Pohdintaa viiniharrastuksen ympärillä

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut viinimakuni muuttuneen. Ennen ja joskus harvoin nykyään omasta mielestäni huono viini meni kurkusta alas, koska se sisälsi alkoholia. Nykyään ei todellakaan. Olen kerran jos toisenkin avannut viinikaapista toisen pullon, koska ensimmäinen valinta ei ollutkaan hyvä valinta. Etsin edelleen aktiivisesti hyvää hinta-laatusuhdetta viinistä, mutta huomaan makuni muuttuneen niin, että tasapaksut tyypilliset oman viinityyppinsä edustajat eivät oikein maistu tarpeeksi kiinnostavalta ja jotenkin kaipaan viiniltä ensin luonnetta ja sitten vasta tuttuja makuja. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi Juno-viini, joka on taatusti hyvää ja hyvin tehtyä viiniä Etelä-Afrikasta ja hinta-laatusuhde on myös kohdallaan, mutta jotenkin en vaan syty viinin tyypille, vaan kaipaan viiniltä jotain luonnetta. Onko kyse siitä, että olen juonut liikaa Italian maakunnista tulevia persoonallisia viinejä tai Prioratista tulevia viinejä, joissa maaperä maistuu? Vai enkö vaan ole vieläkään löytänyt Uuden Maailman viinejä? Aloitin viinin maistelun Espanjasta ja siirryin sieltä luontevasti Uuteen Maailmaan, mutta siitä huolimatta en ole löytänyt Uuteen Maailmaan takaisin vaikka Espanjan pienet viinialueet ovat tällä hetkellä meillä suuressa huudossa.

Itse ravintolakeittiössä työskentelevänä tiedän hyvin, että käsin tehty ruoka maksaa enemmän kuin puolivalmisteesta tehty, ja oletettavasti sama pätee viineissä. Haluan omalta osaltani etsiä ja tukea pieniä viinintuottajia ennen massatuottajia. Minusta tässä on kyse samasta kuin, että valitsen supermarketin sijaan pienet kivijalkapuodit ja kauppahallit. Maksan mielelläni hieman enemmän siitä, että saan henkilökohtaista palvelua. Samalla minulla tulee kiinnikohtia omaan kaupunkiin, koska on aina yhtä mukavaa asioida Tampereella Juustosopissa, Lempissä tai Keittiöelämässä ja vaihtaa muutama sana kauppiaiden kanssa.

Toinen asia, joka on viime aikoina aiheuttanut keskustelua on harrastukseen kulutettu raha. Ennen viinipullo sai maksaa maksimissaan 15 euroa, nykyään raja menee siinä 50-60 euron välillä. Keskihinta ostamalleni viinipullolle on viime vuosina löytynyt 10-20 euron välistä sisältäen kuljetuskustannukset. Kalliimpia viinejä olemme ostaneet lähinnä lahjaksi toisillemme tai spesiaalitapauksia varten. Nettikaupat ovat muuttaneet ostokäyttäytymistäni täysin ja ostan nykyään 60% juomastani viinistä muualta kuin Alkosta. Jotenkin netistä ostaminen on vaan vaivattomampaa ja valikoima mielenkiintoisempi. Jonkin verran meille tulee viinejä myös eri kimppatilausporukoista, jolloin valikoima on taatusti mielenkiintoinen. On ollut esimerkiksi mielenkiintoista saada tilata vuosittain samalta tilalta eri vuosikerta brunelloja ja muutaman vuoden kuluttua saa pitää jo kunnon horisontaali-tastingia viineistä. Meillä kotona viinikaappi alkaa täyttyä juuri niistä mielestämme mielenkiintoisista viineistä, joiden ostoa ei voi perustella millään muulla kuin fiiliksella. Yhtään ei kaduta, mutta joku roti ehkä pitäisi pitää myös viinin ostossa :)

