Chateau de Coulaine Bonnaventure Chinon 2010

Viikonloppuna olimme pitkästä aikaa käymässä kesämökillä Keski-Suomessa, kun kaverin häät juhlittiin naapurikunnassa. Hurautimme mökille jo edeltävänä päivänä, ja illaksi varasimme mukaan taannoin Vinaikselta tulleen punaisen loirelaisen.

Chateau Coulaine on viinitila, joka on tuottanut viiniä yhtäjaksoisesti 1300-luvulta lähtien. Tila sijaitee Chinonissa Tourainen alueella. Touraine on Cabernet Fracin valtakuntaa, ja Chinonia pidetään Bourgeilin ohella parhaana alueena.

Viini on syvän sinipunainen. Tuoksussa on enemmän raikkaita punaisia marjoja kuin keskiverrossa kotipuutarhassa: Mansikka ja vadelma ovat hienosti edustettuina freesissä tuoksussa, jossa on kuitenkin myös mukavaa mausteisuutta ja maanläheisyyttä. Suussa viini tuntuu nuorelta ja jossain määrin villiltä, sillaiten hyvällä ja hapokkaalla tavalla. Tanniinit ovat keskivoimakkaat, kohtalaisen terävät. Viinissä yhdistyy hyvärunkoisuus ja raikkaus, mikä tekee tästä mielestämme kiinnostavan kokonaisuuden. Luultavasti tämä muuttaisi kovasti luonnettaan esim. 5-10 vuoden kellaroinnilla, eikä luultavasti ainakaan huonommaksi.

Viiniä nautittiin illalla sateen ropistessa kattoon. Lautasella ollut savusiikasalaatti ei varsinaisesti ollut täsmäpari, ennemmin olisin nähnyt tämän entrecoteen tai muun tuhdin lihapalan kaverina. Mutta säähän tuo viini sopi kuin nakutettu: Raikas viini raikastavalle kesäsateelle.

Celler del Capçanes Cabrida 2008

Montsantin alue sijaitsee paremmin tunnetun Prioratin ympärillä hevosenkenkänä, kiertäen sen pohjois- länsi- ja eteläpuolta. Alueelta löytyy Prioratille ominaista Licorella-maaperää, mutta myös kalkkikiveä, graniittia, liuskekiveä ja myös savimaata. Vaihtelevampaa, siis.

Celler Del Capçanes on nykyään yksi Montsantin alueen laadukkaimmista viinitaloista, vaikka sen historia onkin samannimisen kylän viini ko-operatiivina, joka myi suurimman osan viinistään bulkkitavarana. Kylän viineillä oli kuitenkin potentiaalia, sillä osa tarhoista lähestyy sadan vuoden ikää. Niinpä Prioratin noustessa maailmanmaineeseen 1990-luvulla kylän tuottajat huomasivat potentiaalinsa, jota alettiin hyödyntää. Ko-operatiivi alkoi pullotta itse viininsä. Lopullisen siunauksen kehitykselle antoi Barcelonan juutalaisyhteisö, joka pyysi taloa tuottamaan kosher-viinejä. Tämän rahoituslähteen myöstä talo sai kehittää laatuviinintuotantoa, joka on selvästi tuottanut tulosta.

Cabrida tulee 15 pieneltä tarhalta, joiden maaperä on graniitin päällä olevaa rapautunutta liuskekiveä. Tarhat ovat terassirinteillä 300-550 m merenpinnasta. Vanhoista pensaana kasvatetuista garnacha-köynnöksistä saadaa 15-18 hl/ha sato.

Cabrida on lasissa syvän purppurainen ja jättää kohtaiset jalat lasin reunaan.

