Aina mielenkiintoiset tulevaisuuden viinitrendit

Madamoiselle blanc de blanc kirjoitti viini-lehden nettisivuille mielenkiintoisen pohdinnan vuoden 2014 viinitrendeistä. Me olemme tutkineet vuoden 2014 viinitrendien ennustuksia mielenkiinnolla viime viikkoina, rakkaan harrastuksen tulevaisuuden tuulet kiinnostavat. Kuka ei haluaisi olla edelläkävijä asiassa kuin asiassa. Trendien ennustaminen on tunnetusti vaikeata ja ikinä ei voi olla varma mikä lyö läpi suurelle yleisölle. Viime vuosien joitakin trendejä viinimaailmassa on ollut sideways-elokuvan myötä pinot noirin nousu (laadun kustannuksella ?) ja merlotin lasku, kuohuviiniä nautitaan yhä enemmän ja viini on arkipäivästynyt nuorten aikuisten parissa. Suomessa kansainväliset viinitrendit eivät ole kauheasti ottaneet tulta alleen, johtuen pääasiallisesti Suomen nuoresta viinikulttuurista ja jäykästä monopolista. Uskomme kuitenkin vahvasti siihen, että muutoksen tuuleet puhaltavat myös Suomen viinikulttuurissa.

Tulevia trendejä vuodelle 2014 maailmalla tuo eri lähteiden mukaan ainakin milleneum-viinisukupolvi (80-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat), jolle viini on osa arkipäivän elämää. Viini ei heille ole enää vain juhlahetkien juoma vaan osa arkipäivää. Sukupolvi on myös tietoisempi viinien taustoista ja kiinnostunut maistamaan laajalla skaalalla. Itse voimme ainakin allekirjoittaa millenium-sukupolven kulutustottumukset. Meille viini kuuluu arkipäivään ja olemme ruuan lisäksi äärettömän kiinnostuneita kaikesta viiniin liittyvästä.

Toinen suuri viinitrendi 2014 veikataan olevan lähellä tuotetut viinit. Suomessa ja lähialueilla viiniä ei kauheasti valmisteta, mutta olisivatko suomalaiset valmiita siirtymään uuden maailman viineistä Eurooppaan ? Ainakin alkon myyntitilastoja tutkimalla huomaa Saksan kasvavan ja erityisesti rieslingin myynti on kasvantut. Samoista tilastoista tosin selviää, että valitettavan usein tuo saksalainen riesling lähtee mukaan alle 10 euron pullohinnalla.

Jos lähiviinit on maailmalla trendi, niin Suomessa vahva juomatrendi voi tulevaisuudessa olla myös  pienpanimoiden tekämät lähioluet. Käsityölaispanimoita on syntynyt Suomeen viimevuosina kiitettävää tahtia. Ainakin omassa kaveripiirissä huomaa oluen kulutuksen siirtyvän standardeista pienten panimoiden tuotteisiin. Halutaan erottua ja maistaa uusia tuotteita. Lisäksi pienpanimoiden oluet ovat todella laadukkaita ja maitokauppojen olutvalikomat paranevat vuosi vuodelta. Minusta on hauskaa, että kotimme viereinen K-Extra tarjoaa paremman olutvalikoiman kuin yksikään Alko Tampereella. Kiitos kuuluu ennakkoluulottomalle kauppiaalle, joka tilaa kiltisti toivomiasi tuotteita, jos ne ovat maahantuojien valikoimassa. Ehkä tässä on laajemmin kyse uniikeista tuotteista. Halutaan omalla kulutuskäyttäytymisellä tukea paikallista ja viestiä, että tiedän mikä kuplii pinnan alla.

Kolmas suuri trendi vuonna 2014 veikataan olevan Proseccon kulutuksen kasvaminen. Samppanjan kulutus on kasvanut vuosi vuodelta ja myös alkon tilastoita ilmenee, että italialaisten kuohuviinien menekki kasvoi kuohuviinien kategoriassa eniten. Toivottavasti alkoon saadaan entistä enemmän laadukkaita proseccoja ja franciacortan alueen kuohuviinejä ja että niille löytyy myös Suomesta ostajia.

