Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 6. huhtikuuta 2017

Weingut Krebs, Freinsheim, Pfalz

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa

Weingut Krebs oli yksi parhaista viinitaloista joilla vierailimme Saksan Viini-instituutin järjestämällä matkaal Rheinhesseniin ja Pfalziin. Viinit olivat loistavia kautta linjan entry-level-viineistä Grosses Gewächs-laatuun. Etenkin hinta-laatusuhde oli kaikissa aivan uskomaton.

Krebsin tila sijaitsee Freinsheimin kylässä Pfalzissa, ja heillä on on köynnöksiä kuudella eri tarhalla kylän ympärillä. Talo on nuorehko, he ovat pullottaneet viinejä vasta 1980-luvun alusta. Vastuu viininvalmistuksesta on hiljattain siirtynyt toiselle sukupolvelle, joka on osin säilyttänyt vanhaa perinnettä mutta toisaalta tuonut uusia tuulia tuotantoon: Talo on alkanut käyttää enemmän tammitynnyreitä ja vanhoja tammisammioita myös valkoviinien kypspytyksessä. Tämä on tuottanut hyviä tuloksia etenkin pinot blancin ja pinot gris:n kanssa, mutta myös tammisammiossa kypsytetty, pullossa oikäntynyt riesling oli upea viini.


Talolla on tarhoja Freinsheimiä ympäröivällä, maaperältään erittäin vaihtelevilla alueilla. 6 eri tarhaa, kuusi eri terroiria tuottavat erilaisia rypäleitä, joita parustason viineissä sekoitetaan sopivan balanssin aikaansaamiseksi ja toisaalta parhaat rypäleet viiniytetään erikseen tarhaviineinä, jotka ilmentävät kasvupaikkaansa.

Aloitimme vierailun piknik-lounaalla Musikantenbuckelin viinitarhan viereen rakennetussa puutarhassa, josta oli upeat näköalat kevätauringossa kylpeville viinitarhoille ja Freinsheimin kylään.  Talon viinien maistamisen aloitimme lounaan ohessa auringonpaisteisessa puutarhassa: perustason Weisburgunder oli kuiva ihanan raikas, sitruksinen ja yrttinen viini, jota voi lämpimästi suositella  juurikin vaikkapa piknikin ohessa nautittavaksi. Weisburgunderit (eli pinot blancit) yllättivät koko reissulla yleisestikin laadullaan ja tyylikirjollaan.

Talo tuottaa pariakymmentä eri viiniä neljässä eri laatukategoriassa: Gutsweine-kategorian viinit ovat sekoitteita eri alueilta, Ortsweinet kyläviinejä, Erste Lagen-viinit tarhaviinejä ja ”Beste Lagen”-viinit yksittäisten tarhojen erityisen hyvistä osista tulevia viinejä. Esimerkkinä tällaisesti on Himmelreich, joka on osa Honigsack-tarhaa. Maistoimme saman vuosikerran Honigsackin ja Himmelreichin, ja jälkimmäinen oli selvästi täyteläisempi rakenteeltaan mutta samalla hillitympi ja hienostuneempi aromimaailmaltaan. 


Pikniklounaan jälkeen siirryimme viinitalolle, jossa kiersimme kellaritilat ja jatkoimme maistelua. Talolla maistetuista (kautta linjan loistavista) viineistä joukosta erottui ensinnäkin Honigsack ”Halbstück” 2010. Vanhoissa tammisammioissa sakoilla käytetty ja kypsytetty, pitkään pullossa levännyt ja ikääntynyt viini oli upean täyteläisen tuoksuinen, siihen oli alkanut kehittyä juuri sopivasti ikääntyvän rieslingin petrolista muistuttavia mineraalisia nuotteja. Viini oli myös rakenteeltaan loistava: Täyteläinen, hunajainen suutuntuma jota seurasi juuri sopivan napakka happopuraisu, joka kantoi makua todella pitkään. Erittäin monikäyttöinen ruokaviini, jossa oli runsautta hieman raskaampienkin annosten vastapainoksi mutta toisaalta myös reippaasti suuta puhdistavaa hapokkuutta. 


Talo tuottaa valkoisten ohella myös punaviinejä. Lajikekirjo oli itselleni hieman yllätys, sillä vaikka Krebs keskittyy punasista spätburgunderiin, löytyy punaviineistä lisksi paitsi perinteinen marjaisa dorfelder myös puhdas CS ja Merlot/CS-blendi. Ilmastonmuutoksen myötä nämäkin lajikkeet on mahdollista saada alueella useimpina vuosina kypsiksi. Myös saksalainen Viognier oli itselleni uutuus: Vaikka viini ei syvyydeltään aivan Condrieu ollutkaan, niin saksalainen hapokkuus toi mielestäni hyvän lisän hieman öljyiseen viognierin rakenteeseen. Omaan suuhuni tämä istui jopa paremmin kuin moni edullisempi rhonelainen viognier. 


Punaisista maistoimme nyt ainoastaan nuoren 2014-vuoden Spätburgunderin, jossa oli hyvä havumetsänpohjan ja kypsän puolukan aromimaailma yhdistettynä kohtalaisen reiluun hedelmärunkoon, napakkaan hapokkuuteen ja edelleen varsin tiukkaan tanniinisuuteen, joka lupaa viinille pitkää ikää.

Vierailu oli kaiken kaikkiaan yksi reissun parhaista, ja tilan laadusta kertonee se, että pääasiassa ravintola-alan ammattilaisista koostuneesta ryhmästä varsin moni halusi ostaa pulloja myös kotiin. 

2 kommenttia:

  1. Alkoipa kiinnostamaan! Olen juuri suunnittelemassa kesäksi perheen autolomaa Rheinhesseniin ja Pfalziin ja taidan lisätä tämän viinitilan vierailukohteitten listalle.

    VastaaPoista
  2. No suosittelen. Myös Weingut Winter kannattaa laittaa listalle, jäätävän kovia rieslingejä!

    VastaaPoista