Tuoksussa on lakritsaa, aavistus karhunvatukkaa mutta selvemmin hapankirsikkaa sekä yrttisyyttä. Tuoksu tuo ensimmäisenä mieleen italialaisen viinin, jännää sinänsä. Suussa viini on täyteläinen, raikkaan marjainen. Etenkin tuo yrttisyys korostuu suussa selkeästi. Hapokkuus on edelleen loistava. Mineraalisuudeltaan viini vetää vertoja hyvälle prioratilaiselle. Rakenteessa hapokkuus on hallitseva piirre, tanniinisuus on jo aavistuksen ehtinyt taittua. Viini oli toisena nauttimispäivänä vielä ensimmäistä parempi, hedelmäisyys nousi hapen ansiosta selkeämmin esiin.

Aivan loistava esimerkki siitä, että myös Prioratin pikkuvelialueelta Montsantista tulee loistavia viinejä. Hintaa tällä kyllä oli, mutta ei mennyt hukkaan!

Marques de Riscal Rueda 2013

kuva: Marques de Riscal

Marques de Riscal tuo suomalaiselle todennäköisesti ensimmäisenä mieleen alkon valikoimasta löytyvän riojalaisen punaviinin. Kyseinen tuottaja on kuitenkin tuottanut viiniä myös Ruedan alueella jo ennenkö kyseinen alue sai D.O. statuksen vuonna 1980. Viime aikoina Rueda on ollut kovassa nosteessa, ja siitä on tulossa kovaa vauhtia espanjan hittivalkkarialue.

Ruedassa sijaitsee Duero-joen eteläpuolella Ribera del Dueron ja Toron alueiden välissä 500-800 m korkuisella tasangolla. Pitkään alueen köyhässä, kalkkikivipainotteisessa maaperässä viljeltiin lähinnä Palominoa väkevöityyn solera-viiniin. Viime vuosina tämä on kuitenkin muuttunut dramaattisesti. Viljellyin rypäle on nykyään ylivoimaisesti Verdejo, joka on alueen natiivilajike. Lisäksi kasvatetaan Sauvignon Blancia.

Verdejo tuottaa yleensä kohtalaisen täyteläisiä, mutta silti raikkaita ja hapokkaita viinejä.  Marques de Riscal vastaa hyvin rypäleen kuvattuja ominaispiirteitä.

Viini on lasissa melko syvän keltainen, liikkeeltään kuivaksi valkoviiniksi melko raskas. Tuoksussa on valkoisen kukkainen, yrttinen, hieman voinen (pitkän maseraation vuoksi). Hedelmistä löytyy lähinnä hunajameloniosastoa. Suussa viini on raikas, hyvän hapokkuuden ansiosta raikkaampi kuin tuoksu antaisi odottaa. Ensituntuma on siis melko voimakas yhdistelmä raikasta happoa ja täyteläistä, hunajamelonimaista hedelmäisyyttä. Jälkimaussa piilee kuitenkin viinin hienous, selkeä salmiakkinen fenkolin maku joka maistuu varsin pitkään raikkaan hapokkaassa jälkihaiussa.

Tämä viini oli hieman erilainen valkkarituttavuus, enkä lainkaan ihmettele että on saanut maailmalla suosiota. Täyteläisyys ja hyvä hapokkuus ovat houkuttava yhdistelmä, kuten Uuden-Seelannin SB on näyttänyt. Ruedan aromimaailma miellytti  kuitenkin meitä enemmän, sillä tomaatinlehtiä saamme haistella riittävästi parvekkeella. Suomen rakas monopoli ei ole tässäkään trendissä menossa aivan aallonharjalla, alkon valikoimissa alueelta löytyy yksi verdejo-viini, joka on sekin tilausvalikoimassa. Onneksi on muita tilausvalikoimia.

Suomi-ruokia uudessa asussa

Perinteinen suomalainen ja laajemmin pohjoismainen ruoka on kovassa huudossa fine dining-maailmassa, mutta toisaalta myös pikaruuasta on tehty salonkikelpoista. Niinpä kehittelimme juhannuksenne iloksi ruokia, joissa yhdistyvät perinteiset suomalaiset raaka-aineet uusiin suomalaisiin "kansallisruokiin".