Myös eksoottisempien viinialueiden uskotaan olevan nousussa. Alkoonkin on saatu viimeaikoina melko runsaasti esimerkiksi itä-eurooppalaisia ja Balkanin alueelta tulevia viinejä, jotka ovat olleet osin melko laadukkaitakin. Tästä eksootiikan noususta viinitrendinä kirjoittaa myös J. Robinson, eikä täysin positiiviseen sävyyn.

Pidemmän tähtäimen trendeinä me uskomme Itä-Euroopan laadun paluuseen pitkän neuvostoajan korpivaelluksen jälkeen. Alueella on kuitenkin vuosituhantiset perinteet viininviljelystä, joten varmasti löytyy mielenkiintoisia terroireja.

Uusia nousevia alueita lienevät ilmastonmuutoksesta hyötyvät Britannia ja Saksan pohjoiset alueet. Toisaalta Kiinassa on heräämässä kiinnostus viiniä kohtaan keskiluokan nousun myötä, ja tämä tulee todennäköisesti vaikuttamaan rajusti viinimarkkinoihin. Kiina on toisaalta viininviljelyn kannalta lähes tutkimaton alue, ja saattaapa sieltä löytyä vielä varsin kiinnostavia tuotantoalueitakin. Hallintomalli tosin rajoittanee pientilatoimintaa...

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitkä veikkauksista osuivat kohdalleen ja mikä veikkauksista meni täysin metsään...

Punainen Penedes

Perjantaina pääsin maistelemaan Viinimestarit.com-verkkokaupan mahdollisia tulevia tuotteita, joita herra viinimestari oli tuonut mukanaan Penedesin tilakierrokselta. Laatu oli laidasta laitaan, lajikkeet kansainvälisiä. Osa vakuutti vahvasti, osa ei lainkaan. Viinit maistettiin seitsemän hengen joukkueella ja asetettiin äänestäen järjestykseen. Tässä ne esitetään kuitenkin henkilökohtaisessa nousevassa järjestyksessäni muutamia näistä.

Pahnan pohjimmaisena Antistiana merlot 2008 Mas Comtalilta. Verenpunainen väri, keskisyvä. Hieman samea. Tuoksussa jo sitä epämiellyttävää savuisaa asvalttityömaata, jota en voi sietää. Taustalla luumua, tummaa kirsikkaa. Suussa keskihapokas, ohut tuoksuun nähden. Poltetun tammen aromi korostuu edelleen. Mielestäni surkea viini tilan antamaan 10 e hintaan nähden.

Viidennelle sijalle pääsi Coma Roma Merlot 2011. Verenpunainen, hieman samea tämäkin. Tuoksu punaherukkainen, todella marjaisan raikas: Mummon puolukkamehu pujahtaa mieleen. Ja maistaessa edellinen vaikutelma korostuu: järjettömän hapokas, raikkaan puolukkamehuinen. Keskipitkä hapokas jälkimaku. Sellaisenaan nautittuna täysin epätasapainoinen. Tätä voisi kuiten kin hyvin käyttää vaikkapa hapokkaana kastikepohjana tai raakakypsyttämään lohta tai silakkaa.

Toiselle sijalle tuli Avinyó CS 2008. Väri keskysyvä miinus purppura. Tuoksu on yrttinen, Herukkaisen hedelmäinen mutta kuitenkin hieman vihreä ja vegetaalinen. Suussa esiin nousee voimakas pyöreä punaisenmarjainen hedelmäisyys. Maku on keskipitkä ja marja-arominen. Tanninia on, mutta ei liiaksi. Helpohko yleisviini, joka myisi alkon hyllystä kuin häkä.

Ensimmäisen tilan vei tällä kertaa aivan erilainen espanjalainen. Vuodelta 2006 oleva CS Bolet on väriltään syvän purppurainen. Tuoksussa heti ensi nuuhkaisulla jotain mitä muista maistettavista ei löytynyt: Tallintauksen maatunutta lantaa, maatuvaa lehteä, tummaa marjaa, suklaata, integroitunutta lyijykynäistä tammea. Suussa tammi ja etenkin marjaisuus nousee tuoksun sekundaariaromien takaa upeasti. Viini on ikääntynyt upeasti, toisaalta kuitenkin säilyttänyt marjaisen raikkautensa. Maku on pitkä, pyörityneiden tanniinien kantama.