Ravintoloissa valitsen viinin yleensä suosituksen perusteella ja olen todellakin valmis maksamaan muutaman euron enemmän viinistä, jos tiedän sen olevan parempaa kuin talon halvin viini tai sopivan paremmin mielialaan. Buffet-ruokailuissa juon nykyään olutta tai viiniä vaihdellen sen mukaan mitä on tarjolla. Jos olen illallistamassa ravintolassa valitsen yleensä ruuan kanssa suositusviinit, koska en todellakaan itse osaisi valita viinejä menulle, jonka tekemisessä sommelier on saanut olla vaikuttamassa. Lisäksi arvostan ehdottomasti viinimestareiden ja sommelierin ammattitaitoa niin paljon, että mieluusti jätän viinin valinnan heidän vastuulleen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä viinivalintoihin ja monta kertaa olen saanut yllättyä positiivisesti viini ja ruokapareista ja samalla saanut lisää vinkkejä omaan kotiin.  Viimeisin positiivinen yllätys oli Krug 1996 samppanja ja naudan marmorifileetä ja tryffelikastiketta Chef Domiquessa. Jotain ihan käsittömän hyvää enkä olisi ikinä keksinyt yhdistää samppanjaa ja marmorifileetä.

Kolmas asia, jota me olemme kaveripiirissä viime aikoina pohtineet on myös ollut se, että mistä viini tulisi hankkia. Alkosta, jossa on laaja valikoima kaikkia maailman viinejä, nettikaupoista, jotka ovat erikoistuneet eri alueen/maan viineihin vai kimppatilaamalla suoraan tiloilta. Me olemme ratkaisseet asian niin, että viinin ostaminen on  siirtynyt entistä enemmän nettikauppoihin ja kimppatilauksiin. Ostamme siksi viinimme useimmiten jostakin muualta kuin Alkosta, koska silloin saamme valita laajemmasta valikoimasta ja hinta on usein myös edullisempi, jos tilaa useamman kuin yhden pullon. Nettikauppoihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä, koska silloin alueiden pienetkin viinintuottajat ovat ulottuvillamme. Decantalosta olemme tilanneet prioratin ja montsantin alueen viinejä, Vinatikselta tilasimme viinejä ympäri Ranskaa ja Enotaca Lucantonista saimme muutamia baroloita ja hyviä juomaviinejä edulliseen hintaan. Alkosta olemme viime vuosina ostaneet lähes tulkoon vain uutuustuotteita sekä viinejä, joista on ollut hyviä arvioita eri lehdissä tai blogeissa. Uutuuksia ei voi kyllä moittia, koska tuskin olisimme muuten maistaneet niin paljon itävaltalaisia viinejä tai unkarilaisia tai slovakialaisia viinejä. Muuten Alkon valikoima ajoittain kyllästyttää, mutta palvelua kyllä täytyy ainakin Tampereen alkoissa kehua. Hieman kaipaisin Alkon valikoimalle muuttuvuutta ja palvelua muillekin kuin halpojen viinien ystäville, mutta kaikkea ei voi saada.

Sokkomaistamisesta on myös ollut porukassa puhetta. Osa on sitä mieltä, että sokkomaistaminen on kiusallista, koska ei tunnista eri viinejä. Me olemme kuitenkin taipuneet siihen suuntaan, että etiketti vaikuttaa väistämättä makuun, sillä kalliimpia tuntuu herkästi arvostelevan eri lähtökohdista kuin halpisviinejä. Kuitenkin halvemmissa tuotteissa on myös kohtalaisen hyviä viinejä, ja toisaalta osa kalliista viineistä ei ole hintansa arvoisia. Kun maistelee viiniä tietämättä viinin tuottajaa tai hintaa, on väkisin rehellinen itsellen. Samalla oppii sen, mistä todella pitää ja mistä ei. Toisaalta on kuitenkin sellaisia viinejä, joita en halua sokkona maistaa: Esimerkkinä tästä matkamuistopullot, joita maistaessa haluan tasan tietää, mikä viini on kyseessä ja samalla muistella, miltä tilalta sen ostin. Olen aivan varma, että tällaisen viinin arvioi tuottajan tietäessään paremmaksi kuin sokkona maistettaessa. Mutta toisaalta, onko siinä jotain pahaa, että saa viinin maistumaan suussa entistäkin paremmalta? Tähän tuskin lienee lopullista vastausta kellään.

Pohdinnan suurin syy on ollut varmaan se, että harrastuksia ja syitä harrastamiseen on välillä pakko pohtia. Ilman pohdintaa me emme ainakaan osaisi nauttia harrastuksestamme niin paljon ja jotenkin se loputon viinin hamstraaminen pitää myös itselleen perustella. Kommentoikaa ja kertokaa meille miten te olette päätyneet harrastamaan viinejä ja mikä on se suurin syy miksi harrastus teillä jatkuu.

-katri ja heikki-