Tervetuliaisiksi:

Ahvenhodari ja samppanjaa

Hotdog-sämpylöitä
majoneesia (tai öljyä, keltuainen, sitruunamehua ja dijonia)
ahvenfileitä (pieniä)
munia
jauhoja
kookoshiutaleita
etikkaa
kurkku
tilliä
sipuli
sokeria
suolaa
(parsoja)

Tee majoneesi, ellet käytä valmista. Jos käytät valmista, niin lisää siihen sitruunamehua. Tee hölskytyskurkut ajoissa valmiiksi: Kiehauta 1,5 dl vettä, lisää 0,5 dl väkiviinaetikkaa, 3 rkl sokeria ja 1tl suolaa. Pilko puolikas isosta kurkusta  aivan pieniksi 3x3 mm kuutioiksi, puolikas sipuli samoin. Kaada etikkaliemi päälle ja lisää vielä silputtu tilli. Anna marinoitua ainakin 3 tuntia, mielellään seuraavaan päivään. Ennen tarjoamista jauhota ahvenfileet, pyöritä munassa ja sen jälkeen kookoshiutaleissa. Laita uuniin grillivastuksen alle parsat kuorittuna ja öljyttynä. Valurautapannu kuumaksi, voita pannuun ja ahvenet  perään. Samaan aikaan voit laittaa hodarisämpylät parsojen seuraksi uuniin lämpiämään. Lopuksi kokoa annokset: Pohjalle kurkkusalaattia, sitten parsa, sitten majoa ja päälle kruunuksi ahvenfilee tai pari. Koristele annos punasipulirenkailla, jos mieli tekee.

Seuraan sopii samppanja, esimerkiksi taannoin Tampereella samppanjamarkkinoilla maistettu Bonnaire Grand Cru Blanc de Blancs Extra Brut. Huikeat hapot, sopivasti kypsää hedelmää chardonnaysta. Tälle ruualle varsinainen täsmäisku.

Väliruokana
Herne-minttupestoa, pastaa ja paahdettua halloumia

Tuoreita herneitä paloista riivittynä
Puska minttua
Kovaa vuohenjuustoa (esim semi-curado manchego) raasteena
Manteleita rouheena (1/4) herneiden painosta
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä
(vettä)

Laita kaikki ainekset blenderiin mausteita lukuunottamatta. Jos massa jää kovaksi, lisää vettä. Lopuksi mausta maistellen suolalla ja pippurilla. Tarjoa hernepesto joko keitettyjen uusien perunoiden tai pastan kanssa, kuten meillä. Kruunaa annos paahdetulla halloum-juustolla: Siivuiksi kuumalle pannulle pieneksi hetkeksi ja rapsakkana pestopastan tai -perunoiden päälle.

Viiniksi sopii mielestämme tämä viime vuonna maistettu, positiivisesti yllättänyt kreikkalainen Assyrtiko Ktima Vourvoukelilta. Sopiva hedelmäisyys yhdistettynä mukavaan kreikkalaiseen yrttimaahan tuo viinin samalle aaltopituudelle annoksen kanssa. Herneet vaativat mineraalia, ja sitäkin tuosta löytyy.

Grilliruokien kyytipojaksi kesän parasta salaattia

Sinappinen salaatti uusista potuista

Uusia perunoita
Sipulia
Fetaa
Aurinkokuivattua tomaattia
Oliiveita
Sinappia
Sokeria
Suolaa
Öljyä
Pippuria

Keitä uudet perunat melkein kypsiksi ja jäähdytä hyvin. Pilko jäähtyneet perunat 4 osaan. Hienonna sipuli ja aurinkokuivattu tomaatti. Pilko feta ja oliivit. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Lisää joukkoon sinappikastike, jonka teet sekoittamalla yksi osa sinappia 3 osaa öljyä. Sekoita hyvin ja mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Kannattaa tehdä salaattia runsaasti, koska tähän tulee himo.