Mielenkiintoisia tuotteita. Olen maistellut varsin vähän punaisia Penedesin viinejä, sitäkin enemmän eteläisempiä prioratoja ja montsantilaisia. Nämä olivat kaikki kansainvälisistä merlot:sta ja CS:sta tahkottuja, osa onnistuneesti ja osa täysin epäonnistuneeksi. Näistä ainakin Bolet ja Avinyó tulevat kuulemma myyntiin viinimestarit.com:n kautta, jos kiinnostaa. Itse taidan Boletia tilailla...

Viinimestarit.com tarjosi maistelun ja antoi luvan haukkua ja kehua vapaasti.

Max Ferd. Richter Graacher Himmelreich Riesling Auslese 2012

Kuva:Alko.fi

Viime viikonloppuna maistettiin myös mainiota ausleseä Saksan Moselista.  Varsinainen nimihirviö Max Ferd. Richter Graacher Himmelreich Riesling Auslese 2012 löytyy myös Alkosta, josta sitä saa 0.375 l pulloissa varsin kilpailukykyiseen vajaan 16 euron hintaan. Täytyy sanoa, että haimme viinin pelkästään suositusten perusteella ja emme kyllä pettyneet.

Tuoksu oli taattua rieslingiä. Ihanaa sitruunaan tuoksua, mineraalisuutta ja hunajaa löytyi tuoksusta. Maku seurasi hienosti tuoksua, ja parasta viinissä oli reipas hapokkuus, joka taittoi 90g/l jäännössokerin hienosti taka-alalle. Paikoitelen olisi voinut kuvitella juovansa puolikuivaa, sillä niin hyvin jäännössokeri pysyi taka-alalla. Kun viini sai avautua lasissa, niin se oli jo todella loistavaa. Suorastaan harmi, että tätä oli tarjolla vain pieni pullollinen.

Parhaimmillaan viini oli seuraavana päivänä, kun viini oli saanut tarpeeksi ilmaa ja aromit nousivat esiin upeasti. Toimi mainiosti yksikseen, mutta muutama kova juusto ja valkohomejuusto toimivat viinin kanssa upeasti. Taatusti suosittelemme tutustumaan tähän vielä nuoreen, mutta jo juotavaa ausleseen Moselista. Hinta-laatusuhde oli loistava jopa Alkon mittapuulla.  Me käymme myös hakemassa tätä muutaman pullon kypsymään viinikaappiin.

Lohi-avokadosalaattia ja La Soufrandise Pouilly-Fuisse Vielles Vignes 2011

Viime perjantaina herkuteltiin ystävänpäivän kunniaksi kirjasta Safkaa-parempaa arkiruokaa löytyvällä lohi-avokadosalaatilla. Kyseessä on ravintola Raflan klassikkoannos, jota on tuolla aina tarjolla. Ei ihme, koska todella maukas ja ruokaisa salaatti oli kyseessä. Salaatti oli helppo ja nopea tehdä, ja salaatin kanssa tarjottu wasabikastike raikasti salaatin makua hienosti.

Salaatin kanssa nautittiin alkosta muutama vuosi sitten mukaan tarttunut burgundilainen valkoviini La Soufrandise Pouilly-Fuisse Vielles Vignes 2011. Viini tulee Burgundin eteläläisestä osasta Maconnaisin viinialueelta. Alueen valkoisia viinejä pidetään hyvinä ostoksina, jos ajatellaan puhtaasti hinta-laatusuhdetta. Alue ei toki ole yhtä tunnettu kuin Chablis tai Cote d'or valkoisine klassikoineen. Viini oli 100% Chardonnay pieneltä (tai burgundilaisittain isolta) perhetilalta, jolla on 6 hehtaaria tarhoja alueella.

