinintuottaja kyseiseltä alueelta alueelta. Heidän Rosé de Loire 2016-viininsä on sekoitus alueelle tyypillisistä punaisista gamay- ja cabernet franc-lajikkeista. Näistä on saatu aikaan yksinkertaisessa marjaisuudessaan varsin kulauteltava viini, jota ei ole edes Alkossa hinnalla pilattu.

Viini on villilohen punainen, keskisyvän värinen. Tuoksussa mansikkaa, vadelmaa, hentoa yrttisyyttä. Suussa hyvärakenteinen: Sitrushappoinen runko, makupaletilla toistuvat punaiset marjat. Ei kitkeryyttä lopussa, mutta hapokkuus nostaa veden kielelle. ei järin kompleksinen. Simppeli, hyvärakenteinen ja tasapainoinen rosé kylmänä kulauteltavaksi tai kasvis- ja kalaruokien seuraan!

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Alkuruuaksi Rapukakkua ja olutta

Crab cakes lienee yksi tunnetuimmista amerikkalaisista alkuruuista. Ne toimivat kätevästi myös grilli-illan alkupalana, sillä massan voi valmistaa etukäteen ja paistella sitten helposti tarjolle. Rapukakuissa on sama idea kuin espanjalaisissa kroketeissa: rapeaa pinnalta, pehmeää sisältä.

Rapukakut ja piparjuurismetana

Piparjuurismetana:

1 prk smetanaa (tai valutettua cremé fraichea)
peukalon kokoinen pala piparjuurta
suolaa maun mukaan

Raasta piparjuuri hienoksi. Sekoita smetanaan. Mausta suolalla.

Rapukakkumassa:

400 g katkarapuja sulatettuna ja kuivaksi puristettuna
1 dl majoneesia
1 muna
noin 0,5 dl murskattuja suolakeksejä
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl worchestershire-kastiketta
0,5 dl ruohosipulisilppua

Lisäksi: polentaa rapukakkujen kuorruttamiseen ja voi-öljyseosta paistamiseen.

Laita kaikki massan ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Anna turvota. Jos jää löysäksi, niin voit lisätä hieman vehnäjauhoa ennen kakkujen muotoilua. Massan on kuitenkin tarkoitus jäädä niin pehmeäksi kuin mahdollista. Muotoile massasta 5 cm halkaisijaltaan ja 2 cm paksuudeltaa olevia kakkuja. Pyörittele kakut polentassa ja paista voi-öljyseoksessa.

Lisäksi tarjoiluun salaatinlehtiä, rucolaa ja retiisejä

Kokoa annos: Pohjalle salaatinlehtiä ja retiisiä, päälle torniksi rapukakkuja joiden väliin piparjuurismetanaa.

Etsimme juomaksi jenkkivalkkaria, mutta valitettavasti alkon valikoima ei tähän taipunut: Annos kaipaa kunnon hapokkuutta, mutta tarjolla olleet viinit eivät tätä speksien perusteella juuri tarjoilleet. Niinpä päädyimme olueen, sillä amerikkalaisten oluiden kohdalla monopolin valikoima on tätä nykyä kattavampi kuin viinien. Brooklynin Sorachi Ace on vanha tuttu, luotettava ja hieman viinillinenkin olut. Japanilainen Sorachi-humala tuo aromimaailmaan sitrushedelmää ja kukkaisuutta ja eksoottista, korianterilla maustetuista belgeistä tuttua yrttisyyttä. Suussa olut on melko runsas, raikkaan aromimaailman alla on sopivasti makean maltainen pohja ja hyvä katkoropuraisu. Kokonaisuus on runsaudestaan huolimatta raikas ja toimii siten rasvaisten rapukakkujen kanssa hienosti!