Pääruokavaihtoehtoina:

Voissa paistettua kuhaa ja raparperichutneyta

Raparperichutney:
1/2 kg raparperia kuorittuna ja paloina
Sipuli silppuna
Chili
Valkosipulia 5-10 kynttä maun mukaan
Tuoretta inkivääriä peukalon kokoinen pala raasteena
5 tähtianista
5 maustepippuria
1/2 dl valkoista balsamicoa
2-3 dl hillosokeria
Laita kaikki kattilaan ja keittele pehmeäksi noin vartin verran.

Pääruoka-annokseen suosittelemme tuota yllä mainittua pottusalaattia. Voit toki keittää myös uusia perunoita sellaisenaan ja tarjota voissa paistetun kuhafileen perunoiden, chutneyn ja vihreän salaatin kera.

Muikkukebab

Muikkukebab kootaan perinteisesti kebabin kanssa tarjotusta, kaalipohjaisesta salaatista, muikuista ja tehdään maukkaaksi tsatsikilla:

Salaatti:
Varhaiskaalia ohuena suikaleena
2 Kevätsipulia ohuina renkaina
1 sitruunan mehu
Käenkaalia pari kourallista
1 tl sokeria
Ripaus suolaa

Tsatsiki:
kreikkalaista jogurttia 200 g valutettuna
150 g kurkkua raastetuna ja neste pois puristettuna
5 kynttä valkosipulia
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria

Kebab kootaan tietysti pitaleipään. Oletettavasti niitä saa valmiina, mutta sellainen syntyy helposti ihan tavallisesta vehnäleipätaikinasta kaulimalla taikina noin 1/2 cm paksuksi pitaleivän kokoiseksi kiekoksi, kohottamalla tunti ja paistamalla kuumassa uunissa nopeasti.

Muikut:
Isoista muikuista kannattaa poistaa selkäruoto: Laita muikku avonaisena maha leikkulautaan, vedä sormella selkäpuolelta painaen päästä pyrstöön. Käännä, nappaa sormi selkäruodon alle ja nykäise pois. Suolaa ja pippuroi fileet, pyörittele kevyesti ruisjauhoissa ja paista voi-öljyseoksessa mahdollisimman kuumalla pannulla rapeiksi.

Kokoa kebab: Avaa pitaleipä, tuuppaa pohjalle salaattia ja tsatsikia, väliin muikut ja päälle vielä lisää tsatsikia. Tämäkin toimii tuon edellä mainitun pottusalaatin kanssa tai sitten aivan sellaisenaan syötynä paperista.

Kebabille toimii raikas Vinho Verde: Morgadio da Torre on alkon uutuus: Sitrusta, persikkaa, mineraalia ja alueelle luontaiset loistavat hapot.

Silakkapitsa

Tämän pitsa tehdään ranskalaiseen tapaan tarte flambeena. Korvaa kuitenkin savulohi tuoreilla silakoilla: Poista silakoista selkäruoto edellä kuvatulla tavalla.  Leikkaa silakkafileet sopiviksi suupaloiksi. Pyörittele vielä palat dijon-sinapissa ennen pitsaan lisäämistä.  Dijon ja pohjalle tuleva hapankerma ovat lyömättömät yhdessä! Paista uunissa pitsakivellä tai vaihtoehtoisesti grillaa pitsa kypsäksi.

Alsacelaiselle 'pitsalle' sopii alueen viini. Gisselbrechtin riesling tradition on takuuvarma perusriesling alsacelaiseen täyteläisempään tyyliin. Jos haluat vielä enemmän hedelmää, lähde Pinot grisille: Trimbach toimii aina päärynäisempine aromeineen

Tässä perinneherkkuja tuoreissa paketeissa! Kokeilkaa jos uskallatte.

Neiss Pinot Noir Rosé 2013

Kuva:Alko.fi

Neissin talo sijaitsee Pfalzissa, joka on saksalaisella mittapuulla melko lämmin viinialue. Kyseessä on vanha tuottaja, Neissin suku on omistanut viljelmänsä vuosisatoja.