Viinin tuoksusta löytyi ananasta, kypsää omenaa, päärynää ja aavistus toffeeta/pähkinää. Tammi tuoksui tasapainoisesti ja täydensi tuoksun aromimaailmaa hienosti. Maku noudatti tuoksun lupauksia hyvin. Trooppisen hedelmän aromit korostuivat maussa samoin kuin toffee ja pähkinäisyys. Tammi oli integroitunut suutuntumaan ja makuun hyvin, eikä tammisuus ollut mielestämme liian läpitunkevaa. Suutuntuma oli kohtuullisen kermainen ja yksistään nautittuna raskahko, mutta salaatin raikkaus taittoi kermaista viiniä hyvin. Salaatti ja erityisesti wasabikastike korosti viinin mineraalisuutta miellyttävästi,  ja tämä oli mielestämme ennen kaikkea ruokaviini. Viini toimi mainiosti myös jälkiruokana syötyjen juustojen kanssa. Erityisesti valkohomejuusto ja Pouilly-Fuisse oli todella miellyttävä yhdistelmä.

Lyhyesti sanottuna positiviinen yllätys alkon valikoimasta. Hyvin tehty reilun parinkympin valkoinen burgunderi, joka teki sen mitä lupasi. Antoi meille ainakin lisäsysäyksen tutustua valkoisiin burgundeihin uudestaan ja uudestaan.

Chateau Carsin Cuvee Noire 2005

Kuva:carsinshop.com

Carsin on suomalaisen viinivaikuttajan Juha Berglundin viinitila Bordeaux:ssa, Entre Deux Mers:n apellaatiossa. Tämän viinin tilaus oli aikanaan yksi ensimmäisiä netitse tilaamiamme viinejä, muistaaksemme vuonna 2009. Olemme maistaneet tätä nyt 4 eri vuonna, ja viini on kehittynyt tänä aikana suotuisasti. Nyt arvelemme sen kuitenkin tulleen elinkaarensa huipulle, joten pari viimeistä aiomme nauttia lähiaikoina.

Ensimmäinen pullo maistettiin varmaankin jouluna 2010. Tuolloin viini oli varsin hedelmävetoinen, tiukan tanniininen ja hapokas. Se toimi kyllä liharuuan kanssa, mutta ei niinkään nautiskellen sellaisenaan. Sitten pari seuraavaa maistettiin selvässä suvantovaiheessa tuossa 2012. Nyt uuden vuoden 2014 myötä viini alkoi taas olla tikissä. Viini on cuvee vähemmän viljellyistä bordeaux-rypäleistä: Merlot, Petit Verdot, Malbec ja Cab Franc.

Lasissa tiilenpunainen, jo aavistuksen reunalta rusehtavaan taittava keskisyvä väri. Melko nopsat jalat.

Tuoksussa on edelleen marjainen perusvivahde: punaherukkaa, mansikkaa, mustikkaakin. Tammi tulee esiin pehmeänä lyijykynän tuntuna, ei läpitunkevana tammena. Tuoksussa on lisäksi nyt selvä metsäinen nuotti, jota emme aiemmin ole tästä löytäneet: maanläheisyyttä, jossa tuntuu syksyinen metsä pudonneine lehtineen, sienineen ja kosteine kuusineen. Harvoin viiniä maistaessan nousee näin selkeitä kuvia silmien eteen.

Suussa viini on edelleen hyvin ryhdikäs. Marja tulee alkuun selvänä pintaan, sitten mausteisuus tammesta yhdessä tanniiniaistimuksesta suun takaosassa. Jälkimaku on paras, yhdistelmä marjaa ja tuoksussa tuntunutta hentoa tallintakuista maanläheisyyttä, joka kuljetti kirjoittajan sinne syksyiseen suppilovahverokuusikkoon.

Hyvä perusbordeaux siis tämä. Hinnasta ei ole mitään muistikuvaa, mutta vuosikertaa 2010 carsinshop myy alle 20 e pullohinnalla.