Viini on lasissa hieman oranssiin taittavan hailakka pinkki. Tuoksussa on vadelmaa, punaherukkaa, puolukkaa ja aavistus jotakin vihreää. Suussa melko kypsän marjainen, mutta sopivan hapokas jopa greippiseen tapaan. Mukana on myös aavistus hiilihappoa, joka lisää raikasta fiilistä. Jälkimaku on kypsän vadelmaispuolukkainen, mineraalinen. Maku jää kummittelemaan takanieluun melko pitkäksikin ajaksi, mikä on positiivista.

Kelpo rosé Saksasta.Hinta-laatusuhde on taatusti kohdillaan. Aivan oiva piknikviini, tuhdisti täytettyjä sandwicheja eväskoriin ja tämä raikasteeksi, niin kelpaa. Voisin hyvin kuvitella ostavani toistekin alkosta.


-Heikki-

Vinkkua mummoille!

Pääsin vetämään jännitävää tastingia anoppini ompeluseuralle. Mummut olivat toivoneet erityyppisiä valkkareita, ja sellaisiahan valitsin. Rouvia oli neljä, viinejä sama määrä. Seuraavan työpäivän vuoksi toivoivat vielä pikkupulloja, tämänkin onnistuin toteuttamaan kahdella puollikkalla, joihin kaadoin sitten huuhtelun jälkeen puolet niistä kahdesta isosta. Arpoivat nuo sitten illan päätteeksi.

Ensimmäisenä viininä Schloss Saarstein Riesling Grauschiefer -12. Lasissa hyvin haalea keltainen, ohut. Tuoksussa varsin kypsää sitruunaa, valkoista kukkaisuutta ja aavistuksenomainen yrttisyys. Suussa kevyt konsistenssiltaan, mutta huomattavan voimallinen hapoiltaan. Mineraalisuus nousee sitruunan rinnalle maussa. Kepeään suutunnelmaan maku on pitkä.

Sitten eri maailmaan: Bichot Saint-Veran -12. Mâconin alueelta Burgundista. Väri selvästi kultaisempi keltainen. Tuoksussa kypsää omenaa, aavistus persikkaa ja voisuutta. Suussa keskitäyteläinen, hedelmäinen. Edelliseen verrattuna huomattavan hillitty hapokkuus. Hyvä mineraali, pitkähkö jälkimaku.

Kolmantena toiselle puolen maailmaa: Villa Maria Private Bin SB Marlboroug'sta. Taattua NZ-Sauvignonia. Lasissa vihreään taittava, ohut väri. Tuoksussa aina varmat: kaiken yli tunkeva tomaatinlehti yhdistettynä herukanlehteen, ruohoon. Suussa tuoksua vaatimattomampi täyteläisyys. Kohtalaisesti happoja, mutta enemmän olisin kaivannut. Aromimaalma edellä kuvatun överi. Lyhyehkö.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Jekell Chardonnay 2011 Pohjois-Kaliforniasta Monterreystä. Lasissa jälleen kultainen keltainen. Tuoksu sitruunainen ja eksoottishedelmäinen, mutta ennen kaikkea tamminen ja paksun voinen. Suussa äärettömän täyteläinen, kuitenkin yllättäen melko hapokas eikä siten täysin epämiellyttävä. Happo tuo aavistuksen piristävää raikkautta tähän tammilankkutyrmäykseen.

Tasting oli sikäli onnistunut, että viinit olivat kaikki täysin eri tyyppisiä. Ihmiset myös huomasivat pitävänsä joko raikkaista tai täyteläisitä viineistä, mikä toivon mukaan helpottaa onnistuneiden ostosten tekoa jatkossa.

Täytyy tosin mainita, että mukana ollut 8-kuukautinen tyttäremme varasti ajoittain show:n melko täydellisesti. Että 'Tätääää' vaan teillekin.