Viime hetken juomavinkit ystävänpäiväksi

Ystävänpäivä on oiva hetki muistaa rakkaita. Jos haluat hurmata rakkaasi ruualla suosittelemme kokkaamaan tämän menun. Jos tarkoituksena on ilahduttaa ystävää/rakasta juomalla niin tässä muutama hyvä vinkki Alkon valikoimista.

Naiset tunnetusti rakastavat timatteja, mutta myös pullollinen samppanjaa kelpaa allekirjoittaneelle koska tahansa. Ei ole niin pientä juhlaa, että ei kannattaisi avata samppanjaaa. Edullista samppanjaa löytyy myös alkosta. Me suosittelemme valitsemaan hyllyltä Louis Massigin Reserve Brut:n, joka on pärjännyt hyvin sokkotastingeissä ja tarjoaa hyvää-hintalaatusuhdetta. Jos haluat hemmoitella saajaa kunnolla, niin voi sijoittaa vaikkapa Louis Roedererin Brut Rosé:n. Samppanjan kaunis rosee väri ja mahtava maku komppaavat hyvin ystävänpäivää ja luovat tunnelmaa ihanalle päivälle.

Punaviinien ystäville suosittelemme uudesta maailmasta vahvaa hedelmävetoista aina luotettavaa australialaista Miss Harrya, joka sopii täyteläisten punaviinien nauttijalle mainiosti. Tarjoa hyvän pihviaterian kyytipoikana tai sinihomejuuston kanssa. Jos lahjan saaja haluaa viiniltänsä enemmän persoonallisuutta ja luonnetta, on kreikkalainen Ramnista 2009 oiva valinta. Xinomavro-rypäleestä tehty viini on valmista nautittavaksi, kun avaat pullon tuntia tai paria ennen tarjoilua. Kestää myös hyvin säilyttämistä.

Ja lopuksi suositus, joka osuu aina; harvassa ovat ne, jotka eivät pitäisi makeista viineistä (vaikka moni näin voi väittää). Kuten joku viiniammattilainen sanoi, tastingeissa makeat juodaan loppuun, vaikka muita jäisi pullon pohjalle..Niinpä suosittelemme alkoon joulun alla rantautunutta Burmesterin 20-vuotiasta tawnya, joka on mahtava makupari juustoille. Tätä kokeilisimme ehken mieluummin kovien juustojen kuin sinihomejuuston pariksi, mutta mikään ei ole kiellettyä. Tietenkään.

New Yorkin tuliaisia: The Pinot Project

Tätä viiniä suositeltiin Union Squaren jättimäisessä viinikaupassa, kun pyysimme hyvälaatuista perustason jenkkipinoota. 8 euron hinta pinotille on vähän, etenkin kaliforniasta tulevalle. Tämä ei ollut mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta hyvin tehty pinot kuitenkin.

Michael Skurnik on toiminut jo 30 vuotta viinien maahantuojana yhdysvalloissa. 2009 hän perusti The Pinot Projectin, jonka tarkoituksena oli tuottaa laadukas, alle 20 taalan kalifornialainen pinot-viini.

Rypäleet ovat kasvaneet Carnerosin, Sonoman ja Montereyn AVA-alueilla. Etiketti sanoo Pinot noir, mikä jättää siis 25 % arvailun varaan.
Lasissa keskisyvän puppurainen. Tuoksu on vadelmaa, mansikkaa, lievää savuista tammea ja mausteisuutta. Suussa melko keveä, hieman ohuehko. Hapot ovat keskivahvat, tanniinit pehmeät. Suussa savuisa tammi korostuu maun loppua kohti, alussa marjat maistuvat raikkaampina ja puhtaampina.

Viini on hintaansa nähden löytö. Jenkkipinotit maksavat helposti 30 taalaa, eikä tuolloinkaan laatu aina ole taattu. Tämä kalifornialainen toimii hienosti arkisena, helppona viininä jota on simppeli yhdistää ruuille. Hatunnoston arvoinen suoritus 8 eurolla: ei vie sfääreihin, mutta kyllä tätä pullon pari dokailisi.

Ystävänpäivänä on aika hemmotella rakkaita ruualla

Meillä ruokaa laitetaan aina rakkaudella, ja erityisellä rakkaudella silloin kun saadaan lähipiirin jäseniä  vierailulle. Hyvän ruuan laittaminen on yksi tapa osoittaa rakkautta lähipiirille.  Mielestämme mikään ei voita hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Ystävänpäivänä voit siis hemmoitella lähipiiriä seuraavalla menulla

Sitruunavoissa paistettua madetta ja maa-artisokkakeittoa.
                 ___
Kuorrutettua karitsan karetta, palsterakkapyreetä, yrttisiä perunoita ja kahta kastiketta
                ____
Vadelma-valkosuklaamousse ja suklaalehykäisiä

Menun tekeminen kannattaa aloittaa karitsan marinoimisesta, mutta ohjeet tulevat tässä järjestyksessä. Ohjeista tulee 4 hengelle sopivasti ruokaa.

Maa-artisokkakeitto

1 kg maa-artisokkia
2-3 perunaa
vettä niin, että tuotteet peittyvät
1-2  dl kermaa maun mukaan
suolaa
pippuria
hunajaa
pari lusikallista voita

1 made
1 sitruuna
voita

Kuori maa-artisokat kylmän veden alla ja laita kuoritut ne kylmään veteen kattilaan. Kuori perunat ja lisää maa-artisokkien joukkoon. Keitä suolan kanssa niin kauan, että ovat kypsiä. Kaada osa keitinliemestä erilliseen astiaan ja soseuta tuotteet hienoksi. Jos haluat keitosta samettisen pehmeää, siivilöi keitto vielä siivilän läpi soseuttamisen jälkeen. Mausta pippurilla ja hunajalla. Lisää joukkoon maun mukaan kermaa ja voita. Hunajan makeus sopii hyvin maa-artisokan kanssa yhteen.

Mateen valmistus

30-50 g madetta/hlö

Nylje made tai osta nyljettyä madetta. Irrota filee kylkiruodoista. Leikkaa suupaloiksi. Raasta vajaan sitruunan kuori pannulle, lisää siihen nokare voita. Anna kuumita. Paista mateet pikaisesti sitruunavoissa rusehtaviksi, mausta suolalla ja tarjoa keiton kruununa. Jos madetta jää yli, voit keittää lopuista perinteisen madekeiton.

Kokoa annos. Pohjalle paahdettu leipä, pikkelöityä sipulia ja madetta. Kaada keitto näiden päälle ja tarjoa heti.

Jos haluat, voit tarjota keiton kanssa paahdettua maalahden limppua tai muuta makeaa maltaista leipää.

Pikkelöity punasipuli

1 kpl punasipulia

Liemi:

1 dl valkoviinietikkaa
2 tl suolaa
1 rk sokeria
4 kpl neilikkaa
1 laakerinlehti
3-4 kpl maustepippuria.

Laita kaikki liemen ainekset kattilaan ja kiehauta seos. Lisää joukkoon ohueksi leikatut punasipulin renkaat ja keitä seosta 3-4 minuuttia miedolla lämmöllä. Jätä sipulit jäähtymään liemeen.

Karitsan kare

200 gr karitsan karetta/hlö

Marinadi:

punaviiniä
yrttejä(timjami, oregano, rosmariini, persilja yms.)
suolaa
pippuria

Kuorrute Ravintola Murun tapaan

1 dl timjami-rosmariiniseosta
0.5 dl oliiviöljyä
2-3 ruokalusikallista korppujauhoja
1 valkosipulin kynsi
suolaa
pippuria
dijon sinappia

Laita siivotut karitsan kareet marinadiin reilua vuorokautta ennen ateriaa. (Muista laittaa lihan siivoamisesta jääneet roippeet talteen, tarvitset niitä kastikkeen valmistuksessa !) Valmista kuorrute tarjoilupäivänä. Silppua yrttejä ja valkosipulinkynttä hieman. Laita astiaan yrtit, valkosipuli, oliiviöljy, mausteet. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää joukkoon korppujauhoja niin paljon, että seoksesta tulee kiinteää.