-Heikki-

Morgon Côte du Py 2012-Huippulaatua lasissa pikkurahalla

Beaujolais yhdistetään yleensä noveau-viineihin, mutta onneksi olemme tutustuneet alueeseen viimeisen vuoden aikana tarkemmin. Beaujolais cru-viinit ovatkin sitten jotain ihan muuta tavaraa kuin marraskuun toisena torstaina ilmestyvä noveau-uuden sadon viini. Kaukana on viineistä banaaniesanssin maku ja karamellin tuoksu. Näistä cru-apellaatioista meihin ovat vedonneet ainakin Morgon ja Moulin-á-Vent, jotka tuottavat voimakkaampia punaviinejä, joiden sanotaan olevan parhaimmillaan Burgundi-tyyppisiä.

Jean-Marc Burgaudin Morgon Cote dy Py 2012 tulee alueen huipputuottajalta ja parhaalta palstalta. Viinitarhan maaperä on rapautuvaa saviluisketta ja ikivanhaa vulkaanista graniittia. Väriltään viini on keskisyvä, purppurainen mutta hennosti savitiileen taittava. Viinissä tuoksuvat marjoina mansikka ja karpalo. Näihin yhdistyy ripaus tallintaustaa, yrttistä basilikaa sekä aivan aavistus pähkinäistä, mantelista tuoksua. Suussa ensivaikutelma on melko täyteläinen, punaisen marjainen. Tanniinit ovat vielä melko kovat, eli viini olisi todennäköisesti hyötynyt muutamasta kellarivuodesta. Jälkimaku on mineraalinen, raikas ja pitkä. Hapokkuus on tasapainoinen, ei lainkaan hyökkäävä. Viini aukeaa lasissa happea saatuaan, ja puolen tunnin kuluttua aromimaailmaan liittyy ihastuttava appelsiininkukan tuoksu, joka antaa viinille aivan omanlaisensa lisäulottuvuuden.

Aivan mahtava viini, jota joisin toisen pullon ihan koska vain! Alkolla oli taannoin valikoimassa aivan pätevä Moulin-á-Vent, mutta eipähän ole enää.

Hinta karvan alle 20 € ei kyllä ole juuri mitään tälläisestä huippukamasta. Täytyy ehkä harkita laatikon tilaamista...

Alphonse Mellot Domaine la Moussiere 2012

Tällaista Sancerrea tilattiin viimeksi vinatikselta. Mellotin perhe on tuottanut viiniä Sancerressa tiettävästi 1500-luvulta lähtien, ja 1800-luvun lopulta niitä on viety ympäri Ranskaa. Tilan parhaat viinit tuotetaan Sanceren ytimessä La Moussieren tarhalla, joka on kalkkikivisen kimmelridge-pohjamaan päällä olevaa piikiven sekaista savea ja osin kalkkipitoisempaa maata. Nämä antavat tuottajan mukaan viineille hienon mineraalisen aromin. Tarha on etelään viettävällä rinteellä, joten köynnökset saavat runsaasti aurinkoa.

Viini on lasissa melko kalpea, talvisen kuun keltainen. Tuoksussa on aistittavissa sitrusta, kukkaisuutta. Ei käytännössä lainkaan tuota Uuden-Seelannin SB:lle luonteenomaista vihreää, tomaatinlehtimäistä aromia (mitä Loiren viinintuottajat ilmeisesti pitävätkin merkkinä siitä, että rypäleet on kerätty raakana). Vain aivan aavistus herukkaisuutta on aistittavissa tuoksussa. Suussa viini on kohtalaisen täyteläinen, hyvähappoinen mutta ei hyökkäävä. Hyvin huomattava mineraalisuus, joka tuntuu etenkin erittäin raikkaassa jälkimaussa. Herukanlehti tulee maussa esiin hieman selkeämmin, silti hienostuneesti. Jälkimaku on piikivenomainen, herukan ryydittämä ja pitkä.

Loistoviini, joka meni mukavasti avokadosalaatin kaverina. Tämä menee mielestäni hienosti myös lämpimille kasvisruuille, jos niistä löytyy aromaattisia raaka-aineita. Esimerkiksi palsternakkaa voisin hienosti kuvitella tähän kylkeen, esimerkiksi savustetuista palsternakoista kyhätty pyree ja kala olisivat varmasti nannaa...