Kuivaa marinoidut karitsat ja ota pannulla väri kareen molemmille puolille. Sivele kareen pinta dijon-sinapilla. Lisää dijonin päälle kuorrute ja kypsennä kareet 200-asteisessa uunissa 55 asteeseen, jos haluat karitsasta mediumin. Anna vetäytyä folion alla muutama minuutti ja leikkaa annospaloiksi.

Palsternakkapyree

1 kg palsternakkaa
maitoa niin, että palsternakat peittyvät
2-4 valkosipulin kynttä, jos haluat
suolaa
pippuria
voita

Kuori palsternakat ja pilko niitä hieman. Jos haluat voit ottaa kovan sydämen pois. Laita palsternakat kattilaan ja lisää maitoa niin, että juurekset peittyvät. Lisää kattilaan myös kuoritut valkosipulin kynnet, jos haluat. Keitä matalalla lämmöllä kypsäksi. Varo, että maito ei pala pohjaan. Kaada osa maidosta erilliseen astiaan ja soseuta palsternakat tasaiseksi. Mausta suolalla, pippurilla ja voilla. Voit lisätä maitoa soseen joukkoon, jos se on liian tiukkaa.

Yrttiperunat

1 kg lapin puikuloita
Rosmariinia ja timjamia(tuoreita, jos on)
Suolaa
Oliiviöljyä

Pese perunat ja laita perunat uunivuokaan. Hiero perunoiden pintaan yrtti-suolaseosta. Lisää joukkoon oliiviöljyä reilusti ja paista perunoita 225-asteissa uunissa, kunnes perunat ovat kypsiä.

Tumma kastike

1 sipuli
yrttejä
karitsan kareesta poistetut roippeet
punaviiniä
vettä
suolaa
sokeria
pippuria
maizenaa suurustukseen

Ruskista öljyssä roippeita ja sipulia. Lisää kattilaan yrtit, punaviiniä ja vettä niin, että tuotteet peittyvät reilusti. Mausta pippurilla ja sokerilla. Keitä seosta 1-2 tuntia kasaan niin, että jäljellä on 1/3 osaa alkuperäisestä määrästä. Siivilöi sattumat pois kattilasta. Tarkista suola ja muut mausteet. Suurusta maizenalla, jos on tarpeen. Vatkaa joukkoon juuri ennen tarjoilua hieman voita, että saat kastikkeeseen kauniin kiillon.

Dijonilla ja yrteillä maustettu majoneesi

Perusmajoneesin ohje

1 keltuainen
n.1 dl öljyä
sinappia
suolaa
sokeria
etikkaa
pippuria

Lisäksi:

Dijonsinappia
Timjamia
Persiljaa

Erottele kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Laita keltuainen kulhon pohjalla. Lisää joukkoon teelusikkallinen sinappia, suolaa, pippuria, sokeria ja tujaus etikkaa. Sekoita ainekset hyvin ja ala lisämään öljyä majoneesin joukkoon koko ajan sekoittaen. Varo lisäämästä öljyä liian nopeasti, jotta majoneesi ei juoksetu. Majoneesissa on tarpeeksi öljyä, kun seos on tiukkaa. Tarkista maku ja mausta lisää jos on tarpeen.

Lisää perusmajoneesin joukkoon pieneksi silputtuja yrttejä ja sinappia maun mukaan.
Kokoa annos. Ensin lautaselle pyre ja perunat, lisää kareet ja päälle tummaa kastiketta. Lisää annoksen viereen myös majoneesi. Jos haluat voit tarjota annoksen lisänä myös vaikka uunijuureksia tai paahdettuja kasviksia.

Valkosuklaa-vadelmamoussea ja suklaalehykäisiä

1/2 dl paseerattua vadelmaa
75 g valkosuklaata
liivatelehti
1,5 dl kermaa

100g tummaa suklaata

Paseeraa vadelma siivilän läpi. Liota liivate. Sulata valkosuklaa vesihauteessa, lämmitä samalla paseerattu vadelma ja liuota liivate siihen. Sekoita sitten vadelma sulaneen suklaan joukkoon, anna jäähtyä. Lisää lopuksi kevyesti vaahdotettu kerma. Jätä jähmettymään 4-5 tunniksi jääkaappiin.

Suklaalehdykät teet temperoimalla tumman suklaan (sulata 2/3 mikrossa varovasti, lisää loppu pieninä paloina joukkoon ja sekoittele kunnes on tasaista). Temperoinnin jälkeen levitä suklaamassa leivinpaperille noin 3 mm paksuiseksi levyksi.

Ennen tarjoamista kokoa komeus: Leikkaa jähmettyneestä tummasuklaalevystä ympyrämuotilla esim 7 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. (3 per annos). Nosta ensimmäisen päälle reilu nokare.

Ja viineiksi suosittelemme seuraavia: 

Keitolle:

Gosset Excellence brut: Talon viinejä on haukuttu kovasti ruokaystävällisiksi shamppiksiksi. Tämä kuiva, mineraalisen paahteinen viini kompannee kalaisaa, pehmoista keittoa mitä upeimmin.

Toisena vaihtoehtona hieman vähemmän paahteinen ja paremmin päivän teemaväriin uppoava vinkku: Pongrácz rosé on etelä-afrikkalainen pinot noirin ja chardonnayn sekoite. Täysin kuiva, metsämarjainen viini ei varmasti keittoa jyrää.

Pääruoka: 

Tälle emme tarjoa kuin yhden vaihtoehdon, ja se on aina varma Nona Petit (alias Iugiter ?) La Conreria d'Scala Deiltä. Hieman keskivertoa prioratilaista vähemmän mineraalinen, terhakan marjaisa, mutta samalla mausteisen nahkainen. Sopii lampaalle kuin villatumppu lapsosen käteen.

Jälkkäri:

Banyuls on aina oiva vaihtoehto, kun kyseessä on suklainen jälkiruoka. Alkon vakiovalikoimasta löytyy Sardane Banyuls Grand Cru 2006. Makea, hillotun hedelmäinen ja mausteinen viini tekee jälkiruokanautinnon lähes taivaalliseksi!

A Lisa, Patagonian tyttö

Alkon erikoisvalikoimasta aikanaan matkaan tarttunut A Lisa 2011 oli tämän viikonlopun viini, ja uskomattoman positiivinen yllätys. Tämä oli kaukana siitä ensimielikuvasta, mikä argentiinalaisesta malbecista syttyy päähän.

Bodega Noemia on laatutuottaja Argentiinan eteläkärjestä, Patagoniasta. Ilmasto täällä Rio Negron alueella on viileä, ja alue on tunnettu myös omenien ja päärynäin tuotannosta. Varsin siis muistuttaa keskieurooppalaista maanviljelysmeininkiä. Tila on Brunellosta tunnetun Noemi Marone Cinzanon ja  tanskalaisen Hans Vindig Diersin, Bordeauxista oppinsa hakeneen enologin yhteishanke. Osaamista siis on. Wine spectator on arvioinut talon malbecit parhaiksi maailmassa useina vuosina peräkkäin.

Lasissa hyvin syvän purppurainen viini, lähes mustan läpinäkymätön. Tuoksussa on päälimmäisenä raikas marja: Jotakin mansikkaista, vadelmaista meininkiä. Maan ja mausteiden aromi nousee esiin, ja tammikin tuntuu hentona taustalla. Suussa viini on raikas, jollakin tapaa heleä. Suutuntuma on kokonaisuutena erittäin tasapainoinen: Happoisen marjainen alku, mausteiden, maan aromien ja tammen sävyttämä, tanniinien pitkittämä hieno ja viipyilevä jälkimaku.

Viini oli siis erittäin positiivinen yllätys. Hintaakin toki oli 25 euroa, mutta tämä oli siinä määrin hyvää, että voisin miltei pitää hintansa arvoisena. Se on hienosti argentiinalaiselta malbecilta, ensimmäinen lajissaan. Ei lainkaan hillottua luumua, ei savuisia ja tunkkaisia tuhkakuppeja. Tätä ostaisin toistekin, jos rakas alkomme ei olisi poistanut valikoimastaan.